Elossa 11 alalajia
Masaileijona, senegalinleijona,
transvaalinleijona eli afrikanleijona, angolanleijona eli katanganleijona,
koilliskongonleijona, kongonleijona, nubianleijona eli itäafrikanleijona,
abessinianleijona, somalianleijona, kalaharinleijona ja aasianleijona.
Kymmenen näistä alalajeista elää Afrikassa ja vain yksi Aasiassa.
Kalaharinleijona (Panthera leo verneyi)
Kalahari on kooltaan suuri, kuiva puoliaavikko eteläisen Afrikan keskiosissa. Alueelle
ovat tyypillisiä punaiset hietikot ja kuivuneet suola-altaat. Auringon paahtaessa kuumuus
voi olla niin armoton, että sanotaan "kärpästenkin hakeutuvan varjoon", kuten David
Livingstone kirjoitti 1800-luvulla. Näissä vaativissa oloissa elää ja selviytyy kalaharinleijona.
Kalaharinleijonan tassut ovat tavallista isommat, niin että se selviytyy pehmeässä hiekassa.
Sen turkki on vaaleampi, kuin muiden leijonien ja toimii erinomaisena suojavärinä hiekka-alueilla -
uroksilla harja on usein musta. Kalaharinleijonien hartiakorkeus on suurempi kuin muilla leijonilla.
Kalaharissa leijonien laumat ovat pienempiä, kuin muualla Afrikassa ja niiden reviirit ovat suurempia.
Kalaharinleijonat saalistavat aika paljon pienikokoistakin riistaa, vaikkakin gasellikeihäsantiloopit ja
muut suuremmat nisäkkäät muodostavat niiden ravinnosta pääosan.
Kuten muutkin Afrikan eläimet, on kalaharinleijonakin täysin rauhoitettu ja suojeltu eteläisen Afrikan
suurissa luonnonpuistoissa, joita ovat Kalaharin kansallispuiston suojelualue Botswanassa
ja Gemsbok, kansallispuisto Etelä-Afrikassa. Alueen puistot ovat yhdistyneet vuonna 2000 ja
kantavat nimeä Kgalagadi Transfrontier National Park.
Masaileijona (Panthera leo massaicus)
Masaileijona elää Itä- ja Etelä-Afrikan
suojelualueilla, mutta viime aikoihin asti metsästyslupia masaileijonan
ampumiseen on myönnetty.
Senegalinleijona (Panthera leo senegalensis)
Senegalinleijonaa tavataan läntisessä Afrikassa, kuten Senegalissa, Mauritaniassa,
Nigeriassa, Togossa, Norsunluurannikolla, Ghanassa, Beninissä, Sierra Leonessa,
Liberiassa ja Burkina Fasossa. Vaikka asuinseutu on laaja,
on laji luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Aasianleijona (Panthera leo persica)
Katso aasianleijonasta tarkemmin sen
omalta sivulta.
All rights reserved
*Kuva - Copyright
© Website/Daniel Eskridge, 3D Render Artist
© Flickr/Daniel Eskridge
Art used with permission.
Luolaleijona hyökkää villasarvikuonon kimppuun
Jääkauden päättyessä katosi Euroopasta sukupuuttoon monta eläinlajia. Niitä oli
kuvassa vasemmalla hyökkäävä luolaleijona
(Panthera leo spelaea). Se oli jättiläiskokoinen
leijonan alalaji, joka eli sekä Euroopassa että Siperiassa. 500 kg:n painoisella
luolaleijonalla oli säkäkorkeutta puolitoista metriä - pituutta häntineen runsaat neljä metriä.
Luolaleijonan hyökkäyksen kohteena
on toinen samoihin aikoihin, noin 10 000 vuotta sitten sukupuuttoon kuollut, Euroopassa elänyt
laji villasarvikuono
(Coelodonta antiquitatis). Villasarvikuonolla oli pituutta
nelisen metriä ja säkäkorkeutta "vain" 1,8 metriä, mutta painoa 3 600 kg.
Taiteilija Daniel Eskridge.
Luolaleijona ja ihminen
Kivikauden ihmisille luolaleijona on ollut hyvin vaarallinen kohdattava. Luolaleijonan tiedetään
tappaneen myös ihmisiä. Valtavasta koostaan huolimatta luolaleijonat olivat
kaikkien kissaeläinten lailla liikkeissään äänettömiä, sulavia ja nopeita.
Vaikka luolaleijona joskus onnistuikin yllättämään ihmisen,
niin nämä kivikauden urheat ihmiset eivät siitä suinkaan hätkähtäneet, vaan kävivät puolestaan vastahyökkäykseen.
Ilmeisen tehokkaasti, koska luolaleijonan sukupuuton syiksi katsotaan sekä ilmastomuutokset,
ilmaston lämpeneminen, että myös ihmisen aikaansaannokset, eli liiallinen tappaminen.