Pieni kaskisanasto
hankoaura = karjalaiset tutustuivat viimeistään 1100-luvulla naapureidensa slaavien suurkaskenviljelyn yhteydessä kehittämään kyntövälineeseen,
kaksikyntiseen hankoauraan - käytettiin lähinnä lehti- ja sekametsäkaskilla toisesta viljelyvuodesta lähtien
havumetsäkaski, huhta, huuhta = yksi kolmesta kaskityypistä
hosa = karkaamaan pyrkivää tulta pidäteltiin märällä luudalla, hosalla
huhta, huuhta, huhtakaski = havumetsän kaskeaminen
huhtakoukku, huuhtakoukku = kyntövälineistä primitiivisin ja niin ollen ehkä vanhinkin oli yksikyntinen (huuhta)koukku.
hylätty kaskimaa = ensimmäisinä puulajeina viljelystä hylätylle kaskelle nousivat vihertävä koivu ja harmahtava leppä
juureisruis, juureinen = ruista, joka kylvettiin kaskeen polton jälkeen yhtaikaa jonkin kevätviljan kanssa, sanottiin juureisrukiiksi tai vain juureiseksi
jyvän verestyminen = jyvän sanotaan verestyvän tulimaassa kasvaessaan - siitä tulee hienompikuorinen
ja rukiinjyvän kerrotaan siinä muodoltaan hieman pyöristyvän
kalikanpoiminta, "kalikanpoemu" = naiset ja lapset keräsivät kalikoita ja oksia
rovioihin - katso rovihtu, rovio
"kantona kaskessa" = kannot haittasivat kasken kyntämistä, sanonta on siirtynyt muuhun käyttöön, kun jokin taikka joku vastustaa
kaskeamaton = alue, jota ei ole kaskettu
kaskenhakkuu, -kaadanta, kaskenkaato, kaskenkaataja = puiden kaato kaskea varten, havumetsässä
varhain keväällä, lehtimetsässä kevätkesällä
kaskenoja = palaneeseen maahan syntyi monttuja, jotka täyttyivät vedellä - vesi johdettiin pois ojan avulla
kaskenpoltto, kaskenpolttaja = kasken polttaminen ja sen suorittaja - kasken poltto ajoittui kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun
- polttaminen suoritettiin mieluiten vastatuuleen, jolloin palaminen kävi tasaisesti ja hitaasti pysyen hallinnassa
kaskenvierto, viertäminen = palavan kasken puiden vierittäminen palamisen edistämiseksi - ja erityisesti,
jotta palo siirtyi tasaisesti kaskimaan joka kohtaan
kaskenviertäjä, viertomies, viertäjä = kaskenvierrossa vierittämisen suorittaja
kaski = viljelyä varten kaadettu metsäala, jonka puut poltetaan, kaadetut puut - toisena nimenä sorto
kaskiaatra, kaskiaura = kaskiaura, paloaura, paloaatra
kaskiaho = ahottunut kaskimaa
kaskialue = kaskettavaksi valittu tai kaskena oleva metsäalue
kaskihalme = kylvetty ja kasvava kaskiviljelys - sama, kuin palohalme
kaskihara = tuhka ja kylvösiemenet sekoitettiin vanhimpaan aikaan maahan kaskiharalla eli käsiharalla
kaskikausi = aika, jolloin kaskeaminen oli vallitseva viljelystapa
kaskikulttuuri = kaskenpoltto viljelymuotona
kaskimaa = kaskeksi sopiva, kaskena ollut tai oleva maa
kaskimaan valtaus = kaskialue vallattiin yhteisiltä takamailta kaatamalla sieltä täältä puu ja
laikuttamalla alueen reunapuita hakkaamalla kirvellä kyljestä kaarnapala pois - menettelyä nimitettiin pilkoittamiseksi tai rastimiseksi
kaskimetsä = kaskeksi valittu metsä
kaskinauris = kaskessa viljelty makea nauris
kaskiohra = kaskessa viljelty ohra
kaskiraade = kaskimaa
kaskiruis = kaskessa viljelty ruis
