Ahoy nyt ammutaan!!!
Antiikin uskonnot, mytologia ja jumalat

Antiikki ulottuu ajallisesti kreikkalaisten kaupunkivaltioiden synnystä, toiselta vuosituhannelta eaa. aina Länsi-Rooman valtakunnan luhistumiseen 476 jaa. Antiikin uskonnoilla tarkoitetaan yleisesti niitä uskomuksia ja riittejä, joita muinaiskreikkalaisilla ja - roomalaisilla oli esihistoriallisista ajoista noin 400-luvulle jaa. Sekä kreikkalaiset että roomalaiset olivat indoeurooppalaista alkuperää, ja heidän uskonnoissaan on varsin paljon yhteistä. Uskonnot olivat polyteistisia eli monijumalaisia.

Antiikin aikaan jumalia tutkinut Hesiodos arvioi, että maailmassa on kolmekymmentätuhatta jumalaa. Antiikin uskonnoille oli luonteenomaista suuri joustavuus uusien jumalten omaksumisessa ja vanhojen hylkäämisessä. Uusien kulttuurikerrosten myötä omaksuttiin uusia jumalia, ja palvontamenoja kehitettiin, kun vanhat jäivät vähitellen pois käytöstä ja unohtuivat.

Selvimpänä erona kreikkalaisten ja roomalaisten välillä oli edellisten rönsyilevä mielikuvitus, joka useimmiten ilmeni antropomorfisiksi, ihmisen kaltaisiksi, käsitettyjä jumalia ja jumalolentoja koskevien myyttien runsautena. Myöhemmin, kreikkalaisen kulttuurin tultua voimaan koko Välimeren alueella, roomalaiset omaksuivat näitä kreikkalaisia myyttejä, joista heidän välityksellään tuli kuvanveistossa ja kirjallisuudessa kaikkien yhteistä omaisuutta.

Antiikin uskontojen loppu on helpompi ajoittaa, kuin niiden alku. Kristinuskon leviäminen merkitsi antiikin uskontojen syrjäytymistä vuoden 400 jaa. tienoilla. Tällöin kreikkalainen kultti oli jo menettänyt elinvoimansa. Keisari Theodosius kielsi Eleusiin mysteerit ja Roomassa oleva Vestan temppeli suljettiin lopullisesti.

Cupido "Tiedon todellinen rakastaja tavoittelee luonnollisesti totuutta, eikä tyydy yleiseen mielipiteeseen." - (Platon)
Najadi

Amorin nuolen lävistämä sydän Najadi

Kaiken virtaavan ja liikkuvan nymfejä, Zeuksen tyttäriä. Hoivaavia ja helliä, äitimäisiä. Najadien seurassa olevia jumalia olivat Zeus, Poseidon, Dionysos, Demeter, Persefone ja Afrodite. Myös avioliiton ja pyhien riittien nymfejä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, "The naiad of Fincastle" - Copyright © deviantART/Catherine Nodet
*Sivun ylin kuva, Rooma, Italia - "Puente de Roma" - Copyright © Mariano Mantel
Rooma Katso sivun yläreunan kuva Roomasta kokonaisena!
Daidalos ja Ikaros

Orazio Riminaldi (ital. 1586 - 1631): Daidalos virittelee pojalleen Ikarokselle siipiä.
Ikaros ja Daidalos Ikaros ja Daidalos

Uskonnot osa jokapäiväistä elämää - jumalat kaikille tuttuja

Antiikin ihmiset eivät tunteneet erillistä uskontojen maailmaa. Uskonnon harjoittamiseen liittyvät toimitukset, rituaalit ja juhlat kuuluivat olennaisena osana kaupunkien ja valtioiden julkiseen elämään ja ne näkyivät kaikkialla. Uskonnot nivoutuivat vahvasti politiikkaan ja sodankäyntiin samoin kuin ihmisten yksityiselämään. Jumalat, temppelit ja rituaalit olivat kaikille tuttuja. Poliittisen jakautuneisuuden vastapainoksi yhdistäviä tekijöitä olivat kieli, kulttuuri ja uskonto.

