Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Nikater

VENETSIA - Adrianmeren helmi

Adrianmeren helmi. Venetsia on kaupunki Italiassa. Se sijaitsee Venetsian laguunissa, koillisessa Italiassa, Adrianmeren rannikolla, lähellä Adrianmeren pohjoisinta kärkeä. Loistavan menneisyytensä ja kiehtovan kauniin nykyisyytensä vuoksi Venetsia on yksi maailman tunnetuimmista kaupungeista. Se on kapeiden kujien, kaarisiltojen, kanavien ja katujen labyrinttimainen satukaupunki ja siellä on lukuisia palatseja, kirkkoja ja kiltataloja (scuole).

Kauneutta puupilareilla. Venetsia on satamakaupunki ja yksi maailman merkittävimmistä arkkitehtonisista ja kulttuurihistoriallisista keskuksista. 160 kanavan halkoma Venetsia on rakennettu 118 saarelle ja niitä yhdistää toisiinsa 354 siltaa. Alunperin kaupunki on rakennettu vain hieman nousuveden rajan yläpuolelle, puiselle, paalutetulle perustalle. Pohjaan juntattuja puupilareita on miljoonittain. Rakennustyöt huipentuivat 1700-luvulla.

Pienoisyhteisöt. Jokainen yli sadasta saaresta muodostaa oman yhteisönsä, jolla on oma suojeluspyhimyksensä, torinsa, kirkkonsa, palatsinsa ja aatelisperheensä.

Suvaitsevaisuus. Venetsiassa uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten kreikkalaisortodokseihin, juutalaisiin ja jopa islaminuskoisiin, on suhtauduttu suvaitsevasti.

Venetsian aamunkoi. Venetsiassa on ollut asutusta ajanlaskun alusta. Kaupungin perustivat roomalaiset 400-luvulla. Tuolloin, 400-luvulla mantereelle hyökänneet valloittajat ajoivat asukkaat pakoon laguunin vaikeapääsyisille saarille, jossa he olivat paremmin turvassa. Saarten maaperä ei ollut tarpeeksi tukevaa rakentamiselle, joten ensimmäiset rakennukset rakennettiin mutaan juntattujen paalujen varaan.

Kauppa se on joka kannattaa. Tasavalta Venetsiasta tuli 800-luvulla. Seuraavien 500 vuoden ajan Venetsia oli yksi Euroopan mahtavimmista merivalloista ja se kävi kauppaa sekä idän, että lännen kanssa. Venetsian sijanti Euroopan ja Lähi-Idän vaikutuspiirien välissä oli sille strategisesti hyvin suotuisa. Tuolloin se loi oman tekstiili-, pitsi-, lasi- ja laivanrakennusteollisuutensa.

Ristiretkien aikakausi. Ensimmäinen ristiretki tehtiin vuosina 1095 - 1099 ja viimeisin vuonna 1271. Venetsialla oli eräissä ristiretkissä tärkeä roolinsa, kun se sai laivojensa ja muun antamansa tuen vastineeksi haltuunsa maa-alueita ja ryöstösaaliita. Neljännen ristiretken (1202 - 1204) yhteydessä Venetsia sai haltuunsa lähes kaikki Kreikan saaret, niiden joukossa olivat Kreeta ja Rhodos, ja myös Konstantinopolista lohkaistiin Venetsialle 3/8.

Maailmanvalta. 1000-luvulta alkaen kaupunkivaltio Venetsia hallitsi itäisen Välimeren ja Pohjois-Italian kauppaa, ollen myös voitokas sodankäynnissä. Venetsian kauppa-alue oli laajimmillaan valtava: se ulottui Flanderista ja Englannista lännessä Aasian sydämeen idässä. Italian kaupunkeja ja kaupunkivaltioita edustivat noina aikoina Venetsian ohella Firenze, Genova, Lucca, Pisa, Milano ja kymmenkunta muuta.

