Villi Länsi

Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum

Apassi (engl. Apache). Apassi on yhteinen nimitys useille, kulttuurisesti toisiaan lähellä oleville intiaaniheimoille, tai kansoille (engl. Nation), kuten he itseään nimittävät. Sanan alkuperää ei tiedetä varmuudella, mutta se juontanee yavapai-kielen sanasta epache - ihmiset. Nimitys voi tulla myös zuni-kielen sanasta apachu, joka merkitsee vihollista. Nimitys voi tulla myös sanasta awa'tehe, jota utet käyttivät apasseista. Sotaisina ja hallitsevina tunnetuiksi tulleet apassiheimot elivät 1500-luvulla New Mexicossa ja lähiosissa Coloradoa, Oklahomaa ja Texasia, sekä mahdollisesti jo silloin myös Arizonassa ja Utahissa. He olivat tulleet seuduille ehkä jo huomattavasti varhemmin, ehkä noin vuonna 850 - 1000 jaa.

Maantieteellisesti apassit on jaettu itäiseen ja läntiseen ryhmään. Athapaskan oli useimpien apassien puhuma kieli ja apasseja kutsutaan joskus myös athapaskaneiksi.

APASSIKANSAT

Apassitutkijan vaikeuksia. Kirjassa Handbook of American Indians kirjan tekijä, Frederick W. Hodge jo vuonna 1906 toteaa, että apassit on jaoteltu tutkijoiden toimesta niin monimutkaisesti ja tietojen puutteessa sekavasti eri ryhmiin, joille on annettu vielä erilaisia nimityksiäkin, että tarkan kokonaiskuvan saaminen apasseista on vaikeaa. Minkään muun Pohjois-Amerikan alkuperäisen kansanryhmän kohdalla ei ole sitä samaa hämmentävää kirjavuutta, joka liittyy apasseihin. Heimojen nimeämiseen omaa lisähankaluuttaan tuo se, että apassit useiden muiden intiaanien tapaan viettivät liikkuvaa elämää, joten sama heimo saattoi saada eri seuduilta itselleen useampia nimiä. Apassit voidaan jakaa karkeasti suurempiin ryhmiin sijoittelunsa mukaisesti niin, että ne muodostavat kaksi ryhmää: itäiset ja läntiset - näiden lisäksi ovat vielä tasankojen apassit. Yrityksessä hahmottaa kuvaa apassikulttuurista ehkä helpointa ainakin aluksi on se, että tutustuu yksittäisiin apassiheimokulttuureihin, eikä yritä kaiken aikaa sijoittaa kutakin heimoa johonkin lokeroon, suhteessa kaikkiin muihin apasseihin.

Apassit ovat itse käyttäneet itsestään nimityksiä N'de, Dinë, Tinde tai Inde - suomeksi ihminen (engl. people). Apassi-nimitystä heistä ensimmäisenä käytti kirjallisesti Oñate vuonna 1598. Toinen tutkimusmatkailija Francisco Vazquez de Coronado oli kohdannut apassit jo vuonna 1541 ja kirjeessään majesteetilleen, Espanjan kuninkaalle hän käytti tällöin kohtaamistaan apasseista nimitystä querechos. Kirjeessään hän kertoi intiaanien syövän raakaa lihaa, juovan palan painikkeeksi verta tappamistaan eläimistä ja pukeutuvan niiden nahkoihinkin. Hän kertoi myös koirista, joita käytettiin veto- ja kantojuhtina, sekä muista näkemistään apassien tavoista. Näitä apasseja hän kuvasi ulkonäöltään komeimmiksi kohtaamistaan intiaaneista. Hieman myöhemmin hän kohtasi matkallaan toisen intiaaniheimon, teya-intiaanit (engl. Teya Indians), joita on pidetty myös apasseina. Coronadon kohtaamat apassit olivat ilmeisesti nykypäivän jicarilloja ja mescaleroja. Ja jotta yhä enemmän nimityksiä apasseille muistettaisiin, niin on syytä mainita myös se, että vaqueros on uudempi nimitys nimitykselle querechos. Intiaaniheimojen ja siten apassiheimojenkin nimissä on syytä huomioida serllainen pikkuseikka, että ne pääsääntöisesti suomeksi kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, eikä isolla, kuten englanniksi.
Coronadon matkan esittely suomeksi ja koko kirje majesteetilleen englanniksi.