Usko moniin jumaliin - polyteismi

Kreikan ja Rooman uskonnoille oli ominaista polyteismi, usko moniin jumaliin. Luonteenomaista antiikin uskonnoille on lisäksi suvaitsevaisuus ja sääntömääräisten opinkappaleiden puuttuminen. Niinpä ei ollut minkäänlaisia esteitä tai rajoituksia yhä uusien jumalten ja riittien omaksumiselle. Roomassa sen paremmin kuin Kreikassakaan ei ollut minkäänlaista pappissäätyä, joka olisi huolehtinut opin "puhtaana" säilymisestä.

Kaikkien tuntemia yleiskreikkalaisia (panhelleenisiä) jumalia oli kaksitoista, aivan kuten vuodessa kuukausia tai eläinradassa merkkejä. Lukumääräksi kanonisoitui juuri kaksitoista viimeistään 400-luvulla eaa. Tosin heillä kaikilla oli runsaasti epiteettejä ja määritteitä, joiden kautta he monistuivat lukemattomiksi paikallisiksi variaatioiksi omine toiminta- tai vastuualueineen. Jumalat ovat seuraavat: Zeus, Hera, Athena, Apollon, Artemis, Poseidon, Afrodite, Hermes, Hefaistos, Ares, Demeter ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä Dionysos.

Antiikin uskonnoille oli kokonaan vierasta se, että jumalat rakastaisivat ihmistä, puhumattakaan, että ihminen rakastaisi jumalaa. Jumalia pelättiin ja kunnioitettiin, joskin näihin tunteisiin usein liittyi hyväntahtoista ironiaa ja pilaa.

Jumalat kuin ihmisiä

Homeroksen runoudessa korostuu voimakkaasti jumalten antropomorfisuus, ihmisen kaltaisuus. He muistuttavat ulkonaisesti ihmisiä, vaikka ovatkin näitä kookkaampia ja kauniimpia. Heillä on myös inhimillisiä intohimoja ja siveellisiä heikkouksia sekä suurina avuinaan valta hallita kuolevaisia ja oma kuolemattomuus. Edes ylijumala Zeus ei ollut erehtymätön, vaan hänelläkin oli heikkoutensa, liiallinen kiivaus ja yhä uudelleen ihastuminen maallisiin naisiin.

Olympos

Jumalten yhteisenä asuntona on Olympos, Kreikan korkein, tavallisesti pilviverhon peittämä vuori, jolla he kuluttivat aikaansa ambrosiaa syöden ja nektaria juoden. Keskenään juonitellessaan he siellä samalla muovasivat kuolevaisten kohtaloita. Jokaisella jumalalla oli Olympoksen lisäksi yksi tai useampi yksityinen asuinpaikka.

Mytologiaa ja myyttejä - jumalaistaruja, kertomuksia ja tarinoita

Kreikan mythos-sana, suomeksi myytti eli jumalaistaru, merkitsee puhetta, kertomusta, tarinaa. Myös suuresti ihaillut henkilöt voivat olla myyttejä ja myyttisiä. Kertomuksia olympolaisista jumalista ja heidän teoistaan oli sekä kuultavilla että nähtävillä. Lapset oppivat niitä vanhemmiltaan, miehet kuulivat ja kertoivat niitä symposion-juhlissa, mutta myyttejä kerrottiin ja esitettiin myös pyhäköissä ja erilaisissa juhlissa.

Myyttien tarinoita oli näkyvillä joka puolella, temppelien koristeissa, veistoksissa ja ennen muuta lukemattomissa vaasimaalauksissa, joita meidänkin aikoihimme on runsaasti säilynyt. Arkaaisen ajan tunnetuimmat myyttien kertojat olivat Homeros ja Hesiodos. Historioitsija Herodotoksen myöhemmän käsityksen mukaan juuri he olivat panneet jumalien sukupuut järjestykseen, selvittäneet jumalien rooleja ja kertoneet, miltä jumalat näyttävät.

