Thomas "Tom" Horn, Jr. - (21.11.1860 - 20.11.1903)

Sankari, legenda, vankkureidenajaja, karjapaimen, lainvalvoja, seriffi, marshal, ranger, intiaanisotien tiedustelija ja jäljittäjä, sotilas, seikkailija, öljyn- ja kullanetsijä, rodeomestari, palkattu asemies, Pinkertonin agentti eli etsivä ja karjapoliisi - syyttömänä hirtetty.

Tom Horn syntyi Scotland Countyssa, Missourissa viidentenä kaksitoistalapsiseen perheeseen. Hänen syntymäkotinsa oli 600 eekkerin, eli lähes 300 hehtaarin maatila.

Intiaanisotien tiedustelijana ja jäljittäjänä - rodeomestarin ensimmäinen kaksintaistelu

Neljätoistavuotiaana Tom Horn lähti maailmalle, ja hän yritteli aluksi etsiä öljyä ja kai kultaakin. Hän työskenteli myös karjatiloilla ja vankkureiden ajajana Kansasissa ja New Mexicossa. Tässä teini-iässään hän kuitenkin pian, vuonna 1886 pestautui siviilitiedustelijaksi Yhdysvaltain ratsuväkeen. Tiedustelijoiden esimiehenä toimi Al Sieber. Tiedustelijana Tom Horn oli mukana mm. apassisodissa. Hän osallistui myös Geronimon jäljittämiseen. Meksikon puolella hän taisteluissa haavoittuikin käsivarteen ja surmasi näissä yhteyksissä vuonna 1886 kaksintaistelussa ensimmäisen miehen. Tämä epäonninen ja hituroija aseenvedossa oli Meksikon armeijan vänrikki. Tässä oli ehkä aiheena kinastelu samasta naisesta, tai sitten jokin muu, kukapa tuon tietää. Tom Horn otti osaa myös rodeokilpailuihin, ja voittikin niitä.

Aina silloin tällöin elämänsä varrella Tom Horn asettui johonkin kapakkaan viihteelle ja juomaan. Tällainen juoppoputki saattoi kestää kymmenenkin päivää.

Kuvassa Tom Horn tutkii rodeoköyttä. Kuvan ajankohta ei tiedossa.

All rights reserved
*Kuva - Copyright © Paul Gluyas
Photo used with permission.

Geronimonkin kunnioittama

Tom Horn oli heti nuoruudessaan ja työuransa alussa kaikessa siinä, mihin hän ryhtyi, hyvin kykenevä, tarvittaessa luja ja kova ja aina harkitseva ja älykäs. Hän oli myös hyvä oppimaan kieliä ja hän oppikin pian puhumaan sekä espanjaa, että myös apassien intiaanikieltäkin. Geronimo kutsui Tom Hornia nimellä "Talking Boy" - Puhuva Poika. Kun Geronimo lopullisesti vangittiin 1886, hän vaati, että tulkiksi kuulusteluihin oli saatava Tom Horn, joka oli saavuttanut hänen kunnioituksensa.

Jos Geronimo kunnioitti jotakuta, niin siinä pitäisi olla jälkipolvillekin Tom Hornin suhteen ajateltavaa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright CHRIS DRUMM

Seriffinä ja Pinkertonin etsivänä

1880-luvun viimeisinä vuosina Tom Horn sai pestin Arizonasta apulaisseriffinä. Hänen kykynsä näissä töissä tulivat tunnetuiksi ja Pinkerton - Pinkerton National Detective Agency - palkkasi hänet joko vuonna 1889 tai 1890 palvelukseensa, tutkimaan etsivänä rikoksia ja jäljittämään rikollisia. Näitä tehtäviä Tom Horn selvitteli Coloradossa, Wyomingissa ja eräissä muissakin osavaltioissa, sekä Kalliovuorten alueella.

Tom Horn tuli tunnetuksi siitä, kuinka kylmän rauhallisesti hän kykeni työskentelemään vaativissa tehtävissä ja kovan paineen alaisena, sekä siitä, että hän tavoitti jokaisen rikollisen, jonka jäljille hän lähti.

