Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvassa yllä, keskellä kirjailija H. C. Andersen - laidoilla kuvitusta hänen satuihinsa Copyright © janwillemsen


H. C. Andersen

Tanskan suuri satusetä Hans Christian Andersen syntyi 2.4.1805 Odensessa, joka nykyisin on Tanskan kolmanneksi suurin kaupunki, ja kuoli Kööpenhaminassa 4.8.1875. Nämä kaksi kaupunkia olivat merkittäviä Andersenin elämässä. Odensessa hän syntyi ja eli lapsuutensa, 14 ensimmäistä vuottaan ja Kööpenhaminassa hän puolestaan eli ja kirjoitti suuren osan aikuisajan elämästään.

H. C. Andersenin oma elämäkin oli kuin satua. Suuresta tuntemattomuudesta ja köyhyydestä hän kohosi elämään, jossa hänen ystäviään olivat kuninkaat ja prinssit, sekä ajan muut suuret vaikuttajat.

Katse tulevaisuudessa

Vaikka H.C. Andersen on yksi maailman suurimmista sadunkertojista, oli hän eräänlainen ulkopuolinen ja poikkeus omana elinaikanaan. Hän ei katsonut taaksepäin ja ammentanut ideoitaan romantiikasta, vaan hänen katseensa suuntautui kohti tulevaisuutta.

Hän erottautui näin modernina ja kehittyvänä kirjailijana ideoillaan ja aatemaailmallaan useimmista oman aikansa tanskalaisista kirjailijoista. H.C. Andersen pani toivonsa ja uskonsa humanistiseen ihmiskäsitykseen ja valistuksen kasvuun.

Jenny Lind

H. C. Andersen ennätti olla "rakastunut" useampiinkiin naisiin. Heitä olivat nuoruudenaikainen Riborg Voigt, Sophie Ørsted ja kuvan ruotsalainen oopperalaulaja Jenny Lind (1820 - 1887).

Jenny kävi konserttimatkalla Tanskassa vuonna 1843, ja silloin kuulijana konsertissa ollut H. C. Andersen oitis rakastui tähän Ruotsin satakieleen. Itsestään selvää oli, että Jenny torjui kaikki satusedän kosijan elkeet.

Uskotaankin, että H. C. Andersen myöhemmin käytti Jennyä esikuvana sadussaan Lumikuningatar - siinähän kunigattarella on jäinen sydän ja hän hallitsee lumihiutaleita.

Satusedän selibaatti

Hans Christian Andersenia on väitetty homoseksuaaliksi. Sitä hän ei ehkä ollut, mutta ei hän ollut myöskään "normaali" seksuaalisessa mielessä, sillä hän ei kyennyt luomaan luonnollisia suhteita naisiinkaan.

Hänellä oli kyllä voimakkaitakin romanttisia tuntemuksia, sekä miehiä että naisia kohtaan, mutta ne jäivät aina vain tuntemusten tasolle. H.C. Andersen eli koko elämänsä ajan selibaatissa ja hänen romanttiset "pyrkimyksensä" ovat tulleet julki muille ihmisille lähinnä vain hänen päiväkirjojensa myötä, sen pidemmälle ne eivät koskaan ole edenneet.
H.C. Andersen

Kuvitusta H. C. Andersenin satuihin - englantilainen Eleanor Vere Boyle (1825 - 1916).

Maailmankansalainen

Matkoillaan ja kirjoissaan Andersen tarkkaili valppaana ja innostuneena kaikkinaista ihmiskunnan kehittymistä, insinööritaitoja ja tekniikkaa, rautateitä ja lennätintä. Andersen oli maailmankansalainen ja kommunikoinnissa hän katsoi lennättimen ja vastaavien yhteydenpitovälineiden tekevän koko maailmasta lopulta yhden ainoan, yhtenäisen valtion - aivan kuten me ajattelemme nykyisin Internetin yhdistävän koko maailman. Joskus Andersen näki kaikkinaisessa kehityksessä myös pessimistisiä sävyjä, sillä hän oli myös suuri luonnon ihailija ja puolesta puhuja.

Satusedän maailma

Vuonna 1916 ilmestynyt Andersenin satukirja, kansikuva amerikkalainen Milo Winter (1888 - 1956).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © plaisanter
H.C.Andersen
Lumikuningatar

Vladislav Erko, kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © sofi01
Lapsuus

H.C. Andersenin lapsuudenkoti oli varsin vaatimaton. Hänen isänsä oli hupakko suutari, joka uskoi olevansa aatelinen, äiti oli pesijätär. Äidiltä kaikenlainen koulutus tyystin puuttui, ja hän oli miestään useita vuosia vanhempi. Äiti aloitti jo varhain poikansa viemisen sadun ja fantasian maailmaan, sillä hän oli hyvin taikauskoinen ja vaikutti varmasti lapsensa mielikuvitukseen ja maailmankuvan syntyyn.

