Tervetuloa - Howdy - Hau Koda!

Yritämme pienin välähdyksin tavoitella värikylläisen Villin Lännen kauas historian hämäriin kadonneita jännittäviä aikoja. Aikakausi synnytti loputtomiin taruja ja legendoja tähtineen.

Villi Länsi - Wild West

Villillä Lännellä tarkoitetaan Yhdysvaltojen läntisiä, tutkimattomia alueita, joilla ei ollut aiempaa, pysyvää valkoihoisten asutusta. Erityisesti villejä seutuja tässä yhteydessä olivat valtauksen ja uudisasutuksen myötä yhä lännemmäksi työntyvät rajaseudut (frontier) - joilla eturintaman tulijat, tienraivaajat, kohtasivat tuntemattomat seudut intiaaneineen.

Intiaanit ja suomalaiset

Intiaanit ovat pitäneet suomalaisista, koska olemme heidän mielestään samanlaisia heidän kanssaan. Jo 1600-luvulla liikkui Lännessä, intiaanien mailla suomalaisiakin. Tuohon aikaan intiaanit kutsuivat eurooppalaisia nimellä Ihmiset Jotka Eivät Ole Meidän Kaltaisiamme - mutta suomalaisia nimellä Ihmiset Jotka Ovat Meidän Kaltaisiamme.

1800-luvun Lännestä kerrotaan tarinaa, että joissakin saluunoissa saattoi olla kyltti: "Ei tarjoilua intiaaneille ja suomalaisille". Onko tämä suomalaisten maininta tässä yhteydessä miellettävä positiiviseksi arvioksi meistä suomalaisista, jää jokaisen omaan harkintaan.

Intiaanien ja suomalaisten kerrotaan myös olleen rakentamassa Amerikan korkeimpia pilvenpiirtäjiä. Intiaanit tulivat toimeen huimaavissa korkeuksissa teräspalkeilla siksi, että heitä ei huimannut eikä pelottanut - suomalaiset taas siksi, että he tekevät rahasta mitä hyvänsä.

(Antti Tuurin saatesanoista hänen kääntämäänsä teokseen: Walter McClintock: Mustajalat)

"Voimmeko puhua mistään yhteisyydestä niin pitkään, kuin sydämemme ja sielumme ovat erillään. Jos on näin ja vain puhumme, niin välillämme ovat muurit yhtä korkeat kuin vuoret!" - Chief Dan George

"Kun heräät aamulla, kiitä aamun valosta, elämästä ja voimastasi. Kiitä ruuastasi ja elämäsi iloista. Jos et löydä mitään aihetta kiittämiseen, syy on sinussa." - Tecumseh - Shawnee

"Rakastan tätä tuulten ja vesien maatani enemmän, kuin koko muuta maailmaa. Ihminen, joka ei rakasta isiensä hautaa ja maata, on pahempi, kuin villi eläin." - Chief Joseph - Nez Perce

Uudisasukkaat vyöryvät yli preerioiden ja vuorten

Ensimmäiset Lännen tutkimusmatkailijat eivät voineet aavistaa, minkä kulkijoiden vyöryn he saisivat jäljilleen muutama vuosikymmen myöhemmin. Vielä 1830-luvulla Lännessä ei ollut valkoihoisia, lukuun ottamatta turkismetsästäjiä ja niiden linnoitusten väkeä, joita suuret amerikkalaiset tai englantilaiset riista- ja turkisyhtiöt rakennuttivat erämaahan, englantilaiset erityisesti maan luoteisosiin. Erämaihin piiloutuneiden linnoitusten toiminta päättyi 1830-luvun lopulla turkiskaupan lakatessa.

Eräitä rajapyykkejä

1803 Louisianan myynti Yhdysvalloille.
1804 - 1806 Lewisin ja Clarkin tutkimusmatka Saint Louisista Tyynenmeren rannikolle.
1807 - 1840 Turkiskaupan aika.
1822 - 1846 Santa Fen kaupan aika.
1836 Alamon varuskunnan hävitys San Antoniossa, Texasissa.
1847 Mormonien vankkurireitti Länteen.
1848 Kalifornian kultalöydöt.
1852 - 1862 Postivaunuyhtiöiden perustaminen.
1860 - 1869 Pony Expressin aika.
1862 - 1890 Intiaanisotien aika.
1863 - 1890 Ensimmäisen rautatien rakentaminen mantereen halki.
1866 - 1890 Karjapaimenten aika.
1870 - 1890 Maanviljelijöiden asettuminen Länteen.

Lännen valloitus

Lännen - Appalakkien vuoristosta Mississippijoelle ulottuvan alueen - valloitus alkoi toden teolla 1840-luvulle tultaessa. Yhdentoista osavaltion alueet ulottuivat tälle rikkaalle seudulle, jonne tulvi yhä uusia uudisasukkaita. Kiihkeimmillään siirtyminen Länteen oli 1850-1860-luvuilla. 1840-luvulta 1860-luvulle noin 300 000 ihmistä muutti Amerikan läntisiin territorioihin.