1400-luvulla Venetsia kohosi koko Välimeren alueen ehdottomaksi kauppamahdiksi. Sen nimenä oli Pyhän Markuksen tasavalta ja se oli oikeastaan maailmanvalta. Suuruuden päivinään keskiajalla, 1300-luvulta 1500-luvulle Venetsia eli La Serenissima, "Kunnianarvoisa", oli rikkain valtio Välimerellä. Sillä oli kauppa-asemia Mustallamerellä, Egeanmerellä, Syyriassa, Palestiinassa, Kreikassa ja Konstantinopolissa. Kukoistusaikaisen Venetsian poliittinen rauha ja järjestys oli ainutlaatuista muiden valtioiden keskuudessa.

Kauppalaivasto. Venetsialaisten kaupankäynnissään käyttämä alus oli tyypiltään kaleeri. 1400-luvulla yksi kaleeri saattoi ottaa 250 tonnia lastia. Liikkeellä oli vuosittain yhtä aikaa noin 45 kaleeria.

Hidas hiipuminen. Mahtiaikaa ja kukoistusta seurasi vuosisatoja kestänyt hiipuminen ja valta-aseman menetys. Amerikan löytymisen myötä kaupan painopiste alkoi suuntautua Välimereltä Atlantille ja merille tulivat uudet kauppamahdit. Sodissa ja aluevalloituksissa menestynyt Venetsia kärsi ensimmäisen huomattavan tappionkin Agnadellon taistelussa vuonna 1509. Menetettyään eri puolilta haltuunsa omimiaan alueita, kuten Kreetan vuonna 1699, Venetsia vähitellen taantui valtiollisesti.

Lopullisesti Venetsia menetti riippumattoman asemansa vuonna 1799, jolloin Napoleon valtasi sen ja luovutti edelleen Itävallalle. Tämä omistussuhde sinetöitiin virallisesti Wienin kongressin päätöksellä vuonna 1815. Näiden moninaisten vaiheiden ja eri omistussuhteidenkin jälkeen Venetsia siirtyi Italian haltuun vuonna 1866 Preussin-Itävallan sodan jälkimainingeissa. Tätä edelsi venetsialaisten parissa järjestetty kansanäänestys, jossa he ilmaisivat tahtonsa liittyä Italiaan.

Asukkaat ja muuttoliike. Koko Venetsian suurkaupungin alueella asukkaita on 270 000. Venetsian vanhassakaupungissa (Centro storico) on 60 000 asukasta. Vanhassakaupungissa on kuusi kaupunginosaa: Cannaregio, Castello, San Marco, Dorsoduro, San Polo ja Santa Croce. Vanhankaupungin asukkaista alle viisivuotiaita lapsia on enää alle kaksituhatta. Vielä vuonna 1980 vanhassakaupungissa oli 120 000 asukasta. Muilla laguunin saarilla asukkaita on 30 000.

Vanhankaupungin väestö vähenee kaiken aikaa. Venetsiassa turisminkin vuoksi kaikki on hyvin kallista. Palvelut ovat suuntautuneet yhä enemmän vain turismin tarpeisiin. Paikallisten tarpeita palvelleet leipomot, apteekit ja koulut lopettavat ja tilalle tulevat turistien ravintolat, kallista tavaraa myyvät putiikit, muotiliikkeet ja hotellit entisissä palatseissa. Tavalliset ihmiset muuttavat pois ja rikkaita ulkomaalaisia muuttaa tilalle. Muuttoliike pois Venetsiasta on 2 000 asukasta vuodessa.

Huokausten silta - Ponte de Sospiri. Huokausten silta yhdistää tutkintotuomareiden toimitilat ja dogen palatsin sellit uuteen vankilaan. Silta rakennettiin vuonna 1602. Sillalla olevan katetun käytävän kautta kuljetettiin vangit kaupungin tyrmästä dogen palatsiin kuulemaan tuomionsa. Kanaville avautuvista ikkunoista vangit näkivät, ehkä viimeisen kerran, vilahduksen Venetsiasta ja sen laguunista, ja heidän syvät huokauksensa ovat antaneet sillalle nimen.