Nimityksiä apasseille. Apasseista on käytetty ainakin seuraavia nimityksiä:

Ahadje, havasupaiden.
Apache, (engl) yleisesti käytetty.
Apassi suomeksi.
Ai-a'-ta, panamint-intiaanien.
Atokuwe, kiowien.
Awatch tai Awatche, utejen.
Chah'-shm, Santo Domingo Keres.
Chishye, laguunoiden.
Ha-ma-kaba-mitc kwa-dig, mohaveiden, merkitsee "kaukana mohaveista".
H'iwana, taosien.
Igihua'-a, havasupaiden.
Inde ja N'de, omia nimityksiä.
Jarosoma, pimojen.
Vuorikomanssi (engl. Mountain Comanche), Yoakum (1855-56).
Muxtsuhintan, cheyennejen.
Oop, papagojen.
Op tai Awp, pimojen.
Poanln, (Hodge, 1895).
P'onin, (Gatschet, MS., B. A. E.).
Shis-Inday, oma nimi, merkitsee "metsien miehet".
Ta-ashi, komanssien, viittaa apassien mokkasiineihin.
Tagui, kiowien vanha nimi.
Tagukeresh, Pecosin nimi.
Tashin, (Mooney, 1898).
Taxkahe, arapahojen
Thah-a-i-nin', arapahojen, merkitsee "ihmiset, jotka leikkivät luukepeillä", viitaten apassien tapoihin.
Tinna'-ash, wichitojen.
Tshishe, laguunoiden.
Utce-ci-nyu-muh tai Utsaamu tai Yotche-eme, hopien.
Xa-he'-ta-no', cheynnejen, merkitsee "miehet, jotka sitovat hiuksensa taakse".

Pääkansoja apasseissa ovat:

Jicarilla-apassi. Jicarillojen nimi merkitsee "pientä koria" ja viittaa siihen, että heimon naiset olivat hyvin taidokkaita korintekijöitä. Asuinseutuna pohjoinen Uusi Meksiko ja eteläinen Colorado.

Mescalero-apassi. Mescalerojen nimi viittaa heidän tapaansa pureskella ja syödä peyoten (engl. mescal) lehtiä. Eivät yhtä sotaisia, kuin Arizonan suunnalla elävät apassit. Mescalerot asuivat Rio Granden ja Pecos-joen välimaastoissa Uuden Meksikon keskiosissa. Faraon taikka pharaoh oli eteläisen mescaleroryhmän niimi. Mescalerot allekirjoittivat sopimuksen USA:n hallituksen kanssa vuonna 1868 ja sijoittuivat Fort Sumner-reservaattiin itäisessä Uudessa Meksikossa navajojen kanssa.

Chiricahua-apassi. Eteläinen Arizona ja lounainen Uusi Meksiko. Chiricahua jakaantuu Chiricahua, Mimbreno, Mogollon ja Warm Springs (Ojo Caliente)-apassiryhmiin. Cochise oli kuuluisa chiricahua-apassipäällikkö. Hän kirjoitti rauhansopimuksen USA:n hallituksen kanssa vuonna 1872 ja vei heimonsa reservaattiin Arizonassa. Viimeisenä kaikista apasseista lyötiin Geronimo vuonna 1886 - hänkin chiricahua.

Lipan-apassi (engl. Lipan Apache). Itäinen Uusi Meksiko ja läntinenTexas. Lipanit olivat itäisiä ja tasankojen apasseja, joita kutsuttiin myös nimellä Apache de los Llanos. Lipanit olivat taitavia metsästäjiä, heitä kutsuttiinkin biisoninmetsästäjiksi ja hurjia sotureita. He metsästivät sekä biisoneita, että monia muita pienempiä nisäkkäitä. Naisväki piti kotona pientä puutarhaa. He kävivät muiden apassien tapaan kauppaa naapuriheimojen kanssa ja saivat vaihtokaupassa biisoninnahoista, lihoista ja luista ja muista metsästystuotteistaan itselleen sekä saviastioita, huopia, puuvillakangasta, turkoosi-mineraalia, viljansiemeniä että kaikkia muita mahdollisia tarvekaluja ja materiaaleja. Soturit leikkasivat hiuksensa lyhyiksi pään vasemmalta puolelta ja antoivat niiden kasvaa oikealta hyvin pitkiksi, palmikoiden ja sitoen hiukset.

