Norsut koskettelevat kärsillään.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by
© Donna Hampshire
*Photo used with permission.
Kärsä
Vaikka maapallolla tiedetään eläneen kolmisensataa nisäkäslajia, jolla on ollut kärsä ja syöksyhampaat, nykyään jäljellä on
enää kolme, Afrikan norsut ja aasiannnorsu.
Norsun kärsä voi painaa jopa 140 kg.
Norsun kärsässä on noin 250 000 lihasta, eli kärsässä on noin kaksi kertaa enemmän lihaksia kuin anakondassa.
Kärsä on muodostunut pidentyneestä nenästä ja siihen kasvaneesta ylähuulesta
ja sen kärjessä on kuin sormimainen lisäke. Kärsä on hyvin vahva, norsu
voi napata sillä kiinni leijonan ja viskata sen muualle. Kärsä on myös hyvin notkea
ja herkkätuntoinen. Se toimii yhtä aikaa sekä haju-, tunto- että
tarttumaelimenä.
Norsu tekee kärsällään mitä erilaisimpia asioita. Se kantaa sillä raskaita esineitä,
katkoo puita ja pensaita kulkiessaan sademetsän tiheikössä ja ottaa ruokaa suuhunsa.
Kärsällään norsu myös juo siten, että se ensin imee sen täyteen vettä - kärsä vetää
noin 8 - 10 litraa - ja ruiskuttaa sitten veden suuhunsa.
Janoinen yksilö voi särpiä tällä tavalla yli 100 litraa muutamassa minuutissa, mutta
yleensä määrät ovat pienempiä ja juominen jaksottuu pitemmälle ajalle.
Kärsällään norsu ruiskuttaa
vettä iholleenkin ja toveriensa päälle kylpyjä ottaessaan. Kärsä on myös mainio
lyömäväline vihollisten kanssa käytäviin kamppailuihin.
Kärsällä voi myös hellästi hyväillä ja tunnustella toista sukupuolta ja norsupienokaisia.
Pikkunorsut nappaavat kärsällään kiinni emonsa hännästä, metsässä tai savannilla
kuljettaessa - ihan kuin pieni lapsi, joka tuntee olonsa turvattomaksi,
tarttuu äitinsä hameenliepeeseen.
Afrikan ja Aasian norsujen kärsät erovat hieman toisistaan. Afrikkalaisen norsun
kärsän kärjessä on kaksi leveätä, vastakkain asettuvaa liuskaretta, joilla se tarttuu
esineisiin ihan samoin, kuin ihminen etusormella ja peukalolla. Aasialaisella norsulla
on kärsän päässä yksi pitkä sormilisäke. Afrikan norsujen kärsä on ohuempi ja heikompi,
kuin Aasian norsujen.
Norsun ominaisuuksia
Savanninorsu on kaikista norsulajeista suurin.
Tyypillinen savanninorsu on korkeudeltaan neljä metriä ja painaa 4 500 kg.
Naaraan paino on noin puolet uroksen painosta. Painavin norsu kautta aikain tuli
ammutuksi Angolassa vuonna 1975 - se painoi 12 000 kg.
Afrikan kummallakin norsulajilla sekä naaraalle että urokselle
kasvavat syöksyhampaat, joilla voi olla pituutta 2,5 metriä.
Aasiannorsu on Afrikan norsuja pienempi. Sillä on korkeutta enintään kolme
metriä ja painoa noin 5 000 kg. Aasiannorsuissa vain uroksilla on näkyvät syöksyhampaat.
Aasiannorsuilla on pienemmät korvat, kuin Afrikan norsuilla.
Norsulla on monia lajityypillisiä ominaisuuksia, kuten kärsä, syöksyhampaat ja isot korvat.
Suurilla, ohuilla korvillaan norsu jäähdyttää elimistöään.
Norsujen häntä on lyhyt ja päättyy karvatupsuun.
Norsujen iho on karkea, ryppyinen ja yli kahden senttimetrin paksuinen. Norsujen silmät ovat tavallisesti ruskeat ja pitkäripsiset.
Syöksyhampaat
Syöksyhampaat kasvavat tyvestä ja kuluvat kärjestä, ihan kuten jyrsijöillä.
Syöksyhampaat ovat norsulle oiva työväline katkomiseen, leikkaamiseen ja kaivamiseen -
mutta myös vaarallinen taisteluaseistus.
Syöksyhampaat voivat painaa 50 kg. Niistä saatava norsunluu
on ollut pääsyynä norsujen metsästykseen.
Hampaistot
Afrikan norsuilla poskihampaat ovat karkeampitekoiset, kiillepoimut ovat paksummat
ja harvemmassa, kuin aasiannorsulla. Tämä johtuu siitä, että edelliset syövät
karheampaa ruokaa, mm. oksia ja juuria - kun taas aasiannorsun pääruokaa ovat ruohot,
lehdet ja hedelmät.
Ravinto
Norsut ovat kasvissyöjiä. Niiltä kuluu 16 tuntia vuorokaudesta pelkkään syömiseen.
Noin puolet niiden syömästä ravinnosta on ruohoa - loput ovat
lehtiä, oksia, puiden kuoria ja juuria sekä vähäisiä määriä hedelmiä, siemeniä ja kukkia.
Erityisesti aasiannorsu syö heinäkasveja, Afrikan norsut syövät
aasialaista sukulaistaan enemmän puiden ja pensaiden lehtiä ja nuoria oksia.
Suuri osa, eli noin 60 prosenttia kaikesta siitä, mitä norsu sisäänsä ahtaa,
poistuu sen elimistöstä sulamattomana. Tämän vuoksi norsu joutuu yhden päivän kuluessa
syömään kasviksia suuren määrän, noin 300 kiloa.
Kuukauden kasvisravintomäärä on 10 tonnia.
Toisin kuin muut kasvissyöjät, norsu ei ylety suullaan maahan.
Siihen se tarvitsee kärsäänsä.
Lisääntyminen
Kantoaika on 22 kuukautta, mikä on pisin nisäkkäiden keskuudessa.
Yksi poikanen syntyy 4 - 13 vuoden välein.
Vastasyntynyt naaraspoikanen painaa 90-100 kiloa, urospoikanen parikymmentä kiloa enemmän.
Imetysaika on noin kaksi vuotta. Tämän jälkeen poikaset pysyttelevät vielä
pitkään emonsa seurassa ja urokset jättävät synnyinlaumansa 10 - 12 vuoden iässä.
Norsut saavuttavat luonnossa noin 70 vuoden iän.
Ääntely ja kuulo
Sinivalaan tapaan norsut ääntelevät, kuulevat ja aistivat hyvin matalia ääniä ja hyvin kauas, satojenkin
kilometrien etäisyydelle.
Lyhyet unet
Suuret, kasveja syövät eläimet tulevat toimeen pienemmällä levolla,
kuin pienemmät ja petoeläimet. Norsulle riittää vuorokaudessa viiden tunnin uni.
Esimerkiksi leijonat voivat nukkua 15 tuntia vuorokaudessa.
Koko ja ravinto ratkaisevat eläimillä unentarpeen.
Lähteet
Animal Diversity Web
IUCN
WWF
Eläinten maailma - Otava
Tieteen Kuvalehti
Maailman Kuvalehti