|
|
Sarvinaamat (Ceratopsia)
Liitukauden lopulla kehittyi uusi lintulantioisten ryhmä, Ceratopsia,
joka suomeksi tarkoittaa sarvinaamaa. Nämä dinosaurukset kehittyivät kaksijalkaisista
edeltäjistään. Ensimmäisiä sarvinaamoja oli Psittacosaurus. Sillä oli,
kuten nimikin kertoo, iso hampaaton nokka kuin papukaijalla, ja kallon
takasivuilla poskien kohdalla sarvimainen uloke. Sarvinaamojen kallon
uloke kehittyi liitukauden loppuun mennessä eräänlaiseksi kauluriksi,
joka suojasi paitsi kaulaa, myös hartioita. Myöhemmin sarvinaamat
jaettiin kahteen ryhmään. Piikkilisko Styracosaurus kuului ryhmään,
jonka dinosauruksilla oli iso kuonosarvi ja lyhyt kauluri. Toisen ryhmän
eläimillä oli kuonosarven lisäksi kaksi otsasarvea ja pitkä kauluri.
Kolmisarvilisko Triceratops kuului tähän ryhmään. Dinosaurukset
tunnistivat lajitoverinsa erilaisista sarvista, liikkuessaan sekalaumoina
kuin biisonilaumat myöhemmin - tosin toki huomattavasti biisonilaumoja pienempinä
laumoina - Pohjois-Amerikan tasangoilla.
Triceratops horridus - "Hirmuinen kolmisarvinaama"
Triceratops- lajeja on kaksi, Triceratops horridus
ja Triceratops prorsus. On myös tutkimuksia, joidenka mukaan
lajeja on vain yksi, T. horridus. Triceratops
on yksi tunnetuimmista dinosauruksista ja suurin kaikista sarvinaamoista.
Sen massiivisessa päässä oli kiinteäluinen, lyhyt kauluri ja kolme suurta sarvea,
joiden mukaan laji on saanut nimensä "hirmuinen kolmisarvinaama". Sarvista pienin
sijaitsi kuonon päällä ja suuremmat molempien silmien yläpuolella. Kaulurista ja sarvista
on löydetty jälkiä verisuonista, jotka joidenkin paleontologien mukaan viittaavat siihen,
että kauluriröyhelöä olisi käytetty eläimen ruumiinlämmön säätelyyn. Kauluri oli
tyypillisesti kaikkien sarvinaamojen tapaan, myös Triceratopsilla nahan peittämä,
ja sitä saatettiin käyttää kosintamenojen aikana.
Triceratops horridus kulki neljällä jalallaan, muistuttaen täten olemukseltaan
vaikkapa sarvikuonoa.
Se oli yhdeksän metriä pitkä - pituudesta 2,3 metriä oli kalloa. Korkeutta oli 2,2 metriä.
Triceratopsilla oli hyvin jykevä ruumis ja painoa keskimäärin
9 tonnia, mutta alimmillaan 6 ja enimmillään jopa 12 tonnia. Se tarvitsi jykevän
ruumiin raskaan päänsä kantamiseen. Sen raajat olivat myös hyvin jykevät - niistä eturaajat
olivat lyhyemmät kuin takaraajat. Häntää voi pitää lyhyenä, jos sitä vertaa joidenkin sauropodien
häntään - mutta itse asiassa sekin oli kohtalaisen pitkä, suhteessa Triceratopsin
omaan pituuteen.
|
|
|
|
|
Triceratops horridus - sijainti kuvassa
yllä Dorchester Dinosaur Museum. Tämä museo
on Britannian ainut museo, joka on keskittynyt vain dinosauruksiin.
Triceratopsin löytämisen historiaa.
Suuren sarvellisen dinosauruksen fossiilin pirstaleita oli löydetty Pohjois-Amerikasta
jo vuodesta 1855 lähtien, mutta vasta vuonna 1889 John Bell Hatcher törmäsi ensimmäiseen
kokonaiseen kalloon Wyomingin Niobrara Countyn alueella. Othniel Charles
Marsh tutki Hatcherin löydön ja antoi sille hurjan nimen: Triceratops horridus.
Seuraavien kolmen vuoden aikana Hatcher löysi noin 30 kehittyneen sarvinaaman kallot,
joiden tunnistettiin kuuluvan enimmäkseen Triceratopsille.