Turistien tulva. Venetsiassa käy vuosittain 20 miljoonaa turistia. Heistä neljäviidesosaa viipyy kaupungissa vain yhden päivän. Venetsian kaupunki on pinta-alaltaan pieni, joten koko kaupunkiin pystyy hyvin tutustumaan jalkaisin yhden päivän aikana. Hotellien majoitustilat ovat rajalliset ja hinnat pilvissä. Valtavat risteilyalukset tuovat kaupunkiin tuhansia turisteja kerralla.

Upotaan mereen - vai eikö upota Moosespadon vuoksi sittenkään!? Venetsia vajoaa hitaasti mutta varmasti yhä syvemmälle veteen. Vajoamista on yritetty rajoittaa ja hillitä erilaisia suojia rakentamalla ja vahvistamalla. Vajoamisen syitä on lukuisia. Koko Apenniinien niemimaa kallistuu. Teollisuuden hyödyntämät pohjavesivarastot vähenevät. Kaupunki on hyvin painava ja puiset tukirakenteet heikkenevät, osaksi vanhuuttaan ja osaksi sen vuoksi, että ne ovat moottoriveneiden ja yhä suurempien laivojen aiheuttamien laineiden huuhdonnassa joutuneet ilmalle alttiiksi.

Koko merienkin pinta kohoaa ja sen myötä nousuvesien aiheuttamien tulvien riski kasvaa. Vedenpinta voi kohota myös sateiden ja tuulien vuoksi, kun ne estävät veden poistumisen laguunista. Erityisen vaarallisia ovat olleet noin kolmen vuoden välein toistuneet, erityisen korkean nousuveden ajat. Vuonna 2013 vedenpinta nousi 1,43 metriä.

Tuhoisien tulvien varalta Venetsian suojaksi on rakennettu Moosespato, MOSE. Tätä liikuteltavaa, jo 1980-luvulla ideoitua patojärjestelmää alettiin rakentaa vuonna 2003. Ensimmäisen kerran järjestelmää käytettiin vuonna 2020 ja vuoden 2021 loppuun mennessä patojärjestelmä on valmiiksi rakennettu.

Venetsian karnevaalit

Venetsia tunnetaan vuosittain toistuvista karnevaaleistaan ja naamiohuveistaan. Venetsia on kaikenlaisten naamiohuvien alkukoti ja siellä vietettiin ensimmäisiä karnevaaleja jo vuonna 1039. Kuitenkin karnevaalin perinteet ovat paljon vanhemmat. Venetsian karnevaalien alkukehto on antiikin Kreikan ja Rooman pakanallisissa huvimenoissa. Uskotaan, että vuodesta 1162 karnevaalia on juhlittu vuosittain. Vuonna 1296 karnevaali julistettiin viralliseksi juhlaksi. Keskiaikana karnevaali kesti kuusi viikkoa, 26 joulukuuta alkaen.

Venetsialaiset eivät menneinä vuosisatoina piiloutuneet naamiaisasujensa taakse vain juhla-aikoina, vaan läpi vuoden. Vain joulu ja pääsiäinen muodostivat poikkeuksen tässä pukeutumisessa. Naamiaisasuihin pukeutumista säädeltiin laeilla, joista ensimmäiset kirjoitettiin 1200-luvulla.

Naamiaisasua ei suinkaan käytetty aina vain huvin vuoksi, vaan siksi, että niin voitiin liikkua kaupungilla tuntemattomana. Venetsialaiset harrastivat innolla kasinossaan uhkapeliä, ja mielellään esiintyivät tällöin tunnistamattomina. Myös seksikaupan parissa liikkuvat kulkivat naamioituneina. 1500-luvun alussa Venetsiassa oli asukkaita 200 000 ja heistä peräti 12 000 harjoitti prostituutiota. Naamiaisasu ei vain peitä kantajaansa, vaan se myös suojelee synneiltä ja sehän on varsin hyvä lisä pelipaikoilla ja ilotaloissa. Nykypäivänä prostituutiota Venetsiassa tuskin harjoitetaan, mutta Venetsian kasino (Casino di Venezia) tarjoaa edelleen pelijännitystä.

