Tunturisuden sivut

Tylppäkuonokarhu - (Arctodus) (Pohjois-Amerikka)

Tylppäkuonokarhulajeja eli Pohjois-Amerikassa kaksi. Pienempi niistä oli Arctodus pristinus. Suurempi Pohjois-Amerikan kahdesta tylppäkuonokarhulajista oli Arctodus simus.

Suurempi tylppäkuonokarhu (A. simus) oli kooltaan valtaisa karhu, painoa enimmillään jopa 1 134 kg ja seisomakorkeutta kahdella takajalalla noin 360 cm.

Aikavälillä 800 000 - 11 000 vuotta sitten Pohjois-Amerikassa elänyt tylppäkuonokarhu kuoli sukupuuttoon samoihin aikoihin jättiläislaiskiaisen kanssa, viimeisen jääkauden päättyessä. Sukupuuttoa oli aikaansaamassa se, että suuret saaliseläimet kuolivat sukupuuttoon - ja Euraasian puolelta tuli pienempiä, monipuolisempaan ruokavalioon sopeutuneita karhuja.

Sapelihammaskissa ja tylppäkuonokarhu

All Rights Reserved
*Kuva Copyright
© Flickr/Daniel Eskridge
© Website/Daniel Eskridge - 3D Render Artist.
Art used with permission.


Rakenteeltaan tylppäkuonokarhu muistutti nykykarhua, ollen vain paljon suurempi. Se oli kaikkiruokainen, mutta varsin petomainen eläin, joka saattoi huoletta hyökätä kaikkien kohtaamiensa saaliseläinten kimppuun. Tästä esimerkkinä sivun alareunassa videolla hyökkäys jättiläislaiskiaisen kimppuun.

Hyvät aistit auttoivat tylppäkuonokarhua saalistuksessa. Sen silmät olivat etäällä toisistaan, katsoivat suoraan eteen ja mahdollistivat tarkat näköhavainnot. Tylpässä, lyhyessä ja leveässä kuonossa oli valtava nenäkäytävä, mikä yhtä aikaa mahdollisti hyvän hajuaistin ja tehokkaan hengittämisen takaa-ajotilanteissa. Leuoissa oli puruvoimaa niin paljon, että syödessä saaliin luutkin murskaantuivat.

Tylppäkuonokarhu

Museon dioraamassa susilauma voi vain ärhennellä, mutta ei kykene käymään kamppailuun saaliista tylppäkuonokarhun kanssa. Yukon Beringia Interpretive Centre, Whitehorse, Yukon, Kanada.

Tylppäkuonokarhut olivat suuresta koostaan huolimatta hyvin nopeita juoksemaan. Ne olivatkin kautta aikain nopeimpia karhuja. Niiden varpaat osoittivat toisin, kuin nykykarhujen, eteenpäin, mikä mahdollisti nopean käynnin. Suurin juoksunopeus on ollut 40 mailia eli 65 km tunnissa.

Valtavasta koosta oli tylppäkuonokarhulle etua. Sen pelkkä koko saattoi ajaa sen pahat kilpailijat, sudet, sapelihammaskissat ja muut pedot pois saaliin luota. Jättikarhut elivät yhtä aikaa jättiläislaiskiaisten, kameleiden ja mammuttien kanssa. Tästä megafaunasta riitti niille ravintoa. Saaliseläimiin kuuluivat myös biisonit, karibut, myskihärät ja hevoset.

Neljällä raajalla liikkuessaan tylppäkuonokarhun hartiakorkeus oli lähes kaksi metriä, mutta kun karhu ponnahti seisomaan takajaloilleen, oli päälaki korkeudessa 360 cm. Etutassuillaan tylppäkuonokarhu yletti seisoessaan reilusti yli neljän metrin korkeuteen.

Kun saaliseläimet pienenivät ja maailmaan tuli lisää lihansyöjiä, niin suurten petojen sukupuuttojen jälkeen jäljelle jäävät karhulajitkin olivat pienempiä ja niiden ruokavalio monipuolistui.

Tylppäkuonokarhu

Etualalla jättiläislaiskiainen, sen takana kalliolla hyökkäämistä suunnittelee tylppäkuonokarhu ja ihan taka-alalla ovat mammutit.

Tylppäkuonokarhu - (Arctotherium) (Etelä-Amerikka)

Pohjois-Amerikan tylppäkuonokarhua pidettiin pitkään maailman suurimpana karhuna kautta aikain. Kunnes Etelä-Amerikasta löytyi sen serkku, esihistoriallinen tylppäkuonokarhu, joka saattoi kahdella takajalallaan seistessään olla 3,4 metriä korkea, mutta painaa 1 600 kg. Etelä-Amerikassa 2 miljoonaa - 500 000 vuotta sitten kuljeskellut jättikontio oli tutkijoiden mukaan oman aikansa suurin ja vahvin maalla elänyt lihansyöjä. Mikään noiden aikojen lihansyöjistä ei pääse koossaan edes lähellekään tätä jättiä.

Ennätyskarhun luuranko on löydetty Buenos Airesista, Argentiinasta jo vuonna 1935. Vasta nyt argentiinalaisiin karhufossiileihin erikoistuneet tutkijat ovat ottaneet luurangon uudelleen tarkasteluun, ja päätyneet tuloksiinsa. Karhun olkavarsi oli lähes yhtä suuri kuin norsun, ja tutkijaryhmä kykeni laskemaan sen perusteella karhun ruumiin koon, sanoo Tennesseen osavaltion yliopiston paleontologi Blaine Schubert.

Etelä-Amerikan tylppäkuonokarhu pieneni olemassaolonsa aikana, samaan aikaan, kun Pohjois-Amerikan tylppäkuonokarhu puolestaan suureni. Pienenemisessä oli kyse sopeutumisesta olosuhteiden muutoksen myötä kaikkiruokaisempaan ruokavalioon, nykypäivän mustakarhujen tapaan.

Etelä-Amerikkaan tylppäkuonokarhujen esi-isät saapuivat Pohjois-Amerikasta suuren Amerikan eläimistövaihdon aikana noin 3,5 - 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Tällöin Panamankannas oli merestä ylös kohonneena tulivuorenpurkausten vuoksi ja tämä maayhteys mahdollisti eläinten vapaan liikkumisen etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta etelään. Niinpä noin puolella Etelä-Amerikan eläimistöstä onkin Pohjois-Amerikkalainen alkuperä.

Tylppäkuonokarhun nimi englanniksi on Short-faced bear, tai bulldog bear - bulldoggikarhu.

Nykypäivän suurin karhu on jääkarhu. Painavin yksilö, joka ammuttiin Alaskassa, painoi 998 kg.

Tylppäkuonokarhujen ainut nykyisin elävä sukulaiskarhu on Etelä-Amerikassa elävä silmälasikarhu (Tremarctos ornatus). Tämä laji on samalla Etelä-Amerikan ainut karhulaji nykyisin.

Lähteet
Christine Dell'Amore, National Geographic News, 04.02.2011 - Biggest Bear Ever Found "It Blew My Mind," Expert Says
ADW Animal Diversity Web
About.com: Giant Short-Faced Bear (Arctodus Simus)
North American Bear Center: Extinct Short-faced Bear
Erityistietoa
Esihistoriaa
Eläimiä aakkosittain
Näätäeläimet
Koiraeläimet
Kissaeläimet
Afrikan eläimiä
Oravat
Linnut
Ihmisen seurassa
Rotuesittelyt
Ihminen