Tom Horn lopetti työnsä Pinkertonin etsivänä vuonna 1894. Luopuminen johtui siitä, että hän oli etsivänä työskennellessään joutunut tekemään sellaisia tekoja, jotka aiheuttivat paheksuntaa - eli ampumaan rosvoja. Negatiivista julkisuutta karttava Pinkertonin Etsivätoimisto luopui näin pakon edessä eräästä kaikkien aikojen parhaimmista etsivistään. Tosin, Tom Horn saattoi tämänkin jälkeen tehdä keikkoja Pinkertonille, mutta nämä sopimukset jäävät salaperäisyyden verhoamiksi ja arvailujen varaan, ajan kultahiekan (=aavikolle kyhätyn pikahaudan mullan) peittämiksi.

Koko 1890-luvun ajan Tom Horn työskenteli erilaisissa lainvalvojan tehtävissä, kuten marshalina (US Marshal) ja varakkaiden ranchinomistajien, karjaparoonien, palkkaamana karjapoliisina karjasodissa Wyomingissa ja Coloradossa. Vuonna 1892 hän oli mukana karjasodassa, Johnson County War. Hänen työnantajansa tällöin oli Wyoming Stock Grower's Association. Tom Hornin sanotaan tässä sodassa olleen osallisena mm. Nate Championin ja Nick Rayn surmissa 9.4.1892. Vuonna 1895 Tom Horn surmasi tunnetun karjavarkaan William Lewisin lähellä Iron Mountainia, Wyomingissa.

Näissä karjatilallisten töissä Tom Hornin virkanimike oli joko Range Detective tai Stock Detective eli ranger-karjapoliisi-etsivä, mutta käytännössä, kun asiaa ei liiallisesti kaunistella, hän työskenteli lähes palkkatappajana. Koska jo käytännössä useinkin tapahtui niin, että kun hän lähti karjavarkaiden jäljille, nämä eivät antautuneet ilman tulitaistelua. Näissä taisteluissa he Tom Hornin kanssa jäivät toiseksi. Tom Hornia ei kuitenkaan palkattu tappamaan karjavarkaita, vaan lopettamaan näiden varkaudet ja häätämään nämä pois. Tässä asetelmassa usein vain vääjäämättä kävi niin, että karjavaras jouduttiin ampumaan - minkä varmaan myös Tom Horn jo ennakkoon tiesi, virkaan astuessaan.

On kuitenkin syytä painokkaasti todeta, että Tom Horn kuulutti aina takaa-ajamilleen huutaen, antoi varoituksen, ja mahdollisuuden antautua. Jos karjavarkaat tai muut rikolliset eivät kuitenkaan antautuneet, kuten usein kävi, Tom Horn lakaisi nämä tällaiset uhmakkaat niskuroijat luotituiskuilla maahan. Mitä muuta hän olisi ajan oloissa voinut tehdä? Ei hänellä ollut kännykkää, jolla hän olisi voinut tilata SWAT-ryhmän paikalle, joka sekin perustettiin vasta 1968. Tom Horn jäljitti karjavarkaiden ohessa myös junaryöstäjiä, kuten Wilcox Train Robberyyn osallistuneita.

Tom Horn ehti osallistua lyhyen aikaa Espanjan-Yhdysvaltain sotaankin 1898. Näihin aikoihin hän sairasti malariankin. Vuonna 1900 Tom Horn ampui hengiltä kaksi karjavarasta ja ryöstäjää Coloradossa.

"Olen elänyt noin viisitoista tavallista elämää. Olisipa joku, joka tutkailisi elämääni ja kertoisi siitä ihmisille. Se olisi varmasti pahimmoisen kiinnostavinta luettavaa tässä maassa."

"I have lived about fifteen ordinary lives. I would like to have had somebody who saw my past and could picture it to the public. It would be the most God damn interesting reading in the country." (Tom Horn)

Seitsemäntoista - tai "pari tusinaa" karjarosvoa pilven reunalle

Vain arviointien varaan jää se tieto, kuinka moni karjavaras tai muuten poikkiteloin tielle asettunut lennähti Tom Hornin avustamana pilven reunalle, mutta eräs lähde mainitsee Tom Hornin surmaamiksi seitsemäntoista miestä. Eräs toinen lähde sanoo ammuttujen lukumääräksi "viidestä kahteen tusinaan". Peruspalkkansa lisäksi Tom Horn sai puhtaana käteensä 600 dollaria jokaisesta muonavahvuudesta poistetusta karjavarkaasta. Suuri summa noihin aikoihin.