Tässä käsityöläisperheessä elettiin köyhyydessä ja puutteessa. Koko perheen asuntona oli yksi pieni huone. Vanhemmilla ei ollut kykyjä poikansa kasvatukseen ja niinpä Hans Christian sai kasvaa kohti aikuisuutta varsin omillaan. Hänen isänsäkin kuoli vuonna 1816. Poika lopetti silloin kokonaan koulunkäynnin ja kyhäili sen sijaan kotiinsa pienen leikkiteatterin. Hän vietti aikaansa kotonaan yksin mielikuvitusmaailmoissaan, seuranaan nuket, joille hän valmisti vaatteita.

H.C. Andersen

H.C. Andersen patsaana Kööpenhaminassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/king_david_uk


Työt ja opiskelu

Erilaisia vaatimattomia sekatöitäkin Hans Christian elossa pysyäkseen teki, hän oli töissä tupakkatehtaassa ja lyhyet ajat opiskeli kutojan ja räätälinkin ammattia. Kaiken ohessa hän rikasti maailmankuvaansa, lukemalla suuria kirjailijoita, kuten Shakespearea. Samalla hän haaveili sellaisista ammateista, kuin näyttelijä, laulaja ja tanssija - joten hänellä oli terve annos haihattelua. Näyttelijäksi hän sittemmin pääsikin, peräti kuninkaalliseen teatteriin. Noina aikoina hän tutustui moniin suuriin kulttuurielämän ihmisiin.

Huolimatta vaatimattomista lähtökohdistaan, Hans Christian menestyi lopulta myös opintiellä. Hän oli ensin parissakin yleisessä koulussa, sai yksityistäkin opetusta ja pääsi Kööpenhaminan yliopistoonkin. Hänen opiskelunsa kustansi Kööpenhaminan kuninkaallisten teatterin johtaja Jonas Collin.

Opiskellessaan hän yleensä oli muita opiskelijoita selkeästi vanhempi, ja kun hän vielä omasi erikoisen ulkonäön, jota pidettiin epämiellyttävänä ja jopa rumana, hän herätti muissa sekavan kriittistä huomiota.
H.C. Andersen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/rduta


H. C. Andersenin kotitalo

Punainen talo, jossa H.C. Andersen Kööpenhaminassa asui ja kirjoitti satujaan.

H.C. Andersenin satuja

H.C. Andersenin kirjoittamien tarinoiden ja satujen joukossa ovat sellaiset, kuolemattomat mestariteokset, kuin Ruma ankanpoikanen, Paimentyttö ja nokipoika, Pieni tulitikkutyttö, Todellinen prinsessa, Vakaa tinasotamies, Hopealantti, Tuhma-Jussi, Vanha talo, Peukalo-Liisa, Villijoutsenet, Lumikuningatar, Pieni ankanpoikanen, Pieni merenneito, Satakieli ja Keisarin uudet vaatteet.

Prinsessa

Sadun prinsessa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Keith Williamson


Lähteitä
Hans Christian Andersen's life and works - research, texts and information.
Kirjailija ja maailmanmatkaaja

Vuonna 1828 H.C. Andersen kirjoitti mielikuvituksellisen matkaromaanin ja häneltä julkaistiin ensimmäinen runokokoelmakin. Vuonna 1831 hän aloitti laajat matkustelunsa ympäri Eurooppaa ja matkojaan hän rahoitti mm. kuningas Frederick VI:n henkilökohtaisen tuen turvin eli tältä saamallaan stipendillä. Matkoillaan hän tapasi aikakauden suurimpia kirjailijoita, joita olivat Ranskassa Victor Hugo ja Alexandre Dumas, sekä Englannissa Charles Dickens.

Vuonna 1835 julkaistiin Andersenin ensimmäinen romaani, Improvisatoren, joka saavutti kansainvälistä huomiota ja menestystä. Tänä samana vuotena hän julkaisi satujensakin ensimmäisen osan, Eventyr-tarinasarjan. Hänen satunsa jäivät aluksi vähemmälle huomiolle, eikä niiden arvoa täysin heti tajuttu.

Matkoiltaan, jotka suuntautuivat eri puolille Eurooppaa, hän kirjoitti matkakirjoja. Hänen parhaana matkakirjanaan pidetään vuonna 1842 julkaistua teosta, En Digters Bazar, jossa hän kertoo mm. käynnistään Konstantinopolissa.