Kiowa-apassi. Eteläiset tasangot Kiowan maisemissa.

Jicarilla, mescalero ja lipan yhdessä muodostavat itäiset eli itäapassit, vaikkakin lipanit (engl. Lipan Apache) edustavat myös tasankoapasseja. Tasankoapasseja ovat myös kiowa-apassit eteläisillä tasangoilla Kiowan maisemissa. Rio Grande on rajana itäisille ja läntisille apasseille.

Länsiapassit. Läntisiä apasseja (engl. Western Apache), joilla nimenä myös Coyotero, edustaa viisi keskisen ja pohjoisen Arizonan alueella elänyttä apassiryhmää:

San Carlos-apassi. Piti sisällään heimoryhmät Apache Peaks, asuinseutuina Apache Mountains - Arivaipa, asuinseutuina Arivaipa Creek - Pinal, asuinseutuina Salt ja Gila, - sekä varsinaisen San Carlos-apassien heimoryhmän, jonka asuinseutuina San Carlos-joen seudut.

White Mountain-apassi. Piti sisällään kaksi heimoryhmää, itäiset ja läntiset white mountain-apassit.

Cibeque-apassi. Piti sisällään heimoryhmät Canyon Creck, asuinseutuina Canyon Creek - Carrizo, asuinseutuina Carrizo Creek ja varsinainen Cibeque-apassien heimoryhmän, jonka asuinseutu kahden muun välissä, Cibecue Creekissä.

Eteläinen Tonto-apassi (engl. Southern Tonto Apache). Piti sisällään heimoryhmän Mazatzal, asuinseutuina Mazatzal Mountains - sekä useampia pienempiä heimoryhmiä.

Pohjoinen Tonto-apassi (engl. Northern Tonto Apache). Piti sisällään heimoryhmät Bald Mountain, asuinseutuina Bald Mountain - Fossil Creek, asuinseutuina Fossil Creck - Mormon Lake, asuinseutuina Mormon Lake - sekä Oak Creek-apassit, joiden asuinseutuina Oak Creek.

Jokainen edellä ensimmäisenä mainittu, läntisten apassien pääryhmä muodostui kahdesta viiteen toisistaan riippumattomasta joukosta, joista kussakin oli 50 - 700 jäsentä, näin oli vuonna 1880. Jokaiseen näistä kuului sitten useita paikallisryhmiä, kooltaan 35 - 200 henkeä. Nämä olivat maanomistukselliset ja poliittiset perusyksiköt.

Eräitä muita apassiheimoja. Luettelomaisesti eräitä apassiheimoja, olivat mm. tucubante, joka ilmeisesti oli yksi lipanien ryhmä. Conejero (conexero), tasankojen apasseja ja ilmeisesti yksi lipan-apassien varhaisimmista ryhmistä. Rio Coloradon intiaanit (engl. Rio Colorado Indians) edustivat myös ilmeisesti varhaisia lipaneita. Texasissa esiintyneitä apassiheimoja, joita ei enää ollut ainakaan näillä nimillä 1800-luvulle tultaessa, olivat limita (lemita), conejero ja trementina. Viimeksi mainittu trementina saattoi tarkoittaa myös juuri limita-heimoa, joka tapauksessa trementinat olivat varhaisia lipaneita, ja samalla tasankojen apasseja. Salinero oli myös apassiheimo, ja heidän nimensä viittaa "suolan tuottajaan", sillä he hyödynsivät alueen suolavarantoja. Salinerot kuuluivat mescaleroihin. Chenti (chení) heimo on mainittu vain 1730-luvulta, läntisestä ja keskisestä Texasista ja hekin olivat ilmeisesti yksi lipan-apassien varhempia ryhmiä. Juuri sama koskee heimoa, jolle annettu nimi yxandi (sandi, ysandi). Manso (maise, mansa, manse, manxo) mainitaan 1500-luvun lopulta, jolloin he elivät Rio Granden seuduilla. Yleisesti uskotaan, että toisessa raportissa seudulta mainitut tanpachoa-intiaanit ovat juuri samoja manson-apasseja. On mahdollista, että mansonit eivät olleet alunperin apasseja, joihin he kuitenkin mahdollisesti sulautuivat, heistä ei jäänyt jälkeäkään. Melenudo-intiaanit (engl. Melenudo Indians) tunnetaan vain 1700-luvulta ja heitä pidetään lipanien varhaisena ryhmänä. Muita apassiheimoja olivat yavapai eli mohave-apassi (engl. Apache Mohave), joka ei kuulunut athapaskanin kieliperheeseen vaan oli osa yuman-kieliperhettä, gila-apassit (xila) sekä seuraavat heimot ja ryhmät, joiden historiasta on varsin vähän tietoa: alacranes, animas, bissarhar, chafalote, cocoyes, colina, doestoe, goolkizzen, janos, jocomes, tejua, tremblers ja zillgaw. Pinal Coyotero oli läntisten apassien Pinal-vuorten maisemissa Arizonassa elänyt heimo, johon kuuluivat seuraavat pienemmät heimoryhmät: chisnedinadinaye, destchetinaye, gadinchin, kaihatin, klokadakaydn, nagokaydn, nagosugn, tegotsugn, titsessinaye, tutsoshin, tutzose, tziltadin ja yagoyecayn. Pinaleño-vuorilla kaakkoisessa Arizonassa eli apassiheimo pinaleños, joka oli läheisissä suhteissa chiricahua-apasseihin, ja teki asuinseuduiltaan sota-, kauppa- ja ryöstöretkiä Sonoraan ja Chihuahuaan Meksikoon.

