|
|
Stegosaurus.
Stegosaurit eli harjaliskot eli laattaselät (Stegosauria). Nämä kummajaiset
olivat hurjastakin ulkomuodostaan huolimatta kasvinsyöjädinosauruksia.
Niiden ruumis oli valtava
mutta pää pieni. Raskastekoisen hännän päässä oli hurjia piikkimuodostelmia.
Silmiinpistävin piirre stegosaureissa oli niiden selkäpuoli - pitkin
selkäharjannetta sojotti pystyssä rivistönä suuria, kolmiomaisia levyjä.
Näiden levyjen mukaan tämä yksi kaikista epätavallisimmista dinosaurusryhmistä
onkin nyttemmin nimetty harjaliskoiksi. Stegosauria, ryhmän latinankielinen nimi,
tarkoitti alunalkaen "katollista liskoa". Silloin luultiin, että luukilvet
olivat olleet liskon selässä litteinä vasten selkää katon tapaan.
Ehkä tästä juontuu myös harjaliskoista käytetty suomenkielinen nimi laattaselät.
Samoin, aluksi tällaisten levyjen dinosaurusten selässä luultiin olevan puolustautumista
varten, mutta nykykäsitysten mukaan levyt liittyvät stegosaureillakin
lämmönsäätelyjärjestelmään. Vaihtolämpöisinä ne ovat käännelleet tarpeen
mukaan kilpijärjestelmäänsä joko aurinkoon päin tai pois siitä ja säädelleet
näin ruumiinsa lämpötilaa. Levyt eivät ole olleet kiinni selkärangassa, vaan nahassa.
Tosin, edelleen jatkuu keskustelu siitä, että
olivatko dinosaurukset kaikki, tai jotkin niistä tasalämpöisiä nisäkkäiden
ja ihmisenkin tapaan - vaiko vaihtolämpöisiä. Jos stegosaurit ovat olleetkin
tasalämpöisiä, on niiden kilville etsittävä uusia selityksiä.
Stegosaurit kävelivät tavallisimmin ja ehkäpä aina neljällä jalalla. Ne söivät matalalla
olevia kasveja, mikä sopikin niiden matalalla riippuvan pään asennolle
mainiosti. Niillä oli pienet ja heikosti kehittyneet hampaat, jotka kuitenkin
soveltuivat pehmeävartisten kasvien pureskeluun. Pienet olivat stegosaurien
aivotkin, sillä pienessä päässä niiden koko oli vain pähkinän suuruusluokkaa.
Aivojen pienestä koosta voisi päätellä, että stegosaurit olivat typeriä.
Mutta ilmeisesti aivojen teho riitti harjaliskojen omiin tarpeisiin,
koskapa ne elivät maapallolla kovissa kilpailuoloissa yli 10
miljoonaa vuotta.
Tuojiangosaurus - "Tuojianginlisko". (Nimesivät Dong, Li, Zhou & Zhang vuonna 1977).
Kiinalainen harjalisko, jolla
harjaliskojen tapaan pieni pää ja raskastekoinen ruumis. Selässä
15 paria luulevyjä. Hännässä oli pitkiä piikkejä, ja häntäänsä
eläin saattoi käytellä puolustusaseenaan. Tuojiangosaurus
oli ensimmäinen Aasiasta löydetty harjalisko.
Pituus 7 m ja korkeus 3,4 m. Paino hieman alle 3 tonnia. Eli myöhäisellä jurakaudella 163 - 150 mvs.
Löytöpaikka Aasia: Kiina. Lahko Ornithischia.
Heimo Stegosauridae.
Wuerhosaurus - "Wuerhonlisko". (Nimesi Dong vuonna 1973).
Hyvin vähän tämän harjaliskon luita ja levyjä on löytynyt ja sen ulkonäkö
on arvoitus. Yksi harvoista liitukaudelle asti selviytyneistä harjaliskoista,
sillä ryhmä alkoi kutistua jo jurakauden lopulla.
Pituus 7 - 8 m ja korkeus 2,2 m. Paino 3 - 4 tonnia. Eli varhaisella liitukaudella 135 - 120 mvs.
Löytöpaikka Aasia: Kiina ja siellä Wuerho. Lahko Ornithischia.
Heimo Stegosauridae.