Joskus, kun tilanne sitä vaati, Tom Horn saattoi ampua myös jostakin kauempaa, jopa piilostakin, buffalokiväärillä (1894 Winchester rifle serial #82,667). Kaiken lisäksi pahat kielet väittivät, että hän ampui joskus myös selkäpuolelta. Vieläpä hän sitten laittoi lituskaisen kivenkin tyynyksi jokaisen surmaamansa pään alle, ikäänkuin mainokseksi omista taidoistaan ja siitä, että täälläkin kävi Tom Horn! Tällä menettelyllään Tom Horn myös todisti sen, että kun hän oli ampuja, niin hänelle kuului palkkiokin.

Kaikista Lännen sankareista ja rosvoista kerrotaan tuhat erilaista tarinaa, ja jokaisen näihin elämäkertoihin paneutuvan täytyy käyttää omaa ajatteluaan. Päälinjoiltaan nämä henkilöhistoriikit kuitenkin ovat totta, eivät tarua. Näissä ampumistilanteissa oli tuskin koskaan ketään todistajia paikalla ja se, mitä niistä tiedetään, saattaa olla varsin olematonta. Karjavarkaatkin olivat usein melko tuntemattomia kulkumiehiä, eikä heidän katoamisestaan aina ollut kukaan nostamassa juttua. Sellaisia poliisi- taikka rikostutkimuksia, joita nykyisin tehdään aina, kun joku katoaa taikka löytyy kuolleena, ei voitu tehdä, eikä tehty aina yhtään mitään tutkimuksia.

Mitä taas tulee siihen, että minkälaatuisia nämä asetaisteluiksi muotoutuneet kohtaamiset Tom Hornin ja karjavarkaiden kesken olivat, ja kuinka paljon kukin ampui mistäkin, vaikka pensaastakin, niin on syytä sanoa siitäkin sananen taikka pari. Tom Hornin takaa-ajamat miehet olivat vaarallisia rikollisia, jotka olivat tarvittaessa kyllä valmiita ilomielin vaikka ampumaan Hornin, jos siten pääsisivät hänestä eroon. Siten, olisi ollut Tom Hornilta järjen köyhyyttä ratsastaa yksinään suuremman miesjoukon keskelle ja kuuluttaa, että kädet ylös, olette pidätettyjä. Kai hän joutui pakostakin pysymään kauempana ja osallistui usein näihin yhteenottoihin kivääreineen. Tätä ei voi pitää tuomittavana saatika pelkuruutena, vaan normaalina, rationaalisena, harkitsevana, järkevänä ja ammattimiehen toimena. Tom Horn oli erittäin tarkka ja taitava Winchesterin käyttäjä ja aika-ajoin hän harjoittelikin päivittäin ampumista kiväärillään. Siten hänellä oli parhaat mahdollisuudet selviytyä voittajana tällaisessa etätaistelussa silloin, kun vastassa oli lukumääräinen ylivoima. Useinkin pari kolme miestä.

Kunniakas ura päättyy hirsipuussa

Vaikka Tom Horn jätti urallaan taakseen paljonkin ruumiita, häntä kunnioitettiin laajasti. Sillä hänen katsottiin aina toimivan, ainakin noin pääpiirteissään ja suunnilleen, oikeuden puolella ja sinne sun tänne jäävät surmatut olivat kaikki poikkeuksetta rikollisia, tai sotavihollisia. Ainahan roiskuu kun rapataan, ja mitäs tuosta, kun pyrkimys ja lopputulos kuitenkin yhteisön kannalta on hyvä. Noina aikoina esimerkiksi karjavarkaus katsottiin hyvin pahaksi rikokseksi ja hevosvarkaat hirtettiin yleensä aina heti paikan päällä lähimpään puunoksaan silloin, kun heidät tavattiin itse teosta.

