Tunturisuden sivut
Variksenpelätin

VARIKSENPELÄTTIMET - LINNUNPELÄTTIMET

Linnunpelättimiä nimitetään usein variksenpelättimiksi, vaikka niiden on tarkoitus pelottaa ja karkottaa muille maille varisten lisäksi kaikki muutkin linnut. Perinteinen linnunpelätin omaa ihmisen ulkomuodon ja seisoo pellolla, kasvimaalla taikka puutarhassa levitetyin käsin kuin ihminen ikään, niin että linnut eivät uskaltaisi laskeutua kasvuston sekaan syömään ja tekemään tuhojaan.

Aliarvostettuja ja ylenkatsottuja

Linnunpelättimet tekevät pyyteetöntä työtään ulkona kaikilla säillä, hiljaa, herpaantumattoman ahkerasti ja ympäri vuorokauden. Pelättimiä helposti ylenkatsotaan, jopa halveksitaan. Tällainen typerä suhtautuminen johtuu siitä, että ei tajuta, miten arvokasta työtä tämä pelloilla ja puutarhoissa päivystävä, hartaan äänetön joukko tekee. Variksenpelättimet eivät pidä meteliä työstään, eivät vaadi palkankorotuksia eivätkä lakkoile - mutta kuluttamaansa energiaan nähden ne ovat taloudellisessa katsannossa erittäin tehokkaita.

Linnunpelättimet säästävät huomattavat määrät erilaisia vilja- ja puutarhatuotteita joutumasta lintujen suihin, ja tuottavat siten työntantajilleen selkeää rahallista hyötyä. Joissakin tapauksissa tämä taloudellinen hyöty voi olla merkittävä. Koko tuhansia vuosia kestäneen ammattikulttuurinsa ja työpalvelunsa aikana linnunpelättimien ihmiskunnalle tuottama etu, sadon säästymisen myötä, on ollut hyvin suuri.

Variksenpelätin

Linnunpelätin

Nuori, aloitteleva linnunpelätinneito, joka toimii varsinaisen työnsä ohessa myös matkaoppaana, sekä myy turisteille pientä suuhunpantavaa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ricklibrarian / Richard Roche

Variksenpelätin - variksenpelätti

Variksenpelätin on myös variksenpelätti - molemmat kirjoitustavat ovat oikein.

Variksenpelätin
Variksenpelätin

Rakastettuja, ihailtuja ja arvostettuja

Monet ihmiset ymmärtävät linnunpelätinten työn arvon ja kauneuden. Variksenpelättimillä onkin taaja ja yhä lisääntyvä ihailijakunta, myös maatalouden ulkopuolella.

Omat tarpeet

Linnunpelättimet ovat työntekijöinä hyvin vähään tyytyviä, eivätkä vaadi laisinkaan ruokaa taikka juomaa. Jokin vanha hattu joskus, tai ehkä takkiriepu entisen hajoavan tilalle - siinä kaikki. Toki linnunpelättimetkin ovat kaikkien olevaisten tapaan nautinnonhaluisia. Siten ne eivät todellakaan pane pahakseen kaunista, lämmintä, aurinkoista säätä - ja mikäpäs voisi olla sen hauskempaa, kuin saada joskus ylleen jotakin koreaa taikka keikaroivaa vaatettakin.

Ei linnunpelätinkään aina halua tyytyä pelkkään hattureuhkaan ja repeilevään takkilyyskään, jos parempaa on tarjolla. Etenkin naispuoliset linnunpelättimet haluavat ihan koreilla vaatteillaan ja olla kauniimpia, kuin naapuripellolla väijyvä virkasisko.

Variksenpelätinten historiaa

Nälkäiset linnut ovat olleet aina ongelma maanviljelijöille. Jo yli 3 000 vuotta sitten ilmestyivät pelloille ensimmäiset variksenpelättimet. Tämä tapahtui Egyptissä Niilin varsilla. Viljelijät rakensivat vehnäpelloilleen puisia pelättimiä, joihin he virittivät ansoiksi verkkoja. Verkkoihin jääneet linnut he nappasivat mukaansa, veivät kotiinsa ja valmistivat ateriaksi!

