Menu
Juhlat
Raatajat rahanalaiset eli Kaski - Eero Järnefelt (1863 - 1937)
Kaskenpoltto

Kaskenpoltto oli aloitettava kesäkuulla ja sitä voitiin suorittaa vielä heinäkuullakin. Kaskenpoltossa maanpinta puineen ja muine kasvillisuuksineen poltettiin, jolloin syntynyt tuhka rikastutti ravinteillaan maan, eli lisäsi maan kasvuvoimaa. Myös poltossa syntyvä kuumuus vaikutti maassa oleviin yhdisteisiin siten, että kylvetyt kasvit pystyivät käyttämään maan ravinteita hyväkseen paremmin kuin polttamattomalla maalla. Kaskenpoltossa olivat mukana miehet, naiset ja lapset. Kyntötöistä vastasivat vain miehet.

Vuosisatojen ajan jatkunut kaskeaminen jatkui vielä voimallisena 1800-luvulla, mutta 1860-luvulla tapahtunut metsien puutavaran arvonnousu aikaansai sen, että metsiä ei enää kannattanut polttaa kaskina. Täyskielto kaskeamiselle annettiin vuonna 1886.

Pieni kaskisanasto

Pienessä kaskisanastossa on kooste kaskenpolton perussanastoa. Mukaan tuli melkomoinen annos aitoa autenttisuutta, sillä sanaston laadinnassa oli apuna Suomen Kuvalehden hieno artikkeli vuodelta 1928. Siinä toimittaja oli päässyt paikan päälle seuraamaan kaskenpolttoa ja jututtamaan kaskenpolttajia, ja hän oli artikkelissaan kursiivein ja selityksin selvitellyt kaskenpolttoa ja sen peruskäsitteitä, eli terminologiaa, kuten hän itse ilmaisi.

Saman toimittajan, Ahti Rytkösen, tekemä lyhytelokuva kaskenpoltosta löytyy YouTubesta.
Raatajat rahanalaiset eli Kaski

