JOULUKIRKKO
Joulukirkko on eittämättä vuoden odotetuimpia ja kauneimpia kirkkotilaisuuksia. Joulukirkko on useille joulun tärkeimpiä perinteitä. Jos muulloin ei vuoden mittaan kirkossa käydäkään, niin jouluna sinne suunnataan. Kirkkoon mennään hiljentymään ensimmäisen kerran jo ensimmäisenä adventtina ja jokaisena adventtina ennen varsinaista syntymäjuhlaa. Joulun lähestyessä ja aikana kirkoissa juhlitaan monin tavoin. Jumalanpalvelusten ohella juhlitaan Lucia-neitoa, lauletaan ja pidetään joulukonsertteja. Kirkoissa kaikuvat kauneimmat joululaulut Joulun ajan kirkkojuhlia ovat nykyisin hyvin suositut kauneimpien joululaulujen yhteislaulutilaisuudet, joita aletaan pitää ensimmäisestä adventista alkaen. Nämä laulutilaisuudet ovat yhdessä joulun suurin yleisötilaisuus ja ne keräävät yhteensä liki miljoona kävijää. Myös laulutaiteilijoiden ja muusikkojen konsertit maan kirkoissa tuovat kuulijoita hiljentymään ja nauttimaan joulun lämmittävän sanoman julistuksesta musiikin myötä kirkkoon. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Turun tuomiokirkko, Copyright © Anssi Koskinen |
|
| Sauvon kirkko |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Andrei Niemimäki |
|
| Turun tuomiokirkko |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Kim Paulin |
|
Joulukirkon perinteitä
Ennen joulukirkkoon lähti jokainen kynnelle kykenevä. Jouluna joka mies, pääsiäisenä vain joka pääsee. Jouluaattona kirkossa käydään valmistautumassa jouluyön tuloon ja kuuntelemassa jouluevankeliumia. Luukkaan evankeliumin luvun 2 jakeet 1 - 20 kaikuvat silloin sadoissa kirkoissa ympäri Suomen. Evankeliumin lukemisen lisäksi kirkossa sytytetään kynttilöitä, muistellaan kirkkovuoden tapahtumia ja toivotetaan joulurauhaa kaikille. 
Kirkoissa palavat sadat kynttilät. Erityisesti ennen sähkövalojen aikaa niitä oli kattokruunuissa, saarnastuolin ja alttarin, ja jopa penkkien laidoilla. Joskus ennenvanhaan myös jouluoljet levitettiin kirkon lattialle, mutta ne kiellettiin, koska joulupalveluksen aikaan syttyi kynttilöistä tulipaloja ja syntyneessä tungoksessa kuoli kirkkoväkeä. Tosin, näissä dramaattisissa tapahtumissa ei ollut yleensä tietoakaan tulipalosta, vaan tragedian aikaansai pelkkä huuto tuli on irti! Lue tarkemmin näistä murhenäytelmistä KLIK! Katolinen kirkko on säilyttänyt alkukristillisen jouluyönmessun. Matkojen pituus ja talvinen valoisan ajan lyhyys on siirtänyt meidän joulukirkkomme alkua varhaiseen aamuun. Monenlaisia uskomuksia liittyi pimeään jouluyöhön, myös kirkonmenoihin. Uskottiin, että puolelta öin vainajat kokoontuivat omaan joulupalvelukseensa edesmenneen pappinsa kanssa. 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Turun tuomiokirkko, Copyright © Patrik Jones |
Joulukirkkoon hevosreellä
Kirkkoon piti ennenvanhaan joulupäivänä lähteä aamuyöllä, koska perille piti ehtiä aamukuudeksi. Matka taittui mukavasti hevosreessä vällyjen alla. Jos ei omistanut hevosta, oli käveltävä. Rekikyytiin otettiin matkan varrelta jokainen jalkamies, joka suinkin kyytiin mahtui, sillä joulu teki kaikista hevosmiehistäkin kilttejä. Myös reen jalaksille kuului ottaa väkeä. Hevonen ei saanut väsyä, olihan se levännytkin ja syönyt hyvin ennen kirkkomatkaa ja matka taittui reippaasti. Näin köröteltiin kirkkoon tupaten täysillä hevosreillä aisakellojen ja kulkusten kilinässä, juhlavissa tunnelmissa. 
Joulupäivän aamuna tienvarren talojen ikkunoilla paloi kodikkaasti kaksi kynttilää ja aidanseipäissä tervasoihtuja kirkkoonmenijöiden iloksi ja suuren juhlan kunniaksi. Koska kelloja ei ollut, arvioitiin kirkkoon lähtöaika joskus reippaastikin liian aikaiseksi ja niin saavuttiin kirkolle useita tuntejakin etuajassa. Kirkkojen pihoilla ja edustoilla kävikin näihin aikoihin aikamoinen vilske, kun kirkkoväki yritti pitää itsensä hyppimälläkin lämpimänä. Olipa eräillä onnettomilla mukana jouluviinojakin sisäisen lämpötilan nostamiseksi ja tämä tietenkin viritteli kielen kantoja niin, että juttu luisti niidenkin kanssa, joita muuten ehkä harvemmin nähtiinkään. 