Vuonna 1901 Tom Horn oli karjatilallisen, itse asiassa karjaparoonin, John C. Coblen palveluksessa. 18.7.1901 Tom Horn työskenteli niillä tienoilla Wyomingissa, lähellä Iron Mountainia, jossa tuli surmatuksi neljätoistavuotias lammastilallisen poika Willie Nickell. Tom Horn pidätettiin ja vangittiin 13.1.1902 tästä surmasta, johon liittyi Joe Lefors-nimisen miehen juovuksissa antama hyvin epäluotettava ja ilmeisen valheellinen todistajanlausunto. Joka tapauksessa, näin nuoren pojan ampumista ei yleinen mielipide hyväksynyt ja joku haluttiin syylliseksi ja vastuuseen teosta. Jos kyseessä olisi ollut paatunut karjavaras, tuskin kukaan olisi korvaansa lotkauttanut.

Seuranneessa oikeuskäsittelyssä lokakuussa 1902 ei luonnollisestikaan löydetty Tom Hornia vastaan minkäänlaista todistusaineistoa. Itse hän kiisti tämän surman jyrkästi. Ajan rikostutkimusmenettelyt olivat joko olemattomat taikka alkeelliset. Ainut näyttö Tom Hornia vastaan oli se, että hänen tiedettiin olleen päivä ennen surmaa lähellä surmapaikkaa. Toinen tapahtumaan liittyvä seikka oli se, että kuolleen pojan pään alle oli asetettu litteä kivi - tapa, jota Tom Horn noudatti ampumiensa miesten kohdalla. Mutta tämän kivenhän oli saattanut asettaa joku, joka halusi kohdistaa epäilyt Horniin. Tom Hornin lisäksi yhtään ainutta muuta mahdollista syyllistä ei edes yritetty etsiä, kun kerran oli Tom Horn jo vangittuna - niin mitäpä suotta vaivautumaan. On myös syytä mainita, että poika oli ammuttu erikaliiperisella kiväärillä, kuin oli Tom Hornin kivääri, mutta tämäkin jätettiin oikeudessa huomioon ottamatta.

Oikeudenkäynnissä esiintyi todistajana myös eräs opettaja, joka kertoi, että Willie Nickellin surmapäivän aamuna eräs Jim Miller, naapuri, oli vaikuttanut hyvin hermostuneelta. Willien isä ja kyseinen Jim Miller olivat olleet jo aikoja riidoissa lampaisiinsa liittyvissä asioissa. Tätä todistusta ei kai sitten kuitenkaan juurikaan huomioitu.

Syyttäjänä, kuolemantuomiota Hornille vaatien, toimi Walter Stoll. Tuomioistuin sitten julistikin Tom Hornin syylliseksi, näyttöjen hataruudesta taikka pikemminkin täydellisestä puuttumisesta huolimatta ja tuomitsi hänet kuolemaan hirttämällä. Hornin puolustusasianajaja teki vielä valituksen alioikeuden päätöksestä, mutta korkeampi oikeusaste Wyoming Supreme Court piti tuomion voimassa.

Vankeudessa ollessaan Tom Horn teki yhden pakoyrityksenkin, mutta tuli lähes heti kiinniotetuksi.

Jälkeenpäin on kiistelty siitä, oliko Tom Horn syypää pojan murhaan, vaiko ei. Esimerkiksi historioitsija Chip Carlson on sitä mieltä, että Tom Horn oli syytön tähän tekoon. Samaan aikaan eräät toiset, kuten Dean Fenton Krakel, ovat olleet sitä mieltä, että Tom Horn oli syyllinen tekoon. Krakelinkin mukaan Tom Hornille tuli tässä tilanteessa vahinko, hän ei tiennyt ampuvansa poikaa, vaan varsinaista, jäljittämäänsä rikollista, ehkä tämän pojan isää.

Tom Hornin ura, jonka varrella hän oli joutunut ampumaan monta miestä, teki hänestä tässä viime vaiheessa helpoimman syyllisen. Siltikin, vaikka hän olisikin elämänsä varrella ollut osallisena laittomissakin surmissa, mistä ei ole olemassa minkäänlaista näyttöä, ei häntä olisi saanut tuomita vain pelkästään hänen maineensa perusteella. Tom Horn hirtettiin Cheyennessä 20.11.1903.

