|
|
VILLI LÄNSI - WILD WEST
Tervetuloa - Howdy - Hau Koda!
Yritämme pienin välähdyksin tavoitella
värikylläisen Villin Lännen kauas historian hämäriin kadonneita jännittäviä aikoja. Aikakausi synnytti loputtomiin
taruja ja legendoja tähtineen.
Intiaanien tappio
Yksi kansanryhmä, jolle nämä ajat merkitsivät suurta tappiota ja tragediaa, olivat Amerikan
alkuperäisasukkaat, intiaanit. Heidän kohtalonaan oli väistyä ja antaa tilaa
uusille tulijoille. Esimerkiksi Kaliforniassa eli vuonna 1800 vielä
260 000 intiaania - sata vuotta myöhemmin heitä oli jäljellä enää 20 000.
All rights reserved
*Kuva oikealla - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/PolarHamster
- Used with permission.
|
|
|
|
|
|
|
Villin lännen aikakausi 1803 - 1890
Villillä Lännellä tarkoitetaan Yhdysvaltojen läntisiä, tutkimattomia
alueita, joilla ei ollut aiempaa, pysyvää valkoihoisten asutusta. Erityisesti
villejä seutuja tässä yhteydessä olivat valtauksen
ja uudisasutuksen myötä yhä lännemmäksi työntyvät
rajaseudut (frontier) - joilla eturintaman tulijat, tienraivaajat, kohtasivat tuntemattomat
seudut intiaaneineen.
Kolumbuksen jälkeen, suuret osat Pohjois-Amerikan mantereen sisäosista
uinuivat satojen vuosien ajan lähes tutkimattomina ja tuntemattomina.
Elämä noilla intiaanien asuttamilla preerioilla ja vuorilla jatkui
samanlaisena, millaista se oli aina ollut.
Siellä täällä liikkui turkismetsästäjiä ja seikkailijoita,
joitakin siirtokuntia perustettiin keskeisimpiin paikkoihin.
Ranskalaisilla ja espanjalaisilla oli hallinnassaan omia alueitaan.
Suuri muutos oli tulossa ja
sen alkuvaiheen pioneereja oli Daniel Boone (1734-1820). Tämä tutkimusmatkailija,
maanmittaaja, sotilas, metsästäjä ja maanviljelijä oli ensimmäisiä
merkittäviä, amerikkalaisia tienraivaajia Lännessä. Hän kuuli
intiaaneilta sekä metsästäjiltä ja
seikkailijoilta tarinoita niistä rajattomista mahdollisuuksista,
joita Lännen tutkimattomat seudut tarjosivat. Niiden myötä hän
pakkasi perheensä ja tavaransa, ja lähti matkaan etsimään uutta onneaan.
Muutama vuosi hänen jälkeensä kohti Länttä vaelsivat Meriwether Lewis (1774 - 1809) ja
William Clark (1770 - 1838). Mississipin ja Tyynen valtameren välinen alue oli ennen heidän
huimaa erämaaseikkailuaan täysin tuntematonta ja kartoittamatonta.
George Armstrong Custer - (5.12.1839 New Rumley, Ohio – 25.6.1876 Little Bighorn, Montana)
Kenraali George Armstrong Custer
oli yhdysvaltalainen ratsuväen komentaja, joka tunnetaan parhaiten kärsimästään murskatappiosta ja kuolemastaan
Little Bighornin taistelussa.
|
|
|
|
|
Uudisasukkaat vyöryvät yli preerioiden ja vuorten
Ensimmäiset Lännen tutkimusmatkailijat eivät voineet aavistaa, minkä
kulkijoiden vyöryn he saisivat jäljilleen muutama vuosikymmen myöhemmin.
Vielä 1830-luvulla Lännessä ei ollut valkoihoisia, lukuun ottamatta turkismetsästäjiä
ja niiden linnoitusten väkeä, joita suuret amerikkalaiset tai englantilaiset
riista- ja turkisyhtiöt rakennuttivat erämaahan, englantilaiset erityisesti
maan luoteisosiin. Erämaihin piiloutuneiden linnoitusten toiminta päättyi
1830-luvun lopulla turkiskaupan lakatessa.