Preerioille ilmestyivät pitkät vankkurikaravaanit rohkeine uudisasukasperheineen - yhdessä vankkurikaravaanissa saattoi olla kaksisataakin vankkuria. Heidän myötään myös koko tuo Lännen kirjava ja loputon joukko; kullanetsijät, revolverisankarit, cowboyt, postivaunut matkustajineen, rautateiden pioneerit, pelurit - kaikki muut. Kaikilla heillä oli yhteisenä tavoitteenaan löytää oma sijansa tässä uudessa maailmassa, työtä, toimeentuloa, ehkä onnea ja rikkauttakin.

Näinä Lännen valloituksen alkuaikoina monet epäonnistuivat ponnistuksissaan, monet kuolivatkin - toiset löysivät mitä etsivät, ja saavuttivat mainetta ja rikkauksia.

Luotien laulaessa, seriffien, karjapaimenten, sotilaiden ja intiaanien keskellä unohtuu helposti Amerikan Villistä Lännestä se arkinen elämä, jota urheat uudisraivaajat ja myös naiset, vaimot ja perheenäidit uudistiloillaan viettivät. Loppujen lopuksi, heidän varassaanhan kaikki oli ja he olivat niitä, jotka maan saivat ja asuttivat. Heidän rohkeutensa myötä syntyi uusi, uljas Amerikka.

Sinitakit ja harmaatakit

Pohjoisvaltioiden, unionin sinitakit, tai "sinimahat", kuten heitä myös kutsuttiin, pukeutuivat perinteiseen, väriltään siniseen univormumalliin. Takki oli tummansininen ja housut olivat vaaleansiniset. Etelävaltioiden, konfederaation sotilaiden univormu oli väritykseltään harmaa.

Sinitakit voittivat sisällissodan. Sodan päätyttyä monet heistä siirrettiin Lännen linnakkeisiin ja varuskuntiin pitämään rajaseutuja turvattuina ja taistelemaan intiaanisodissa.

Villin lännen aikakausi 1803 - 1890

Kolumbuksen jälkeen, suuret osat Pohjois-Amerikan mantereen sisäosista uinuivat satojen vuosien ajan lähes tutkimattomina ja tuntemattomina. Elämä noilla intiaanien asuttamilla preerioilla ja vuorilla jatkui samanlaisena, millaista se oli aina ollut.

Siellä täällä liikkui turkismetsästäjiä ja seikkailijoita, joitakin siirtokuntia perustettiin keskeisimpiin paikkoihin. Ranskalaisilla ja espanjalaisilla oli hallinnassaan omia alueitaan.

Suuri muutos oli tulossa ja sen alkuvaiheen pioneereja oli Daniel Boone (1734 - 1820). Tämä tutkimusmatkailija, maanmittaaja, sotilas, metsästäjä ja maanviljelijä oli ensimmäisiä merkittäviä, amerikkalaisia tienraivaajia Lännessä. Hän kuuli intiaaneilta sekä metsästäjiltä ja seikkailijoilta tarinoita niistä rajattomista mahdollisuuksista, joita Lännen tutkimattomat seudut tarjosivat. Niiden myötä hän pakkasi perheensä ja tavaransa, ja lähti matkaan etsimään uutta onneaan.

Muutama vuosi hänen jälkeensä kohti Länttä vaelsivat Meriwether Lewis (1774 - 1809) ja William Clark (1770 - 1838). Mississipin ja Tyynen valtameren välinen alue oli ennen heidän huimaa erämaaseikkailuaan täysin tuntematonta ja kartoittamatonta.

Intiaaninaiset

Naisilla ja miehillä oli intiaanien kulttuurissa kummallakin omat tehtävänsä. Intiaaninaiset hallitsivat kotielämää tiipiissä ja tekivät kaiken aikaa ankarasti työtä. Naiset usein omistivat koko tiipiin ja kaiken, mitä se piti sisällään. He huolehtivat ruoanlaitosta, johon liittyi monenlaista askaretta. Riistasaaliit oli käsiteltävä, polttopuut ja monenlaiset kasvikset ja hedelmät oli kerättävä ja ruokaa piti myös käsitellä pitempään varastoimiseen talvea varten.

Naisten osalla olivat myös viljelyskasvien sadonkorjuu, käsityöt ja lastenhoito. Kun heimo vaihtoi asuinpaikkaa, niin naiset pakkasivat kaiken matkakuntoon ja sitten taas perillä purkivat ja perustivat uuden kodin.

Vaikka miehet useimmiten johtivat, niin intiaanien parissa miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia. Eräissä heimoissa naiset saivat valita, kuka oli se mies, joka heimoa johti. Naiset olivat intiaanien parissa suuresti kunnioitettuja tekemänsä kovan työn vuoksi, sillä heidänkin varassaan oli lopulta kaikki, kaikkien hengissä pysyminen.

Vankkurikaravaani ahdingossa! Intiaanit ovat hyökänneet vankkurikaravaanin kimppuun, eikä uudisasukkailla urhoollisesta vastarinnasta huolimatta ole tässä taistelussa mahdollisuuksia.

Intiaanien tappio

Yksi kansanryhmä, jolle nämä Villin Lännen ajat merkitsivät suurta tappiota ja tragediaa, olivat Amerikan alkuperäisasukkaat, intiaanit. Heidän kohtalonaan oli väistyä ja antaa tilaa uusille tulijoille. Esimerkiksi Kaliforniassa eli vuonna 1800 vielä 260 000 intiaania - sata vuotta myöhemmin heitä oli jäljellä enää 20 000.