Bauta on valkoinen naamio, joka peittää koko kasvot. Sitä käytetään mustan viitan kanssa. Se sopii sekä miehille että naisille.

Columbine on naisten naamio (puolinaamari), koristeltu höyhenillä.

Moretti on naisten ovaalimuotoinen naamio, mustasta sametista.

Kissa (Gatto) on nimensä mukaisesti kissanaamari.

Tohtori (Medico della Peste) on ruttotautien aikainen lääkäri.

Juhlintaa ympäri vuoden

Karnevaalien ohella Venetsiassa vietetään monia muitakin historiallisia juhlia. Vuonna 1575 päättyneen ruttoepidemian muistojuhla on Festa del Redentore. Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä vietettävä La Sensa juhlistaa Venetsian ja meren symbolista avioliittoa. Tällainen suhtautuminen mereen johtuu luonnollisestikin siitä, että meri on ollut Venetsian kaupankäynnin ja koko elämän perusta.

Tämän avioliiton kunniaksi Venetsiassa on vietetty seremoniaa, jossa Doge on purjehtinut avomerelle kullatulla laivalla (bucintoro eli juhlakaleeri) ja heittänyt aaltoihin vihkisormuksen, lausuen samalla ylväät sanat: "Me otamme sinut puolisoksemme, oi meri, ainaisen herruuden merkiksi". Elokuun lopulla on vuorossa Fresco Notturno, ja silloin soittajat ja laulajat liikkuvat valaistuissa gondoleissa ympäri Venetsiaa.

Venetsian uudempiin juhliin kuuluvat lukuisat musiikkijuhlat, joka toinen vuosi vietettävä, nykytaidetta esittelevä Venetsian biennaali, Venetsian arkkitehtuuribiennaali ja kansainväliset elokuvajuhlat.

Pyhän Markuksen tori ja bysanttilaista arkkitehtuuria edustava, basilikatyylinen Pyhän Markuksen kirkko (Basilica di San Marco). Myös goottilainen tyyli on huomattavasti vaikuttanut kirkon ulkonäköön. Kirkon lattiat ja seinät on päällystetty erivärisillä marmoreilla ja mosaiikkikoristeluilla. Kirkko sai alkunsa jo 600-luvulla, mutta nykymuotoisena se valmistui vuonna 1094. Bysanttia Venetsiassa suosittiin luonnollisestikin kauppapoliittisten syiden vuoksi. Venetsialaiset olivat myös Bysantin liittolaisia sodissa arabeja, bulgaareja ja normanneja vastaan.

Taide, arkkitehtuuri, löytöretket, naistennauratus - kuuluisuudet. Venetsia oli 1400-luvulta 1700-luvulle huomattava taiteen ja kulttuurielämän keskus. Venetsian arkkitehtuurissa ja taideaarteissa ovt edustettuina miltei kaikki Euroopan 1100 - 1800-lukujen taiteen tyylisuunnat. Useat maailman maalaustaiteen suurimmista ovat syntyneet taikka vaikuttaneet Venetsiassa. Heitä ovat Giovanni Bellini (noin 1430 - 1516), Gentile Bellini (1429 - 1507), Carlo Crivelli (1430 - 1500), Vittore Carpaccio (1460 - 1525), Tintoretto (1518 - 1594), Giorgione (1477 - 1510), Marietta Robusti (1560 - 1590), Giovanni Battista Tiepolo (1696 - 1770), Giovanni Domenico Tiepolo (1727 - 1804), Canaletto (1697 - 1768) ja Tizian (1477 - 1576). Heidän töitään on esillä Dogen palatsissa, Accademicassa, kirkoissa ja taidekouluissa.

Tutkimusmatkailija Marco Polo (1254 - 1324) on yksi Venetsian kuuluisuuksista siinä, missä myös seikkailija, kirjailija ja naistennaurattaja Giacomo Casanovakin (1725 - 1798).