2 500 vuotta sitten kreikkalaisetkin pystyttivät pelloilleen puisia variksenpelättimiä, jolle he antoivat Priaposin muodon. Priapos oli hedelmällisyyden jumala sekä puutarhojen, karjan ja mieskunnon suojelija. Priapos oli hyvin ruma, ja viinitarhojen omistajat huomasivat, että jos heillä oli tarhassaan Priapos, niin linnut pysyttelivät kauhuissaan kaukana ja sato oli parempi kuin koskaan. Priapos maalattiin purppuran väriseksi ja hänelle laitettiin käteen nuija, jotta hän vaikuttaisi vieläkin pelottavammalta.

Roomalaiset omaksuivat kreikkalaisilta Priaposin käytön itselleen ja kuljettivat sen Euroopan matkoillaan mukanaan Ranskaan, Saksaan ja Englantiin.

Keskiajalla rakennettiin yhä pelottavampia variksenpelättimiä. Italiassa pelloille laitettiin keppien päissä olevia eläinten kalloja. Saksalaiset rakensivat pelloilleen puisia noitia.

Britanniassa peltoja kiersivät elävät pikkupojat, joilla oli mukanaan lintujen pelotteluun eläinten luita. Rutto 1300-luvun alkupuolella tappoi pojatkin niin vähiin, että viljelijöiden oli alettava rakentaa peltojensa turvaksi variksenpelättimiä. He täyttivät säkin oljilla, veistivät kasvot nauriista tai kurpitsasta, ja kohottivat tällaisen meillekin jo tutumman näköisen variksenpelättimen kepin varassa pellolle. Näiden rakennettujen variksenpeläinten ohella myös pojat ja tytöt jatkoivat lintujen pelottelupartiointiaan Englannin pelloilla aina 1800-luvulle saakka.

Linnunpelätin

Häkellyttävän kaunis linnunpelätinneito ihastuttavassa kesämekossaan, lammen rantamilla. Ujo hymy kauniiden hiusten takana kertoo siitä onnesta, jota hän kokee työssään.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Richard Roche


Variksenpelätin

Hyvin pyyhkii myös tällä variksenpelättimellä, joka hyödyntää työssään modernia tekniikkaa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Darcy Moore


Tytöt ja variksenpelättimet

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, maissipellolla Amerikassa - Copyright © Rain0975


Variksenpelätin

Intiaanien variksenpelättimet Pohjois-Amerikassa

Intiaanit suojasivat maissipeltojaan joko niin, että he partioivat itse pelloillaan hätistelemässä lintuja taikka rakensivat variksenpelättimiä. Useimmiten hätistelijät olivat aikuisia miehiä. Zunien keskuudessa lapsille järjestettiin kilpailuja, joissa katsottiin, kuka osasi valmistaa kaikkein näyttävimmän ja tehokkaimman variksenpelättimen.

Pelättimiin ripusteltiin pelotteeksi kojootin- taikka koirannahkoja, ja muita tuulessa heiluvia kaistaleita ja lipukkeita, mitä vain keksittiin tai oli tarjolla. Erääseen 1930-luvulla navajojen valmistamaan variksenpelättimeen oli asetettu huipulle teddykarhu - ja pelättimen kerrottiin toimineen erityisen hyvin.

Variksenpelätin

Variksenpelätin

Puutarhan linnunpelätin

Linnunpelättimiä on paitsi pelloilla, myös pienissä pihapuutarhoissa, kuten kukitettu, keinussa keikkuva linnunpelätintyttö. Linnunpelätin voi olla mitä ihastuttavin osa pientä pihapuutarhaa, tai mitä hyvänsä sijoituspaikkaansa, oikea katseiden vangitsija.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Quite Adept / Zoë

Siirtolaisten variksenpelättimet Pohjois-Amerikassa

Euroopasta Amerikkaan tulleet siirtolaiset rakensivat pelloilleen variksenpelättimiä jo 1600-luvulla. Näillä pelättimillä ei peloteltu vain lintuja, vaan myös susia. Myöhempinä vuosisatoina saapuvat siirtolaiset toivat mukanaan uusia ideoita siihen, millaiselta variksenpelättimen piti näyttää - ja kirjo mitä erilaisimpia pelättimiä kohoili pitkin Amerikan peltoja, kasvimaita, sekä viinimarja- ja hedelmäviljelyksiä.

