Talvisia jälkiä
Talvella metsäjänis loikkii mielellään entisiä jälkiään pitkin,
joten muodostuu todellisia polkuja.
Takajalkojen varpaat metsäjänis levittää ikään kuin lumikengiksi, jolloin se pystyy kulkemaan lumella siihen uppoamatta.
Takajalkojen jäljet ovat pehmeässä lumessa päärynänmuotoiset.
Talvisia syöntijälkiä ovat kuoresta paljaiksi
nakerretut pensaat ja pudonneet oksat.
Jänisten polkuanturat ovat karvapeitteiset, minkä johdosta varvasanturat piirtyvät jälkeen epäselvinä hyvässäkin jälkilumessa. Jäniksen takakäpälä on etukäpälää
huomattavasti kookkaampi. Jälkeen piirtyy neljä varvasta. Varpaiden taakse jää vielä kahden karvatyynyn painallukset.
Jäniksen varpaat sijaitsevat epäsymmetrisesti siten, että uloin varvas jää muita varpaita lyhyemmäksi. Tämä epäsymmetrisyys
näkyy selvimmin jäljessä, jossa varpaat ovat supussa. Metsäjäniksen takajalan jälki on 7-10 cm pitkä (ilman kantapäätä),
kun taas isomman rusakon jälki ei juuri ole 9 cm:ä pitempi. Metsäjäniksen takajalka on leveämpi kuin rusakon. Metsäjäniksen ja
rusakon etukäpälät ovat muuten hyvin samankaltaiset; metsäjäniksen etukäpälän jälki on 5-7 cm pitkä, rusakon hieman pienempi. Myös etujalkojen
varpaat sijoittuvat epäsymmetrisesti samalla tavalla kuin takajalkojen. (Riistakolmiot.fi)
400 papanaa päivässä
Talvisaikaan metsäjänis syö puolisen kiloa ravintoa päivässä. Ahkeran ruokailun
tuloksena jänis ulostaa noin 400 papanaa päivässä. Papanat koostuvat pääosin
ravinnon puuaineksesta.
Liikkuminen
Metsäjänis on liikkeellä enimmäkseen yöllä ja liikkuu talvella metsämaastossa
noin 4 km yössä. Päivät se lepää kyyristyneenä, yleensä kuitenkin ympäristöä
tarkkaillen. Se voi myös joskus kaivautua lumeen päivän ajaksi. Lumisateella
ja vielä jonkin aikaa sen jälkeen jänis ei mielellään liiku. Kesällä se on hyvä uimari.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright
© Lena Johansson
Photo used with permission.
Metsäjäniksen levinneisyys
Metsäjänis elää Euraasiassa, Siperian ja Euroopan
pohjoisosissa. Lisäksi eristyneitä populaatioita on Alpeilla, Irlannissa, Islannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Hokkaidossa.
Maantieteellisen eristymisen tuloksena on monin paikoin syntynyt muotoja, joita
poikkeavuutensa vuoksi hyvin voisi pitää erillisinä rotuina.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Levinneisyyskartta Copyright
Pio2009
Äänet
Vaaran uhatessa metsäjänis kirkaisee kimeästi ja se huutaa myös parittelun yhteydessä.
Usein jäniksellä sanotaan olevan puputtava ääni, kuitenkin ilmeisen virheellisesti.
Mahdollisesti helmipöllön soidinääntelyä on luultu jäniksen puputukseksi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Marko Knuutila
Ravinto
Metsäjäniksen ravintona ovat ohuet oksat, sekä raidan, pajun, haavan, pihlajan ja koivun
kuori ja edelleen ruohot ja varvut, kuten mustikka, juolukka ja kanerva. Erityisen
tärkeitä ovat koivun valkuaisainepitoiset latvasilmut. Lisäksi jänis voi syödä
männyntaimien edellisvuotisia silmuja. Kuusen se sitävastoin jättää rauhaan.
Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985.
IUCN
Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät - Otava 1974.
Riistaweb
Aivan nappiin ajallisesti ei turkinvärin vaihto ole mennyt - mutta ihan kohta sataa lunta.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
David Newland