Lännen - Appalakkien vuoristosta Mississippijoelle
ulottuvan alueen - valloitus alkoi toden teolla 1840-luvulle tultaessa.
Yhdentoista osavaltion alueet ulottuivat tälle rikkaalle seudulle, jonne
tulvi yhä uusia uudisasukkaita. Kiihkeimmillään siirtyminen Länteen
oli 1850-1860-luvuilla.
Preerioille ilmestyivät
pitkät vankkurikaravaanit rohkeine uudisasukasperheineen - yhdessä
vankkurikaravaanissa saattoi olla satakin vankkuria. Heidän
myötään myös koko tuo Lännen kirjava ja loputon joukko; kullanetsijät, revolverisankarit, cowboyt, postivaunut matkustajineen, rautateiden
pioneerit, pelurit - kaikki muut. Kaikilla heillä oli yhteisenä tavoitteenaan
löytää oma sijansa tässä uudessa maailmassa, työtä, toimeentuloa,
ehkä onnea ja rikkauttakin.
Näinä Lännen valloituksen alkuaikoina monet epäonnistuivat ponnistuksissaan, monet kuolivatkin -
toiset löysivät mitä etsivät, ja saavuttivat mainetta ja rikkauksia.
Intiaanit ja suomalaiset
Intiaanit ovat pitäneet suomalaisista, koska olemme heidän mielestään
samanlaisia heidän kanssaan. Jo 1600-luvulla liikkui Lännessä, intiaanien
mailla suomalaisiakin. Tuohon aikaan intiaanit kutsuivat eurooppalaisia
nimellä Ihmiset Jotka Eivät Ole Meidän Kaltaisiamme - mutta suomalaisia
nimellä Ihmiset Jotka Ovat Meidän Kaltaisiamme.
1800-luvun Lännestä kerrotaan tarinaa, että joissakin saluunoissa saattoi
olla kyltti: "Ei tarjoilua intiaaneille ja suomalaisille". Onko tämä suomalaisten
maininta tässä yhteydessä miellettävä positiiviseksi arvioksi meistä suomalaisista,
jää jokaisen omaan harkintaan.
Intiaanien ja suomalaisten kerrotaan myös olleen rakentamassa Amerikan
korkeimpia pilvenpiirtäjiä. Intiaanit tulivat toimeen huimaavissa korkeuksissa
teräspalkeilla siksi, että heitä ei huimannut eikä pelottanut - suomalaiset
taas siksi, että he tekevät rahasta mitä hyvänsä.
(Antti Tuurin saatesanoista hänen kääntämäänsä teokseen: Walter McClintock:
Mustajalat)
|
Eräitä rajapyykkejä
1803 Louisianan myynti Yhdysvalloille.
1804 - 1806 Lewisin ja Clarkin tutkimusmatka Saint Louisista
Tyynenmeren rannikolle.
1807 - 1840 Turkiskaupan aika.
1822 - 1846 Santa Fen kaupan aika.
1836 Alamon varuskunnan hävitys San Antoniossa, Texasissa.
1847 Mormonien vankkurireitti Länteen.
1848 Kalifornian kultalöydöt.
1852 - 1862 Postivaunuyhtiöiden perustaminen.
1860 - 1869 Pony Expressin aika.
1862 - 1890 Intiaanisotien aika.
1863 - 1890 Ensimmäisen rautatien rakentaminen mantereen halki.
1866 - 1890 Karjapaimenten aika.
1870 - 1890 Maanviljelijöiden asettuminen Länteen.
Hyvät ja pahat
Hyvän ja pahan välinen kamppailu on yksi ihmiskunnan keskeisiä ilmiöitä
ja sitä se oli myös Lännen valloituksen aikoina.
On helppoa sortua ajattelemaan niin, että vain valkoinen mies oli paha ja väkivaltainen.
Intiaaneissa oli toki lempeitä ja armollisia, mutta myös hyvin toisenlaisia.
Sekä cherokeet että irokeesit kiduttivat vangeiksi saamiaan vihollisia.
