PANKKIRYÖSTÖT
Yhdysvaltain ensimmäinen historiaan kirjattu pankkiryöstö ei tapahtunut
Villissä Lännessä, vaan New Yorkissa vuonna 1831.
Pankkiryöstöjen yleispiirteitä
Yleisimmin pankkiryöstöjä Villin Lännen aikana tekivät rikollisjoukkiot, eivät yksinäiset ryöstäjät.
Pankkiryöstössä piti ryöstön aikana saada hallintaan sekä pankin työntekijät,
mahdolliset asiakkaat ryöstöhetkellä, että myös pankin edusta, josta piti ryöstön jälkeen
päästä ratsain pakosalle nopeasti ja ilman viivytyksiä. Jotta tämä kaikki onnistui,
tarvittiin ryöstäjiä joukko aikoina, jolloin muitakin aseistettuja kansalaisia
Pankkiryöstön vaarat
Pankkiryöstöt olivat hyvin vaarallisia kaikille heille, jotka olivat pankissa
ja lähimailla ryöstön hetkellä, mutta äärettömän vaarallisia ne olivat myös
ryöstäjille itselleen. Nimittäin kaupunkilaiset kokivat tällaisten ryöstöjoukkioiden
toimet uhaksi ja hyökkäykseksi koko heidän elämäntapaansa, heidän asuinpaikkaansa,
laillista yhteiskuntajärjestystä ja kaikkea sitä vastaan, mitä heidän oma elämänsä edusti.
Siksi he aikailematta, jos tilanne tuli eteen, saattoivat käydä raivoisaan hyökkäykseen
pankkiryöstäjiä kohtaan, puolustaakseen omaa elinpiiriään.
Näissä tilanteissa saivat surmansa
monet pankkiryöstäjät, kuten Clell Miller, taikka Daltonin koplan ryöstäjät.
5.10.1892 Daltonin veljesten johtaman pankkiryöstöjoukon poistuessa pankista ryöstön yhteydessä
Kansasissa, aloittivat kaupunkilaiset rajun tulituksen ja surmasivat neljä
joukkion jäsentä. Surmansa saivat Grat Dalton, Bob Dalton, Dick Broadwell ja Bill Powers.
Taistelussa sai surmansa myös seriffi Charles Connelly.
Surmansa saanut Bob Dalton oli uhonnut ennen tätä keikkaa, että
he olivat maailman parhaat pankkiryöstäjät. Tällä röyhkeällä ryöstöllään,
keskellä kirkasta päivää kahteen pankkiin samanaikaisesti, Bob kuulutti
lyövänsä kaiken sen, mitä Jesse James pankkiryöstäjänä teki.
Ehkäpä niin kävikin, mutta menihän siinä Bobilta oma ja ainut henkikin.
Daltonin veljesten pankkiryöstöissään käyttämä revolveri. Pikkukuvassa joukkion neljä
jäsentä rivissä vainaana epäonnisen keikan jälkeen.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright -
greyloch
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright -
greyloch
Pankkiryöstäjän työväline
Clell Millerin (1850 - 1876) revolveri - Colt Navy Model 1851 .36 kaliiperi. Clell Miller kuului Jesse ja Frank Jamesin rikollisjoukkioon.
Tämä revolveri Milleriltä saatiin heti pankkiryöstön jälkeen -
pankkiryöstön tapahtumapaikkana oli Corydon, Iowa - ja ajankohta oli
3.6.1871.
Valppaat kansalaiset tunnistivat ryöstöstä Millerin ja lainvalvojat lähtivät
tämän jäljille. Miller tavoitettiin Missourista, jossa hänet riisuttiin aseista
ja pidätettiin. Miller kuljetettiin takaisin Iowaan oikeuteen, mutta siellä yllättäen
hänet todettiinkin "not guilty" - syyttömäksi.
Eräiden lähteiden mukaan tätä ryöstöä ei olisi
oikeudessa käsiteltykään. Miller anoi tätä revolveria takaisin
itselleen, ja esitti syyksi revolveriin liittyvät tunnearvot, mutta asetta
ei enää palautettu hänelle.
