Kuvassa yllä, satusetä lukupuuhissa Manhattanilla, New Yorkissa, Yhdysvalloissa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
Stig Nygaard
H. C. Andersen
Tanskan suuri satusetä Hans Christian Andersen syntyi 2.4.1805 Odensessa, joka nykyisin
on Tanskan kolmanneksi suurin kaupunki, ja kuoli Kööpenhaminassa 4.8.1875.
Nämä kaksi kaupunkia olivat merkittäviä Andersenin elämässä. Odensessa hän syntyi ja eli
lapsuutensa, 14 ensimmäistä vuottaan ja Kööpenhaminassa hän puolestaan eli ja kirjoitti suuren osan aikuisajan elämästään.
H. C. Andersenin oma elämäkin oli kuin satua. Suuresta tuntemattomuudesta ja köyhyydestä
hän kohosi elämään, jossa hänen ystäviään olivat kuninkaat ja prinssit,
sekä ajan muut suuret vaikuttajat.
Katse tulevaisuudessa
Vaikka H.C. Andersen on yksi maailman suurimmista sadunkertojista, oli hän
eräänlainen ulkopuolinen ja poikkeus omana elinaikanaan. Hän ei katsonut taaksepäin
ja ammentanut ideoitaan romantiikasta, vaan hänen katseensa suuntautui kohti tulevaisuutta.
Hän erottautui näin modernina ja kehittyvänä kirjailijana ideoillaan ja aatemaailmallaan useimmista oman
aikansa tanskalaisista kirjailijoista. H.C. Andersen pani toivonsa ja uskonsa
humanistiseen ihmiskäsitykseen ja valistuksen kasvuun.
H. C. Andersen ennätti olla "rakastunut" useampiinkiin naisiin. Heitä olivat nuoruudenaikainen Riborg Voigt,
Sophie Ørsted ja kuvan ruotsalainen oopperalaulaja Jenny Lind (1820 - 1887).
Jenny kävi konserttimatkalla
Tanskassa vuonna 1843, ja silloin kuulijana konsertissa ollut H. C. Andersen oitis rakastui tähän
Ruotsin satakieleen. Itsestään selvää oli, että Jenny torjui kaikki satusedän kosijan elkeet.
Uskotaankin, että H. C. Andersen myöhemmin käytti Jennyä esikuvana sadussaan Lumikuningatar - siinähän
kunigattarella on jäinen sydän ja hän hallitsee lumihiutaleita.
Satusedän selibaatti
Hans Christian Andersenia on väitetty homoseksuaaliksi. Sitä hän ei ehkä ollut, mutta ei hän
ollut myöskään "normaali" seksuaalisessa mielessä, sillä hän ei kyennyt luomaan luonnollisia suhteita
naisiinkaan.
Hänellä oli kyllä voimakkaitakin romanttisia tuntemuksia, sekä miehiä että naisia kohtaan, mutta ne jäivät
aina vain tuntemusten tasolle. H.C. Andersen eli koko elämänsä ajan selibaatissa ja hänen romanttiset "pyrkimyksensä"
ovat tulleet julki muille ihmisille lähinnä vain hänen päiväkirjojensa myötä, sen pidemmälle ne eivät koskaan ole edenneet.
Kuvitusta H. C. Andersenin satuihin - englantilainen Eleanor Vere Boyle (1825 - 1916).
Maailmankansalainen
Matkoillaan
ja kirjoissaan Andersen tarkkaili valppaana ja innostuneena kaikkinaista ihmiskunnan
kehittymistä, insinööritaitoja ja tekniikkaa, rautateitä ja lennätintä.
Andersen oli maailmankansalainen ja kommunikoinnissa hän katsoi lennättimen
ja vastaavien yhteydenpitovälineiden tekevän koko maailmasta lopulta yhden ainoan,
yhtenäisen valtion - aivan kuten me ajattelemme nykyisin Internetin yhdistävän koko maailman.
Joskus Andersen näki kaikkinaisessa kehityksessä myös pessimistisiä sävyjä,
sillä hän oli myös suuri luonnon ihailija ja puolesta puhuja.
Vuonna 1916 ilmestynyt Andersenin satukirja, kansikuva amerikkalainen Milo Winter (1888 - 1956).
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
plaisanter
Lumikuningatar. -
Vladislav Erko, kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
sofi01
Lapsuus
H.C. Andersenin lapsuudenkoti oli varsin vaatimaton. Hänen isänsä oli hupakko suutari, joka
uskoi olevansa aatelinen, äiti oli pesijätär. Äidiltä kaikenlainen koulutus tyystin puuttui,
ja hän oli miestään useita vuosia vanhempi. Äiti aloitti jo varhain poikansa
viemisen sadun ja fantasian maailmaan, sillä hän oli hyvin taikauskoinen
ja vaikutti varmasti lapsensa mielikuvitukseen ja maailmankuvan syntyyn.
Tässä käsityöläisperheessä elettiin köyhyydessä ja puutteessa. Koko perheen asuntona
oli yksi pieni huone. Vanhemmilla ei ollut kykyjä poikansa kasvatukseen ja niinpä
Hans Christian sai kasvaa kohti aikuisuutta varsin omillaan. Hänen isänsäkin kuoli
vuonna 1816. Poika lopetti silloin kokonaan koulunkäynnin ja kyhäili sen sijaan
kotiinsa pienen leikkiteatterin. Hän vietti aikaansa kotonaan yksin
mielikuvitusmaailmoissaan, seuranaan nuket, joille hän valmisti vaatteita.