Rio Grande (kuvassa yllä) on 3078 km pitkä joki, joka alkaa San Juanin vuoristosta Lounais-Coloradosta Yhdysvalloista ja virtaa New Mexikon läpi. Sieltä se mutkittelee kaakkoon muodostaen Texasin ja Meksikon välisen rajan ja laskee lopulta Meksikonlahteen. Meksikossa joesta käytetään nimitystä Rio Bravo tai Río Bravo del Norte. Joki on ollut useiden sotaisien toimien näyttämönä. Meksikon sodan (1846 - 1848) jälkeen joesta tuli lopullisesti Yhdysvaltain ja Meksikon välinen raja. Pueblot, apassit ja muut intiaaniheimot toisensa jälkeen ovat myös liikkuneet näillä Rio Granden rannoilla ja apassit joki jakoi itäisiin ja läntisiin apasseihin.

Apassien elintapoja. Apassit elivät vuoristoissa ja kanjoneissa, metsissä, rehevissä laaksoissa tai autiomaissa. Läntisten apassien elinkeinoina olivat metsästys: hirviä ja antilooppeja - sekä keräily: villejä kasveja, kuten peyoten juuria, kaktuksen hedelmiä, mesquitopuun hedelmiä ja pähkinämännyn siemeniä. Noin neljännes ruokavaliosta tuli maanviljelyksestä, maissista, pavuista ja kesäkurpitsoista, joita kasvatettiin pienillä kastelluilla pelloilla vuoristossa. Espanjalaismeksikolaisella kaudella länsiapassikulttuuri sai voimakkaita vaikutteita: apassit omaksuivat hevoset ja niiden varusteet, tuliaseet, vaatteet ja metalliset työvälineet. Espanjalaisten ja intiaaninaapureiden kanssa luotiin kauppasuhteita.

Apassiheimot ja -kansat omaksuivat myös aina tapoja naapurikansoiltaan. Niinpä pueblojen läheisyydessä elävistä apasseista tuli maanviljelijöitä. Jicarillat kiisivät tasangoilla biisonilaumojen perässä ihan samoin, kuin muutkin tasankointiaanien heimot. Kiowa-apassit muistuttivat tavoiltaan jo enemmän kiowia, kuin apasseja.

Suurimman osan 1800-luvun jälkipuoliskoa länsiapassit taistelivat Yhdysvaltojen armeijaa vastaan. Vihollisuudet loppuivat viimein, kun Geronimo joutui vangiksi vuonna 1886.

