|
|
Elämää vedessä dinosaurusten aikaan
Dinosaurusten aikaan meret kuhisivat elämää. Kirjavaan ja monipuoliseen merten
eläimistöön kuului kaloja, nilviäisiä, merililjoja, belemniitteja, ammoniitteja
ja lukuisia erilaisia merimatelijoita, kuten kala- ja joutsenliskoja.
Juuri kala- ja joutsenliskot menestyivät kaikista merimatelijoista parhaiten,
ja siinä missä dinosaurukset hallitsivat maalla - hallitsivat kala- ja joutsenliskot
maailman meriä koko jura- ja liitukauden. Muita merimatelijaryhmiä olivat
mm. plakodontit ja notosaurit. Heikoimmin merielämään olivat sopeutuneet
triaskauden plakodontit. Ne viihtyivätkin enimmäkseen rannoilla ja matalassa vedessä,
etsien simpukoita ravinnokseen. Notosaurit puolestaan olivat todella hyvin vesielämään
sopeutuneita räpyläjalkoineen. Cladiosaurit oli osittain vedessä viihtyvä matelijaryhmä ennen dinosaurusten
aikaa, myöhäisellä permikaudella. Vesieläimistä puhuttaessa ei voida sivuuttaa
krokotiileja, joista ensimmäiset kehittyivät triaskaudella noin 220 mvs - karkeasti arvioiden
samoihin aikoihin ensimmäisten dinosaurusten kanssa. Jotkin
krokotiileista tosin elivät myös maalla.
Tylosaurus oli merissä elävä mosasauri,
lihansyöjäpetolisko, mutta ei dinosaurus, joka kasvoi jopa 15 metriä pitkäksi. Se oli levinnyt ympäri koko maailman merien
ja eli liitukaudella 88 - 78 mvs. Mosasaurit olivat liskoja, eivät kaloja.
Niille oli kehittynyt raajoista lyhyet evät ja pitkän hännän päässä niillä oli pyrstöevä.
Ne hengittivät happea samoin kuin maalla elävät liskotkin, eikä niillä ollut
kiduksia kuten kaloilla. Kuva Copyright Todd Marshall.
|
|
|
|
|
|
Kalafossiilit.
Fossiilit ovat kuin kiviin ja kallioihin kirjoitettuja kertomuksia
elämästä menneinä aikoina. Hänelle, joka osaa katsoa, tutkia ja lukea
fossiileja - ne kertovat paljon menneiden aikojen maailmasta.
Yllä kuvasta näemme, miltä näyttävät kalafossiilit. Nämä kalat elivät
miljoonia vuosia sitten. Kalat ovat vanhimpia selkärankaisia, mutta niiden
fossiilit ovat suhteellisen harvinaisia. Kaikki elävä aines voi fossiloitua,
mutta tietyillä eliöillä on siihen paremmat edellytykset kuin toisilla.
Tietyissä olosuhteissa myös jalanjäljet voivat fossiloitua. Dinosaurusten
fossiloituneita jalanjälkiä ja jälkijonoja löydetään melko usein, ja niitä on melkein kaikissa
osissa maailmaa.
|
|
|
|
|
Dolichorhynchops bonneri. Kuva yllä. Myöhäisliitukaudella
elänyt joutsenlisko, jolle paleontologit ovat antaneet nimen "Dolly".
Dollyn silmät sijaitsivat aika edessä - ja nokkamainen kuono oli pitkä ja siinä hyvin
teräviä hampaita paljon.
Joutsenliskot. Plesiosauria. Joutsenliskot eli plesiosaurit olivat
suurikokoisia liskoja - niillä oli pitkä kaula, paksu ruumis ja raajat,
jotka muistuttivat eviä. Joutsenliskot kehittyivät notosaureista
myöhäisellä triaskaudella. Joutsenliskot olivat kooltaan aikanaan suurimpia
vesieläimiä. Niillä saattoi olla pituutta 15 metriä. Samaan aikaan, kuin katosivat
dinosaurukset 65 mvs - katosivat myös joutsenliskot maailman meriltä.