Jumalten ja jumaluuksien palvontaa - kultti ja riitti

Jumalten ja jumaluuksien palvonnasta käytetään yleisesti nimitystä "kultti" (lat. cultus), joka on peräisin samasta viljelemistä, hoitamista, ja vaalimista merkitsevästä latinan verbistä, kuin kulttuuri. Näin voidaan puhua esimerkiksi Apollonin tai Dianan kultista. Kultti voi myös viitata jonkin jumalan palvontamenoihin, joskin yleisemmin silloin puhutaan rituaaleista tai riiteistä (lat. ritus).

Yhtä ja samaa perhettä - hyvin sekava sukupuu

Olennaista on, että jumalat muodostivat yhtenäisen perheen. Ylimpänä oli Zeus, "jumalien ja ihmisten isä", Hera oli hänen sisarensa ja puolisonsa, sitten tulivat muut, kaikki Zeuksen sisaruksia tai lapsia. On kuitenkin syytä pitää mielessä aina se, että Zeuksen sukupuu ja itse asiassa koko kreikkalaisen mytologian monimutkainen henkilökartta on kaikkea muuta, kuin yhtenäinen luomus. Variaatioita oli runsaasti ja jumalat risteytyivät kuka kenenkin kanssa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla shemale-kaunottaresta - Copyright Ken & Nyetta


Cupido Muinaisen Egyptin poikakuningas Tutankhamon

Tutankhamonista tuli valtavan kuuluisa, kun hänen hautapaikkansa aarrekammioineen löydettiin. Tutankhamonista tiedetään varsin vähän. Hän tuli hallitsijaksi jo yhdeksän-vuotiaana ja samassa iässä hän meni jo naimisiinkin, aikakauden tapojen mukaisesti sisarpuolensa kanssa. Tutankhamonin aarteet sen sijaan tunnetaan hyvin.

Tutankhamon Tutankhamon

Amorin nuolen lävistämä sydän Etruskit ja Rooma

Antiikin aikana Keski-Italiassa eläneen etruskien kansan vaikutus näkyi monin tavoin Rooman kehityksessä. Esimerkiksi sana "Roma" johdetaan etruskisukunimestä Rumlna. Myös Rooman kaupungistumiseen liittyvät lukuisat tavat ja vallan tunnukset olivat etruskeilta peräisin. Näitä ovat mm. päällysvaate tooga, norsunluulla päällystetty virkatuoli sella curulis ja virkamiesten palvelijat liktorit, kirveineen ja vitsakimppuineen. Myös triumfien vietto ja gladiaattoritaistelut lienevät alkujaan etruskitapoja.

Etruskeilta roomalaiset saivat myös paljon rakennustekniikkaansa, kuten pyöröholvin. Etruskeilta ovat peräisin myös muotokuvataiteen realismia tavoittelevat piirteet - ja aakkosto, varsin tärkeä ja perustava seikka sekin.

Lähteet

*Maija-Leena Kallela, Erkki Palmén, Juhani Sarsila: He tekivät Rooman - Jyväskylän Yliopistopaino 2011
*Sami Koski, Mika Rissanen, Juha Tahvanainen: Antiikin urheilu - Olympian kentiltä Rooman areenoille - Atena
*Alexander S. Murray: Who's who in Mythology
*Olli Seppälä: Maan ja taivaan enkelit - Kirjapaja
*Alf Henrikson: Antiikin tarinoita I ja II - WSOY
*Maarit Kaimio: Antiikin myytit ja uskonnot - Otava
*Kulttuuri antiikin maailmassa - Kustannusosakeyhtiö Teos 2009
*Paavo Castrén: Uusi antiikin historia - Otava
*Nathaniel Harris: Antiikin Kreikka - Gummerus
*Taiteen Pikkujättiläinen - WSOY
*Ted Andrews: Elä maagisesti - Keijut, luonnonhenget ja taruolennot - Delfiini Kirjat
*Spectrum
*Wikipedia: Suomalaiset nimet, sekä syntymä- ja kuolinajat
*Rolf C. Wirtz: Taide & Arkkitehtuuri - Firenze - Könemann
*Esa Saarinen: Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin - WSOY
*Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja - WSOY
*Arto Kivimäki & Pekka Tuomisto: Rooman keisarit - Karisto
*Marianne Ojanaho - Keisari Nero - Tyranni ja taiteilija - Atena
*Philipp Vandenberg: Nero - WSOY


"Rakastunut tietää kyllä mitä haluaa, muttei näe mikä on viisasta."