Moniavioisuutta, uskontoa ja puberteettimenoja. Apassiyhteisössä miehet metsästivät ja sotivat taikka olivat ryöstöretkillään, naisten tehtävänä oli kerätä puuta, valmistaa ruokaa ja kantaa vettä. Tosin, apassien perheyhteisö usein oli matriarkaalinen ja naisilla oli tärkeä asema. Liittoon mennessään apassimies muutti vaimonsa telttaan. Moniavioisuutta suosittiin silloin, kun taloudellinen tilanne sen salli. Apasseilla oli runsas suullinen kertomaperinne, joka kuljetti mukanaan heidän omia myyttisia tarujaan ja uskomuksiaan. Uskonto oli tärkeä osa apassien elämää. Yksi heidän jumalistaan oli Ussen tai Yusn, elämän antaja ja luoja. Apassien kulttuuriin kuuluvat tyttöjen puberteettimenot, jotka kestävät neljä päivää ja ovat fyysisesti vaativat ja rankat, sillä tanssia ja juoksemista on tunnista toiseen joka päivä. Na'ii'ees on tämän valmistautumisjuhlan nimi (engl. preparing her, getting her ready). Puberteettiriitti paitsi siirtää tytön naiseuteen, sitoo hänet tiukasti apassiyhteisöönsä. Menojen aikana "Valkoinen Maalattu Nainen", spirituaalinen olento, joka liittyy apassien omaan luomiskertomukseen, valloittaa tytön. Mescalerot maalaavat tytön kasvot menojen ajaksi valkoisella savella.

Ratsaille ja ryöstöretkille! Muutosta apassien elintapoihin merkitsivät seuduille, uudisasukkaiden mukana tunkevat karjalaumat. Apassit oppivat nopeasti, hurjilla yllätyshyökkäyksillään, rosvoilemaan karjaa näistä laumoista. Heidän nopeista ja mitään pelkäämättömistä ryöstöretkistään tuli pian legendaarisia. Ratsastajina he olivat ylivertaisen taitavia. Myös pueblot olivat ryöstelyn kohteina. Niin lampaat, vuohet, kuin joskus hevosetkin maistuivat apasseille ruokana. Erityisen ironista on se, että nämä hurjat, ryöstelevät apassit, jotka levittivät kauhua uudisasukkaiden joukkoon Kanadasta aina Meksikon pohjoisosiin, olivat maahan tulevien valkoisten valloittajien luomuksia. Ryösteleviä apasseja ei esiintynyt ennen, kuin he saivat haltuunsa tulokkailta hevosia - joko niitä varastaen, taikka villiintyneitä yksilöitä kiinni vangiten. Hevosten myötä kehittyi apassien ryöstelykulttuuri. Ennen espanjalaisia ja hevosia apassit tulivat kohtuullisen hyvin toimeen naapureidensa, kuten pueblojen ja pimojen kanssa. Sittemmin heistä tuli paitsi uudisasukkaiden, niin myös näiden muiden intiaanikansojen paha vihollinen ja he ryöstelivät naapurikansojaan, vieden kylistä ei vain tavarat vaan myös ihmiset mukanaan. 1630-luvulta lähtien apassit tunnetaan ryöstöretkistään.

Sotavankeja he ottivat erityisen mielellään ja etenkin nuoria naisia ja tyttöjä. On mahdollista, että espanjalaisten oma käyttäytyminen kiihdytti apassien ryöstelyä. Sillä tuohon aikaan espanjalaiset kiersivät kyliä ja ryöstivät kylien asukkaat raatamaan orjina Chihuahuan hopeakaivoksilla pohjoisessa Meksikossa. Näissä oloissa ei ollut ihme, että apassit puolestaan iskivät espanjalaisten tulijoiden kyliin ja veivät hevosia, tuliaseita ja vankeja myös mukanaan. Poikiaan apassit kouluttivat sotureiksi järjestelmällisin urheiluharjoituksin ja sotaleikein.

Yhdysvaltain armeija laittoi kaikki voimansa liikkeelle, viime vaiheessa kenraali George Crookin johdolla, jotta viimeinenkin taisteleva apassi saatiin nujerretuksi. Apasseja oli 1700-luvulla ehkä 17 000 henkeä ja 1990-luvulla 50 000 henkeä, jotka kaikki puhdasverisiä apasseja. Näiden lisäksi noin 40 000 henkeä USA:ssa on osittain apasseja. Useat apasseista elävät reservaateissa Arizonassa, joita siellä on 15 ja Uudessa Meksikossa (engl. New Mexico).