Giacomo Casanova

Ca' Rezzonico on yksi tunnetuimmista taidemuseoista Venetsiassa. Arkkitehti Giorgio Massarin suunnittelemassa, vuonna 1649 alullepannussa palatsissa on lukuisia kuuluisien taiteilijoiden freskoja ja maalauksia. Canal Granden varrella ovat taidemuseo Galleria dell'Accademia ja Oopperatalo La Fenice.

Pyhän Markuksen erillinen, 1400-luvulla rakennettu kellotorni tai kellotapuli, eli kampaniili (Campanile) kuvassa vasemmalla, on yllättävän modernin näköinen. Sillä on korkeutta 99 metriä. Kaksi pronssiveistosta lyö kelloa tasatunnein. Torni kaatuikin vuonna 1902, mutta se on rakennettu uudelleen entiseen asuunsa. Rakentaminen kesti kahdeksan vuotta. Kellotornin huimaaviin korkeuksiin on ollut aikoinaan viriteltynä riippuvia, puisia häkkejä, joissa on pidetty rikollisia kärsimässä tuomiotaan.

Venetsian kattojen yläpuolella kohoaa muitakin kampaniileja, Venetsian kuuluisia maamerkkejä. Ne ovat tavallisesti neliskulmaisia, tiilestä rakennettuja ja seisovat kirkosta erillään. Menneinä aikoina niitä oli vielä enemmän, kuin nykyään, sillä seudulla esiintyvien pienten maanjäristysten ja perustusten painumisen seurauksena monet torneista ovat aikojen kuluessa kaatuneet. Jotkut kaatuneista torneista on rakennettu uudelleen, kuten San Giorgio Maggioren torni, mutta suurin osa on jäänyt uudelleen rakentamatta. Vanhimmat pystyssä olevat tornit ovat 1000- ja 1100- luvuilta.

Kuvan oikeassa reunassa Dogen palatsi (Palazzo Ducale). Palatsi rakennettiin jo vuonna 814, mutta se tuhoutui tulipalossa vuonna 976 ja sai lopullisen muotonsa vasta 1300 - 1400-luvuilla. Dogen palatsi on arkkitehtonisen sommittelunsa ja taideaarteittensa vuoksi maailman tunnetuimpia ja ihailluimpia palatseja. Palatsissa toimii nykyisin museo.

Doge eli herttua hallitsi aikoinaan Venetsiaa. Silti oli kyse demokratiasta. Päätökset tehtiin yhdessä äänestämällä. Kansalaisten valitsemat hallintoelimet äänestivät johtajat, doget, virkaansa määräajaksi ja valvoivat heidän toimiaan. Ne saattoivat myös tylysti erottaa dogen kesken kauttaan.

Nähtävyyksiä. Venetsian kuuluisimmat rakennukset ovat Pyhän Markuksen torin ympärillä ja Suuren kanavan varrella. Kaupungissa on satoja palatseja ja tusinoittain kirkkoja. Pyhän Markuksen torin (Piazza San Marco), jota Napoleon kutsui Euroopan suurimmaksi olohuoneeksi, reunalla sijaitsee samanniminen, 1000 - 1400-luvuilla rakennettu Pyhän Markuksen katedraali. Pyhän Markuksen tori on Venetsian ainut piazza, ja vaikka kaikki rakennuksen sen laidoilla edustavat eri tyylejä, niin siltikin kokonaisuus on täydellisen sopusointuinen. Kuuluisia nähtävyyksiä ovat myös 48 metriä pitkä Riolton silta (Ponte de Rialto), Buranon ja Torcellon saaret sekä Lidon lomanviettoalue. Lido on Venetsian kaakkoispuolella sijaitseva, 15 kilometriä pitkä saari ja hiekkasärkkä, jolla asuu parikymmentätuhatta asukasta. Saarella on Venetsian ainoa uimaranta.