Eero Järnefelt (1863 - 1937) - "Raatajat rahanalaiset eli Kaski".
Pieni kaskisanasto
  • hankoaura = karjalaiset tutustuivat viimeistään 1100-luvulla naapureidensa slaavien suurkaskenviljelyn yhteydessä kehittämään kyntövälineeseen, kaksikyntiseen hankoauraan - käytettiin lähinnä lehti- ja sekametsäkaskilla toisesta viljelyvuodesta lähtien
  • havumetsäkaski, huhta, huuhta = yksi kolmesta kaskityypistä
  • hosa = karkaamaan pyrkivää tulta pidäteltiin märällä luudalla, hosalla
  • huhta, huuhta, huhtakaski = havumetsän kaskeaminen
  • huhtakoukku, huuhtakoukku = kyntövälineistä primitiivisin ja niin ollen ehkä vanhinkin oli yksikyntinen (huuhta)koukku.
  • hylätty kaskimaa = ensimmäisinä puulajeina viljelystä hylätylle kaskelle nousivat vihertävä koivu ja harmahtava leppä
  • juureisruis, juureinen = ruista, joka kylvettiin kaskeen polton jälkeen yhtaikaa jonkin kevätviljan kanssa, sanottiin juureisrukiiksi tai vain juureiseksi
  • jyvän verestyminen = jyvän sanotaan verestyvän tulimaassa kasvaessaan - siitä tulee hienompikuorinen ja rukiinjyvän kerrotaan siinä muodoltaan hieman pyöristyvän
  • kalikanpoiminta, "kalikanpoemu" = naiset ja lapset keräsivät kalikoita ja oksia rovioihin - katso rovihtu, rovio
  • "kantona kaskessa" = kannot haittasivat kasken kyntämistä, sanonta on siirtynyt muuhun käyttöön, kun jokin taikka joku vastustaa
  • kaskeamaton = alue, jota ei ole kaskettu
  • kaskenhakkuu, -kaadanta, kaskenkaato, kaskenkaataja = puiden kaato kaskea varten, havumetsässä varhain keväällä, lehtimetsässä kevätkesällä
  • kaskenoja = palaneeseen maahan syntyi monttuja, jotka täyttyivät vedellä - vesi johdettiin pois ojan avulla
  • kaskenpoltto, kaskenpolttaja = kasken polttaminen ja sen suorittaja - kasken poltto ajoittui kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun - polttaminen suoritettiin mieluiten vastatuuleen, jolloin palaminen kävi tasaisesti ja hitaasti pysyen hallinnassa
  • kaskenvierto, viertäminen = palavan kasken puiden vierittäminen palamisen edistämiseksi - ja erityisesti, jotta palo siirtyi tasaisesti kaskimaan joka kohtaan
  • kaskenviertäjä, viertomies, viertäjä = kaskenvierrossa vierittämisen suorittaja
  • kaski = viljelyä varten kaadettu metsäala, jonka puut poltetaan, kaadetut puut - toisena nimenä sorto
  • kaskiaatra, kaskiaura = kaskiaura, paloaura, paloaatra
  • kaskiaho = ahottunut kaskimaa
  • kaskialue = kaskettavaksi valittu tai kaskena oleva metsäalue
  • kaskihalme = kylvetty ja kasvava kaskiviljelys - sama, kuin palohalme
  • kaskihara = tuhka ja kylvösiemenet sekoitettiin vanhimpaan aikaan maahan kaskiharalla eli käsiharalla
  • kaskikausi = aika, jolloin kaskeaminen oli vallitseva viljelystapa
  • kaskikulttuuri = kaskenpoltto viljelymuotona
  • kaskimaa = kaskeksi sopiva, kaskena ollut tai oleva maa
  • kaskimaan valtaus = kaskialue vallattiin yhteisiltä takamailta kaatamalla sieltä täältä puu ja laikuttamalla alueen reunapuita hakkaamalla kirvellä kyljestä kaarnapala pois - menettelyä nimitettiin pilkoittamiseksi tai rastimiseksi
  • kaskimetsä = kaskeksi valittu metsä
  • kaskinauris = kaskessa viljelty makea nauris
  • kaskiohra = kaskessa viljelty ohra
  • kaskiraade = kaskimaa
  • kaskiruis = kaskessa viljelty ruis
  • kaskisavu = parhaana polttoaikana sankka savu nousi kymmenien vaarojen rinteiltä
  • kaskitalous = kaskenpolttoon perustuva talous
  • kaskityypit = kolme päätyyppiä: varsinainen kaski, rieskamaa, havumetsäkaski
  • kaskiviljalajit = kaskiviljat olivat omia lajikkeitaan, jotka eivät menestyneet peltoviljoina - ainakin varhaiskeskiajalta lähtien vallitseva kaskivilja oli ruis - kaskissa viljeltiin myös kauraa, ohraa, naurista ja pellavaa - myös tattaria, joka ei ole vilja- vaan tatarkasvi
  • kaskiviljely, kaskiviljelijä = kasken avulla tapahtuva viljely ja sen harjoittaja
  • kaskiäes = valmistettiin oksaisesta kuusenkarahkasta, johon jätettiin oksan tyvet piikeiksi
  • kaskuri = hankoauran tyyppinen kasken kyntöväline oli nimeltään kaskuri - se muistutti huhtakoukkua, mutta kynninpuu eli kara oli alapäästään kaksihaarainen ja rautakärjillä varustettu kuten sahroissa
  • kirves = kaski kaadettiin kirveellä - kaatajina toimivat kirvesvarteen pystyvät täysikasvuiset miehet
  • kivikkokaski = kivisen maaperän peittämä kaskimaa - kyntömiehille hyvin vaikea
  • koloaminen = kaadettujen ja pystyssä olevien puiden kuorintaa ja koloamista, jotta puut kuivaisivat nopeammin
  • konttikuusi = tuuhea kuusi, johon ripustettiin eväskontit - ja jonka alla pidettiin ruokatauot
  • kuokkamiehet, palonkuokkijat = kynnön jälkeen maa hienonnettiin lopullisesti palokuokilla
  • kylvövakka, kylvötuohinen = kylväjällä oli niskan takaa, kaulaviilekkeessä riippuva vakka/tuohinen, josta hän kylvi siemenet
  • laiho = heilimöivä vilja, kaskimaallakin
  • "lakkieri" - musta kiiltolakka = kaskenpoltto oli hidasta, kuumaa ja nokista puuhaa - noki tunkeutui kaskenpolttajan vaatteiden läpi ja muodosti hikeen yhdyttyään kiiltävän, lakkamaisen pinnan, "lakkierin", niin että viertäjät olivat kuin "neekerläisiä, neekereitä"
  • "lihan paistaminen rievussa" = kaskenpoltosta käytetty kansanomainen nimitys, katso "lakkieri" - kysyttiin: "jokkoon teill on lihhoo rievussa paistettu?" - kun haluttiin tietää, onko kaskea poltettu
  • luuta, varpu = palonkuokkijoilla, naisilla ja lapsilla, oli mukanaan luuta tai varpu, joilla he lakaisivat kivien pinnoille ja kantojen neniin singonneet siemenet alas, tuhkamaahan - saman työn saattoi tehdä ilman luutaa sormin


