ÄITI MAA

Äiti Maa eli Maaäiti

Äiti Maa on suuri, ylimaallinen henkiolento, joka hallitsee Maata. Hän on useiden kansojen mytologioissa esiintyvä suuri hahmo ja myös intiaaneille hän on ollut hyvin tärkeä. Äiti Maassa koko Maasta ja maapallosta luomakuntineen tulee ikään kuin elävä olento, tapahtuu personifikaatio. Niinpä, jos kohtelee luontoa ja Maata väärin, se on ihan sama, kuin kohtelisi omaa äitiään väärin. Sitähän ei kukaan halua tahallisesti tehdä, siksi kenenkään ei pitäisi vahingoittaa Maatakaan millään tavalla. Luontoa tulee kunnioittaa ja ihmisen on luontoa hyödyntäessään aina meneteltävä niin, että luonnon tasapaino ei vähäisimmässäkään määrin järky.

Kuva

Intiaanien Äiti Maa

Algonkin-kansojen legendan mukaan pilvien alla elää Äiti Maa, joka syntyi elämänvirrasta ja joka pitää ja ruokkii sylissään kasveja, eläimiä ja ihmisiä.

Inkojen mytologiassa esiintyy Mama Pacha, joka on lohikäärmettä muistuttava luonnon ja hedelmällisyyden jumalatar ja hallitsee myös viljelyä ja sadonkorjuuta. Pachamama asui vuorilla, ja hän suojeli kaikkia vuorilla asuvia eläimiä. Hänen uskottiin aiheuttavan maanjäristyksiä, ja hänelle uhrattiin laamoja. Mama Pacha käännetään yleensä englanniksi muotoon Mother Earth eli suomeksi Äiti Maa. Tarkempi käännös on kuitenkin Äiti Universumi eli Äiti Maailmankaikkeus. Mama Pacha ja hänen aviomiehensä Inti ovat kaikkein hyväntahtoisimpia jumalia, ja heitä palvotaan Andien vuorijonojen osissa - ulottuen nykypäivän Ecuadorista Chileen ja Argentiinaan. Inkojen uskonnossa luonnon kunnioitus ja usko luontoäitiin olivat ensiarvoisen tärkeitä, pyrittäessä ihmisyydessä täyteen harmoniaan.

"Kun ihmisten yhteys Maahan katoaa, niin jotakin elintärkeää on kadotettu ikiajoiksi." - Shoshone Carrie Dann.

Intiaaneille jokainen päivä oli Maan ja Äiti Maan päivä. Historiallisesti ja kulttuurisesti intiaanit ovat aina kokeneet pyhäksi velvollisuudekseen pitää huolta Äiti Maasta, jonka kautta kaikki elämä virtaa. Maa, tuli, vesi ja tuuli ovat olleet hyvin tärkeitä.

Kuva

Mohave-tyttö, Edward S. Curtis, 1903.

Päällikkö Seattle on lausunut puheessaan vuonna 1854, kohdatessaan poliitikon ja sotilaan, Isaac Stevensin:

"Minun kansani mukaan jokainen osa maastamme on meille pyhää. Jokaisen rinteen, jokaisen laakson, jokaisen tasangon ja jokaisen lehdon on pyhittänyt jokin surullinen tai onnellinen tapahtuma, joka on sattunut ja kadonnut jo kauan aikaa sitten. Jopa kivet, jotka näyttävät järjettömiltä ja kuolleilta, kun ne seisovat hiljaa aloillaan rannalla auringon paisteessa, ovat täynnä muistoja kansaani liittyvistä jännittävistä tapahtumista. Ja pöly, jonka päällä nyt seisot, reagoi rakastavammin minun kansani jalanjälkiin, koska se on rikastunut esi-isiemme verellä ja paljaat jalkapohjamme tunnistavat sen lämpimän ja myötäelävän kosketuksen."