Nähtävyyksiin kuuluvat myös Canal Granden varrella sijaitsevat lukuisat rakennukset. Niitä ovat upea goottilainen palatsi Ca d'Oro (1420 - 1440), jota kutsutaan kultaiseksi palatsiksi sen kullattujen ja polykromattujen ulkoseinäkoristeiden vuoksi. Näkemisen ja ihailun arvoisia ovat myös lukuisat kanaalin varrella sijaitsevat kaupparakennukset, joiden upeat julkisivut heijastelevat entisten omistajiensa suurta rikkautta ja valtaa. Lukuisista kirkoista voidaan mainita Baldassare Longhenan (1598 - 1682) barokkiluomus Santa Maria della Salute.

Merkittävimpiin nähtävyyksiin lukeutuu myös muurien ympäröimä Arsenale, joka on 1100-luvulla rakennettu telakka. Kaupungin pohjoisosassa sijaitsee Ghetto, jonne Venetsian juutalaisten oli pakko muuttaa asumaan 1500-luvulla.

Tadzio ja elokuvaohjaaja Luchino Visconti kuvausten suunnittelussa. Luchino Visconti kuului Italian varakkaimpiin sukuihin. Kuva Copyright: Fair use.

Kuolema Venetsiassa

Saksalainen kirjailija Thomas Mann (1875 - 1955) on kirjoittanut teoksen Kuolema Venetsiassa. Kirjan tarinassa melkolailla omissa oloissaan elelevä, yksinäinen kirjailija matkustaa lomamatkalle Venetsiaan. Siellä hänen silmiinsä osuu kaunis puolalaispoika, Tadzio, johon kirjailija oitis rakastuu.

Kirjailija joutuu suorastaan pojan pauloihin, mutta pidemmälle, eli edes alkuunkaan asti, tämä romassi ei etenekään. Riutuva kirjailija alkaa jäljittää Tadziota Venetsian kapeilla väylillä ja rannoilla, mutta mitä lähemmäksi hän yrittää poikaa päästä, sitä kauemmaksi tämä kangastuksen lailla loittonee.

Kirjan tarina on ikuistettu myös elokuvaksi, ohjaajana oli Luchino Visconti. Tadziota elokuvassa näytteli vuonna 1971 tuolloin 14-vuotias, ruotsalainen Björn Andrésen.

Subtrooppinen ilmasto

Italiassa on erilaisia ilmastovyöhykkeitä, mutta Venetsia kuuluu subtropiikkiin. Talvet ovat viileitä ja kesät ovat hyvin lämpimiä. Varsinkin heinä- ja elokuu saattavat olla todella kuumia ja kosteita, ja ukkosmyrskyjäkin voi esiintyä. Talvikuukausina lämpötila lähestyy nollaa ja kesällä se voi kohota jopa lähemmäs 30 celsiusastetta.

Kylmimpänä aikana, tammi-helmikuussa Venetsiassa on öisin yksi aste ja päivisin viitisen astetta lämmintä. Kuumimpana aikana heinä-elokuussa öisinkin on lämpöä 19 astetta ja päivisin lähennellään 30 astetta.

Terence Hill

Suuria venetsialaisia elokuvatähtiä edustaa Terence Hill (1939 -). Hän on tullut tutuksi italowesterneissä, joissa hänen parivaljakkonaan on esiintynyt Bud Spencer. Erityisen tutuksi hän on tullut TV-sarjastaan Don Matteo, jota esitetään tätäkin päivitettäessä (2022) televisiossa viitenä päivänä viikossa.

Villi Länsi - Wild West

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Daniel Francis
*Photo used with permission.

Nunna Venetsiassa - taustalla San Giorgio Maggiore. - Veden takana benediktiinien basilika San Giorgio Maggiore, samannimisellä saarella. Kirkon on suunnitellut italialainen arkkitehti Andrea Palladio (1508 - 1580) ja se on rakennettu vuosina 1566 - 1610. Kampaliini eli kellotapuli rakennettiin jo vuonna 1467, mutta se kaatui vuonna 1774 ja rakennettiin uudelleen neoklassiseen tyyliin vuonna 1791. 63 metrin korkuisessa tornissa ei ole hissiä, vain raput, ja sen huipulta avautuvat huikeat näkymät ylitse Venetsian.