"Rakkaus voittaa kaiken."

"Rakkaus on vakava mielisairaus." - Platon.

Akvedukti

Pääjumalat ja heidän tehtävänsä

Kullakin olympolaisella oli määrätehtävänsä sekä oma paikkansa jumalten muodostamassa perheessä. Pääjumala oli Zeus, joka oli syössyt valtaistuimelta isänsä Kronoksen ja ottanut käsiinsä korkeimman vallan. Hän ja hänen veljensä Poseidon ja Haades muodostivat kolmoisliiton, jossa Zeus hallitsi taivasta, Poseidon merta ja Haades Manalaa.

Afrodite eli Venus

Afrodite Afrodite eli Venus

Kuvassa yllä kreikkalaisten rakkaudenjumalatar Afrodite, joka roomalaisten parissa tunnettiin Venuksena. Venus tunnettiin kauneutensa lisäksi myös parannuskyvyistään. Maalauksessa, jonka on luonut Merry Joseph Blondel (1781 - 1853) hän parantaa yrteillään poikaansa Aeneasta. Katso maalaus kokonaisena.

Shemale

Cupido Narkissos eli Mazarinin hermafrodiitti - ikiunessa uinuva kaunotar

Antiikin "ihmeisiin" kuuluivat ihmiset, hermafrodiitit ja shemalet, jotka olivat yhtä aikaa kumpaakin sukupuolta. Kuvan kaunottaren on luonut antiikin kauneutta palvonut kuvanveistäjä 1600-luvulla. Kuvan marmoriveistos tunnetaan nimillä "Narkissos" tai "Mazarinin hermafrodiitti". Veistos on yhdistetty uudemmalla ajalla kahdesta antiikin ajan osasta, ylä- ja alaosasta. Alkuperäiset osat ovat kolmannelta vuosisadalta ajanlaskun alun jälkeen.

1700 - 1800-luvuilla veistosta ihailtiin suuresti ja sitä nimitettiin romanttisesti ikiunessa uinuvaksi (Genie of the eternal rest). Veistoksesta on kuvaus vuodelta 1661, jolloin se on ollut kardinaali Mazarinin taidekokoelmissa, mistä juontuu siitä käytetty toinen nimikin. Nykyisin veistoksen sijaintipaikka on Louvre, Pariisi, Ranska.

Hermafrodiitit Viktoriaanisen ajan Foleyn hermafrodiitti

Puutarhanymfi - Very cute

Amorin nuolen lävistämä sydän Pieni puutarhanymfi - hyvin suloinen - ja kaksi menninkäistä

Cupido All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Christine Tappe
Photo used with permission.


Rooman vesijohdot eli akveduktit

Roomalaiset olivat hyvin taitavia rakentajia. Ihan oma lukunsa heidän rakennuskulttuurissaan oli heidän rakentamansa laaja vesijohtojärjestelmä eli akveduktit. Kuvassa vasemmalla Pont du Gard, joka on osa roomalaista vesijohtojärjestelmää Ranskassa.

Pont du Gard on rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla ja samalla kun se kuljettaa vettä, se juuri tällä kohdalla toimii Gard-joen ylittävänä siltana. Korkeutta sillalla on 49 metriä ja pituutta 275 metriä. Akveduktia käytettiin kauan Rooman valtakunnan jo tuhouduttua, ehkä jopa 800-luvulle asti.