kaskisavu = parhaana polttoaikana sankka savu nousi kymmenien vaarojen rinteiltä
kaskitalous = kaskenpolttoon perustuva talous
kaskityypit = kolme päätyyppiä: varsinainen kaski, rieskamaa, havumetsäkaski
kaskiviljalajit = kaskiviljat olivat omia lajikkeitaan, jotka eivät menestyneet peltoviljoina - ainakin varhaiskeskiajalta
lähtien vallitseva kaskivilja oli ruis - kaskissa viljeltiin myös kauraa, ohraa, naurista ja pellavaa - myös tattaria, joka ei ole vilja- vaan tatarkasvi
kaskiviljely, kaskiviljelijä = kasken avulla tapahtuva viljely ja sen harjoittaja
kaskiäes = valmistettiin oksaisesta kuusenkarahkasta, johon jätettiin oksan tyvet piikeiksi
kaskuri = hankoauran tyyppinen kasken kyntöväline oli nimeltään kaskuri - se muistutti huhtakoukkua, mutta kynninpuu eli
kara oli alapäästään kaksihaarainen ja rautakärjillä varustettu kuten sahroissa
kirves = kaski kaadettiin kirveellä - kaatajina toimivat kirvesvarteen pystyvät täysikasvuiset miehet
kivikkokaski = kivisen maaperän peittämä kaskimaa - kyntömiehille hyvin vaikea
koloaminen = kaadettujen ja pystyssä olevien puiden kuorintaa ja koloamista, jotta puut kuivaisivat nopeammin
konttikuusi = tuuhea kuusi, johon ripustettiin eväskontit - ja jonka alla pidettiin ruokatauot
kuokkamiehet, palonkuokkijat = kynnön jälkeen maa hienonnettiin lopullisesti palokuokilla
kylvövakka, kylvötuohinen = kylväjällä oli niskan takaa, kaulaviilekkeessä riippuva vakka/tuohinen, josta hän
kylvi siemenet
laiho = heilimöivä vilja, kaskimaallakin
"lakkieri" - musta kiiltolakka = kaskenpoltto oli hidasta, kuumaa ja nokista puuhaa - noki tunkeutui kaskenpolttajan
vaatteiden läpi ja muodosti hikeen
yhdyttyään kiiltävän, lakkamaisen pinnan, "lakkierin",
niin että viertäjät olivat kuin "neekerläisiä, neekereitä"
"lihan paistaminen rievussa" = kaskenpoltosta käytetty kansanomainen nimitys, katso "lakkieri" - kysyttiin:
"jokkoon teill on lihhoo rievussa paistettu?" - kun haluttiin tietää, onko kaskea poltettu
luuta, varpu = palonkuokkijoilla, naisilla ja lapsilla, oli mukanaan luuta tai varpu, joilla he lakaisivat kivien pinnoille
ja kantojen neniin singonneet siemenet alas, tuhkamaahan - saman työn saattoi tehdä ilman luutaa sormin
"neekerläinen, neekeri" = kiiltomusta kaskenpolttaja - katso "lakkieri"
ohjeistusta kyntömiehelle = kun kyntö ei sujunut, kuten esimerkiksi kivikkokaskessa, kyntäjälle
saatettiin huomauttaa: "etpä osanna oekeelta reonalta lähtee kyntämään" - huomautus oli sarkastinen,
koska kaikilta reunoilta oli sama lopputulos - saatettiin myös huomauttaa: "poekki juureen sattu vako" - siis
kyntäjän eteen tuli poikittain oleva puunjuuri - mutta niitäkään ei voinut mitenkään välttää, oli mahdotonta
valita juuria myöten kulkevaa kyntösuuntaa
palo = kasken nimitys polton jäljiltä - nimenä myös tulenmaa, "tulemmoa" - nimityksenä myös raivio
paloaatra = aura, jolla palonkylvön jälkeen suoritettiin palonkyntö
paloelo = kaskessa kasvanut vilja, elo - vrt. pellossa kasvanut, peltoelo
palohalme = kaskessa kasvanut vilja, elo - sama kuin kaskihalme