Luostarit

Canal Grande

Venetsian läpi mutkitteleva leveä pääkanava, Canal Grande jakaa Venetsian kahteen osaan. Noin neljän kilometrin pituisen ja 30 - 70 metriä leveän Canal Granden laidoilla esittäytyy Venetsia upeimmillaan. Mihin vain katsookin, tavoittaa silmiinsä kauniita rakennuksia, upeaa tiilen ja marmorin rinnastusta, goottilaisuuden siroutta ja barokin mahtipontista liioittelua. Peilityynellä rakennusten kuvajaiset kertaantuvat satumaisesti vedestä. Arkihyörinän keskellä laineiden tuulenvireessä liplatellessa kanaali on täynnä vilkasta hyörinää ja liikennettä, kun liikkeellä on jos jonkinlaista pientä ja isoa alusta.

Gondoli

Gondoli on koko Venetsian ja sen romanttisen ilmapiirin symboli. Se on venetyyppi, joka on suunniteltu kuljettamaan matalassa vedessä mahdollisimman suurta kuormaa mahdollisimman pienellä uppoumalla. Gondolin rakentamisessa käytetään kahdeksaa puulajia.

Gondolia kuljettaa yksi henkilö, gondolieeri. Hän käyttää tässä työssään, peräpäässä seisoen, vain yhtä airoa. Gondolit ovat olemassa nykyisin enää vain turistien vuoksi. Kaikki muu vesiliikenne hoidetaan modernein, moottoroiduin aluksin, vesibussein ja -taksein. Venetsiassa liikutaan ainoastaan jalan, tai vettä pitkin vaporettoilla (linjavesiliikenne) ja gondoleilla.

Musiikkia Venetsian kaduilla

Venetsia on katusoittajien valtakuntaa. Instrumentteja ja musiikkilaatuja on kaikkiin makuihin, klassisesta musiikista kansanmusiikkiin. Emme voi kuvasta tietää, mitä musiikkia nämä kaksi muusikkoa soittavat, mutta voimme päätellä erinäisistä seikoista, että musiikki tulee Afrikasta.

Oikeanpuoleisen soittajan oudompi instrumentti on cora eli kora. Se on länsiafrikkalainen harpun kaltainen 21-kielinen soitin. Sillä on merkittävä osa Senegalin, Gambian, Malin ja Guinean musiikkikulttuureissa. Koraa pidetään soitettaessa mahan edessä pystyssä. Sen pyöreämuotoinen kaikukoppa tehdään niin, että pullokurpitsan eli kalebassin suuri hedelmä leikataan kahtia ja päälle kiristetään lehmännahkaa. Vasemmanpuoleisen soittajan instrumentti on tuttu klarinetti.

Venetsia - musiikin tasavalta ja oopperan pääkaupunki

Myös musiikin alalla Venetsiasta kehittyi merkittävä keskus. Sitä kutsuttiin musiikin tasavallaksi, ja 1600-luvulla kerrottiin, että kaikista Venetsian ovista ja ikkunoista kaikui laulu ja soitto. Jokaisessa kodissa joku lauloi ja joku soitti jotakin instrumenttia, monissa kodeissa koko perhe musisoi.

1500-luvulla syntynyt venetsialainen koulukunta kehitti kirkkomusiikkia, kuoropolyfoniaa ja urkutekniikkaa.

1600-luvulla, myöhäisrenessanssin ja varhaisbarokin hyvin tärkeä välittäjähahmo, ensimmäinen tärkeä oopperasäveltäjä Claudio Monteverdi (1567 - 1643) ja Monteverdin oppilas, Francesco Cavalli (1602 - 1676) sävelsivät Venetsiassa oopperamusiikkia. Claudio Monteverdi oli oman aikansa suurin musiikkidramaatikko ja hänen tyylissään klassinen vokaalipolyfonia yhtyi uuteen tyyliin, monodiaan.

