Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright -
mlhradio
Hirsipuun hyvin rauhoittavaa huminaa
Kuvassa on kunnon vanhan ajan hirsipuu, johon on ripustettu kultaisten entisaikojen muistoksi
hirttoköysi.
Sijaintipaikka on aavekaupunki Kaliforniassa, Corlew's Silver City.
Yhdysvalloissa on suuri määrä Villin Lännen ajoilta tyhjiksi jääneitä, aavekaupunkeja.
Corlew's Silver City ei lukeudu näihin aitoihin aavekaupunkeihin. Sen ovat luoneet
historian harrastajat, keräämällä aitoja vanhoja rakennuksia paikalle
ja pystyttämällä ne uudelleen, aikaansaaden näin aavekaupungin. Tämä rakennusprojekti tapahtui
1960 - 1970-luvuilla. Täydellisesti alkuperäisiin muotoihinsa restauturoituihin rakennuksiin kuuluvat
saluunat, kirkko, seriffin toimisto, postitoimisto ja monet muut rakennukset.
Isaac Charles Parker.
Sodan eturintamassa tuomari Parker
Tuomari Isaac Charles Parker (1838 - 1896)
toimi tuomarina läntisessä Arkansasissa vaarallisina aikoina, jolloin
laittomuudet rehottivat kiivaimmillaan.
Useamman sadankin lainsuojattoman miehen muodostamat rikollisjoukkiot
kiersivät pitkin maita ja mantuja valmiina ryöstämään ja tarvittaessa tappamaan.
Näitä miehiä ei tuntunut pidättelevän mikään ja he varsin avoimesti
yrittivät osoittaa, että lait eivät olleet olemassa heitä varten ja heille ei kukaan voisi mitään.
Jopa kokonaiset kaupungit jäivät ajoittain näiden rikollisjoukkioiden terrorin alle,
pienemmistä kylistä puhumattakaan.
Itse asiassa oli meneillään sota, jossa taistelivat vastakkain rikolliset -
ja vasta järjestäytymässä oleva yhteiskunta.
Rikollisten vastaisen rintaman eturivissä olivat lainvalvojat, rangerit, seriffit ja apulaisseriffit
sekä tuomarit, joista yksi maineikkaimpia oli Isaac Charles Parker.
Parker oli omalta osaltaan osoittava kaikille, että lait koskettivat jokaista.
Ja jokaisen, joka syyllistyi raskaaseen rikokseen, oli eräänä päivänä
kyettävä kohtaamaan se, että edessä oli nousu pitkin natisevia portaita, vetelin polvin
hirttolavalle, jossa kaikesta tekemästään joutui maksamaan suurimman hinnan.
Parker osallistui myös hirsipuuteknologian kehitystyöhön, sillä hän suunnitteli
hirsipuusarjan, jossa saattoi hirttää kerralla useamman ihmisen.
Hirttäjäispäivän huumaa
Esimerkinomaisesti kaivamme historian hämäristä päivänvaloon yhdet hirttäjäiset.
Arkansasissa, Forth Smithissä nähtiin todellinen yleisöryntäys 3.9.1875, kun kerralla hirtettiin
kuusi rikollista - näistä kolme oli valkoisia, kaksi intiaaneja ja yksi
oli musta. Yleisöä ja lehdistöä saapui kaikkialta, Little Rock'ista,
St. Louis'ista ja Kansasista ja heitä oli paikalla lopulta noin 5 000.
Lehdistöä paikalle saapui myös kauempaa, koko maasta.
Yleisö seurasi henkeään pidätellen, kuinka rikolliset talutettiin
rivissä vankilasta hirttolavalle. Lavalla jokaiselta tuomitulta kysyttiin,
oliko tällä joitakin viimeisiä toivomuksia tai viimeisiä sanoja.
Tuomiot antanut tuomari Isaac Charles Parker sai tämän tapahtuman jälkeen
lempinimen "The Hanging Judge" - hirttotuomari.
Isaac Charles Parker toimi tuomarina 21 vuotta ja käsitteli 13 490 juttua.
Näissä jutuissa hän tuomitsi vankilaan liki 10 000 henkeä ja antoi
kuolemantuomion, hirttämällä, 160 ihmiselle, joista 156 oli
miehiä ja 4 naisia. Vain 79 näistä tuomituista
kuitenkin lopulta hirtettiin, muut kuolemaan tuomitut joko tietyn vankeusajan jälkeen
armahdettiin tai kuolivat vankeudessa.
Parkeria on pidetty, vaikkakin hän suosi kuolemantuomioita, yhtenä
niistä ensimmäisistä, jotka ajoivat ja puolustivat rikosten uhrien oikeuksia.
Hän on siten kirjannut itsensä historian lehdille ikiajoiksi
legendana ja sankarina.
Lehdet kirjoittivat hirttäjäisistä näyttävästi kaikkialla maassa etusivuillaan
ja uutiset järkyttivät koko maassa lukijakuntaa. Paikalliset ihmiset
eivät tapauksesta järkyttyneet, he eivät kokeneet tuomioissa mitään vääryyttä,
päinvastoin. Paikalliset, näillä villeillä seuduilla elävät ja asuvat ihmiset
kokivat ja näkivät yhä uudelleen sen, kuinka viattomia ihmisiä
ryöstettiin ja surmattiin näiden rikollisten toimesta olemattomienkin
ryöstösaaliiden vuoksi tai jopa ihan muuten vaan, eikä heiltä
riittänyt hirtetyille pienintäkään sympatiaa. (Legends of America: Isaac Parker)
Lynkkausjoukot
Villin Lännen kulttuuriin kuuluivat lynkkaukset, joita laittoivat toimeen pikaisesti
ja ilman oikeudenkäyntejä tavallisisista siviileistä koostuvat lynkkausjoukot.
Lynkkaukset tehtiin poikkeuksetta hirttämällä. Etsittiin vain lähin
sopiva orsi tai puu ja laitettiin aikailematta ja reippaasti toimeksi.
Lynkkaukset olivat yleisiä
karjakentillä, joilla verekseltään kiinni saatu karja- tai hevosvaras
useinkin sai tuomionsa heti paikan päällä. Erityisesti hevosvarkautta
pidettiin äärimmäisen raskaana rikoksena, josta kiinni saatu hyvin usein lynkattiin.
Lynkkausjoukko saattoi muotoutua pikaisesti myös kaupungissa kadulla tai saluunassa,
kun väkijoukko alkoi jakaa oikeutta jollekulle rikoksesta tavatulle tai epäillylle.
Joskus siviiliväestö muodosti pysyvämpiä lynkkausjoukkoja, jotka lähtivät
aktiivisin toimin jäljittämään rikollisia. Taustalla tällaisessa
oli jokin erityisen kuohuttava rikollisuuden muoto, joka
sai kansalaiset ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Kuuluisimpia näistä siviilikansalaisten muodostamista
lynkkausjoukoista, vigilanteista, on Renon junanryöstäjiä jahtaamaan
alkanut Scarlet Mask Society. Tämä punaisin liinoin kasvonsa peittänyt
joukko muodostui useammasta sadasta miehestä. Joukko jäljitti ja lynkkasi hirttämällä
kymmenen Renon joukkion miehistä.
Lue tarkemmin näistä
lynkkaavista vigilanteista!