Clell Miller oli pahimman luokan ryöstömies, mukana useissa ryöstöissä, joissa
kohteena pankit, junat, kaupat ja muut kohteet. Hän ampui hengiltä useampia ihmisiä,
kuten vuonna 1875 Pinkertonin etsivän nimeltään Jack Ladd. Clell Millerin ampuivat
kaupunkilaiset hengiltä 7.9.1876, kun tämä oli yhdessä muiden ryöstäjien kanssa
ryöstämässä pankkia First National Bank - Norhfield.
Ei rauhaa pankkiryöstäjille
Jos ja kun pankkiryöstäjät selvisivät ryöstötilanteesta saaliineen pakosalle,
niin vasta silloin heille koittivat kovat ajat. Poikkeuksetta heidän jäljilleen lähtivät
seriffien kokoamat posset (=seriffin avukseen kansalaisista kokoama takaa-ajojoukko)
ja hyvin usein myös rangerit ja Pinkertonin etsivät. Jos olivat kovia miehiä
pankkiryöstäjät, niin vielä kovemmat miehet tulivat heidän kannoillaan.
Butch Cassidy ja Sundance Kid
Butch Cassidy eli Robert Leroy Parker on jäänyt sekä juna- että pankkiryöstäjien
joukossa elämään kuolemattomana ja hänet muistetaan siitä, että hänen ei tiedetä
koskaan surmanneen ainuttakaan ihmistä. Sitä nyt toki voi pitää hänen kohdallaan
"lieventävänä" seikkana.
Johnny Dobbs
Johnny Dobbs oli oikealta nimeltään Michael Kerrigan. Hän oli yksi 1800-luvun menestyksekkäimmistä
pankkiryöstäjistä. Hänkään ei tehnyt uraansa Villissä Lännessä, vaan muissa suurkaupungeissa.
Hän sai suurimmassa ryöstössään New Yorkin Manhattanilla ryöstösaalista 2,7 miljoonaa dollaria.
Edward Smith
Ensimmäisessä pankkiryöstössä kautta aikain - City Bank, Wall Street, New York City -
ryöstösaalis oli 245 000 dollaria. Vuonna 1831 tämä oli valtaisa summa.
Ryöstäjä Edward Smith jäljitettiin nopeasti ja passitettiin maineikkaaseen Sing Singin vankilaan.
Hänen jälkeensä pankkiryöstäjien joukko on ollut kirjavaa. Ryöstäjissä on ollut
Villin Lännen romanttisia seikkailijoita, kylmäverisiä murhaajia, hyvin suunnitelmallisia
ja huolellisia ryöstäjiä
ja loputtomiin melko taidottomia haihattelijoita, jotka tekivät ryöstönsä nopeasti ja suuremmin
suunnittelematta ja jäivät yhtä nopeasti kiinni.
Jesse James ja kumppanit
Villin Lännen romanttisen sädekehän saaneita pankkiryöstäjiä edusti Jesse James.
Hänet muistetaan myyttisenä oman aikansa Robin Hoodina, joka ryösti vain rikkailta.
Toisaalta, onko köyhillä mitään ryöstettävääkään - ja antoiko Jessekään Robin Hoodin tapaan
rahaa köyhille, on sekin oma kysymyksensä. Todellisuudessa veljekset Jesse
ja Frank olivat ryöstäjiä ja murhaajia jo Yhdysvaltain sisällissodan aikana, eivätkä nähneet
mitään syytä muuttaa elintapojaan sodan jälkeenkään. Siitä huolimatta he ovat jääneet
elämään muistojen kirjojen kultareunaisilla lehdillä sankareina. Jesse James sai surmansa
selkäänammutusta salamurhaajan luodista, joten kuolintapa
ei ollut hohdokas, vaan ryöstelyn ammattimaiselle edustajalle tyypillisen
väkivaltainen.