palokaura = kaskessa kasvanut kaura
palokuokka, palonkuokkija = kuokka, jolla kynnetty maa hienonnettiin - neljä "akkoo" tarttui palokuokkiin, jotka hienonsivat
maan lopullisesti - kuokkimisen tahdissa ja lettien heiluessa he tamppasivat jaloillaan kuokitun alan tasaiseksi - tämäkin
työ vaati suurta taitoa, että ei syntynyt "väläkkyjä" - katso "väläkky"
palonkylvö = tulenmaan pintaan viskotaan siemenet - kauraa 3,5 hl hehtaarille - ruista 1 hl hehtaarille - näin kylvettyä
ruista, joka näin kylvettiin yhtaikaa jonkin kevätviljan kanssa, sanottiin juureisrukiiksi tai vain juureiseksi
palonkyntö, palonkyntäjä = palonkylvön jälkeen suoritettu kyntö - vaati suurta taitoa ja kärsivällisyyttä,
sillä paloaatran sorkat takertuivat vähän väliä juurten lonkeroihin - katso paloaatra
palonsiivuu, palonsiivous = pälvien polton jälkeen seuraava vaihe - yhtään kalikkaa ei saanut
heittää palolta metsään, sillä se olisi ollut samaa, kuin heittää kakku metsään - "sama kun viskoes kakuv mehtän"
palorante = loppuun palamaton runko
piellos = kyntömiehen jäljiltä jäänyt kyntämätön kohta
pilkoittaminen, rastitus = kaskialue vallattiin yhteisiltä takamailta kaatamalla sieltä täältä puu ja
laikuttamalla alueen reunapuita hakkaamalla kirvellä kyljestä kaarnapala pois - menettelyä nimitettiin pilkoittamiseksi tai rastimiseksi
pyältäminen, pyällys, pykälikkö = lyötiin läpi kuoren kapea, elävään puuhun ulottuva lovi, jolloin puu kuolee elävänä pystyyn -
kun pykälikkö oli kuivunut riittävästi, hakattiin alusmetsä ja ehkä osa pyälletyistä puistakin seunoiksi - paksu pyällyspuu jäi poltettaessa seisomaan,
kuivi ja kelottui
pälvet, "pälävet" = viertämisen jälkeen maahan jäivät palamattomat, mustumattomat kohdat, jotka piti polttaa - niihin kasattiin
poltettaviksi kalikoita, risuja, juurikoita ja palorantteita, joista muodostui rovihtu, rovio - katso rovihtu ja palorante
raahnaseminen = suorasorkkaisella paloaatralla kyntöä
raivio = polton tuloksena kaskialueesta tuli raivio, kun tuli oli sen raivannut
rasi = sateisuuden tai muun syyn vuoksi polttamatta jäänyt kaski on rasi
rasiin kaato = puut kaadettiin juhannuksen aikaan ja parhaaseen lehtiaikaan, jolloin lehdet imivät
kesän aikana puusta pois kosteuden - kaskenpoltto tapahtui seuraavana kesänä
rieskamaa = yksi kolmesta kaskityypistä, lehti- ja sekametsään soveltuva kaskityyppi
rintarovio = puut koottiin kaskimaan reunaan rintarovioksi, mikä sopivan tuulen puhaltaessa
pistettiin tuleen koko pituudeltaan - viertokangilla tätä roviota syöstiin vauhdikkaasti sinkauttaen eteenpäin
riskit kaskeamisessa = suurin riskitekijä oli sää: suunniteltuna polttamisaikana saatu sade tai heti kylvön jälkeen alkanut kuivuus merkitsivät useimmiten katoa
risukarhi ja risuäes = kaskiviljelyssä käytetty karhityyppi - käsihara syrjäytyi toissijaiseksi maanpinnan repimis- ja siemenen maahan sekoitusvälineeksi miesten ohjaaman
hevosvetoisen risuäkeen tullessa käyttöön
rovihtu, rovio = palamattomiin pälvipaikkoihin koottu puukasa, joka poltetaan - rovioiden polttoa