Pennsylvaniassa saksalaiset siirtolaiset erikoistuivat tekemään ihmisen näköisiä variksenpelättimiä, joilla oli nimenä bootzamon tai bogeyman. Nämä pelättimet olivat iältään vanhoja ukkoja, ja niiden yllä oli pitkähelmainen paita taikka takki, villa- taikka huopahattu ja kaulan ympärillä pitkä, punainen kaulaliina. Naispuolinen variksenpelätin oli bootzafrau tai bogeywife - hänellä oli yllään pitkä hame ja päässään hellehattu.

Variksenpelätin

Variksenpelättimet nykyisin

Monenlaisia keinoja myrkyttämisistä lähtien on kokeiltu, kun on suojattu satoja linnuilta. Silti variksenpelättimet ovat vielä nykyisinkin käytössä kaikkialla maailmassa. Sillä niin pitkään, kuin on nälkäisiä lintuja, tarvitaan myös linnunpelättimiä.

Variksenpelättimet ovat työtehtäviensä ohessa mukana myös muuallakin kulttuurissamme. Aivan kuten Zuni-intiaanlilapset pitivät aikoinaan omia kilpailujaan, niin nykyisinkin järjestetään monenlaisia kilpailuja, näyttelyjä ja messuja variksenpelättimille. Mitä erikoisimmat ja mitä kauneimmat variksenpelättimet saavat syntynsä, tekijöinä usein maailman parhaat taiteilijat. Variksenpelättimiä on myös kirjallisuudessa, elokuvissa ja kuvataiteessa.

Usein variksenpelättimestä tehdään jonkun tietyn ihmisen näköinen. Esimerkiksi Lady Gaga pelottelee variksenpelättimenä maissinjyviä nokkivia puluja Whelanin farmilla Englannissa ja on osoittautunut työssään suurmenestykseksi. (Daily Mail 25.2.2010)

Hiljainen kansa

Hiljainen kansa Suomussalmella

Hiljainen kansa on Suomussalmella sijaitseva Reijo Kelan taideteos. Paikallinen pelto valtatie 5:n vieressä on täytetty variksenpelättimen kaltaisilla hahmoilla, joiden päät on tehty turpeesta. Hahmoilla on päällä vaatteet, jotka liikkuvat tuulessa. Hiljaisen kansan keskuudessa on esitetty performansseja. Paikallinen työttömien yhdistys on pukenut hahmot vuodenajan mukaan. Taideteoksen yhteydessä toimii kahvila, josta saa muun muassa muurinpohjalettuja hillon kera.

Hiljainen kansa sai syntynsä jo vuonna 1988. Tanssija Reijo Kelan kunnianhimoisena tavoitteena oli tuolloin saada pellolle esityksensä taustaksi paikalle kaikki silloiset Suomussalmen työttömät - Kela oli valmis jopa maksamaan heille siitä. Yhtään ei tullut paikalle, ja Kela mietti asian uusiksi. Hän sai oivalluksen: kaksi kahden tuuman levyistä ja kolmen vartin paksuista rimaa yhteen kahdella naulalla ristiksi, toisen, pitemmän, molemmat päät teräviksi. Pitempi osa maahan, lyhyempi ylös, ja sen nokkaan turve. Ristin päälle palttoo, paita tai pusero, ja ihmisen kaltainen hahmo oli valmis. Kela teki ristit, vaatekeräys pantiin toimeen, ja niin Lassilan pellon laidalla oli turvepäisiä hahmoja suunnilleen saman verran kuin Suomussalmella työttömiä. Kesästä 1994 Hiljainen kansa on seisonut paikoillaan - ja aina vaan hyvin hiljaisena.

Lähde
Jalo Heikkinen: Hiljainen kansa


Hiljainen kansa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright architekt2


Variksenpelätin

Maailmalla järjestetään kilpailuja, joissa valitaan näyttävimmät variksenpelättimet. Näissä tilanteissa ihmiset pääsevät kuviin variksenpelätinten kanssa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Barbara Bresnahan