Helicoprion oli yksi esihistoriallisen merimaailman mystisiä
kummajaisia. Se eli jo huomattavasti ennen dinosauruksia, 250 - 300 mvs.
Se oli petokala, tarkemmin sanottuna varhainen haikala tai kuitenkin haikalojen
esimuoto, joka saattoi saavuttaa
kolmen metrin pituuden ja jolla hampaita riitti vaikka muille jakaa. Hyvin vähän tiedetään
tästä lajista, siitä on löydettykin vain fossiloituneet hampaat. Joissa
nyt sitten onkin katsottavaa senkin edestä.
Kuva Copyright Todd Marshall.
Stethacanthus oli myös haikala, joka eli jo 375 mvs. Sillä oli selässään
alasinkoriste, jonka tarkoitusta on vain arvailtu. Ehkäpä sillä tavan mukaan
tehtiin vaikutusta tyttöhaikaloihin.
Kuva Copyright Todd Marshall.
Tämän kuvan tapahtumat sijoittuvat myöhäiseen jurakauteen 165 - 150 mvs,
jolloin dinosaurukset tiukasti hallitsivat maailmaa, mailla. Merissä
hallitsijat olivat toiset. Kuva Copyright Todd Marshall.
Ophthalmosaurus (kuvassa kaksikko vasemmalla alhaalla) oli kalalisko ja saalistava peto, jonka
valtavien silmien
halkaisija oli jopa 10 cm. Sen silmämunaa ympäröi luulevyjen muodostama
rengas, joka esti pehmeää silmää painumasta kasaan veden paineessa. Silmien suuri
koko viittaa siihen, että Ophthalmosaurus saalisti yöllä.
Sen hampaisto oli hyvin kehittymätön, mutta sen suu ja leuat soveltuivat
hyvin mustekalojen ja kalojen saalistukseen.
Sillä oli pituutta 3 - 5 metriä ja painoa jopa 3 tonnia.
Liopleurodon (kuvassa oikealla alhaalla) oli raskasrakenteinen joutsenlisko,
pliosauri, jolla oli suuri pää, lyhyt ja paksu kaula ja virtaviivainen ruumis.
Sillä oli suuret ja voimakkaat evät, joilla se pystyi uimaan pitkiä matkoja.
Se saalisti ja ajoi takaa nopeita eläimiä, kuten kalmareita tai jopa muita
joutsenliskoja ja kalaliskoja.
Cryptoclidus (kuvassa oikealla ylhäällä) oli 8 metriä pitkä ja 8 tonnia painava joutsenlisko
ja kuului plesiosaurien ryhmään. Sen aika jäykällä kaulalla oli mittaa 2 metriä.
Dramatiikkaa jurakaudelta! Tämän sivun otsikkona on "Elämää vedessä" -
mutta myös kuolema on aina läsnä siellä, missä on elämää. Lentolisko
Pterodactylus lojuu kuolleena veden pinnalla. Mikä olisi voinut
aiheuttaa tällaisen onnettomuuden? Pterodactylus saalisti veden pinnasta
kalaa pitkällä nokallaan. Ehkäpä se nyt, työntäessään vauhdilla liitäessään päätään veteen, erehtyi
ja törmäsi johonkin, joka mursi sen niskat? Tai jospa se vain jostakin syystä suistui
veteen, eikä kyennyt enää nousemaan siitä lentoon - ja petokalat iskivät siihen?
Kuva Copyright Todd Marshall.
|
|
|
|
|
Plesiosaurus. Kuva yllä. Varhaisella jurakaudella elänyt joutsenlisko,
jolla pituutta 3 - 5 metriä. Varsin vähän tiedetään Plesiosauruksesta. Esimerkiksi
se, että lisääntyikö se vedessä - vaiko munimalla maalla, on selvittämistä vailla.
Kronosaurus. Suurin tunnettu pliosaurus, jonka pituus 13 metriä.
Litteän kallon pituus oli lähes neljäs osa eläimen koko pituudesta.
Uidessaan kiidätti itseään eteenpäin kauhoen ja meloen voimakkailla evillään.
Eli varhaisella liitukaudella.
Kuva Copyright Todd Marshall.
|
|
|
|