Levinneisyys
Mustajalkahilleri on kuollut sukupuuttoon Kanadasta. Yhdysvalloissakin laji
oli 1980-luvulla kuolemassa sukupuuttoon, mutta on elpynyt vuonna 1981 aloitetun tiiviin suojeluohjelman
ja istutusten ansiosta. Vuodesta 1985 lähtien tarhaoloissa on syntynyt yli 8 000
mustajalkahilleriä, suurimman osan syntymäkuukausi on ollut toukokuu.
Pohjois-Amerikassa, siellä erityisesti Pohjois-Dakotan ja Wyomingin osavaltioissa, elää nykyisin
istutettu mustajalkahillerikanta. Mustajalkahillereitä on istutettu myös USA:n muihin osavaltioihin.
Vuonna 2013 Yhdysvalloissa eli villinä luonnossa 1 200 mustajalkahilleriä. Myös erilaisia, pienempiä arvioita
esiintyy. Liittovaltion tavoitteena on, että luonnossa eläisi 3 000 mustajalkahillerin omillaan toimeentuleva kanta.
(The Denver Post 5.9.2017: Hopes for black-footed ferret recovery hang on a plague vaccine hidden in a peanut-butter flavored bait)
Credit: painting by Consie Powell from Kays and Wilson's Mammals of North America, © Princeton University Press (2002)
Mustajalkahillerin uhkia
Mustajalkahillereitä saalistavat monet pedot, kotkat, pöllöt ja kojootit.
Ihmisen tarhoissa kasvatetuilla mustajalkahillereillä ei ole sitä kykyä
selviytyä luonnossa, joka on luonnossa syntyneillä. Siksi mustajalkahillereiden
kuolleisuus on suuri.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© J. N. Stuart
Ravinto
Öisin saalistavien mustajalkahillereiden pääasiallinen ja liki ainut
ravinto on preerikko (preeriakoira).
Yksi mustajalkahilleriperhe tarvitsee vuodessa ravinnokseen noin 700 preerikkoa.
Yli 90 % mustajalkahillerin ravinnosta on preerikoita.
Joskus mustajalkahillerit voivat
syödä myös muita jyrsijöitä, kuten oravia ja hiiriä.
Juuri preerikkokannan romahdus asutuksen ja maatalouden
levitessä ja tuhotessa preerioiden alkuperäistä luontoa, oli syynä siihen, että mustajalkahilleritkin
ajautuivat sukupuuton partaalle. Farmarit ja rancherit myös tappoivat määrättömästi
preerikoita, koska niiden maanalaiset tunnelijärjestelmät olivat tuhoisia heidän viljelmilleen ja laitumilleen.
Samalla, kun
preerikkokaupungeista tuli aavekaupunkeja, katosivat myös mustajalkahillerit.