Ei suuren romaani- ja näytelmäkirjailijan uraa ja mainetta tavoitteleva H.C.Andersen itsekään aluksi arvostanut kirjoittamiaan satuja, vaan hän peräti halveksi niitä, pitäen niitä vähäpätöisinä suuren kirjallisuuden rinnalla. Hän kuitenkin jatkoi kaiken aikaa myös satujen kirjoittamista. Vuosina 1847 ja 1848 häneltä ilmestyikin kaksi uutta satukokoelmaa. Tämän jälkeen hän kirjoitti sekä romaaneja että matkakirjoja, mutta myös satuja aina vuoteen 1872. Tällöin jouluna julkaistiin hänen viimeiset satutarinansa.

H.C. Andersen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © sofi01


Vladislav Erko, kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.

H.C. Andersen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © sofi01


Vladislav Erko, kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.
H.C.Andersen
Lumikuningatar

Vladislav Erko, kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © sofi01
H.C.Andersen
Satujen historiaa
Kansansadut

Vanhimmilla saduilla on ikää yli 4 000 vuotta. Satuja on kerrottu kansan parissa ja ne ovat siirtyneet suullisina, ilman kirjallista asua, sukupolvilta toisille. Näitä satuja kutsutaankin kansansaduiksi. Kansansatuja ei ole kirjoittanut yksi ihminen ja ne ovat saaneet uuttakin ilmettä uusien kertojien myötä.

Koko Euroopassa on kerrottu samoja satuja, mutta samat sadut taikka satuaiheet on tunnettu myös Lähi-idässä ja Intiassa, mistä monet sadut lienevät lähtöisinkin. Nämä samat sadut ovat levinneet myös Kaukoitään, Afrikkaan ja Pohjois- sekä Etelä-Amerikkaan.

Suomalaisetkin kansansadut ovat alunalkaen muualta tulleita. Niinpä suomalaisten kansansatujen joukosta ei voida helposti osoittaa ainuttakaan sellaista satua, joka olisi varmasti kokonaan Suomessa sepitetty. Kussakin maassa on kansansadusta kehittynyt sellainen versio, joka on sopeutunut maan kieleen ja kulttuuriin.

Kansansatujen kirjallinen tallentaminen

Kansansatujen saattamisessa kirjalliseenkin muotoon olivat tärkeässä asemassa saksalaiset veljekset Jacob Grimm (1785 - 1863) ja Wilhelm Grimm (1786 - 1859). Heidän esimerkkinsäkin innoittamina muuallakin alettiin kerätä ja tutkia kansansatuja. Myös Suomessa alettiin kalevalalaisen muinaisrunouden ohella kerätä kansansatuja.

Ensimmäinen tämän kirjallisuuden alan suomalainen julkaisu, Eero Salmelaisen (1830 - 1867) toimittama "Suomen kansan satuja ja tarinoita" ilmestyi jo vuosina 1852 - 1866.

Kansansatujen jaottelua

Satuja voidaan jaotella niiden sisällön mukaisesti erilaisiin pääryhmiin. Kansansaduissa selkeästi omiksi ryhmikseen erottuvat 1) eläinsadut, 2) varsinaiset sadut, 3) pilasadut ja 4) kaavamaiset sadut.

1) Eläinsadut ovat usein varsin lyhyitä, vertauskuvallisia kertomuksia. Niissä eläimet ovat sadun hahmoja ja ikäänkuin toimivia henkilöitä.

2) Varsinaisissa saduissa tärkeimpänä ryhmänä ovat ihmesadut, joissa on mukana lumottuja eläimiä, taikaesineitä, noitia ja lohikäärmeitä sekä muita yliluonnollisia aineksia sisältäviä fantasioita. Tähän saturyhmään sisältyvät myös uskonnolliset legendat, novellisadut ja sadut tyhmästä paholaisesta.

3) Pilasatuihin kuuluvat sadut hölmöläisistä ja valhesadut.

4) Kaavamaisista saduista tunnetuimpia ovat ketjusadut. Ketjusatuja tapaa varsinkin kansansaduissa. Ketjusaduille on tyypillistä kehyskertomus tai johdantoepisodi, joka yhdistää, ketjuttaa, sadut. Ketjusadut ovat voineet syntyä kahdella tavalla: kansansatujen kertojat tai kerääjät ovat voineet pätkiä pitkät sadut lyhyemmiksi tai sitten luoda samaan aihepiiriin liittyville tarinoille yhtenäisen kehyskertomuksen.
H.C.Andersen

Taidesatu

Jossakin vaiheessa ihmisten parissa havaittiin, että ei tarvinnut tyytyä vain kansansatujen satutarjontaan, vaan satuja saatettiin myös ihan itse sepittää ja kertoa omin ideoin ja "omasta päästä". Näin syntyi taidesatu, joka on yksittäisen kirjailijan kirjoittama satu. Tällaisia satukirjailijoita on ollut joitakuita jo kauan aikaa sitten.

