|
MUSTAJALKAHILLERI (Mustela nigripes) - (Audubon ja Bachman, 1851)
Mustajalkahilleri on Pohjois-Amerikassa elävä näätäeläin, joka oli jo kuolemassa sukupuuttoon - mutta jonka tulevaisuus nyt näyttää paremmalta. Mustajalkahillereitä on jo yli tuhat. Tieteellinen luokittelu
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla, pentu - Copyright Photo Credit: Mehgan Murphy, Smithsonian's National Zoo Smithsonian's National Zoo |
|
|
| Emo pentuineen. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Photo Credit: Mehgan Murphy, Smithsonian's National Zoo Smithsonian's National Zoo |
|
Ominaisuuksia
Mustajalkahilleri on pitkä ja notkean sutjakka eläin. Uroksen keskimääräinen pituus on 53 cm, naaras on 10 % pienempi. Painoa on noin yksi kilo. Hännän pituus on 11 - 13 cm. Jalat ovat hyvin lyhyet. Korvat ovat ovaalin muotoiset. Turkin peitinkarva on itse asiassa vaalea taikka valkoinen, mutta karvojen kärkiosien kellanruskea väri antaa turkille kellanruskean sävyn. Mustajalkahillerin jalat ja hännänpää ovat mustat - mustaa on myös silmien ympärillä. Mustajalkahilleriä voitaisiinkin hyvin kutsua myös mustasilmähilleriksi. Paljon nukkumista Mustajalkahillerit ovat yön kulkijoita ja nukkuvat päivät. Ne voivat nukkua jopa 21 tuntia vuorokaudesta. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright USFWS Endangered Species Photo credit: Ryan Hagerty/USFWS |
|
| Mustajalkahillerin pennut. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Photo Credit: Mehgan Murphy, Smithsonian's National Zoo Smithsonian's National Zoo |
|
Levinneisyys
Mustajalkahilleri on kuollut sukupuuttoon Kanadasta. Yhdysvalloissakin laji oli 1980-luvulla kuolemassa sukupuuttoon, mutta on elpynyt vuonna 1981 aloitetun tiiviin suojeluohjelman ja istutusten ansiosta. Vuodesta 1985 lähtien tarhaoloissa on syntynyt yli 7 000 mustajalkahilleriä, suurimman osan syntymäkuukausi on ollut toukokuu. Pohjois-Amerikassa, siellä erityisesti Pohjois-Dakotan ja Wyomingin osavaltioissa, elää nykyisin istutettu mustajalkahillerikanta. Mustajalkahillereitä on istutettu myös USA:n muihin osavaltioihin. Vuonna 2007 Yhdysvalloissa eli villinä luonnossa yli 750 mustajalkahilleriä, niiden lisäksi vankeudessa oli 250. Näitä vapautettavia mustajalkahillereitä kasvatetaan useissa tarhoissa sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Suunnitelmien mukaan Yhdysvalloissa pyritään siihen, että mustajalkahillereitä on vähintään kymmenessä, erillisessä, itsekseen toimeen tulevassa ja kasvavassa populaatiossa. Tavoitteena on, että vuonna 2010 mustajalkahillereiden kokonaismäärä olisi jo 1 500. Myös Kanadassa on tehty syksyllä vuonna 2009 ensimmäiset mustajalkahillereiden palautukset luontoon, Saskatchewanissa. Se on ainoa seutu Kanadassa, jossa on riittävästi preerikoita mustajalkahillereiden saalistettavaksi. Mustajalkahillereitä saalistavat monet pedot, kotkat, pöllöt ja kojootit. Ihmisen tarhoissa kasvatetuilla mustajalkahillereillä ei ole sitä kykyä selviytyä luonnossa, joka on luonnossa syntyneillä. Siksi mustajalkahillereiden kuolleisuus on suuri. Lähteet Black-Footed Ferret Recovery Program CBC News: Black-footed ferrets breeding in Sask IUCN ADW Animal Diversity Web http://www.sararegistry.gc.ca/ National Geographic Arizona Game and Fish Department |
Ravinto
Öisin saalistavien mustajalkahillereiden pääasiallinen ja liki ainut ravinto on preerikko (preeriakoira). Yksi mustajalkahilleriperhe tarvitsee vuodessa ravinnokseen noin 700 preerikkoa. Yli 90 % mustajalkahillerin ravinnosta on preerikoita. Joskus mustajalkahillerit voivat syödä myös muita jyrsijöitä, kuten oravia ja hiiriä. Juuri preerikkokannan romahdus asutuksen ja maatalouden levitessä ja tuhotessa preerioiden alkuperäistä luontoa, oli syynä siihen, että mustajalkahilleritkin ajautuivat sukupuuton partaalle. Farmarit ja rancherit myös tappoivat määrättömästi preerikoita, koska niiden maanalaiset tunnelijärjestelmät olivat tuhoisia heidän viljelmilleen ja laitumilleen. Samalla, kun preerikkokaupungeista tuli aavekaupunkeja, katosivat myös mustajalkahillerit. Lisääntyminen Mustajalkahilleri on yksikseen elävä ja yhteiseloa on vain lisääntymisaikana. Kantoaika 41 - 43 vrk. Pentuja syntyy 1 - 7, mutta tavallisimmin 3 - 4. Pentujensa suojapaikkana mustajalkahillerit käyttävät preerikoiden maan alle kaivamia käytäviä. 
Credit: painting by Consie Powell from Kays and Wilson's Mammals of North America, © Princeton University Press (2002) Smithsonian: Mustela nigripes - Black-footed Ferret |
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
| *** www.tunturisusi.com *** |