  • Lähteet
    *Kustaa Vilkunan kirjoittama Vuotuinen ajantieto, kustannusosakeyhtiö Otava, 4. painos, Keuruu 1976
    *Kirjasto Virma - Sananparsia
    *Martti Anneberg: Alta Vita - Porokulttuurin ja Lapin luonnon tietosanakirja - Mäntykustannus
    *Oppitori: Sananlaskuja säästä ja sääenteitä
    *Leipätiedotus: Leivän historia
    *Satu Aalto: Suuri Perinnekirja - Karisto 2008
    *Kustaa Vilkuna: Etunimet - Toimittanut Pirjo Mikkonen - Otava
    *Heikki Tarma: Vanhan kansan sääennustuksia
    *Maisteri Helmi Helminen: Sydänkesän työkalenteri - Kotiliesi N:o 12 Kesäkuu 1942
    *Tohtori Kaino W. Oksanen: Kesän tulo ja taivaan merkit - Kotiliesi N:o 11 Kesäkuu 1941
    *Spectrum: Eino Leino
    *Kansatiede: Historiallinen maatalous
    *Ahti Rytkönen: Kaskenpolttajista ja raahnasijoista - Suomen Kuvalehti N:o 36 1928
  • "neekerläinen, neekeri" = kiiltomusta kaskenpolttaja - katso "lakkieri"
  • ohjeistusta kyntömiehelle = kun kyntö ei sujunut, kuten esimerkiksi kivikkokaskessa, kyntäjälle saatettiin huomauttaa: "etpä osanna oekeelta reonalta lähtee kyntämään" - huomautus oli sarkastinen, koska kaikilta reunoilta oli sama lopputulos - saatettiin myös huomauttaa: "poekki juureen sattu vako" - siis kyntäjän eteen tuli poikittain oleva puunjuuri - mutta niitäkään ei voinut mitenkään välttää, oli mahdotonta valita juuria myöten kulkevaa kyntösuuntaa
  • palo = kasken nimitys polton jäljiltä - nimenä myös tulenmaa, "tulemmoa" - nimityksenä myös raivio
  • paloaatra = aura, jolla palonkylvön jälkeen suoritettiin palonkyntö
  • paloelo = kaskessa kasvanut vilja, elo - vrt. pellossa kasvanut, peltoelo
  • palohalme = kaskessa kasvanut vilja, elo - sama kuin kaskihalme
  • palokaura = kaskessa kasvanut kaura
  • palokuokka, palonkuokkija = kuokka, jolla kynnetty maa hienonnettiin - neljä "akkoo" tarttui palokuokkiin, jotka hienonsivat maan lopullisesti - kuokkimisen tahdissa ja lettien heiluessa he tamppasivat jaloillaan kuokitun alan tasaiseksi - tämäkin työ vaati suurta taitoa, että ei syntynyt "väläkkyjä" - katso "väläkky"
  • palonkylvö = tulenmaan pintaan viskotaan siemenet - kauraa 3,5 hl hehtaarille - ruista 1 hl hehtaarille - näin kylvettyä ruista, joka näin kylvettiin yhtaikaa jonkin kevätviljan kanssa, sanottiin juureisrukiiksi tai vain juureiseksi
  • palonkyntö, palonkyntäjä = palonkylvön jälkeen suoritettu kyntö - vaati suurta taitoa ja kärsivällisyyttä, sillä paloaatran sorkat takertuivat vähän väliä juurten lonkeroihin - katso paloaatra
  • palonsiivuu, palonsiivous = pälvien polton jälkeen seuraava vaihe - yhtään kalikkaa ei saanut heittää palolta metsään, sillä se olisi ollut samaa, kuin heittää kakku metsään - "sama kun viskoes kakuv mehtän"
  • palorante = loppuun palamaton runko
  • piellos = kyntömiehen jäljiltä jäänyt kyntämätön kohta