riitti vielä senkin jälkeen, kun pälvet oli poltettu, sillä kaikki puuaines pyrittiin polttamaan tarkkaan - miehet katkoivat kirveillä
juuria ja repivät niitä maasta - naiset poimivat maasta irtonaisia kalikoita, eli suorittivat "kalikanpoemua"
ryöstäytyminen, tulen karkaaminen = tuli uhkasi kaiken aikaa ryöstäytyä kaskesta alueelle, jolle se ei saanut sitä tehdä - ryöstäytymistä estettiin
taioin ja loitsuin - karkaamaan pyrkivää tulta pidäteltiin märällä luudalla, hosalla
siena, sienat, seuna, seunat = kaskenpoltossa käytetyt, viiden kirvesvarren pituiset pölkyt, jotka poltettiin -
pölkyt järjestettiin sienarinnoiksi telojen päälle, ja tätä systeemiä siirretliin palavana, käyttäen viertovankua
sitkain = tikku, jolla kylväjä merkitsi kylvämänsä maapinnan rajan, jotta ei olisi kylvänyt samaa maata kahteen kertaan
sorto = viljelyä varten kaadettu metsäala, jonka puut poltetaan, kaadetut puut - toisena nimenä kaski
sytytys = kaski sytytettiin päästään halkaistuun keppiin kiinnitetyllä palavalla tuohikäpryllä koko laidaltaan
tamppaaminen = palonkuokkijat tamppasivat kuokitun maan, jossa viljan siemenet jäivät odottamaan sadetta
tulenkuljettaja = tulta kaskessa vietiin eteenpäin moninaisesti, sytykkein ja sytytyksin
tulenmaa, "tulemmoa" = palo, eli kasken nimitys polton jäljiltä - muistuttaa "mustekaloja täynnä olevaa merenpohjaa" - mustuneet kannot ovat
"kuin mustekalan ruumiita" - sikin sokin risteilevät, palaneet juuret "kuin mustekalan lonkeroita" - poltetun maan yksi nimi on raivio
töpeksimällä kylvö = nauris voidaan kylvää töpeksimällä eli sylkemällä - näin siemenet saavat tarvittavan kosteuden kasvun alkutaipaleelle,
ja tulevat tarpeeksi harvaan
vanko = vieritys eli viertäminen eli vierto, tapahtui optimaalisessa tapauksessa vangolla, pitkällä salolla, jonka päähän oli kiinnitetty
kookas rautakoukku
varsinainen kaski = yksi kolmesta kaskityypistä, lehti- ja sekametsään soveltuva kaskityyppi -
kaadettu ja oksittu lehti- tai sekametsän puusto sai kuivua seuraavaan kesään, jolloin se poltettiin
veresmaa = palavan kaskimaan edessä oleva, palamaton maa
vesuri = naiset, vanhukset ja varttuneemmat lapset katkaisivat kesän alussa kaskenkaatajan edeltä vesat, pensaat ja
isompien puiden alaoksat vesureilla (kassara, kärkkö) niin korkealta kuin kukin ylettyi
viertokanki = 3 - 4 m pitkä ja 5 cm paksu koivunrunko - viertokanget työnnettiin kaskenpolton alkuvaiheessa rintarovion alle,
ja palavia puita vieriteltiin sitten polttamaan palamatonta veresmaata
viertomies, kaskenviertäjä = kaskenvierrossa vierittämisen suorittaja
viertovanku = palavien sienojen liikuttelemisessa käytetty väline - katso siena
viertäminen, vierto, = palavan kasken puiden vierittäminen palamisen edistämiseksi - erityisesti
paikkoihin, joissa ei ollut kylliksi palavaa materiaalia -
sen vuoksi, että palo tapahtui koko alueella ja tuhkaa levisi tasaisesti kaikkialle kaskeen
"väläkky" = taitamaton palonkuokkija kuokki siemenet kasaan, jolloin maahan jäi siemenettömiä, autioita kohtia, "väläkkyjä"