Viimeiset sanat

Hirttotuomiotaan odotellessaan Tom Horn kirjoitteli tyrmässään muistelmiaan. Legendan mukaan hänen viimeiset sanansa olivat:

"Pitäkää kiirettä, minulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa!"

"Hurry it up. I got nothing more to say!"

Kunniakas ura päättyi itse asiassa automaattihirressä

Tom Horn on yksi niistä harvoista tuomituista, joka on teloitettu eräänlaisessa hirsipuuautomaatissa. Arkkitehti James P. Julian suunnitteli tällaisen kammottavan aparaatin vuonna 1892 ja sille tuli nimeksi "The Julian Gallows". Tähän viritelmään oli liitetty vesisysteemi, jossa täyttyvä vesisäiliö laukaisi lukitusjärjestelmän, joka avasi luukun hirsiköyteen asetetun alla ja pudotti hänet kadotuksen kuiluun. Näin tuomittu ikään kuin hirtti itse itsensä, eikä varsinaista pyöveliä tarvittu.

Uusintaoikeudenkäynti 1993: syytön

Vuonna 1993 järjestettiin Cheyennessä nykypäivän rikostutkijoiden ja Amnesty Internationalin toimesta uusintaoikeudenkäynti. Oikeudenkäynti tapahtui samassa oikeussalissa, jossa Tom Horn oli tuomittu hirtettäväksi 90 vuotta aikaisemmin.

Oikeudenkäyntiä järjestellyt asianajaja Joseph W. Moch totesi:

"Tämä tapaus Amerikan historiassa on yksi niistä, jotka on oikaistava - ja on kulunut jo hyvin pitkä aika, joten nyt on oikaisun aika".

"I think this is one of those cases in American history that long has needed to be put straight, and it has been waiting a long time".

Mukana todistamassa oikeudenkäynnissä oli myös asiaan paneutuneita historioitsijoita, sekä näyttelijöitä, jotka avustivat tapahtumien uudelleen kuvailussa. Kyseessä oli kuitenkin todellinen oikeudenkäynti, ei uudelleen eletty ja näytelty tapahtuma. Oikeudenkäynnin lopputulos oli se, että Tom Horn julistettiin syyttömäksi.

New York Times uutisoi tästä tapahtumasta otsikolla:

"Aikoinaan syyllinen, nyt syytön, mutta pysyvästi kuollut."

"Once Guilty, Now Innocent, But Still Dead."

Steve McQueen 1960 - photo by Steve Avery.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Insomnia Cured Here

Steve McQueen

Yksi kaikkein aikojen suurimmista näyttelijöistä, Steve McQueen (kuva yllä) esittää Tom Hornia samannimisessä, vuonna 1980 valmistuneessa westernissä. Jokaisen westernien ystävän kannattaa katsoa tämä erittäin hieno elokuva, joka kertoo Tom Hornista enemmän, kuin sanat koskaan kykenevät kertomaan. Koska noilla Hollywoodin näyttelijöillä tuntuisi olevan ylimaalliset kyvyt esittää äärimmäisen todentuntuisesti mitä vain.

Tosin, ihan kriittisesti ottaen, elokuva antaa Tom Hornista ehkä liiankin kauniin kuvan, mutta se on jo toinen legenda. Sillä itse elokuva on erittäin hyvä ja Steve McQueen tapojensa mukaan loistava.

Ei kannata pilkata Tom Hornia!

Elokuvassa on todella nautittavia kohtauksia, joissa joukko rikollisia yrittää pidellä pilkkanaan Tom Hornia, eivätkä he onnettomat tiedä, kenelle puhuvat. Katsoja odottaa jännittyneenä seuraamuksia, ja niitä todellakin tulee - kun luodit alkavat laulaa! Katsoja tuntee kihelmöiviä nautinnon väristyksiä, kun paha saa palkkansa!

Lähteet
WyoHistory.org: Chip Carlson: Tom Horn: Wyoming Enigma
The Thrilling Detective Web Site: Tom Horn
The Seattle Times: Hanged In 1903, Wild West Gunman To Get New Trial - Tom Horn Was Framed, Say Descendants
Leverguns: D.L. Staley: Tom Horn's Rifles
Wikipedia: Tom Horn (englanniksi)
Steve McQueenin elokuva Tom Horn