Kotilieden Joulu vuonna 1932
Kotilieden joulunumero vuodelta 1932 henkii lämpimiä joulutunnelmia
tuolta ajalta, joka koskaan ei enää palaa. Lehden sisältöä ovat olleet
tekemässä useat suuret kirjoittajat, kuten Mika Waltari, joka on kirjoittanut
Kotilieden Joululle joulutarinan Isoäiti. Taneli Kuusisto on paneutunut
joululauluperinteisiimme artikkelissaan Joululaulu kodeissamme.
Omaa koskettavaa ajankuvaansa luo lehden muistelma
Jouluaatto lastenkodissa.
Kotilieden joulunumeron yleisilme on varsin
uskonnollinen, mutta piristävän vaikutelmansa lehdelle antavat
silloiset mainokset, joita onkin runsaasti. Näin meidän aikamme näkökulmasta nuo mainokset ovat
todella hauskoja ja mainioita ja niiden idealistisesti maalaileva ja teatraalinenkin
sanamuotoilu nostaa usein hymyn lukijan suupieliin.
Äiti - onko joulu aina yhtä hauska?
Näin kyselee lapsonen onnesta säteilevin silmin, vielä vuoteessakin muistellessaan
kaikkia jouluillan ihmeitä. - Seuraavassa hetkessä hän jo kuitenkin nukkuu lapsen viatonta
unta onnellinen hymy huulillaan.
Sydän täynnä hellyyttä äiti viivähtää vielä hetken vuoteen ääressä. Hänen
korvissaan kaikuu yhä lapsen onnellista odotusta värehtivä kysymys. - Niin,
saako hänen sydänkäpynsä aina olla näin onnellinen, rakkaan huolenpidon
alainen, varmassa turvassa puutteilta ja vastoinkäymisiltä.
Onni voi vaihdella, kohtalo voi järjestää ikäviä yllätyksiä. Mutta jos isä
kaikkien mahdollisuuksien varalta on ottanut riittävän suuren henkivakuutuksen Suomi-yhtiöstä,
on hän sen avulla antanut lapsilleen näiden tarvitseman hoivan,
turvannut heidän koulunkäyntinsä, varjellut heidät elämän kovilta
koettelemuksilta.
Henkivakuutus onkin siksi mitä parhain joululahja perheelleen!
Keskinäinen vakuutusyhtiö SUOMI - Maan suurin!
Sorjat viivat vartalon
liivillä saat Neulomon
Se nuorentaa!
Joululaulu kodeissamme - Alku eli katkelma kirjoituksesta Kotilieden Joululle - kirjoittanut
fil. maisteri Taneli Kuusisto
Uudet ajat ja uudet tavat ovat tuoneet monenlaisia vivahteita vanhan joulujuhlan
viettoon kodeissamme, mutta kaikesta huolimatta traditio elää sangen voimakkaana
juuri joulun vietossa. Tämä ilon juhla on jo vanhastaan voinut koota ihmiset
aivan omalla tavallaan, koska se on yhdistänyt uskonnollisen ja "maallisen"
ilonpidon sopuisasti keskenään.
Monessa kodissa kuuluvat jouluevankeliumi ja joulupukki yhtä olennaisina
tekijöinä aattoillan ohjelmaan. Iloitaan yhdessä sikäli kuin kyetään,
tehdään sadusta totta ja todesta satua. Annetaan arvoa paljon sellaiselle,
mikä muuten on poissa käytännöstä. Jokainen koti on perinyt tai lainannut
juhlimistapansa vapaasti muodostaen niitä mieleisikseen. Mutta yhteisiä
ilon ilmauksia on kaikilla, ja niistä
laulu ja soitto edustavat ei ainoastaan
mitä luonnollisinta, itsestään puhkevaa juhlintamuotoa, vaan tässä tapauksessa
lisäksi historiallisesti ensiluokkaisen perusteltua ja tradition lujasti
juurruttamaa käytäntöä.
Mikäpä muu kuin jouluevankeliumin kertomus laulavista
enkeleistä on se historiallinen tausta, jolta kohoten joululaulu on kaikunut
läpi vuosisatojen. Pakanallisen keskitalven juhlan loitsulaulut ovat tuoneet jo ammoin siihen
niinikään omat piirteensä. Nykyjäänkään ei kotiemme joululaulu ole
vailla tuolta taholta tullutta lisävivahdusta. Mutta kuitenkin on toki
kristillinen aihepiiri siinä vallitseva.
Kun Kotilieteen pyydettiin joululaulusta kirjoitusta, päätti allekirjoittanut -
katsomatta voivansa puhua asiasta pelkästään omaan ahtaaseen kokemukseensa
nojaten - tiedustella kirjeitse joululaulukäytäntöä muutamista laulua
harrastavista kodeista. Eräissä näistä on - saamistani vastauksista päättäen -
laululla aivan keskeinen asema koko joulunajan vietossa.