Navajo (Diné). Kielelliset yhteneväisyydet apassien ja navajojen kielissä ovat osoittaneet, että navajot ja apassit joskus varhemmin ovat olleet yhtä ja samaa etnistä ryhmää. Nämä kaksi ryhmää ovat eronneet muista Kanadan athapaskanin sukuisista ja siirtyneet Kanadasta nykyisen USA:n lounaisiin osiin.

Geronimo (jur-ahn’-i-moh), apassinimeltään Goyathlay (Hän joka haukottelee), syntyi 16. kesäkuuta 1829 Meksikon territoriossa, nykyisen Uuden Meksikon alueella. Hän oli bedonkohe-apassi syntyperältään. Bedonkohet elivät Gila Riverin pohjoispuolella ja Mogollon vuorten länsipuolella Uuden Meksikon ja Arizonan raja-alueella. Myöhemmin hän liittyi pohjoisten chiricahua-apassien joukkoon. Hänen vaimonsa Juh sekä serkkunsa Ishton ja Asa Daklugie olivat chiricahua-apassien nednhi-heimon jäseniä.

Vuonna 1858 hänen äitinsä, vaimonsa ja lapsensa murhattiin julmasti yllätyshyökkäyksessä apassien leiriin, minkä jälkeen hän vihasi meksikolaisia lopun elämäänsä. Hänestä tuli yksi pelätyimmistä ja hurjimmista intiaanisotureista. Meksikolaiset vastustajat antoivat hänelle nimen Geronimo, joka on espanjankielinen versio nimestä Jerome. Joidenkin mukaan tämä oli meksikolaisten yritys hänen apassinkielisen nimensä ääntämisestä, toiset taas sanovat Geronimon vihollisten kutsuneen apuun Pyhää Jeromea hyökätessään.

Geronimo taisteli yhä lukuisammaksi kasvavia vihollisjoukkoja vastaan, jotka koostuivat sekä meksikolaisista, että yhdysvaltalaisista joukoista. Hän tuli tunnetuksi uskaliaista ryöstöretkistään ja pakomatkoistaan. Geronimon apassisoturit muodostivat viimeisen merkittävän intiaanijoukon, joka kieltäytyi hyväksymästä Yhdysvaltain hallituksen hallintaoikeutta intiaanien mailla. 4. syyskuuta vuonna 1886 Geronimon oli kuitenkin annettava periksi ja antauduttava kenraali Nelson A. Milesille Skeleton Canyonin luona Arizonassa. Geronimo lähetettiin vankina Floridaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin Oklahomaan. Vanhalla iällä hänestä tuli melkeinpä turistinähtävyys: hän esiintyi messuilla ja ansaitsi elantonsa myymällä matkamuistoja ja valokuvia itsestään. Pyynnöistä huolimatta hänen ei kuitenkaan sallittu palata synnyinseudulleen. Geronimo kuoli Oklahomassa keuhkokuumeeseen vuonna 1909.

Geronimo kuvassa vanhalla iällään, jolloin hän usein oli ajan turistien töllisteltävänä. Kaukana takana ovat suuren sotapäällikön kunniakkaat ajat.

Powwow. Kuvissa yllä, intiaanit tanssivat powwow-tilaisuudessaan, joka on intiaanien perinteiset käräjät ja kokoontuminen. Sanaa käytetään nykyisin kaikista eri intiaaniheimojen tapaamisista, kokouksista ja kansanjuhlista. Nykyisin ovat yleisiä intiaanikansojen väliset powwow -kokoontumiset, joissa ohjelmana on muun muassa tanssia ja musiikkia, ja muita perinteiseen kulttuuriin liittyviä esityksiä, puheita sekä yleistä hauskanpitoa. Nykyajan powwow voi kestää 5 - 6 tuntia tai kokonaisen viikon.

Artikkelin kirjoitti InkaTaika
Kuvat Copyright Native American Powwow - © Gathering of Nations, Ltd. including
Lähteinä mm:
Native American Indian Genealogy
Encyclopedia of North American Indians
The Handbook of Texas Online
DesertUSA
Native Languages of the Americas
Answers.com
Kuva Rio Grandesta Nathan Carstens
List of Native American Tribal Entities
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi.
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit.
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West.
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains.
Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat (Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991)

Tombstone Jäljitystä Texas Rangers Tex Willer Pecos Bill Buffalo Bill Musiikki Kirjat Aseet Guestbook Viekku