Vuorilta johdettu vesi akvedukteissa saatiin virtaamaan ilman mitään pumppuja, painovoimaisesti satojenkin kilometrien matka niin, että akvedukti laski tasaisesti kaiken aikaa. Laskuksi riitti 2 cm kilometrille. Akvedukteja pelkästään Roomassa oli enimmillään kymmenkunta, ja koko valtakunnan alueella sadoittain. Yksinkertaisesta toimintaperiaatteestaan huolimatta akveduktin rakentaminen roomalaiseen tapaan vaati suurta insinööritaitoa, muuraustaitoa ja myös betonia, jonka roomalaiset kehittivät. Roomalaisten rakentamia – sekä raunioituneita että edelleen käytössä olevia – akvedukteja on Italian lisäksi Ranskassa, Espanjassa, Englannissa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Cupido Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Roberto Ferrari
Palatinuksen kukkia
Amorin nuolen lävistämä sydän Palatinuksen kukkia

Ylimystön asuinalueena tunnettu Palatinus-kukkula ei ollut vain arkkitehtuuria, vaan se oli freskoja, suihkulähteitä - ja kukkia. Palatinus-kukkulalla asui useita keisareita ja muita tärkeitä Rooman johtohenkilöitä. Sana palatsi on perua roomalaiskukkulan nimestä (lat. Palatium). Kukat eivät olleet vain keisareiden silmänilona, vaan ne olivat osa sitä laajaa kulissia ja rakennelmaa, jolla keisarit pönkittivät valta-asemaansa.

Puutatarhakulttuurilla kukkineen on pitkä historia. Egyptiläiset rakensivat puutarhoja jo 2 800 eaa. Jo kreikkalainen filosofi Epikuros (341 - 270 eaa.) piti tärkeinä puutarhoja ja hän toi muotiin kaupunkihuviloihin kuuluvat puutarhat, jotka palvelivat filosofista mietiskelyä. Roomalaiset rakensivat loistokkaita palatseja ja huviloita uskomattomine puutarhoineen. Roomalaisten suosimia kukkia olivat esimerkiksi hyasintit, kuusamat, orvokit, liljat ja erityisesti ruusut, jotka olivat rakkauden ja kauneuden symboleja.
Kuvan oikeassa alareunassa kolme 12 metriä korkeaa pylvästä ovat kaikki, mitä on jäljellä Castorin ja Polluxin temppelistä, joka valmistui 484 eaa. Temppelin toinen nimi on Dioskuurien temppeli. Keisariajalla temppelissä säilytettiin valtion mittoja ja painoja. Kuvassa vasemmalla kukkii punaisena juudaksenpuu (Cercis siliquastrum). Vanhan uskomuksen mukaan Juudas Iskariot hirttäytyi juudaksenpuuhun ja antoi sille siten nimensä. Juudaksenpuun yläpuolella levittäytyy kuin sateenvarjona pinja (Pinus pinea). Taivaanrajassa on mm. helposti tunnistettava välimerensypressi (Cupressus sempervirens).

Cupido Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Darkroom Daze
Poikaveistos

All Rights Reserved
*Kuva yllä - Klassisen veistotaiteen ihanteiden mukainen poikaveistos Budapestissa - Copyright © BadC
Photo used with permission.


Antiikin veistotaiteessa tavoiteltiin täydellisintä kauneutta alastonveistoksilla. Eivät antiikin taideihanteet mihinkään nykypäivän taiteessakaan ole kadonneet. Yllä oleva veistos paljastettiin Budapestissa vuonna 1977. Veistoksen nimi englanniksi on "Little boy well", ja sen on luonut unkarilainen kuvanveistäjä Béni Ferenczy (1890 - 1967).
DIONYSOS eli BACCHUS

Dionysos, joka roomalaisten mytologiassa tuntee nimen Bacchus, on antiikin Kreikan viinin, traagisen taiteen, päihtyneen hurmion, ja hedelmällisyyden jumala. Dionysos oli yksi lukuisista Afroditen rakastajista.