Alkuaikoina oopperaa esitettiin loisteliaissa palatseissa ylhäisölle. Suuri muutos tapahtui, kun vuonna 1637 avattiin Venetsiassa ensimmäinen julkinen oopperatalo Teatro San Cassiano, joka toi oopperan maksavan yleisön ulottuville. Vuoteen 1700 tultaessa Venetsiassa oli jo 17 oopperateatteria. Näin Venetsiasta tuli koko maailman oopperataiteen pääkaupunki. Ensimmäisiä, menestyneitä oopperoita San Cassianossa olivat vuosina 1637 ja 1638 oopperat L'Andromeda ja La Maga Fulminata.

Suuriin oopperan varhaisvaiheen kehittäjiin Venetsiassa kuuluivat myös Francesco Manelli (1595/7 - 1667), Benedetto Ferrari (1603/4 - 81), Pietro Andrea Ziani (1616 - 1684), Giovanni Legrenzi (1626 - 1690), Antonio Sartorio (1630 - 1680), Carlo Pallavicino (n. 1640 - 1688) ja Pietro Antonio Cesti (1623 - 1669).

Venetsian koulukunnan suurnimiä olivat barokkisäveltäjät Tomaso Albinoni (1671 - 1751), Benedetto Marcello (1686 - 1739) ja erityisesti soitinkonserton suuri kehittäjä Antonio Vivaldi (1678 - 1741).

Meidän aikamme suuria musiikkimiehiä on ollut Mantovani (1905 - 1980). Hänet tunnetaan johtamansa orkesterin soittamasta viihdemusiikista, ja sen ainutlaatuisesta, taivaita hipovan kauniista soundista.

Tyttö rimpuilee kanavan laidalla olevassa pylväässä, harrastaen mitä ilmeisimmin pylväsakrobatiaa. Otetta ei kannata irrottaa, sillä Venetsian kanavien vettä ei pidetä uimakelpoisena.

Sirkuksen maailma

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Eric Parker

Venetsian kyyhkyset eli pulut

Venetsiassa elää tuhansittain kyyhkysiä. Ne ovat kaupunkielämään sopeutuneita kalliokyyhkyn alalajeja, kesykyyhkyjä eli puluja (Columba livia domestica), jotka tulevat rohkeasti ruokailemaan suoraan turistien kädestä. Kyyhkysiä ei näe vain ulkotiloissa, vaan joskus niitä tunkee myös ravintoloihin ja kirkkoihinkin. Kyyhkyset ovat haastaneet perinteiset kissat paikasta Venetsian nimikkolajeina. Kyyhkysiä ei Venetsiassa pidetä ihan pyhinä eläjinä, mutta niitä kunnioitetaan suuresti.

Kun turisteja käy valtavasti ja kyyhkysten ruokkijoita riittää, oli kyyhkysten määrä vanhassakaupungissa noussut jo vuonna 2008 lukemaan 130 000. Kyyhkyset myös sotkevat, voivat levittää sairauksia, vaikeuttavat liikkumista ja aiheuttavat vahinkoakin, joten viranomaiset ovat ihan järjestyssäännöllä ja sakon uhalla kieltäneet kyyhkysten ruokinnan. Ehkä aika huonolla menestyksellä, sillä esimerkiksi lapsille juuri kyyhkysten ruokinta on yksi Venetsian matkan huippukohdista.

Lähteet
*Valitut Palat, Maailmantieto: Venetsia
*Spectrum
*Kaunis Maailma, WSOY
*Tiede: Hannu Pesonen: Venetsia, kaupunki, joka on ikänsä kamppaillut kuolemaa vastaan
*CityLab: Venice's Vast New Flood Barrier Is Almost Here
*Venetsia.org
*Lomamatkailija: Venetsia, Italia: nähtävyydet ja kiehtovimmat paikat
*The New York Times: Venice bans pigeon feeding in St. Mark's Square
*Maailmanhistorian Pikkujättiläinen, WSOY
*Combi, Maailmanhistoria, Tammi
*Sibelius-Akatemia: Venetsialainen ooppera