Metsäjänis Lepus timidus

METSÄJÄNIS (Lepus timidus) - Linnaeus, 1758

Nimensä mukaisesti metsäjänis viihtyy metsissä. Meillä sitä tavataan tuntureiden koivikoista etelän lehtometsiin. Metsäjänis voi elää avoimessakin maastossa, tuntureilla jopa ylhäällä puurajan yläpuolella.

Tieteellinen luokittelu

Domeeni	Eucarya	aitotumalliset
Kunta	Animalia	eläinkunta
Pääjakso	Chordata	selkäjänteiset
Alajakso	Vertebrata	selkärankaiset
Luokka	Mammalia	nisäkkäät
Lahko	Lagomorpha	jäniseläimet
Heimo	Leporidae	jänikset ja kaniinit
Suku	Lepus	jänikset
Laji	timidus	metsäjänis

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright David Newland

Irlannissa elävä metsäjäniksen alalaji (Lepus timidus hibernicus) on ruskea ympäri vuoden.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Joachim S. Müller

Ominaisuuksia

Pituus 46 - 61 cm, häntä 4 - 9 cm, korva 6 - 9,5 cm sekä paino 2 - 5,8 kg.

Useimmilla seuduilla metsäjäniksen väri vaihtuu vuodenaikojen mukaisesti. Pohjoisessa talviturkki on aivan valkoinen, vain korvanpäät ovat mustat. Keväällä se vaihtuu harmaanruskeaksi kesäturkiksi. Väristä puuttuu kuitenkin rusakon kellanruskea taikka ruosteenkeltainen vivahde.

Karvanvaihto tapahtuu ilmaston (valon) vaikutuksesta ja se on mainio sopeutuma lumiseen talviympäristöön, jossa laji elää. Lumeen painautuva metsäjänis muistuttaa erehdyttävästi lumen peittämää kiveä.

Töpöhäntä on koko vuoden valkoinen sekä päältä että alta. Tassut ovat isot. Näillä tassuillaan metsäjänis pinkoo tarvittaessa jop 60 kilometrin tuntinopeudella.

Talvisia jälkiä

Talvella metsäjänis loikkii mielellään entisiä jälkiään pitkin, joten muodostuu todellisia polkuja. Takajalkojen varpaat metsäjänis levittää ikään kuin lumikengiksi, jolloin se pystyy kulkemaan lumella siihen uppoamatta. Takajalkojen jäljet ovat pehmeässä lumessa päärynänmuotoiset. Talvisia syöntijälkiä ovat kuoresta paljaiksi nakerretut pensaat ja pudonneet oksat.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright Anders Steen Nilsen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright David Newland

Metsäjäniksen levinneisyys

Metsäjänis elää Euraasiassa, Siperian ja Euroopan pohjoisosissa. Lisäksi eristyneitä populaatioita on Alpeilla, Irlannissa, Islannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Hokkaidossa. Maantieteellisen eristymisen tuloksena on monin paikoin syntynyt muotoja, joita poikkeavuutensa vuoksi hyvin voisi pitää erillisinä rotuina.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Levinneisyyskartta Copyright Pio2009

Äänet

Vaaran uhatessa metsäjänis kirkaisee kimeästi ja se huutaa myös parittelun yhteydessä. Usein jäniksellä sanotaan olevan puputtava ääni, kuitenkin ilmeisen virheellisesti. Mahdollisesti helmipöllön soidinääntelyä on luultu jäniksen puputukseksi.

Ravinto

Metsäjäniksen ravintona ovat ohuet oksat, sekä raidan, pajun, haavan, pihlajan ja koivun kuori ja edelleen ruohot ja varvut, kuten mustikka, juolukka ja kanerva. Erityisen tärkeitä ovat koivun valkuaisainepitoiset latvasilmut. Lisäksi jänis voi syödä männyntaimien edellisvuotisia silmuja. Kuusen se sitävastoin jättää rauhaan.

400 papanaa päivässä

Talvisaikaan metsäjänis syö puolisen kiloa ravintoa päivässä. Ahkeran ruokailun tuloksena jänis ulostaa noin 400 papanaa päivässä. Papanat koostuvat pääosin ravinnon puuaineksesta.

Liikkuminen

Metsäjänis on liikkeellä enimmäkseen yöllä ja liikkuu talvella metsämaastossa noin 4 km yössä. Päivät se lepää kyyristyneenä, yleensä kuitenkin ympäristöä tarkkaillen. Se voi myös joskus kaivautua lumeen päivän ajaksi. Lumisateella ja vielä jonkin aikaa sen jälkeen jänis ei mielellään liiku. Kesällä se on hyvä uimari.

Lisääntyminen

Kiima-aika alkaa etelässä jo helmikuussa, pohjoisempana maalis-huhtikuussa. Kantoaika on noin 50 vrk. Poikaset syntyvät karvapeitteisinä ja näkevinä. Pesueessa on 2 - 5, poikkeustapauksissa jopa 8 poikasta. Naaras saa vuodessa 1 - 3 poikuetta. Uusi kiima voi alkaa, kun edellisiä pentuja vielä imetetään.

Poikaset imevät emoa kerran vuorokaudessa ja vain muutaman minuutin kerrallaan. Kasvisravintoa ne alkavat syödä jo parin päivän ikäisinä ja selviytyvät ravinnon etsinnästä omin neuvoin jo suunnilleen viikon kuluttua.

Metsästys

Metsäjänis on Suomessa riistaeläin. Viime vuosina sitä on vuosittain metsästetty noin 200 000. Metsäjänisten määrät vaihtelevat vuosittain suuresti. Kantaa voivat harventaa erilaiset taudit.