Haaremi

SULTTAANI

Jos jossakin arvonimessä on eksoottista loistokkuutta ja ylellisyyttä, niin sitä varmasti ja erityisesti on sulttaanissa. Sulttaanit olivat äärettömän varakkaita ja he kylpivät jalokivissä, rubiineissa ja smaragdeissa, kullassa, mirhamissa ja ylellisyydessä. Heillä oli myös rajaton valta alaisiinsa ja kaikkiin muihin ihmisiin nähden, voisi sanoa, että suurempi kuin Jumalalla.

Tarvittiin vain sulttaanin sormien näpäytys, kun alati valmis pyöveli sai töitä ja joku onneton menetti henkensä, jos niin oli jostakin syystä tarve.

Sulttaanin edessä kukaan ei saanut puhua tai kohottaa katsettaan.

Sulttaani

Sulttaani jalkavaimoineen

Smaragdi- ja rubiinirypäleitä

Valtaistuimellaan sulttaanin salissa istuva sulttaani oli vaikuttava ilmestys. Esimerkiksi Selim III oli pukeutunut punaisiin, soopelinnahkareunusteisiin vaatteisiin. Hänellä oli vyöllään timanttikoristeinen tikari. Hänen turbaanissaan oli valkoinen sulkatöyhtö, joka piteli paikallaan smaragdi- ja rubiinirypälettä ja hänen vierellään oli aina valmiina jalokivikoristeinen nargile, vesipiippu.

Tuhannen ja yhden yön tarinoissa ei voida ikinä saavuttaa sitä sokaisevaa ylellisyyttä, joka oli todellisuutta sulttaanin elämässä ja ympärillä. Hänen ympärillään loikoilevat, taikka seisoskelevat, äärettömän kauniit naiset säihkyvine silkki- ja satiinipukuineen ja ylellisine koruineen, sekä koko sisustuksen käsittämätön ylellisyys loihtivat sulttaanin maailmaan kuin sadun. Joskus naiset tosin olivat sulttaanin läheisyydessä alasti, kuten kuvassa yllä.

Kultainen häkki - Kafes

Sulttaanille syntyviä poikalapsia surmailtiin sumeilematta, kunnes Selim II sääti vuonna 1666 asetuksen, joka salli keisarillisten, vallanperimysjärjestelmässä syrjäytettyjen prinssien jäädä henkiin. He eivät kuitenkaan saaneet osallistua julkiseen toimintaan. Prinsseille rakennettiin Seraljiin Kafes, Kultainen häkki, palatsin asuinosa, jossa heitä pidettiin eristettyinä, lukkojen takana.

Prinssit saivat pitää muutamia jalkavaimoja, jotka steriloitiin niin, että he eivät kyenneet saamaan lapsia. Jos tällainen jalkavaimo kuitenkin sattui sittenkin tulemaan raskaaksi, hänet surmattiin välittömästi. Prinssejä palvelevat eunukit olivat kuuromykkiä, sillä heidän rumpukalvonsa oli puhkaistu ja kielet leikattu. Nämä eunukit olivat silti edelleen hyvin vaarallisia, sillä he saattoivat olla joko prinssien vartijoita tai saamansa käskyn mukaisesti näiden murhaajia.

Abd-ul-Mejid

Osmanien valtakunnan 31. sulttaani Abd-ul-Mejid (1823 - 1861). Hän oli vapaamielinen ja kehitti ja uudisti osmanien valtakuntaa monin tavoin. Hänen aloitteestaan perustettiin opetusministeriö sekä peruskouluja ja sotilaallista koulutusta antavia oppilaitoksia. Hän korjautti ja rakennutti moskeijoja ja palatseja ja perusti Konstantinopoliin ranskalaisen teatterinkin.

Haaremikaunotar

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright swo81

Osmanien eli ottomaanien valtakunta

Turkkilainen osmanien valtakunta sai alkunsa 1000-luvulla pienestä Anatolian länsiosassa sijaitsevasta, islamilaisesta raja-alueesta. Seuraavina vuosisatoina valtakunta laajeni, ja 1500 - 1600-luvuilla siitä kehittyi Välimeren alueen ja Lähi-Idän mahtavin valtio. Osmanien valtakunta koki useita nousu- ja laskukausia. Jo 1600-luvulta alkaen valtakunta alkoi rappeutua, eurooppalaisten suurvaltojen saatua kaupallisten erivapauksien myötä yhä voimakkaamman otteen siitä.