Kidutukseen liittyi uskonnollisia rituaaleja, ja uhreja saatettiin piinata päiväkaupalla,
kunnes he vihdoin kuolivat. Mitkään muut intiaanit eivät kuitenkaan
kiduttaneet vihollisiaan yhtä julmasti ja järjestelmällisesti.
Silti, intiaanit olivat harrastelijoita julmuuksissa valkoisiin verrattuna, sillä jo konkistadorit
Amerikkaan tullessaan harrastivat, katolisen kirkon ja piispojen suojeluksessa
käsittämättömiä julmuuksia.
...espanjalaiset tunkeutuivat kyliin eivätkä jättäneet rauhaan lapsia, vanhuksia eikä raskaina olevia tai jo synnyttäneitä naisia, joilta he
viilsivät vatsat auki ja sitten leikkelivät kappaleiksi, ikään kuin olisivat tunkeutuneet lauhkeiden karitsojen tarhaan.
He löivät vetoa siitä kuka pystyisi viiltämään intiaanin auki yhdellä ainoalla veitsen viillolla tai kuka leikkaisi jonkun
pään poikki tai kuka viiltäisi sisälmykset ulos.
He kiskoivat lapset äitiensä rinnoilta ja heittivät ne kallioille. Jotkut he taas heittivät äiteineen jokiin, toiset lapset
taas tapettiin yhdessä äitien kanssa, ja kaikki tämä toisten katsellessa.
He tekivät korkeita rovioita ja polttivat tulella intiaanit aina kolmetoista kerrallaan
meidän Vapahtajamme ja kahdentoista apostolin kunniaksi. Toisten vartaloihin taas
sidottiin olkia ja sitten heidät tuikattiin tuleen...korkeat heimopäälliköt tapettiin
yleensä näin: rovion päälle rakennettiin ritilä, johon intiaanit sidottiin ja sitten
sytytettiin alle "mieto" tuli kunnes heidän henkensä vähitellen lähti tuskanhuutojen
ja kärsimysten myötä.
Minä näin kerran ritilällä poltettavan neljä tai viisi heimopäällikköä ja koska
he huusivat kauheasti, espanjalainen kapteeni alkoi sääliä heitä - tai sitten he vain
häiritsivät kapteenin unta, ja siksi kapteeni käski kuristuttaa heidät. Mutta pyöveliäkin
pahempi vartija ei halunnutkaan kuristaa heitä, vaan pani intiaanien suuhun puukappaleet
niin, että he eivät voineet kirkua ja poltti sitten heidät juuri niin hitaasti kuin halusi.
Ja kun intiaanit tämän kauheuden nähdessään yrittivät paeta vuorille, kasvattivat
espanjalaiset vinttikoiria, jotka juoksivat kiinni pakenijat ja repivät nämä
kappaleiksi yhdessä hetkessä, hyökkäsivät päälle ja söivät suihinsa kuin porsaan..."
(El Camino Real - Kuninkaallisella tiellä).
Buffalo Bill - rajaseutujen kuningas
Villissä Lännessä eli ainakin kaksi elämää suurempaa sankaria, joita nimitettiin
villien rajaseutujen kuninkaaksi - King of the Wild Frontier. Toinen heistä oli
Buffalo Bill -
ja toinen tietenkin tuo urheista miehistä suurin,
David "Davy" Crockett!
|
|
|
|
|
|
Kaikki paikalla - Villi Länsi elää edelleen!
Villistä lännestä mieleemme nousevat ensimmäisinä intiaanit -
mutta mukana tapahtumien kiehtovassa vyöryssä olivat lukuisat muut,
lähtemättömästi nimensä ajan historiaan kirjanneet. Kaikki he ovat
mukana näillä lännen sivuilla: Wyatt Earpista Jane Calamityyn -
David "Davy" Crockettista George Custeriin! Unohtamatta myöskään
tämän ajan kultaisia muistoja ylläpitäviä Pecos Billiä, Tex Willeriä,
John Waynea...
Lähteinä mm:
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Ylin kuva Monument Valley - Spearhead Mesa - Copyright
Bertrand LACAVE
*Kuvat Buffalo Bill Copyright
Peter Richardson
*Kuva vasemmalla Copyright
Thomas Duchnicki
|
|
|
|
