All Rights Reserved
*Korvatunturi - kuva Copyright
© iscence
Used with permission.
KORVATUNTURI
Korvatunturi on 486 metriä korkea tunturi Savukosken kunnassa Lapissa, Suomen ja Venäjän rajalla. Se kuuluu UK-puisto-Sompio-Kemihaaran Natura 2000 -luonnonsuojelualueeseen.
Aika ennen Korvatunturia Ounasvaaralla, Vuokatissa ja pohjoisnavallakin
Runsaat sata vuotta sitten ei joulupukin
asuinpaikka, Korvatunturi, ollut vielä tiedossa. Asia kuitenkin kiinnosti tavattomasti,
ja niinpä useissa ajan saduissa lapset lähtivät etsimään joulupukin kotia
ja usein päätyivät pukin ja tonttujen vieraaksi. Lelupaja sijaitsi
milloin Ounasvaaralla tai Vuokatissa, milloin Petsamossa tai Ruijan rannoilla.
Joskus pukin kerrottiin asuvan Lappiakin pohjoisempana. Vuonna 1901
Joululehti kertoi Lauri Soinin sadussa "Joulu-ukko" joulupukin asuinpaikan
sijaitsevan pohjoisnavalla. "Siellä on maa jään ja lumen peitossa
ympäri vuoden, puoli vuotta on siellä päivää, toinen puoli yötä. Siellä napaseudulla,
jäätikköjen ja lumen keskellä on joulu-ukolla pieni sievä mökki".
Kun joulupukki asui Soinin mukaan pohjoisnavalla, niin hän liikkuikin hieman toisin,
kuin Korvatunturin pukki. Alkumatkansa navalta Lappiin hän teki koiravaljakolla.
Lapissa hän tervehti lappalaisia, sai näiltä poron kulkuneuvokseen ja jatkoi matkaansa
Tornion ja Kemin kautta Suomen lasten luo.
Joulupukin muutto Turkista Lappiin - aluksi wiitakon siimekseen
Kuten muistamme, hyvin kauan aikaa
sitten esijoulupukki Pyhä Nikolaus asui kaukana Turkissa asti.
Milloin joulupukki muutti syntymäseuduiltaan
Turkista Lappiin ja mihin aluksi siellä, ei ole tarkoin selvillä.
Varhaisimmissa
joulusaduissa 1800-luvulla salamyhkäisen lahjantuojan asuinpaikkaa ei vielä
tarkkaan tunnettu. Pukin uskottiin asuvan vaikkapa Jouluvuoressa
tai Lumilaaksossa. Tähdetär-lehden runo vuonna 1884 sijoitti
pukin "wiitakon siimekseen".
"Wuosikaudet warmaan Joulupukki makaa
ja walwoo siimeksessä wiitakon;
Sielt' etsii aarteet, kokoo waraston;
Hän hywäin lasten ystäwä on wakaa.
Hän riemuin rientää erämaiden takaa,
Kun joulukuusi sytytetty on,
Pysähtyy owen taakse piilohon;
Kas kummaa mitä hän nyt jakaa!"
Joulupukin muutto ensiksi Haltiatunturille
Jo Sakari Topelius sijoitti sadussaan "Sampo Lappalainen" joulupukin
asumaan Suomen Lappiin. 1900-luvun
ensi vuosikymmeninä Lappi lopullisesti vakiintui joulupukin
ainoaksi oikeaksi kotipaikaksi. Lappi oli salaperäinen, miltei
asumaton maankolkka - ja tunturien alaisiin kallioluoliin
tiettömien taipaleiden taakse mahtuivat hyvin pukin valtaisat
työpajat ja niissä ahertavat tonttujoukot. Edla Hiilos kuvaili vuonna
1915 joulupukin jäälinnaa kertomuksessaan "Joulupukin telefooni".
"Joulupukki asuu suuren lumivuoren sisässä. Vuori on hänen linnansa.
Siellä on suuren suuri sali, jonka perimmäisessä pohjukassa on revontulien
ahjo. Linnaan pääsee suuresta jääovesta. Se hohtaa kuin lyhdyn lasi jo pitkän matkan
päähän".
Vaikka Hiiloksen sadussa kerrottiin tarkkaan joulupukin ja tonttujen touhuista
ja pajan teknisistä hienouksista, pukin kotitunturia ei mainittu nimeltä.
Monissa 1900-luvun alun saduissa joulupukin osoitteeksi sen sijaan
mainittiin Haltiotunturi.
Joulupukin muutto Haltiatunturilta Korvatunturille
Kuuluisa radion lastentunnin Markus-setä kertoi
sitten lopulta tarkoin vuonna 1927 lapsille, että joulupukki asuu Korvatunturilla.
Ehkäpä joulupukin asuinpaikka ja valtakunta
olisikin kätkeytynyt pysyvästi Suomen mahtavimman tunturin onkaloihin, ellei
Markus-setä, eli Markus Rautio olisi ilmoittanut tiedonhaluisille
pikkukuulijoilleen, että Korvatunturillahan joulupukki asuu!