Pienen Dionysoksen kasvattivat Nysan vuorella oleskelevat nymfit ja siellä hän kasvoi siksi pulleahkoksi, pantterintaljaan pukeutuneeksi, hivenen naismaiseksi nuorukaiseksi, joka on ikuistettu moneen antiikin veistokseen - ei kuitenkaan veistokseen vasemmalla. Dionysos ajeli riemukulkueessa vaunuilla, joita vetivät leijona ja tiikeri, ja näiden ajoneuvojen ympärillä parveilivat Pan, satyyrit ja vanha Seilenos, päihtymyksen jumala. Dionysos opetti ihmiset viljelemään viiniä ja makeuttamaan sen hunajalla.

Bacchus eli Dionysos

Orgiat ja bakkanaalit

Dionysoksen kunniaksi järjestettiin juhlia, orgioita tai bakkanaaleja, ja juhlissa pääosassa olevia naisia nimitettiin mainadeiksi tai bakkanteiksi. Nämä naiset esiintyivät juhlissa lähes alastomina, hiukset liehuen, päässään murattiseppele, soittivat erilaisia soittimia ja päästivät ilmoille villejä kiljahduksia. Dionysoksen kunniaksi he lauloivat kolmijakoisessa tahdissa lauluja, joita kutsuttiin dityrambeiksi, ja repivät kappaleiksi kohtaamiaan ihmisiä ja eläimiä.

Teatteritaiteen alku

Näyttelemisen ja teatterin historiaankin Dionysos liittyy merkittävällä tavalla. Akropoliin etelälaidalla sijaitsi Dionysoksen teatteri, jossa länsimainen draama ja näyttämötaide näkivät ensimmäisen kerran päivänvalon. Teatteritaiteen alkuaikoina sekä tragedia, että komedia liittyivät Dionysoskulttiin.
Via dei Sepolcri
Antiikin kadut ja tiet - Via dei Sepolcri

Via dei Sepolcri on yli kaksi tuhatta vuotta vanha katu Neapolisin arkeologisella alueella, Siracusassa, Sisiliassa. Via dei Sepolcri on lyhyt katu teatterin ja hautausmaan välillä. Kadun ovat rakentaneet osia Sisiliasta hallinneet kreikkalaiset, jotka menettivät Sisilian alueensa roomalaisille ensimmäisessä puunilaissodassa 241 eaa. Kivimuurissa olevat syvennykset on tarkoitettu votiivilahjoille, joita omaistensa haudoilla käyneet jättivät.

Roomalaiset liikkuivat laajoilla alueilla ja tarvitsivat yhteyksien pitämiseen ja sotilasososastoilleen paljon teitä. He olivatkin taitavia tienrakentajia. Nykyisin turistit tekevät pitkiäkin kävelyretkiä näillä ikiaikaisilla, kauniilla teillä. Tunnetuin roomalaisten teistä on Via Appia. Roomasta Capuaan johtaneen tien pituus oli 563 km.

Cupido Tiberius Tiberiin!

Rooma muistetaan keisareistaan, joista useat ovat kadonneet historian hämäriin, kun taas eräiden muisto elää sekä hyvässä että pahassa mitä kirkkaimmin. Yksi näistä hyvin muistelluista keisareista oli Tiberius. Hänen arvostuksestaan aikalaistensa parissa kertoo se, että kun Tiberius oli kuollut, niin riemuitseva kansa kulki Rooman kaduilla, huutaen: "Tiberius Tiberiin!" Gladiaattorit Millaisia eräät keisarit olivat ihmisinä?!
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Darkroom Daze


Taidetta

Näillä sivuilla on mytologian ja historian myötä myös pieni mutta näyttävä kooste maailman parasta taidetta. Ilman taiteilijoitahan mielikuvamme antiikistakin olisivat varsin vajavaisia. Lähtökohtana on antiikin taide, sekä renessanssin myötä virinnyt uusi kiinnostus antiikkiin, joka on kestänyt tavalla taikka toisella eri tyyli- ja taidesuuntausten kautta aina meidän aikoihimme asti.

Raqueros Näytteenä nykypäivän klassisesta taiteesta Santanderin sataman köyhät kolikkopojat.

*** tunturisusi.com linkit ***