Myös Barnum Brown ansioitui Triceratopsin kallojen kerääjänä 10-20 vuotta
myöhemmin.
Kaiken kaikkiaan nimettiin noin 16 eri Triceratops-lajia, joista Marsh
nimesi noin puolet. Moni lajitunnistus perustui yksittäisiin sarviin ja kallon
vaihteleviin muotoihin. Stony Brookissa sijaitsevan New Yorkin osavaltion
yliopiston tohtori Catherine Forsterin tuoreet tutkimukset ovat kuitenkin rajoittaneet
Triceratops-lajien määrän kahteen. Ne ovat T. prorsus, jolla oli
suorat sarvet silmien yläpuolella ja hyvin kehittynyt kuonosarvi, ja Marshin
ensimmäisenä nimeämä T. horridus, joka oli huomattavasti suurempi, mutta
jolla oli paljon pienempi kuonosarvi ja lievästi kaarevat silmäsarvet, joilla mittaa
jopa liki metri.
Tähän mennessä on löydetty kolme Triceratopsin luurankoa, joista yksikään ei ole täydellinen,
sekä yli 50 kalloa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Triceratops Copyright
Jim Linwood
|
|
|
|
|
Triceratops artistica. Yllä taiteilijan väriversio. Maailmalla maalataan
näin värikkäästi myös mm. hevosia, joita sijoitetaan puistoihin ja muihin paikkoihin
kaupungeissa. Yhdysvalloissa, Pittsburghissa on sata täten toteutettua, erilaista
dinosauruspatsasta. Tämä yksilö on yliopiston alueella.
Kasvinsyöjä.
T. horridus muistutti etäisesti nykyeläimistä sarvikuonoa, ja elikin
ilmeisesti melko samalla tavalla. Dinosauruksen tiiviistä poskihammasrivistöistä
voi päätellä, että se söi monipuolista ja karkeaa kasvisravintoa, kuten havupuita
ja saniaisia. Lisäksi se saattoi syödä joitakin kukkivia kasveja, joita alkoi
ilmestyä maailmaan myöhäisellä liitukaudella. Se katkoi nauttimansa kasviaineksen pitkällä,
voimakkaalla ja teräväpäisellä sarveisnokallaan. Sen leuat olivat mukautuneet
pääasiassa leikkaamiseen. Eläimellä oli suuret leukalihakset, jotka kiinnittyivät
alaleuasta ylös kauluriin, ja ne antoivat leuoille leikkausvoimaa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Triceratops Copyright
michaelgoodin
|
|
|
|
|
Triceratops. Kokoa ja mittasuhteita havainnollistaa
aina vierellä ihminen. Port Clintonissa, Ohiossa, sijaitsee tämä esihistoriallinen
metsä dinosauruksineen.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Triceratops Copyright
Gus Dahlberg
*Kuva alla Triceratops Copyright
Carosaurus
Kuvassa alla luonnollista kokoa olevan Triceratopsin
koko näkyy vielä selvemmin. Hieman epätarkka kuva on otettu vuonna 1984,
ja mitä ilmeisimmin lapset opettajansa kanssa ovat luokkaretkellä. Natural History Museum, Washington, USA.
|
|
|
|
|
Triceratops horridus. Fossiili - American Natural History Museum (AMNH).
Yksi viimeisistä. Triceratops oli yksi viimeisistä tunnetuista
dinosauruksista. Sen yksittäisten sarvien löytäminen osoittaa,
että - samoin kuin sen pääsaalistaja Tyrannosaurus - se sinnitteli
aivan liitukauden loppuun asti. Triceratops on saattanut hyökätä mahdollisten
saalistajien, muun muassa Tyrannosauruksen kimppuun, ja pistää niitä
kolmella sarvellaan. Paksu luinen kauluri suojasi haavoittuvaa kaulaa.
Aivan liitukauden lopulta peräisin olevat lukuisat Triceratopsien
fossiilit viestivät vakuuttavasti tämän dinosauruksen kyvystä selviytyä
hengissä, vaikka se joutui jakamaan elinalueensa monien saalistavien
teropodien kanssa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Triceratops Copyright
Ryan Somma
|
|
|
|