Liian aikaisin ei sisälle kirkkoon voitu mennä, sillä siellä uskottiin kuolleen papin saarnaavan kuolleelle seurakunnalle. Kun sitten lopulta päästiin ulkoa usein kipakastakin pakkasesta sisälle kirkkoon, alkoi usein melkomoinen kärsimys. Kirkot olivat lämmittämättömiä ja on ihan ihme jo se, että miten ihmiset tuolloin saattoivatkin istua kylmissä penkeissä koko tilaisuuden loppuun saakka. Ruotsalaisilla on ollut tapana pitää näissä talvisissa kirkonmenoissaan kirkkokansalle lämmittelytaukoja, mutta suomalaiset ovat istuneet sitkeästi aloillaan saarnat loppuun asti - ehkä he ovat olleet jo kiinni penkkiin jäätyneinä. Toki jumalan sanasta ja joulukirkon tunnelmasta iloittiin ja nautittiin, mutta siltikin, mikä vapaus kylmyydestä ja riemu, kun joulukirkko päättyi ja päästiin ryntäämään ulos. Penkeissään hytissyt kirkkokansa viiletti nyt takit ja hameenhelmat huiskien ja kilpaa juosten kotimatkalle. Kun päästiin oman hevosen luokse, jatkui kotimatka hurjina kilpa-ajoina ja lumi vain pöllysi, kun kilpailtiin siitä, että kuka oli ensimmäisenä kotona. Ei tätä ihan huvikseen tehty, sillä voittajalle oli luvassa hevosonnea ja muutakin onnea taloon. Uskottiin, että "joka jouluna ensin kotiin kerkii, joutuu kesällä töissään". joulutonttua juuri nyt kurkkimassa Tunturisuden Joulusivuilla! |
| Turun tuomiokirkko |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Kim Paulin |
|
Joulukirkkoon
Sävel R. Raala, sanat Immi Hellén. Yks, kaks, kol, nel, viis! Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Juhani ja Liisi, muuten matka jää! Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa. Lämmin karhuntalja reessä odottaa. Vasta ruunan reessä silmät aukeaa — siin on silmäin eessä synkkä metsämaa. Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu. Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu. Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle. Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille! Mäen rinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää. Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois! Tällä kirkkotiellä aina olla vois! 
Joulusaarnat olivat pitkiä, joskus peräti monituntisia. Kirkosta lähdettiin kiireellä ja kova kilpa-ajo kotiin kulkusten helistessä alkoi. Ensimmäisenä kotiin ehtineellä isännällä oli paras vilja- ja karjaonni tulevana vuonna. Nykyään moni seurakunta järjestää joulukirkko-palveluksen aattoiltana kirkossa tai hautausmaan kappelissa, moni istahtaa joulukirkkoon television tai radion ääreen - joku voi tavoitella samaa joulukirkon tunnelmaa Tunturisuden joulukirkko-sivulla netissä. |
|
Lapsuuden joulun muistoihin vie tuttu jouluvirsi, "Enkeli taivaan", jonka Martti
Luther sanoitti vuonna 1535 ja joka on todennäköisesti hänen säveltämänsäkin.
Lutherin virressä oli 15 säkeistöä, kun taas nykyisessä virsikirjassamme
on Julius Krohnin 1800-luvun lopulla tekemä 10-säkeistöinen käännös.
(Ritva Lehmusoksa: Joulu, joulu, armas aika. Suuri suomalainen joulukirja).
Enkeli taivaan lausui näin Sävel ilmeisesti Martti Luther, sanat Martti Luther, suomennos Julius Krohn. Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Jo riennä, katso, sieluni, ken seimessä nyt makaapi: Hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan poika, Jeesukses. Ah Herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit ja tulla halpaan seimehen heinille härkäin, juhtien! Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Nyt Jumalalle kunnia kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen. |
|
|
|
Oi betlehem, sä pienoinen
Oi Betlehem, sä pienoinen, oi kuinka hiljainen, ja viaton sun unes on, käy tähdet yllä sen. Vaan ikivalon kätkee sun katus hämärät ja toivot maan ja huolet maan nyt luonas yhtyvät. Oi tähdet, syntymästänsä nyt käykää laulamaan. Te kunniaa nyt laulakaa ja rauhaa päälle maan. Kun usko portin avaa ja vartoo rakkaus yön helmasta voi puhjeta taas joulun kirkkaus. Niin äänetön, niin äänetön on anti lahjan sen. Jumala tuo maan lasten luo nyt armon taivaisen. Ei korva kuulla saata, vaan maahan syntiseen nyt nöyräin vain luo vartojain käy Kristus hiljalleen. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Alin kuva Nikolain kirkko Copyright Josim |
|