Siitä, kun Markus-setä kertoi, että joulupukki asuu Korvatunturilla,
kului vielä kymmenkunta vuotta - ja vasta sitten kaikki sadunkertojatkin
tiesivät joulupukin asuinpaikaksi Korvatunturin.
Korvatunturi on joulupukin kotitunturi
Korvatunturi on siis nyt joulupukin koti. Tunturin sijainti
on syrjäinen ja varmistaa sen, että joulupukki tonttuineen saa rauhassa viettää
salaperäistä elämäänsä, jota hyvin harvat ovat päässeet koskaan näkemään.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvassa Syöte - Copyright
©
Flickr/Pekka Isomursu
All rights reserved
*Kuva -
Copyright ©
Flickr/Vitaly Boyko
Photo used with permission.
Pohjoisella napapiirillä - Joulupukin valtakunnan rajalla
Pohjoinen napapiiri muodostaa tavattoman tärkeän rajakohdan, sillä tämän piirin pohjoispuolella
alkaa varsinainen Joulupukin valtakunta. Joulupukki itse viettää suurimman osan ajastaan
napapiirin pohjoispuolella, poistuen sieltä kuitenkin vuoden mittaan jopa kesälläkin erilaisille
PR-matkoilleen. Varsinaisesti joulupukki kuitenkin siirtyy rajan eteläpuolelle
vasta jouluaattona, lähtiessään jakamaan joululahjojaan.
Jokaisen napapiirin pohjoispuolelle ja samalla joulupukin maahan siirtyvän
matkalaisen ja turistin pitää viimeistään tämän kyltin kohdalla muistaa,
että hän on siirtymässä Joulupukin valtakuntaan.
Täällä vallitsevat omat lakinsa ja sääntönsä.
Joulupukin maassa jokaisen pitää
käyttäytyä erityisen ystävällisesti, kiltisti ja kaikkia muita ihmisiä huomioiden.
Tällaisella käytöksellään jokainen kunnioittaa asiaankuuluvasti
joulupukkia, joulumuoria, joulutonttuja ja koko Joulupukin valtakuntaa.
Mihinkä hyvänsä valtakuntaan ei todellakaan tämän kyltin kohdalla siirrytä,
vaan siirrytään sadunhohtoiseen Joulupukin valtakuntaan, jossa vallitsee rauha ja hyvä tahto ihmisten kesken -
ja ikuinen joulumieli.
Hänelle, siis kai jokaiselle, joka yrittää bongata napapiirin pohjoispuolella itsensä joulupukin,
ovat paikallaan muutamat leikkimieliset ohjeet Mervi Kosken joulukirjasta Joulupukin jalanjäljillä,
pienin lisäyksin.
Harkitse tarkoin, kun ylität Napapiirin rajan - lähdetkö todellakin etsimään
joulupukkia, vai jäätkö tuijottamaan omaan napaasi?!
Jos maa polttaa jalkojesi alla ja tunnet olevasi ihmisenäkin jotenkin riittämätön
ja jopa pikkuilkeyteen taipuvainen, älä epäröi siirtymistä Napapiirille, sillä
näin vakuutat itsesi, ja ehkä kaikki muutkin kiltteydestäsi ja hyvistä tarkoituksistasi!
Joulupukkia etsiessäsi suunnista alati kohti revontulia, mutta älä sekoita niitä Rovaniemen
kauppakeskuksista kajastaviin mainosvaloihin!
Kun lopulta tavoitat pukin ja huomaat, että hän näyttääkin ihan Pakkasukolta,
olet harmillisesti eksynyt Venäjän puolelle. Vedä nyt nuttusi kätköistä päähäsi
hiippalakki, naamioidu näin tontuksi ja käännä kiireesti kelkkasi!
Pakkasukkokin liikkuu Korvatunturilla
Tunturissa on kolme huippua, joista keskimmäisen kautta kulkee Venäjän raja. Korvatunturi
sijaitsee rajavyöhykkeellä, joten sinne ei pääse vierailemaan ilman rajavartioston lupaa.
Tälläkin tavalla joulupukki on valinnut kotipaikkansa hyvin viisaasti niin,
että sivulliset eivät pääse elämänmenoa häiritsemään.
Korvatunturin sijainti osittain Venäjän puolella mahdollistaa sen, että joulupukin
venäläinen virkaveli ja pikkuserkku pakkasukko pääsee aina halutessaan helposti vierailulle
Korvatunturille,
pukkia, muoria ja tonttuja tapaamaan.
Korvatunturille menee polku entiseltä Kemihaaran rajavartioasemalta, jonne taas pääse tietä
pitkin Tulppiosta.
Korvatunturin kolme korvaa kuulevat kaiken!
Korvatunturin laella on kolme suurta korvaa - niillä Joulupukki kuulee
kauimpaakin kantautuvat lasten lahjatoiveet!
Salaperäiseltä Korvatunturilta häilyvät tuikut ja kuuluvat äänet!
Korvatunturi näyttää kaukaa hyvin hiljaiselta, elottomalta ja salaperäiseltä.