  • pilkoittaminen, rastitus = kaskialue vallattiin yhteisiltä takamailta kaatamalla sieltä täältä puu ja laikuttamalla alueen reunapuita hakkaamalla kirvellä kyljestä kaarnapala pois - menettelyä nimitettiin pilkoittamiseksi tai rastimiseksi
  • pyältäminen, pyällys, pykälikkö = lyötiin läpi kuoren kapea, elävään puuhun ulottuva lovi, jolloin puu kuolee elävänä pystyyn - kun pykälikkö oli kuivunut riittävästi, hakattiin alusmetsä ja ehkä osa pyälletyistä puistakin seunoiksi - paksu pyällyspuu jäi poltettaessa seisomaan, kuivi ja kelottui
  • pälvet, "pälävet" = viertämisen jälkeen maahan jäivät palamattomat, mustumattomat kohdat, jotka piti polttaa - niihin kasattiin poltettaviksi kalikoita, risuja, juurikoita ja palorantteita, joista muodostui rovihtu, rovio - katso rovihtu ja palorante
  • raahnaseminen = suorasorkkaisella paloaatralla kyntöä
  • raivio = polton tuloksena kaskialueesta tuli raivio, kun tuli oli sen raivannut
  • rasi = sateisuuden tai muun syyn vuoksi polttamatta jäänyt kaski on rasi
  • rasiin kaato = puut kaadettiin juhannuksen aikaan ja parhaaseen lehtiaikaan, jolloin lehdet imivät kesän aikana puusta pois kosteuden - kaskenpoltto tapahtui seuraavana kesänä
  • rieskamaa = yksi kolmesta kaskityypistä, lehti- ja sekametsään soveltuva kaskityyppi
  • rintarovio = puut koottiin kaskimaan reunaan rintarovioksi, mikä sopivan tuulen puhaltaessa pistettiin tuleen koko pituudeltaan - viertokangilla tätä roviota syöstiin vauhdikkaasti sinkauttaen eteenpäin
  • riskit kaskeamisessa = suurin riskitekijä oli sää: suunniteltuna polttamisaikana saatu sade tai heti kylvön jälkeen alkanut kuivuus merkitsivät useimmiten katoa
  • risukarhi ja risuäes = kaskiviljelyssä käytetty karhityyppi - käsihara syrjäytyi toissijaiseksi maanpinnan repimis- ja siemenen maahan sekoitusvälineeksi miesten ohjaaman hevosvetoisen risuäkeen tullessa käyttöön
  • rovihtu, rovio = palamattomiin pälvipaikkoihin koottu puukasa, joka poltetaan - rovioiden polttoa riitti vielä senkin jälkeen, kun pälvet oli poltettu, sillä kaikki puuaines pyrittiin polttamaan tarkkaan - miehet katkoivat kirveillä juuria ja repivät niitä maasta - naiset poimivat maasta irtonaisia kalikoita, eli suorittivat "kalikanpoemua"
  • ryöstäytyminen, tulen karkaaminen = tuli uhkasi kaiken aikaa ryöstäytyä kaskesta alueelle, jolle se ei saanut sitä tehdä - ryöstäytymistä estettiin taioin ja loitsuin - karkaamaan pyrkivää tulta pidäteltiin märällä luudalla, hosalla
  • siena, sienat, seuna, seunat = kaskenpoltossa käytetyt, viiden kirvesvarren pituiset pölkyt, jotka poltettiin - pölkyt järjestettiin sienarinnoiksi telojen päälle, ja tätä systeemiä siirretliin palavana, käyttäen viertovankua
  • sitkain = tikku, jolla kylväjä merkitsi kylvämänsä maapinnan rajan, jotta ei olisi kylvänyt samaa maata kahteen kertaan
  • sorto = viljelyä varten kaadettu metsäala, jonka puut poltetaan, kaadetut puut - toisena nimenä kaski
