Tylosaurus

Tylosaurus oli merissä elävä mosasauri, lihansyöjäpetolisko, mutta ei dinosaurus, joka kasvoi jopa 15 metriä pitkäksi. Se oli levinnyt ympäri koko maailman merien ja eli liitukaudella 88 - 78 mvs. Mosasaurit olivat liskoja, eivät kaloja. Niille oli kehittynyt raajoista lyhyet evät ja pitkän hännän päässä niillä oli pyrstöevä. Ne hengittivät happea samoin kuin maalla elävät liskotkin, eikä niillä ollut kiduksia kuten kaloilla. Kuva Copyright Todd Marshall.

Vesielämää

Dinosaurusten aikaan meret kuhisivat elämää. Kirjavaan ja monipuoliseen merten eläimistöön kuului kaloja, nilviäisiä, merililjoja, belemniitteja, ammoniitteja ja lukuisia erilaisia merimatelijoita, kuten kala- ja joutsenliskoja. Juuri kala- ja joutsenliskot menestyivät kaikista merimatelijoista parhaiten, ja siinä missä dinosaurukset hallitsivat maalla - hallitsivat kala- ja joutsenliskot maailman meriä koko jura- ja liitukauden. Muita merimatelijaryhmiä olivat mm. plakodontit ja notosaurit. Heikoimmin merielämään olivat sopeutuneet triaskauden plakodontit. Ne viihtyivätkin enimmäkseen rannoilla ja matalassa vedessä, etsien simpukoita ravinnokseen. Notosaurit puolestaan olivat todella hyvin vesielämään sopeutuneita räpyläjalkoineen. Cladiosaurit oli osittain vedessä viihtyvä matelijaryhmä ennen dinosaurusten aikaa, myöhäisellä permikaudella. Vesieläimistä puhuttaessa ei voida sivuuttaa krokotiileja, joista ensimmäiset kehittyivät triaskaudella noin 220 mvs - karkeasti arvioiden samoihin aikoihin ensimmäisten dinosaurusten kanssa. Jotkin krokotiileista tosin elivät myös maalla. Sivuutamme vesien eläimistön nyt näin ylimalkaisesti, kun dinosaurukset ovat tarkastelumme polttopisteessä. Mutta emme kuitenkaan lyhyessäkään esityksessä unohda lentoliskoja, jotka merten rantamilla kalastellessaan olivat oleellinen osa dinosaurusten ajan merimaisemaa.

Helicoprion

Helicoprion oli yksi esihistoriallisen merimaailman mystisiä kummajaisia. Se eli jo huomattavasti ennen dinosauruksia, 250 - 300 mvs. Se oli petokala, tarkemmin sanottuna varhainen haikala tai kuitenkin haikalojen esimuoto, joka saattoi saavuttaa kolmen metrin pituuden ja jolla hampaita riitti vaikka muille jakaa. Hyvin vähän tiedetään tästä lajista, siitä on löydettykin vain fossiloituneet hampaat. Joissa nyt sitten onkin katsottavaa senkin edestä. Kuva Copyright Todd Marshall.

Stethacanthus

Stethacanthus oli myös haikala, joka eli jo 375 mvs. Sillä oli selässään alasinkoriste, jonka tarkoitusta on vain arvailtu. Ehkäpä sillä tavan mukaan tehtiin vaikutusta tyttöhaikaloihin. Kuva Copyright Todd Marshall.

merijoukko (42K)

Tämän kuvan tapahtumat sijoittuvat myöhäiseen jurakauteen 165 - 150 mvs, jolloin dinosaurukset tiukasti hallitsivat maailmaa, mailla. Merissä hallitsijat olivat toiset. Kuva Copyright Todd Marshall.

Ophthalmosaurus (kuvassa kaksikko vasemmalla alhaalla) oli kalalisko ja saalistava peto, jonka valtavien silmien halkaisija oli jopa 10 cm. Sen silmämunaa ympäröi luulevyjen muodostama rengas, joka esti pehmeää silmää painumasta kasaan veden paineessa. Silmien suuri koko viittaa siihen, että Ophthalmosaurus saalisti yöllä. Sen hampaisto oli hyvin kehittymätön, mutta sen suu ja leuat soveltuivat hyvin mustekalojen ja kalojen saalistukseen. Sillä oli pituutta 3 - 5 metriä ja painoa jopa 3 tonnia.

Liopleurodon (kuvassa oikealla alhaalla) oli raskasrakenteinen joutsenlisko, pliosauri, jolla oli suuri pää, lyhyt ja paksu kaula ja virtaviivainen ruumis. Sillä oli suuret ja voimakkaat evät, joilla se pystyi uimaan pitkiä matkoja. Se saalisti ja ajoi takaa nopeita eläimiä, kuten kalmareita tai jopa muita joutsenliskoja ja kalaliskoja. BBC:n ohjelma "Walking with Dinosaurs" esittää myös nettisivuillaan, että Liopleurodonin pituus olisi ollut 25 metriä ja paino 150 tonnia. Näillä mitoillaan se olisi ollut suurin petoeläin kautta aikojen ja reippaasti jättänyt koossa taakseen Giganotosaurus caroliniin ja Tyrannosaurus rexin. Sen todelliset mitat ovat olleet ehkä pikemminkin ja kuitenkin vain 10 metriä ja 5 tonnia. Jätämme tämän aiheen pohtimisen, sillä täyttä varmuutta Liopleurodonin koosta ei ole eikä tule. (http://www.plesiosaur.com/liopleurodon.htm - Tästä esimerkistä näemme, miten vaikeaa on asiantuntijoidenkin arvioida luufossiilien perusteella muinoin eläneiden eläinten kokoa, ja kuinka pahasti virheellisiin päätelmiin voidaan tulla).

Cryptoclidus (kuvassa oikealla ylhäällä) oli 8 metriä pitkä ja 8 tonnia painava joutsenlisko ja kuului plesiosaurien ryhmään. Sen aika jäykällä kaulalla oli mittaa 2 metriä.

Pterodactylus

Dramatiikkaa jurakaudelta! Tämän sivun otsikkona on "Elämää vedessä" - mutta myös kuolema on aina läsnä siellä, missä on elämää. Lentolisko Pterodactylus lojuu kuolleena veden pinnalla. Mikä olisi voinut aiheuttaa tällaisen onnettomuuden? Pterodactylus saalisti veden pinnasta kalaa pitkällä nokallaan. Ehkäpä se nyt, työntäessään vauhdilla liitäessään päätään veteen, erehtyi ja törmäsi johonkin, joka mursi sen niskat? Tai jospa se vain jostakin syystä suistui veteen, eikä kyennyt enää nousemaan siitä lentoon - ja petokalat iskivät siihen? Kuva Copyright Todd Marshall.

Kronosaurus
Kronosaurus. Suurin tunnettu pliosaurus, jonka pituus 13 metriä. Litteän kallon pituus oli lähes neljäs osa eläimen koko pituudesta. Uidessaan kiidätti itseään eteenpäin kauhoen ja meloen voimakkailla evillään. Eli varhaisella liitukaudella. Kuva Copyright Todd Marshall.


- Designed for resolution 1024x768 - Best viewed with IE 5 or higher -



www.tunturisusi.com Copyright Tunturisusi