Texasista itsenäinen valtio vuonna 1836
Kymmenen vuoden ajan Texas oli itsenäinen valtio, jolla oli oma hallituksensa, armeijansa,
laivastonsa, ulkopolitiikkansa ja taloutensa. Vuonna 1845 Texas liittyi Yhdysvaltoihin ja
siitä tuli liittovaltion 28. osavaltio.
Texasin itsenäisyyden ajan parina ensimmäisenä vuotena rangerit eivät näytelleet mitenkään ratkaisevaa osaa
Lännen tapahtumissa. Vartiointinsa ohessa he toimivat pikalähetteinä ja uudisasukkaiden
oppaina ja tunnustelijoina, näiden tunkiessa entuudestaan tuntemattomille maille.
Vuonna 1838 tilanne dramaattisesti muuttui, sillä silloin presidentiksi tullut
intiaaneihin vihamielisesti suhtautunut
Mirabeau B. Lamar laittoi rangerit
sotimaan Cherokee- ja Comanche-intiaaneja vastaan.
Kapteeni
John Coffee "Jack" Hays johti rangereita 1840-luvulle tultaessa
ja tällöin taistelut sekä intiaaneja että meksikolaisia vastaan jatkuivat
ajoittain kiivaina. Hays koulutti tehokkaasti ja tarmolla miehiään,
jotka hänen johdollaan oppivat sekä tähtäämään, ampumaan, että uudelleen lataamaan
aseensa kiitävän ratsunsa selässä. Tämä merkitsi radikaalia ja innovatiivista sen ajan
taistelumenetelmien paranemista - sillä ennen tätä oli ratsun selästä aina laskeuduttu
jalkeille sekä ampumisen että aseen lataamisen ajaksi.
Coltit käyttöön
Uudet taistelutaktiikat
mahdollistuivat myös paremman aseistuksen myötä ja näitä aseita tehokkaimmillaan
edustivat Colt-revolverit.
Samuel Hamilton Walker oli yksi Haysin upseereista
ja hänen kehitystyönsä tuloksena päivänvalon näki tuolloin Coltin Walker-malli.
Näinä vuosina alkoi levitä ja vakiintua rangereiden maine rajaseutujen voittamattomina
taistelijoina.
Suuria taisteluita
Intiaanit saattoivat tuhoretkillään rannikkoa kiertäessään ja kaupunkeja polttaessaan
liikkua jopa tuhannen miehen osastona, kuten tapahtui vuonna 1840. Tämän
comanche-intiaanien ratsujoukon matkan pää oli nimeltään
Plum Creek, jossa rangereiden
ja Texasin ratsuväen yhteisosasto löi taistelussa intiaanit.
Urheus ja periksiantamattomuus
Rangereiden periksiantamattomuus,
täydellinen työlleen ja kulloisillekin tehtävilleen omistautuminen ja voittamattomuus
eivät ole vain myyttejä, vaan todellisuutta. Vain yhden kerran historiansa kuluessa
rangerit ovat suuremmassa taistelussa hävinneet. Jos he lähtivät jonkin rikollisen
taikka rikollisjoukkion jäljille, he pysyivät poikkeuksetta perässä niin kauan,
että tehtävä oli suoritettu, vaatipa se vaikka kuinka suuria ponnistuksia.
Siellä, missä roistojoukkiot olivat saamassa seudut haltuunsa,
sinne hälytettiin apuun Texasin rangerit. Yleensä he pärjäsivät
näissä yhteenotoissa aina, vaikka heitä lukumääräisesti olisi ollut
vähänkin ja siksi heitä pelättiin ja kunnioitettiin
paatuneimpienkin konnien keskuudessa.
Rangereiden perinteitä tänäkin päivänä
jatkaa ja ylläpitää pieni määrä, runsas sata, Texasin rangeria.
Texasin rangereiden keskushallinto sijaitsee
Austinissa, Texasin pääkaupungissa.
Enää heitä ei tarvita laittamaan kuriin lainsuojattomia ja nyrkkisankareita,
vaan heidän työnsä tänään pitää sisällään poliisityötä laidasta laitaan, murhatutkimuksia,
poliittisen korruption tutkintaa ja mitä hyvänsä rikospoliisiluonteista työtä.
Rangerit ovat olleet mukana useissa Texasin historian tärkeimmissä tapahtumissa
ja he ovat olleet taltuttamassa eräitä vanhan lännen kuuluisimpia rikollisia,
joista on syytä mainita aseroisto
John Wesley Hardin, pankinryöstäjä
Sam Bass sekä lainsuojattomat
Bonnie ja Clyde. Texasin rangereista on kirjoitettu
lukuisia kirjoja, sekä historiallisia tutkimuksia että viihteellisiä kioskikirjoja,
myös sarjakuvia Tex Willerin tapaan. Kaikki tämä on ollut tekemässä heistä
merkittävää osaa koko Villin Lännen sankaritaruun.
Meksikon sota 1846 - 1848
Tämän sodan aikana Texas kuului jo Yhdysvaltoihin
- ja niinpä liittovaltion armeijan mukana oli useita Texas Rangers-komppanioita. Ne ottivat osaa moniin
taisteluihin ja rangereiden merkitys sekä ylivoimaisina sissisodan taitajina, että
alueiden tuntemuksen
vuoksi oppaina ja tunnustelijoina koko armeijalle oli liittovaltiolle hyvin tärkeä.
Meksikolaisten keskuudessa pelko näitä voittamattomia rangereita kohtaan
jäi pysyväksi.
Kun rangerit yhdessä liittovaltion - U.S.Army - armeijan kanssa
miehittivät Mexico Cityn kaupungin syksyllä vuonna 1847, los Diablos Tejanos
eli Texasin paholaiset (Texas Devils), joiksi rangereita meksikolaisten keskuudessa
kutsuttiin, otettiin kaupungissa vastaan pelolla ja kauhulla. Rangereiden merkitys
koko Meksikon sodassa levitti heidän maineensa myös koko Yhdysvaltoihin.
Heidän urotöistään ja voitoistaan kirjoitettiin paljon ajan lehtiin ja näin
sensaatiomainen taru voittamattomista rangereista oli lähtenyt vastustamattomasti liikkeelle.
Rangerit syyllistyivät ehkä jossakin määrin Meksikossa ollessaan myös väestön
väkivaltaiseen kohteluun, mutta se oli kaikkien sotien mukana kulkeva lieveilmiö,
eikä pahemmin tahrannut rangereiden mainetta. Eräitäkin meksikolaisia siviilejä
hirtettiin, ammuttiin taikka heidät vapautettiin omaisuudestaan. Eräs
liittovaltion kenraali olisi halunnut pidätyttää näistä epäillyistä
rikoksista kerralla 700 rangeria, mutta tämä hänen suunnitelmansa ei johtanut mihinkään.
1850-luvulla rajaseutujen turvaamista
Meksikon sodan päätyttyä rangerit vähitellen irtaantuivat yhteyksistään
liittovaltion armeijaan ja palasivat 1850-luvulla tehtäväänsä puolustamaan
Texasin rajaseutujen asukkaita. Tämän vuosikymmenen lopulla rangerit
kävivät isompiakin taisteluita sekä intiaanien että kapinoivien
meksikolaisten kanssa.
Näinä vuosina kävi selväksi, että Yhdysvaltain liittovaltion
armeija ei voinut tarjota turvaa Texasin valtavan alueen asukkaille ja siksi
rangereiden, joilta tämä tehtävä puolestaan hyvin onnistui, läsnäolo
oli ehdottoman välttämätöntä alueen asujaimiston turvallisuuden takaamiseksi.