|
|
Jouluoluen historiaa
Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne.
Oluen juonti on ehkä kaikkein vanhin sekä muinaissuomalainen että skandinaavinen perusjoulutapa.
Maito oli entisvanhaan talvella harvinaista erityisherkkua. Joulujuomana
olut oli yleisin. Ainoastaan lapsille saattoi riittää joulupöydässä maitoa. Olut oli
joulun juhlajuomaa
ja sen panemiseenkin liittyi monenlaista taikuutta ja loitsuja. Usein jouluna
oluen lipittäminen ryöstäytyi täydeksi juopotteluksi.
Sanonta kuului, että joulua juotiin. Ei juhlittu. Sama koskee suomalaista kekrijuhlaa,
jonka alku on samassa vuodenkierron perinteessä kuin yleismaailmallisen joulunkin.
Kun sato oli korjattu talteen, elikot syötetty lihavimmilleen ja maatalouden syystyöt
tehty, pantiin olut kypsymään. Kun se oli valmista, alkoi keskitalven juhlakausi.
Joulun juomista pidettiin myös uhrina. Olut kumottiin hyvän vuoden ja rauhan vuoksi
sekä pääjumala Odinin että Frejn nimeen. Norjan kuningas Håkon Hyvä sääti 900-luvulla
peräti lain, jonka mukaan jokaisella miehellä piti sakon uhalla olla tynnyrillinen
olutta, ja joulua oli vietettävä kunnes tynnyrillinen loppui.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright
©
Flickr/kyrandesa
|
|
|
|
|
Creative Commons -