Sulttaanien sivistystaso
Sulttaanista voisi tulla mieleen lihava elostelija, joka vain nautiskelee
maallisesti hekumoiden, mutta on muuten moukka. Yksi sulttaani vietti ennen sulttaaniksi tuloaan
12 vuotta Kultaisessa häkissä oopiumihumalassa, ja kun hänet tämän eristyksen jälkeen
riuhtaistiin yllättäen sulttaaniksi, hän oli vaipunut tylsään vähämielisyyteen.
Valppaat eunukit suistivat hänet ripeästi vallasta.
Suurin osa sulttaaneista oli hyvin valistuneita,
eräät heistä edustivat oman aikansa sivistyneistön huippua. Sulttaanit tuottivat
palatsiinsa parhaita tiedemiehiä, runoilijoita, muusikoita ja taiteilijoita, eivätkä
vain seurailleet näiden tekemisiä, vaan opiskelivat ja opettelivat itsekin.
Siten monet sulttaanit olivat aikansa parhaita runoilijoita, mestarillisia muusikoita,
kalligraafeja ja miniatyyrimaalareita ja omasivat huikean yleissivistyksen ja tietämyksen
muusta maailmasta.
"Turkkilainen vartija" - ranskalainen Charles Bargue (1827 - 1883).
Katso orjakaupasta myös eunukit.
Sulttaanien supervallan aikakausi - kalifit
Osmanien valtakuntaa hallitsi sen syntyvaiheessa turkkilainen ghazi; näillä islamilaisen
raja-alueen päälliköillä oli sotilaallisen asemansa perusteella oikeus beyn arvonimeen.
Hallitsijadynastian perustajan Osman I:n (1259 - 1326) poika Orkhan (Orhan, Urkhan, k. 1359)
otti vuonna 1337 käyttöön sulttaanin (padisah) arvon. Valtakunnan kukoistuskaudella,
1400-luvulta 1600-luvulle, sulttaanit hallitsivat maataan ehdottomina yksinvaltiaina,
ja vuodesta 1517 lähtien he toimivat myös kalifeina eli profeetta Muhammadin
seuraajina ja siis islaminuskoisten hengellisinä ja maallisina johtajina.
"Suosikki" - Rudolf Ernst (1854 - 1932).
Divaani, visiirit ja suurvisiirit - janitsaarit
Sulttaanin palatsissa Seraljissa kokoontui neljä kertaa viikossa divaani,
joka muodostui korkeista sotilas- ja siviilivirkamiehistä, kuten suurvisiirin johtamista visiireistä.
Divaani oli ikäänkuin hallitus, ja se huolehti siitä, että kaikki valtakunnassa
hoitui kuten piti. Sulttaani itse osallistui divaanin kokouksiin harvoin.
Sulttaani kyllä useinkin seurasi jostakin piilosta divaanin kokousta
ja puuttui menoon, jos oli tarpeen.
Sulttaanin sotavoimien valiojoukon muodostivat janitsaarien jalkaväkiyksiköt.
He pitivät huolta palatsialueen turvallisuudesta ja toimivat sulttaanin henkivartijoina.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Jan Van Schijndel
Sulttaanin sali - Hunkar Sofasi
Sulttaanin sali Topkapin palatsissa on haaremin tilavin
ja hienoin huone, pitkä, suorakaiteen muotoinen. Toisessa päässä
on koroke, jonka yläpuolella on parveke.
Sulttaanin salissa sulttaani
esittäytyi alamaisilleen, otti vastaan vieraitaan,
nautti haareminaisten seuranpidosta ja seurasi tanssi- ja soittoesityksiä.
Tässä salissa sulttaani myös kohtasi jokikisen haaremiinsa
tulevan uuden tytön taikka naisen ja saattoi ensimmäistä kertaa tehdä
omia arvioitaan tulijasta.
Sulttaanien avioliitot
Ennen haaremiaikaa sulttaanit ottivat puolisokseen jonkun ylimystönaisen. Näitä avioliittoja
solmittiin usein kuin diplomaattisina järjestelyinä. Kun haaremiaika
Istanbulissa alkoi, kaikki muuttui. Itse asiassa sulttaani ei enää välttämättä
olisi tarvinnutkaan aviovaimoa, sillä olihan hänellä odaliskeja haaremissa muutenkin
vaikka kuinka paljon. Mutta odaliskeja ei pidetty sulttaanin vaimoina.
Monet sulttaaneista rakastuivat johonkin tiettyyn odaliskiin, ja halusivat
hänet nimenomaan vaimokseen.
"Lahja suosikille" - Antonio Fabres (1854 - 1936).
