Karhu

Karhulla on ollut erityinen asemansa kaikille levinneisyysalueillaan, kaikkien kansojen keskuudessa. Intiaaneillekin karhu on ollut paitsi metsästyskohde, myös palvottu ja kunnioitettu, myyttinen eläin, johon on liitetty erilaisia uskomuksia ja riittejä. Joissakin tapauksissa karhusta on tullut jo ikäänkuin jumala ja sitä on palvottu, kuten jotakin yliluonnollista ja ihmistä suurempaa voimaa. Juuri Pohjois-Amerikan intiaaniheimojen keskuudessa karhunpalvonta on ollut erityisen korostunutta. Karhu on jättänyt tassunjälkensä intiaanien kulttuureihin, tapoihin ja kansantarinoihin, lukemattomin tavoin.

Saalistava peto vaiko henkinen suojelija

Niille intiaanien heimoille, jotka pitivät karhua jumalana, karhun ampuminen ja sen syöminen olivat jyrkästi kiellettyjä. Karhu olisi rankaiseva sellaista ihmistä, joka käyttäytyisi sitä kohtaan epäkunnioittavasti tai muuten asiattomasti.

Ne intiaanit, jotka eivät syöneet karhua, perustelivat tätä syömiskieltoa sillä, että ihminen ja karhu ovat niin lähisukulaisia. He uskoivat, että karhunlihan syöminen tekisi ihmisen suorastaan hulluksi tai aiheuttaisi muita sairauksia. Intiaanien mukaan muutenkin eläinten ominaisuudet siirtyivät ihmiseen, joka söi niiden lihaa. Eräiden intiaaniheimojen mielestä karhunliha oli erityistä herkkua.

Eri heimojen suhtautuminen karhuun oli hyvin erilaista. Toiset pitivät sitä saalistavana petoeläimenä, toisille se oli suojeleva äitikarhu.

Karhu voimaeläimenä

Kiteytetysti voidaan sanoa, että intiaanit palvoivat karhua ja sen pyhää henkeä. Palvonnassaan he rituaalimenoissaan tavoittelivat yhteyttä karhun henkeen, voidakseen esittää toiveitaan ja kysymyksiään. Tämä ei riittänyt, vaan he yrittivät saada myös itselleen karhun henkeä ja pyhiä ominaisuuksia ja muuttua karhuksi. Yksi ilmentymä tästä on intiaaninimistö, jossa karhu eri muodoissaan oli yleisenä käytetty nimi.

Karhun maagisiin voimiin on kuulunut kyky opettaa sitä, kuinka ihminen voi iloita yksinäisyydessä. Karhun henki antaa rohkeutta, luottamusta ja luonnonvoimaa. Karhu ohjaa ihmistä kohti terveyttä. Karhu seisoo ihmisen takana ja rohkaisee häntä kohtaamaan vihollisen kasvoista kasvoihin.

Kun karhu näyttäytyy sinulle, se on henki-viesti siitä, että sinun on seisottava kaiken sen takana, mihin uskot ja taisteltava totuuden puolesta.

Karhun viisautta ja voimaa

"Koska karhu on varovainen, se tarjoaa ihmisellekin tarkkaavaisuuden ja arvostelukyvyn."

"Tarvittaessa raivoisa karhu antaa rohkeutta heille, jotka sitä tarvitsevat."

"Massansa ja fyysisen voimansa vuoksi karhu julistaa luottamusta ja voittoa."

"Karhu suosii voimistaan huolimatta rauhaa ja hiljaisuutta ja esittää siksi vaatimuksen harmoniasta ja tasapainosta."

Karhun henki

Harmaakarhun esiintymisalueella asuvat itäiset creet uskoivat monien muiden intiaaniheimojen tapaan, että kaikilla eläimillä oli henki, jonka suosioon piti päästä. Ihmisten ja eläinten välillä oli olemassa läheiset siteet. Vaikka karhukin oli eläin, jonka creet joutuivat elääkseen tappamaan, he kuitenkin katsoivat välttämättömäksi antaa uhrilahjoja karhun hengelle, päästäkseen sen suosioon. Vain sen jälkeen intiaanin oli mahdollista tappaa hengen isäntä, itse karhu, jos henki oli saatu ensin lepytellyksi.

Saaliiksi saatujen karhujen kallot puhdistettiin huolellisesti, kuivattiin ja maalattiin raidalliseksi ja täplikkääksi tulenpunaisella värillä. Kunnioituksesta karhuja kohtaan nämä kallot aseteltiin sitten puihin. Sieltä korkealta karhun henki saattoi kohota uudelleen syntyen uusille metsästysmaille. Samalla varmistui se, että karhujen metsästys voisi onnekkaasti jatkua tulevaisuudessakin.