  • sytytys = kaski sytytettiin päästään halkaistuun keppiin kiinnitetyllä palavalla tuohikäpryllä koko laidaltaan
  • tamppaaminen = palonkuokkijat tamppasivat kuokitun maan, jossa viljan siemenet jäivät odottamaan sadetta
  • tulenkuljettaja = tulta kaskessa vietiin eteenpäin moninaisesti, sytykkein ja sytytyksin
  • tulenmaa, "tulemmoa" = palo, eli kasken nimitys polton jäljiltä - muistuttaa "mustekaloja täynnä olevaa merenpohjaa" - mustuneet kannot ovat "kuin mustekalan ruumiita" - sikin sokin risteilevät, palaneet juuret "kuin mustekalan lonkeroita" - poltetun maan yksi nimi on raivio
  • töpeksimällä kylvö = nauris voidaan kylvää töpeksimällä eli sylkemällä - näin siemenet saavat tarvittavan kosteuden kasvun alkutaipaleelle, ja tulevat tarpeeksi harvaan
  • vanko = vieritys eli viertäminen eli vierto, tapahtui optimaalisessa tapauksessa vangolla, pitkällä salolla, jonka päähän oli kiinnitetty kookas rautakoukku
  • varsinainen kaski = yksi kolmesta kaskityypistä, lehti- ja sekametsään soveltuva kaskityyppi - kaadettu ja oksittu lehti- tai sekametsän puusto sai kuivua seuraavaan kesään, jolloin se poltettiin
  • veresmaa = palavan kaskimaan edessä oleva, palamaton maa
  • vesuri = naiset, vanhukset ja varttuneemmat lapset katkaisivat kesän alussa kaskenkaatajan edeltä vesat, pensaat ja isompien puiden alaoksat vesureilla (kassara, kärkkö) niin korkealta kuin kukin ylettyi
  • viertokanki = 3 - 4 m pitkä ja 5 cm paksu koivunrunko - viertokanget työnnettiin kaskenpolton alkuvaiheessa rintarovion alle, ja palavia puita vieriteltiin sitten polttamaan palamatonta veresmaata
  • viertomies, kaskenviertäjä = kaskenvierrossa vierittämisen suorittaja
  • viertovanku = palavien sienojen liikuttelemisessa käytetty väline - katso siena
  • viertäminen, vierto, = palavan kasken puiden vierittäminen palamisen edistämiseksi - erityisesti paikkoihin, joissa ei ollut kylliksi palavaa materiaalia - sen vuoksi, että palo tapahtui koko alueella ja tuhkaa levisi tasaisesti kaikkialle kaskeen
  • "väläkky" = taitamaton palonkuokkija kuokki siemenet kasaan, jolloin maahan jäi siemenettömiä, autioita kohtia, "väläkkyjä"
  • Martta Wendelin Kotiliesi Martta Wendelin Kotiliesi
    Kotiliedet ja Martta Wendelin

    Martta Wendelin (23.11.1893 - 1.3.1986) oli suuri suomalainen taiteilija ja satujen kuvittaja. Martta Wendelinin kuvista on sanottu, että niissä vallitsee ikuinen sunnuntai. Hänet muistetaan lehtikuvituksistaan, erityisesti Kotilieden kansista, sekä satukuvistaan ja postikorteistaan.
    Satujen kuvittajana Wendelin oli oman aikansa merkittävin. Sadut ja satujen kuvamaailma olivat läsnä myös Wendelinin aapiskuvituksessa, hän on kuvittanut useita aapisia, joita Suomen kouluissa on luettu vuosikymmenten ajan. Kirjankuvituksia ja kirjankansia hän on tehnyt liki 400.

    All Rights Reserved
    *Kuvat - Copyright © Antikvariaatti Punaparta
    *** tunturisusi.com linkit ***