Sivistynyt sulttaani

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Dguendel

Sulttaanien sivistystaso

Sulttaanista voisi tulla mieleen lihava elostelija, joka vain nautiskelee maallisesti hekumoiden, mutta on muuten moukka. Yksi sulttaani vietti ennen sulttaaniksi tuloaan 12 vuotta Kultaisessa häkissä oopiumihumalassa, ja kun hänet tämän eristyksen jälkeen riuhtaistiin yllättäen sulttaaniksi, hän oli vaipunut tylsään vähämielisyyteen. Valppaat eunukit suistivat hänet ripeästi vallasta.

Suurin osa sulttaaneista oli hyvin valistuneita, eräät heistä edustivat oman aikansa sivistyneistön huippua. Sulttaanit tuottivat palatsiinsa parhaita tiedemiehiä, runoilijoita, muusikoita ja taiteilijoita, eivätkä vain seurailleet näiden tekemisiä, vaan opiskelivat ja opettelivat itsekin.

Siten monet sulttaanit olivat aikansa parhaita runoilijoita, mestarillisia muusikoita, kalligraafeja ja miniatyyrimaalareita ja omasivat huikean yleissivistyksen ja tietämyksen muusta maailmasta.

Sulttaani

"Turkkilainen vartija" - ranskalainen Charles Bargue (1827 - 1883).

Katso orjakaupasta myös eunukit.

Sulttaanien supervallan aikakausi - kalifit

Osmanien valtakuntaa hallitsi sen syntyvaiheessa turkkilainen ghazi; näillä islamilaisen raja-alueen päälliköillä oli sotilaallisen asemansa perusteella oikeus beyn arvonimeen. Hallitsijadynastian perustajan Osman I:n (1259 - 1326) poika Orkhan (Orhan, Urkhan, k. 1359) otti vuonna 1337 käyttöön sulttaanin (padisah) arvon. Valtakunnan kukoistuskaudella, 1400-luvulta 1600-luvulle, sulttaanit hallitsivat maataan ehdottomina yksinvaltiaina, ja vuodesta 1517 lähtien he toimivat myös kalifeina eli profeetta Muhammadin seuraajina ja siis islaminuskoisten hengellisinä ja maallisina johtajina.

Haaremi

"Suosikki" - Rudolf Ernst (1854 - 1932).

Divaani, visiirit ja suurvisiirit - janitsaarit

Sulttaanin palatsissa Seraljissa kokoontui neljä kertaa viikossa divaani, joka muodostui korkeista sotilas- ja siviilivirkamiehistä, kuten suurvisiirin johtamista visiireistä. Divaani oli ikäänkuin hallitus, ja se huolehti siitä, että kaikki valtakunnassa hoitui kuten piti. Sulttaani itse osallistui divaanin kokouksiin harvoin. Sulttaani kyllä useinkin seurasi jostakin piilosta divaanin kokousta ja puuttui menoon, jos oli tarpeen.

Sulttaanin sotavoimien valiojoukon muodostivat janitsaarien jalkaväkiyksiköt. He pitivät huolta palatsialueen turvallisuudesta ja toimivat sulttaanin henkivartijoina.

Sulttaanin sali

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jan Van Schijndel

Sulttaanin sali - Hunkar Sofasi

Sulttaanin sali Topkapin palatsissa on haaremin tilavin ja hienoin huone, pitkä, suorakaiteen muotoinen. Toisessa päässä on koroke, jonka yläpuolella on parveke.

Sulttaanin salissa sulttaani esittäytyi alamaisilleen, otti vastaan vieraitaan, nautti haareminaisten seuranpidosta ja seurasi tanssi- ja soittoesityksiä.

Tässä salissa sulttaani myös kohtasi jokikisen haaremiinsa tulevan uuden tytön taikka naisen ja saattoi ensimmäistä kertaa tehdä omia arvioitaan tulijasta.

Sulttaanien avioliitot

Ennen haaremiaikaa sulttaanit ottivat puolisokseen jonkun ylimystönaisen. Näitä avioliittoja solmittiin usein kuin diplomaattisina järjestelyinä. Kun haaremiaika Istanbulissa alkoi, kaikki muuttui. Itse asiassa sulttaani ei enää välttämättä olisi tarvinnutkaan aviovaimoa, sillä olihan hänellä odaliskeja haaremissa muutenkin vaikka kuinka paljon. Mutta odaliskeja ei pidetty sulttaanin vaimoina. Monet sulttaaneista rakastuivat johonkin tiettyyn odaliskiin, ja halusivat hänet nimenomaan vaimokseen.

Lahja suosikille

"Lahja suosikille" - Antonio Fabres (1854 - 1936).

