SUURI HENKI

Suuri Henki

"Suuri Henki,
siunaa meitä kaikkia,
miehiä, naisia ja lapsia.
Pyhä Loitsukäärö, auta meitä elämään kunnollisesti.
Pyhä Loitsupiippu, siunaa meitä,
siunaa joet, vuoret, tasangot, eläimet ja linnut.
Äiti Maa, huolehdi meistä kuolemaamme saakka."

(Mustajalkojen rukous)

Jokaiselle Amerikan intiaanille maa ja henkien maailma olivat tärkeiimmät asiat elämässä. Kaikki heimot uskoivat maassa, eläimissä, taivaassa ja kaikkialla ympärillään oleviin henkiin. Kaikkien näiden henkien yläpuolella oli niitä hallitseva Suuri Henki. Tosin, kun Suuri Henki oli läsnä kaikkialla, ei ole yksinkertaista tapaa erottaa sitä muista intiaanien palvomista hengistä.

Näitä intiaanikansojen uskonnoissa esiintyviä voimia voidaan sanoa jumaluuksiksi. Jo ennen kristinuskon tuloa suuri osa intiaaneja uskoi maailman kokonaisuutta hallitsevaan voimaan, jota monet intiaanikansat nimittivät "suureksi hengeksi" (Great Spirit). Sitä voisi verrata kristinuskon luomisen ja ikuisuuden Jumalaan. Eri heimot käyttävät tästä jumaluudesta erilaisia nimityksiä. Lakotat kutsuvat Suurta Henkeä nimellä Wakhan Thanka, osaget Wakanda, crow’t Maxpa, cheyennet Maheo, irokeesit Orenda, yurokit Wohpekumew, creekit Ohfanka ja seminolet Hiliswa. Algonkinkieliset kansat käyttävät nimitystä Manitu. Chickasawien Suuri Henki on Ababinili, mustajaloille hän on Apistotoke, arapahoille Chebbeniathan ja huroneille Ha-Wen-Neyu. Abenakien Suuri Henki on Gici Niwaskw.

Siouxit kutsuivat Suurta Henkeä nimellä Wakan Tanka, joka merkitsee käännettynä tarkalleen Suurta mysteeriä. Souxien mukaan kaikkialla heidän ympärillään oli henkiä, jotka voisivat tuoda heille hyvää taikka pahaa. He pelkäsivät tulvia, uskoen, että aallot olivat pahoja henkiä. Eläimiä he tappoivat vain ruokaansa varten, toisin kuin valkoiset uudisasukkaat, jotka tappoivat eläimiä huvikseenkin. Tällainen huvikseen tapahtuva tappaminen oli siouxien mielestä suuri loukkaus Suurta Henkeä kohtaan.

Kuva

Suuren Hengen veroisena, naispuolisena jumalana ja henkivoimana intiaaneilla on ollut Äiti Maa. Näitä kahta ja muitakaan henkiä ei aina selkeästi erotettu toisistaan. Lakotat siouxeissa näkivät ihmisiä ja kaikkea elämää hallitsevan Suuren Hengen yhdistelmänä, jossa olivat hallitsevina voimina Isä Taivas, Äiti Maa ja muut henget. Shoshonet näkivät Suuren Hengen yhtenä, miespuolisena hahmona ja kutsuivat häntä nimellä Tam Apo, eli Meidän Isämme. Eräät intiaaniheimot mielsivät suuren luojansa eläimeksi, useimmiten sudeksi, joka kuitenkin ajatteli ja puhui kuin ihminen.

Jumaluudet ja suojelushenget ovat osa intiaaniuskontojen merkittävintä sisältöä. Intiaanit osoittivat niille kunnioitustaan rituaaleilla ja seremonioilla, joihin toisinaan oli omaksuttu piirteitä espanjalaisten tuomasta kristinuskosta.

Vakiintuneitten, tietyissä tilanteissa ja tiettyinä vuodenaikoina toistettujen riittien merkitys oli intiaaneille suuri. Riitteihin kuului tansseja, uhreja ja maagisten esineitten käsittelemistä. Kalliomaalauksilla oli joissakin riiteissä suuri merkitys. Riittiä johti tietäjä. Intiaanien uskonto sisälsi ikivanhaa yleisinhimillistä perinnettä ja syvällisiä oivalluksia - mutta Amerikkaan tulleille eurooppalaisille se pysyi kauan täysin suljettuna maailmana.

Kun intiaanien uskontoa ei ymmärretty - niin sitä pidettiin vain joko naurettavana taikauskona taikka pahojen henkien palvontana.

Lähteinä
Indian Traders: Native American Culture – The Great Spirit
Robert G. Brown: The Great Spirit
Mike Stotter: Villi Länsi
Colin F. Taylor: Suuri Intiaanikirja