Maalauksessa yllä rikkaat yksityiskohdat kertovat
paljon ajan elämästä, sisustuksesta ja pukeutumisesta. Lattialla kiinnittyy huomio leopardin taljoihin.
Jotkut sulttaanit rakastelivat satojen haareminsa naisten kanssa, mutta jotkut
vain muutamien - ja eräät vain yhden, vaimonsa.
Théodore Chassériaun maalaus haaremista.
Sivuvaimot eli jalkavaimot - konkubiinit
Odaliskeja ei pidetty sulttaanin puolisoina, mutta jalka- eli sivuvaimoja pidettiin.
Heitä kutsutaan konkubiineiksi.
Sivuvaimo oli tarkasti turkkilaisittain määritettynä
kadinlar tai
kadinefendiler - sivuvaimojen määrä
vaihteli neljästä kahdeksaan. Ensimmäinen heistä oli päävaimo kadyn -
bas kadyn -
ja seuraavilla oli turkkilainen arvonimityksensä toinen, kolmas jne.
Jos joku vaimoista kuoli, muut hänen alapuolellaan kohosivat arvoasteikossa
pykälän, mutta vasta sitten, kun musta pääeunukki toi tiedon,
että sulttaani hyväksyi ylennyksen.
"Rakkautta ilmassa" - Etienne Dinet (1861 - 1929).
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
Li Taipo
Yhden vaimon sulttaanit - sulttaanittaret
Sulttaaneissa oli myös useita sellaisia, jotka halusivat elää avioliitossa
yhden ainoan naisen kanssa. Tällaisia yhden kadynin sulttaaneja olivat
Selim I, Mehmed III, Murad IV ja Ahmed II. Yksi vaimo sulttaanilla
ansaitsi arvonimen sulttaanitar.
Sulttaanien seksuaalielämä
Sulttaanit eivät kaikki olleet hurjastelijoita ja irstailijoita, vaikka sellaisiakin heihin
mahtui. Heistä jotkut makasivat satojen haareminsa naisten kanssa, jotkut vain yhden,
eli vaimonsa kanssa. Mitään joukko-orgioita haaremissa ei harjoitettu, eli sulttaani ei koskaan
ollut yhtä aikaa useamman naisen kanssa. On kuitenkin syytä perustellusti olettaa,
että irstaimmat ja hulluimmat hallitsijat, kuten Ibrahim, vaalivat epätavallisia
seksuaalirituaaleja.
Suosikkiensa kanssa sulttaanit pyrkivät olemaan yöt järjestyksessä ja vuoron perään.
Jotta kiistat suosikkien kesken vältettiin, pidettiin tästäkin kirjanpitoa.
Tämä erikoislaatuinen kronikka, joka vieläkin on olemassa, paljastaa paitsi intiimit
sukupuoliasiat, myös monia muita haaremikäytäntöihin liittyneitä seikkoja.
Sotakentiltä haaremin divaanien pieluksille
Haaremin synty sulttaanin palatsiin muokkasi suuresti sulttaanien käytöstä.
Osmanien imperiumin mahtavin ajankohta osui Suleiman Loistokkaan (1520 - 1566)
aikaan. Tällöin haaremin naisväki kokonaisuudessaan muutti Roxalenan johdolla
Mehmed Valloittajan rakennuttamasta Vanhasta palatsista Seraljin haaremiin,
tämä tapahtui vuonna 1541. Näin naiset pääsivät lähemmäksi valtaistuinta, vallan ytimeen.
Tämä merkitsi akkavallan alkua imperiumissa. Kauniimmin sanottuna alkoi sultanaatti,
Naisten vallan aika, jota kestikin puolitoista vuosisataa, sulttaanittarien
Kösemin ja Turhanin välisen kamppailun loppuun asti, vuoteen 1687.
Kun Suleiman oli kuollut ja naiset saapuneet Seraljiin, einät sulttaanit enää johtaneetkaan
sotaväkeään leireissä tai taisteluissa, vaan vetäytyivät haaremiin kuin turvaisaan kohtuun.
Siellä he vähitellen kääntyivät tuijottamaan yhä enemmän sisälle haaremiin, viettäen
aikaansa naistensa seurassa ja vetäytyivät vähitellen
ulkopuolisen maailman asioista. Tällä eristäytymisellä oli hintansa, sillä sulttaanien kyky
hallita heikkeni ja osmanivaltakunta alkoi rapistua. Muutamat peräkkäiset lapsisulttaanit
sekä vähämieliset sulttaanit entisestäänkin heikensivät sulttaanin valta-asemaa.