Kuitenkin kerrotaan, että illan tullen tarkkaavainen katsoja voi nähdä tunturin suunnalta
tuikahtelevia lyhdynvaloja ja kuulla kaukaista tonttujen hälinää ja joulupukin kumeampia
huudahduksia.
Talven lähestyessä tunturin suunnalta alkaa kaikua alituinen kilke ja kalkutus
ja pimeyteen leiskuu suoranainen valotuikkujen meri kilpaa revontulten kanssa.
Myös joulumuorin huudahduksia ja naurua kuullaan tunturin katveesta,
kun hän pitää suurta katrastaan, joulupukkia ja tonttuja, järjestyksessä.
Toiveita joulupukille
Muutamat tervehdykset joulupukin vieraskirjasta antavat kuvaa siitä, millaisia
toiveita lapsilla pukille on.
"Hei Joulupukki terveiset täältä savon sydämmestä: olen yrittänyt olla kilttinä lähes
koko vuoden. Kenties tontut kertovat sinulle miten kiltti olen ollut. Toivoisin
Joululahjaksi autoradan hot weells autoja viisi kappaletta, sekä Isille ja Hennalle
myös jotain kivaa älä myöskään unohda siskojani sekä Äitiäni.
- Teemu (Kuopiosta)
Hyvä Joulupukki! Toivon seuraavat lahjat.
-Tamaqotshi, sukset, bratz, peli, winx club, vaikeat arvoitukset kirja, dvd video ja suklaata.
- Tiina Hirvilahti
Uusi beibiponi, petsitalo, petsitamakotsi, kamerapuhelin, radio ja paloauto,
paloautoetuosa, pikkuautoja, sormitkaat, kamera, tiiatokone, paita, teve, pehpmolelu.
- noora-ja-asko
Karaokepeliä ja siihen mikkiä jätti liukumäkeä (isoa) rimpsuhelmainen yö puku
lämpimät sukat joissa on tonttun ja poron kuva suklaa rasia meillä ei saa kun 6 lahjatoivetta.
- emma hakanen
jenni toivoo geelikyniä, mustia-paitoja kuvilla, meikkejä ja basshunterin-cdn
- JENNI HARTIKAINEN
Terveisiä Topiakselta Joulupukille ja pikkutontulle! Tervetuloa meille jouluna.
Pukki ei saa olla ruman näköinen, muuten Tuukka pelkää. Topias toivoo Joulupukilta
autopelin ja formulan ja maastoauton. Isi toivoo pukilta formulapelin ja "maasto-ohjattavan".
- Topias"
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Cano Vääri
Kilpisjärvi ja Malla joulupäivänä
Kuvassa yllä Kilpisjärvi ja sen takana Malla joulupäivänä arktisen kaamoksen salaperäisessä valohämyssä.
Kuten kuvasta näkyy, niin kaamoksen syvimmilläkin hetkillä voi olla varsin valoisaa. Kilpisjärvellä on Suomen pisimpään kestävä
talvi, ja kaamosaika siellä sijoittuu aikavälille 25.11. - 17.1.
Mallatunturit on Enontekiön kunnassa Kilpisjärven pohjoisrannalla sijaitseva kahden huipun muodostama tunturiryhmä.
Nämä kaksi tunturia ovat Pikku-Malla ja Iso-Malla.
Haltin häät - surullinen rakkaustarina Pohjan periltä
Erityisen tunnetuksi Kilpisjärven ja sen maisemissa olevat tunturit teki Taiska vuonna 1976 levytyksellään Haltin häät. Kappaleen taustatarinan on kirjoittanut
Asko Kaikusalo vuonna 1974 julkaistussa kirjassaan Tarujen tunturit.
Joskus hyvin kauan aikaa sitten myyttiset jättiläiset ovat asustelleet Kilpisjärven seuduilla. Näihin jättiläisiin lukeutunut, ihastuttavan kaunis
Malla-neito oli järjestelemässä häitä. Hänen sulhasenaan oli nuori ja uljas Saana. Myös Ruotsin Peltsa oli palavasti rakastunut Mallaan,
mutta saatuaan rukkaset, hän katkeroituneena päätti yrittää estää häät. Avukseen tähän operaatioon Peltsa sai häijyt pohjanakat, Jäämeren velhot.
Kun häät olivat alkamassa, vyöryi pohjoisesta jää ja yltyi tuuli ja juhlakansa ryntäsi pakosalle. Hääparikin yritti paeta henkensä edestä -
Saana juoksi hurjalla vauhdilla Malla sylissään kohti suojaa.
Nuoret eivät kuitenkaan ennättäneet piiloutua ilkeiden akkojen nostattamaa jäistä myrskyä.
He jäivät jäävyöryn alle ja jähmettyivät niille sijoilleen, lähelle Kilpisjärven rantaa. Siellä he nyt ikiaikaisesti tähystelevät tuntureiksi aikain saatossa muuttuneina
kaipaavasti toisiaan, Saana ja Malla. Niin lähellä, mutta ikuisesti erotettuina.