Maalauksessa yllä rikkaat yksityiskohdat kertovat paljon ajan elämästä, sisustuksesta ja pukeutumisesta. Lattialla kiinnittyy huomio leopardin taljoihin. Jotkut sulttaanit rakastelivat satojen haareminsa naisten kanssa, mutta jotkut vain muutamien - ja eräät vain yhden, vaimonsa.

Haaremissa

Théodore Chassériaun maalaus haaremista.

Sivuvaimot eli jalkavaimot - konkubiinit

Odaliskeja ei pidetty sulttaanin puolisoina, mutta jalka- eli sivuvaimoja pidettiin. Heitä kutsutaan konkubiineiksi. Sivuvaimo oli tarkasti turkkilaisittain määritettynä kadinlar tai kadinefendiler - sivuvaimojen määrä vaihteli neljästä kahdeksaan. Ensimmäinen heistä oli päävaimo kadyn - bas kadyn - ja seuraavilla oli turkkilainen arvonimityksensä toinen, kolmas jne. Jos joku vaimoista kuoli, muut hänen alapuolellaan kohosivat arvoasteikossa pykälän, mutta vasta sitten, kun musta pääeunukki toi tiedon, että sulttaani hyväksyi ylennyksen.

Rakkautta ilmassa

"Rakkautta ilmassa" - Etienne Dinet (1861 - 1929).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Li Taipo

Yhden vaimon sulttaanit - sulttaanittaret

Sulttaaneissa oli myös useita sellaisia, jotka halusivat elää avioliitossa yhden ainoan naisen kanssa. Tällaisia yhden kadynin sulttaaneja olivat Selim I, Mehmed III, Murad IV ja Ahmed II. Yksi vaimo sulttaanilla ansaitsi arvonimen sulttaanitar.

Sulttaanien seksuaalielämä

Sulttaanit eivät kaikki olleet hurjastelijoita ja irstailijoita, vaikka sellaisiakin heihin mahtui. Heistä jotkut makasivat satojen haareminsa naisten kanssa, jotkut vain yhden, eli vaimonsa kanssa. Mitään joukko-orgioita haaremissa ei harjoitettu, eli sulttaani ei koskaan ollut yhtä aikaa useamman naisen kanssa. On kuitenkin syytä perustellusti olettaa, että irstaimmat ja hulluimmat hallitsijat, kuten Ibrahim, vaalivat epätavallisia seksuaalirituaaleja.

Suosikkiensa kanssa sulttaanit pyrkivät olemaan yöt järjestyksessä ja vuoron perään. Jotta kiistat suosikkien kesken vältettiin, pidettiin tästäkin kirjanpitoa. Tämä erikoislaatuinen kronikka, joka vieläkin on olemassa, paljastaa paitsi intiimit sukupuoliasiat, myös monia muita haaremikäytäntöihin liittyneitä seikkoja.

Sotakentiltä haaremin divaanien pieluksille

Haaremin synty sulttaanin palatsiin muokkasi suuresti sulttaanien käytöstä. Osmanien imperiumin mahtavin ajankohta osui Suleiman Loistokkaan (1520 - 1566) aikaan. Tällöin haaremin naisväki kokonaisuudessaan muutti Roxalenan johdolla Mehmed Valloittajan rakennuttamasta Vanhasta palatsista Seraljin haaremiin, tämä tapahtui vuonna 1541. Näin naiset pääsivät lähemmäksi valtaistuinta, vallan ytimeen. Tämä merkitsi akkavallan alkua imperiumissa. Kauniimmin sanottuna alkoi sultanaatti, Naisten vallan aika, jota kestikin puolitoista vuosisataa, sulttaanittarien Kösemin ja Turhanin välisen kamppailun loppuun asti, vuoteen 1687.

Kun Suleiman oli kuollut ja naiset saapuneet Seraljiin, einät sulttaanit enää johtaneetkaan sotaväkeään leireissä tai taisteluissa, vaan vetäytyivät haaremiin kuin turvaisaan kohtuun. Siellä he vähitellen kääntyivät tuijottamaan yhä enemmän sisälle haaremiin, viettäen aikaansa naistensa seurassa ja vetäytyivät vähitellen ulkopuolisen maailman asioista. Tällä eristäytymisellä oli hintansa, sillä sulttaanien kyky hallita heikkeni ja osmanivaltakunta alkoi rapistua. Muutamat peräkkäiset lapsisulttaanit sekä vähämieliset sulttaanit entisestäänkin heikensivät sulttaanin valta-asemaa.