Scutellosaurus - "Pieni kilpilisko". (Nimesi Colbert vuonna 1981).
Varhaisimpia harjaliskoja. Selässä ja kyljissä riveinä luukyhmyjä,
jotka suojelivat sitä ehkä hyökkääjiltä. Pitkä häntä oli puolet
Scutellosauruksen koko pituudesta. Juostessaan kahdella jalalla
se saattoi käyttää häntäänsä suorana takanaan ja tasapainottaa
näin ruumistaan.
Pituus 1,2 m ja korkeus noin 0,5 m. Paino ehkä noin 10 kg. Eli triaskauden
lopulla ja jurakauden alussa noin 200 mvs.
Lahko Ornithischia.
Heimo Scelidosauridae.
Stegosaurus - "Katollinen lisko eli katettu lisko". (Nimesi Marsh vuonna 1877).
Yksi suurimmista ja parhaiten tunnetuista harjaliskoista.
Sen selässä oli parillinen rivi luulevyjä, joista
eräillä mittaa jopa 76 cm. Piikit, joita neljä raskaan hännän päässä,
olivat metrin mittaisia. Aivojen painoksi on arvioitu 70 - 80 grammaa.
Piti päätään vain noin metrin korkeudella.
Etujalat lyhyemmät kuin takajalat.
Pituus 9 m ja korkeus 4,3 m. Painoa 4 - 7 tonnia. Eli myöhäisellä jurakaudella ja
varhaisella liitukaudella 156 - 140 mvs.
Löytöpaikkoina Pohjois-Amerikassa Colorado, Oklahoma, Utah ja Wyoming. Lahko Ornithischia.
Heimo Stegosauridae. - Kuvassa taiteilija noin 100 vuotta sitten
on maalannut Stegosauruksen häntään useampia piikkejä, kuin mitä
niitä myöhemmin on todettu olleen.
Scelidosauruksen luusto. Kuva Copyright Jim Robbins.
Scelidosaurus - "Raajalisko". (Nimesi Owen vuonna 1859).
Yksi vanhimmista linnunlantioisista hirmuliskoista, joka saattoi olla
varhainen harjalisko. Sillä oli pieni pää,
hampaaton nokka ja pieniä hampaita leuoissaan taaempana.
Painava ruumis oli luulevyrivien peitossa, ja niihin liittyivät piikit
kaulasta häntään saakka.
Pituus 3 - 4 m. Paino 200 - 250 kg. Eli varhaisella jurakaudella noin 200 mvs.
Löytöpaikkoja Englanti Euroopassa, sekä Amerikka ja Kiina. Lahko Ornithischia.
Heimo Stegosauridae.
Lexovisaurus - "Lexovianlisko". (Nimesi Hoffstetter vuonna 1957).
Hyvin tyypillinen harjalisko, jonka selässä kaksi riviä ohuita
levyjä.
Pituus 5 m ja korkeus hieman alle 3 m. Paino 2 tonnia. Eli jurakaudella 169 - 156 mvs.
Löytöpaikkoina Euroopassa Englanti ja Ranska. Lahko Ornithischia.
Heimo Stegosauridae.
Kentrosaurus. Kuva Copyright Jim Robbins.
Kentrosaurus - "Piikkilisko". (Nimesivät Hennig vuonna 1915 ja Lambe vuonna 1904).
Pienempi kuin Stegosaurus mutta näyttävästi panssaroitu luulevyillä
ja piikeillä. Sillä oli lonkissaankin pitkät piikit lisäturvana.
Samoihin aikoihin, kun Kentrosaurus eli kotiseuduillaan itäisessä Afrikassa,
eli sen suurikokoisempi serkku Stegosaurus maapallon toisella
laidalla Pohjois-Amerikassa.
Pituus 5 m. Eli myöhäisellä jurakaudella 156 - 150 mvs.
Löytöpaikka Tansania Afrikassa. Lahko Ornithischia.
Heimo Stegosauridae.
Vanhat kuvat Stegosauruksesta, maalattu noin vuonna 1900
A to Z One at a Time List of Dinosaurs Dinosaur Illustratios.
Creative Commons
Sivun alareunassa
kuva Copyright
Smiley Man with a Hat
-
Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
|
|
|
|