Jouluruusut (Helleborus)
Jouluruusut
(Helleborus) on suku leinikkikasvien
(Ranunculaceae) heimossa. Lajeja suvussa on noin 20.
Useita lajeja käytetään koristekasveina. Jouluruusu on monivuotinen, talvenkestävä perenna.
Luonnossa jouluruusu kasvaa vuoristoissa, jopa 1900 metrin korkeudessa. Sitä tavataan Saksan Baijerista Alppien itäosasta, Itävallasta,
Sveitsistä, Italiasta ja Pohjois-Balkanilta.
Jouluruusun hankkiminen lapsiperheeseen ei ole viisasta, sillä se on ainut myrkyllinen joulukukka.
Latinankielinen nimi
Helleborus tarkoittaa "tappavaa ruokaa".
Kasvia on syytä käsitellä suojakäsineet kädessä, ja pestä vielä kädet, jos on touhuillut ilman käsineitä. Lemmikeille jouluruusu ei ole vaarallinen, mutta sen
myrkyllisten juurien napostelu voi olla kohtalokasta. Jouluruusua on joskus käytetty hermosto- ja mielisairauksien hoidossa.
Myös tulevaa säätä on ennustettu jouluruusun avulla, mutta näin saatujen ennusteiden varmuudesta eli oikeaan osumisesta ei ole täyttä selvyyttä.
Kukinta-aika on pitkä, jopa kuusi viikkoa. Kukkivana ruukkukasvina myytävä jouluruusu viihtyy parhaiten viileässä ja valoisassa.
Sisäkasvina jouluruusua ei kannata lannoittaa. Kun kukinta loppuu,
voidaan jouluruusu laittaa viileään odottamaan kesää.
Mietoa kastelulannosta annetaan maaliskuusta lähtien, kun auringon valon määrä alkaa lisääntyä.
Keväällä jouluruusun voi istuttaa ulos puolivarjoon, joko puutarhaan taikka varjoiselle parvekkeelle tai terassille.
Siitä ei enää ole joulukukaksi, mutta seuraavina keväinä se ilahduttaa hoivaajaansa
kukkimalla jo ennen narsisseja ja tulppaaneja.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva hyasinteista - Copyright
©
Flickr/rachelgreenbelt
Hyasintti
Hyacinthus on monta kymmentä lajia käsittävä kasvisuku, jonka edustajia
tavataan luonnonvaraisena Välimeren alueelta itään aina Etu-Aasiaan asti.
Suvun tunnetuin laji on tarhahyasintti, jonka luonnonvarainen kantamuoto on
kotoisin Turkin Taurusvuorelta.
Eurooppaan hyasintti kulkeutui 1560-luvulla turkkilaisten mukana. Viljelyn
yleistyessä hyasintista on kehittynyt vuosisatojen aikana uusia muotoja sekä
lajikkeita yli 5000, joista suurin osa on kuitenkin jo hävinnyt.
Hyasintti on Suomen vanhin joulukukka. Tunnetuksi sen saattoi vuonna 1879 muuan
helsinkiläinen kukkakauppias, joka laittoi kukan joulun alla myymälänsä ikkunaan.
Joulukukkana hyasintti symboloi uutta elämää eli syntynyttä Jeesus-lasta.
Eri värit liittävät hyasintin myös Neitsyt Mariaan: sininen kuvaa Mariaa taivaan
kuningattarena, valkoinen hänen neitsyyttään ja puhtauttaan, punainen hänen
äidinrakkauttaan. Keltainen, hyasintin väreistä harvinaisin, on taivaallisen
kirkkauden väri.
Hyasintteja löytyy sinisiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia lajikkeita. Hyasintilla on voimakas,
jouluinen tuoksu. Hyasintti kannattaa ostaa pieninuppuisena, jolloin suurin ilo
kukinnasta on vielä tulossa.
Hyasintti on helppohoitoinen kukka. Yön ajaksi se kannattaa viedä viileään,
jotta kukinto kestäisi mahdollisimman pitkään. Kasteluksi riittää tilkka vettä
silloin tällöin. Välillä hyasintin voi päästää kuivahtamaankin.
Tasetti
Tasetit eli sarjanarsissit yleistyivät joulukukkina 1920-luvulla.
Kukat tuoksuvat voimakkaasti vaniljalle ja saattavat aiheuttaa allergikoille oireita.
Tasetti tarvitsee paljon vettä. Sen multa ei saa päästä kuivumaan juurtumisen tai kukinnan aikana,
muuten terälehdet jäävät kuiviksi ja läpikuultaviksi tai kukinta epäonnistuu kokonaan.
Tasetti on myrkyllinen.
Joulukaktus
Joulukaktus (Schlumbergera-risteymät) kukkii vuoden pimeimpänä aikana. Joulukaktus ei
siedä suoraa paahdetta eikä liikaa kuivuutta. Kun kukkiminen on alkanut, sitä ei kannata
siirtää.
Brasilialainen joulukaktus löysi tiensä Suomen kartanoihin 1850-luvulla ja vuosisatojen vaihteessa
se levisi kaupunkien porvariskoteihin. 1920-luvulla joulukaktus valloitti
maalaistalotkin.