Antiikin kirjallisuudesta tunnetaan kreikkalainen Aisopos (noin 550 eaa.), joka on lyhytmuotoisen eläinfaabelin kehittäjä. Hänen seuraajiaan myöhemmiltä ajoilta ovat olleet ranskalainen Jean de la Fontaine (1621 - 1695) ja venäläinen Ivan Krylov (1769 - 1844). Eläinfaabeleissa jo kansansaduista tutut eläinhahmot symboloivat ihmisen käyttäytymistä ja usein piilosatiirin keinoin ivailevat ihmisten heikkouksia. Nämä sadut eivät kuitenkaan olleet lapsille tarkoitettuja.

Ranskan kirjallisissa salongeissa kansansaduista tehtiin kirjoittamalla "hovikelpoisia". Jo tällöin huomioitiin se, että kun lapset kuitenkin lukivat näitä aikuisillekin suunnattuja tarinoita, niin niiden yhteydessä lapsille ja nuorisolle voitiin opettaa oikeita ja kunniallisia arvoja. Satuihin liitettiin kasvatuksellinen merkitys.

Pitkän aikaa taidesadutkin saivat kaikki mallinsa ja vaikutteensa kansansaduista. Monenlaisten vaiheiden jälkeen, tultaessa 1800-luvulle, vapautui satukirjallisuus täydellisesti kaikista historiallisista kahleistaan, kun alettiin suosia mielikuvitusta ja romantiikkaa. Mielikuvitus miellettiin erityisesti lasten ja nuorten tunne-elämää kehittäväksi tekijäksi.

Satukirjallisuuden ensimmäinen, varsinainen kukoistuskausi näki syntynsä 1800-luvun jälkipuoliskolla Englannissa. Tuolloin siellä ilmestyi mm. satukirjallisuuden suuri klassikko, Lewis Carrollin (1832 - 1898) "Liisan seikkailut ihmemaassa".

Lyhytmuotoisen sadun rinnalle syntyi saturomaani. Sillä on erityisesti anglosaksisissa maissa pitkät perinteet. Englannissa Robin Hoodin romanttiset seikkailutarinat ovat vaikuttaneet suuresti myös satukirjallisuuden kehitykseen.

Lähteet
Spectrum: Satu
Kirjastot.fi: Ketjusatu


H.C.Andersen

Hyvä satu ei kysy vastaanottajansa ikää

Satukirjallisuuden synnyinmaassa, Englannissa, satukirjallisuutta ei määritellä lastenkirjallisuudeksi. Englantilaisten, suurten satukirjailijoiden kanssa samaan kastiin kohonneen tanskalaisen Hans Christian Andersenin saduissa on sellaista kansanomaista vilpittömyyttä, runollista luonnontunnetta ja yleispätevää viisautta, että myös ne muokkasivat maaperää sellaisille saduille, jotka eivät kysy lukijansa ikää.

Suuria sadunkertojia Pohjoismaissa

Tanskan satusedän ohella toiseksi satukirjallisuuden isähahmoksi Pohjoismaissa nousi Zacharias Topelius (1818 - 1898) - puhdasverinen suomalainen kansallisromantikko. Topeliuksen laajasta tuotannosta, "Lukemisia lapsille - Läsning för barn", ovat parhaiten jääneet elämään satunäytelmät.

Saturomaanien ensimmäisen merkkiteoksen Pohjoismaissa, "Peukaloisen retket - Nils Holgerssons underbara resa", kirjoitti ruotsalainen Selma Lagerlöf (1858 - 1940).

Lyhytmuotoisten satujen suuri klassikko Suomessa on ollut Anni Swan (1875 - 1958).

Suurten suomalaisten satukirjailijoiden joukkoon kuuluvat Marjatta Kurenniemi, Aila Nissinen, Kaija Pakkanen, Vappu Liipola, Kirsi Kunnas, Kaarina Helakisa, Leena Krohn ja Jukka Parkkinen.

Oman erityisen mainintansa suomalaisten satukirjailijoiden joukossa ansaitsee muumiversumin luoja, suomenruotsalainen Tove Jansson (1914 - 2001). Muumimaailma pitää sisällään sellaista suurta viisautta, joka puhuttelee kaikenikäisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin.

H.C.Andersen
*** tunturisusi.com linkit ***