Karhutanssi

Suuren Altaan alueella utet, shoshonet ja paiutet tanssivatkin Karhutanssia, joka oli Aurinkotanssin tapainen, seremoniallinen tanssi ja uskonnollinen riitti. Karhutanssissa karhunahkoihin ja -turkkeihin pukeutuneet tanssijat nuotion ympärillä saavuttivat transsitilan, jonka myötä he pääsivät yhteyksiin ylempien voimien kanssa ja saattoivat tehdä toivomuksiaan ja näkivät näkyjään. Juuri creet erityisesti pyysivät karhutanssillaan pysyvää ruokaonnea tuleviksi ajoiksi. Naisilla ei ollut tähän tanssiin tulemista, Karhutanssi oli miesten yksinoikeus - jollei "nainen" sitten ollut karhu. Karhutanssi-juhlaa vietettiin keväällä, talven jälkeen, karhujen herätessä talvihorroksestaan.

Karhutanssin legenda

Uteilla on legenda siitä, kuinka he oppivat Karhutanssin. Mies oli syvässä unessa ja näki unta karhusta. Hän näki unta, että jos hän menisi vuorille, niin hän oppisi sieltä jotakin, jonka avulla hän saisi suuren voiman. Herättyään mies siitä paikasta kiipesi ylös vuorille ja näki siellä karhun tanssimassa. Karhu näki miehen kurkkimassa, pyysi tämän luokseen ja puhui tälle viisauden sanoja ja opetti miehelle, kuinka karhutanssia tanssitaan ja kuinka tanssin aikana lauletaan Karhutanssilaulua.

Palattuaan, mies opetti tanssin ja laulun kansalleen. Toinen utejen legenda kertoo, että veljekset olivat metsästämässä ja näkivät silloin karhun tanssimassa. Tästä karhu sitten opetti veljeksille sekä tanssin että siihen liittyvän laulun. Utet tanssivat Karhutanssia maaliskuun puolivälissä ja juhla heillä kesti neljä päivää. Uteilla tanssiasuun kuuluivat sulkakoristeet. Tanssin päätyttyä sulkakoristeet riisuttiin ja ripustettiin setripuuhun ja legendan mukaan tämä karkotti kaikki huolet ja siitä paikasta alkoi uusi elämä.



Karhua erityisesti palvovat intiaanit olivat shamanisteja ja totemisteja. Shamaanit kävivät tehtäväänsä valmistautuessaan läpi initaatiomenoja, joissa pyrittiin tulemaan sekä hengeltä että sielulta karhun kaltaiseksi. Karhushamaaniksi saattoi vihkiytyä vasta, kun oli elänyt eristyksissä muista ja viettänyt aikaansa karhun tavoin.

Karhun kynnet ja hampaat

Karhun kynsistä ja hampaista tehtiin kaulakoristeita, joita kannettiin amuletin tapaan juhlavasti symboloimaan monia eri asioita. Niillä uskottiin olevan niitä samoja ominaisuuksia, joita karhullakin, ja niin ne suojelivat kantajaansa ja antoivat hänelle karhun voiman ja viisauden ja joka tapauksessa näitä tavoiteltiin.

Kynsiä ja hampaita käytettiin erityisesti siksi, että niihin katsottiin erityisesti sisältyvän eläimen voiman. Poppamiehet ja intiaanipäälliköt etenkin kantoivat yllään karhukoristeita. Tällaiset hammas- taikka kynsikoristeet merkitsivät yhteisössä myös sekä siihen kuulumista, että korkeaa asemaa. Todellakaan, kenellä hyvänsä yhteisössä ei ollut kaulassaan karhunkynsikaulakoruja.

Pawneet, useiden muiden heimojen tapaan, kantoivat grizzly-karhun hampaita merkkinä osoittamastaan urheudesta. Tämä urheus voitiin saavuttaa kohtaamalla karhun henki, ja sekä pawneilla, että muilla heimoilla vain rajallinen määrä urheimpia heimon miehiä saattoi kerrallaan kantaa karhun hampaita. Yksi hammaskaulakoru tehtiin usein useamman karhun hampaista. Jo se, että tällaisen korun saattoi hankkia vain, kohtaamalla karhu veitsen kanssa, oli intiaaneille merkki siitä, että hammaskorun kantaja oli hyvin rohkea. Milloin kaulakorun merkitys oli enemmänkin vain koristeellinen ja omaa tarinaansa muille kertova, milloin taas erityisen pyhä ja seremoniallinen, riippui sekä kantajasta, heimosta, että siitä, missä tilaisuudessa sitä kannettiin. Myöhempinä aikoina intiaanipäälliköt, asettuessaan valkoisten valokuvattavaksi, laittoivat ylleen juhla-asunsa ja liittivät silloinkin mukaan nämä kaulakoristeet.

Sairaiden parantaminen

Sairaiden parantaminen karhun avulla on ollut useiden intiaaniheimojen ja niiden poppamiesten perustaitoja. Karhun parantavaan voimaan on uskottu suuresti. Sen lisäksi, että karhua pidettiin suurena suojelijana, sitä pidettiin myös parhaiten parantavana ja lääkitsevänä. Lääkinnässä itse lääkeaineet, eli yrtit - ja karhut - on yhdistetty erilaisin tavoin ja uskomuksin.

Lähteinä mm:
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Mike Sotter: Villi Länsi
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Karhuseura