| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
|
Tiipii. Tiipii eli tipi on perinteisesti preerioilla eli Suurilla tasangoilla
(engl. Great Plains) elävien intiaanien käyttämä, usein eläimen nahoista rakennettu teltta.
Sana tipi tulee siouxien kielestä ja tarkoittaa "asuntona käytettyä".
Ensimmäiset arkeologiset havainnot tiipiistä sijoittuvat aikaan 2000 eaa.
Tiipiit rakentuvat neljästä päärakenneosasta: 10-15 tukipaalusta, kangas- tai nahkapäällysteestä, sisäpuolisesta kangas- tai nahkaverhoilusta sekä kankaasta tai nahasta valmistetusta ovesta. Köysiä, nauloja ja tappeja on usein käytetty paalujen ja päällysteen sekä oven ja verhoilun kiinnittämiseen, sekä koko rakennuksen kiinnittämiseen maahan. Tiipiin rakentamiseen tarvittiin 12 biisonin vuotaa, jotka pingotettiin mäntysalkojen ympärille. Naiset valmistivat, omistivat ja pystyttivät tiipiit. 1800-luvulla käyttöön tulivat kankaat. Tiipiit eroavat muista teltoista kahden ensiarvoisen innovaation vuoksi. Ensimmäinen seikka on katossa oleva reikä, jonka kautta savu pääsee pakenemaan sisätiloista, sekä "savuventtiili", jonka ansiosta sisätiloissa oleskelevat ihmiset voivat tehdä ruokaa ja lämmitellä avotulen lämmössä. Toinen seikka on verhoilu, joka mahdollistaa vakaan ja hallitun raikkaan ilmavirran tulelle ja sisällä olijoille melkein missä säässä tahansa. Kesällä vuodat nostettiin sivuilta ylös, jotta tuuli pääsi puhaltamaan sisään. Tiipiit on suunniteltu helposti ja nopeasti koottaviksi, mikä mahdollisti intiaanien leirien siirtymisen paikasta toiseen, esimerkiksi biisonien perässä. Rakenteeltaan ja periaatteiltaan tiipii muistuttaa hyvin paljon saamelaisten kotaa. Tiipiiden käytön mukana kulkivat niihin liittyvät tapakulttuurit. Kunnioitetut vieraat sijoitettiin tiipiissä istumaan oviaukosta sisään tultaessa kaukaisimpaan nurkkaan, kasvot oviaukkoa päin. Monet heimot maalasivat tiipiinsä kuvitukseksi suojelusjumalten kuvia taikka parantamiseen ja heimoon liittyviä symboleja. Kuvassa oikealla shoshonien tiipii. |
|
Tiipiisiin maalattujen kuvioiden uskottiin suojelevan omistajiaan epäonnea ja sairautta vastaan. Määrättyjä merkkejä, joita heimon uskonnollinen johtaja ymmärsi selvästi, mutta jotka olivat tuntemattomampia tavallisille ihmiselle, käytettiin symbolisten kuvioiden maalaamisessa. Pyhästi maalatun tiipiin ja kaiken siihen liittyvän omistaminen oli ulkonainen merkki korkeasta sosiaalisesta asemasta heimon keskuudessa. Kuvassa yllä mustajalka-intiaani tiipiinsä edessä hevosineen. |
Tiipiin kehityshistoriaa. Yksi tärkeä tekijä, joka johti tasankointiaanien paimentolaisuuteen
oli epäilemättä tiipiin kehitys. Ei tiedetä, millaista asumusta tasangoilla
esimerkiksi shoshonit käyttivät ennen tiipiitä, luultavasti se oli
pienikokoinen, kartiomainen asumus, joka oli katettu puhvelin taikka hirven
nahoilla. Mutta oikean tiipiin - joka muodostui suuresta, puolipyöreästä peitteestä,
joka vedettiin kartiomaisen salkorakenteen päälle ja jossa savun vetoa keskustulesta
voitiin säännöstellä erikoisilla teltan huipulla olevilla siivekkeillä - huomasivat
ensimmäisinä espanjalaiset tutkimusmatkailijat Eteläisillä tasangoilla niin
varhain kuin 1500-luvun puolivälissä. Koska tuohon aikaan koiria käytettiin kantojuhtina,
on luultavaa että nämä asumukset olivat pieniä, ehkä eivät enempää kuin kaksi metriä
halkaisijaltaan. Tuollaisten kartiomaisten rakennusten pystyttämiseen oli
idea saatu ehkä wigwameista, joita löydettiin kaikkialta pohjoisesta,
sekä Uudesta että Vanhasta maailmasta.
Kolmi- ja nelisalkoiset tiipiit. Tiipii oli tavallisesti rakennettu selkä päin vallitsevaa länsituulta, ja sen laaja pohja ja viistot seinät soivat sille tukevuutta toisinaan äkkinäisiä ja voimakkaita tuulenpuuskia vastaan, jotka tasangolla olivat yleisiäkin. Vaikka kaikki tiipiit olivat ulkonäöltään samanlaisia, oli huomattavia erojakin ja nämä erot perustuivat paljolti perussalkojen lukumäärään. Seuduilla, joilla tuuli oli erityisen voimakas, käytettiin kolmisalkoista rakennelmaa, kun taas suojaisemmilla mailla - vuorten juurella ja metsäisissä jokilaaksoissa - suosittiin nelisalkoista rakennetta. Joten sellaiset laajalle levinneet heimot, kuten mustajalat luoteistasangoilla ja omahat kaakossa käyttivät nelisalkoista rakennetta, kun taas assiniboinit itään mustajaloista tuulen tuivertamalla tasangolla, joka nykyään tunnetaan Saskatchewanina ja Manitobana, samoin kuin kiowat eteläisillä tasangoilla käyttivät kolmisalkoista tyyppiä. Crowt pitivät tyylikkäistä valkoisista tiipiistä ja lakotat sellaisista, joihin oli maalattu sekä realistisia että geometrisiä kuvioita. Kenties kaikkein näyttävimpiä ja upeimpia olivat mustajalkojen tiipiit, joita jo vuonna 1809 turkismetsästäjä Alexander Henry kuvasi runsaasti sekä oikeiden, että mytologisten eläinten ja lintujen kuvilla koristelluiksi. Muita asumismuotoja edustivat savitiiliset pueblot, tuohesta ja puista valmistetut wigwamit sekä maamajat. |
Murhenäytelmä tasangoilla. Mustajalkoihin kuuluvan piegan-heimon leiri tasangolla. Talvella 1883 - 1884 neljännes pieganeista, noin 2 500 henkeä, kuoli nälkään. Juuri vuoden 1883 aikana biisonit oli tapettu sukupuuttoon mustajalkojen mailta valkoisten toimesta. Ruoanhankinnassaan pieganit olivat aiemmin olleet täysin riippuvaisia biisoneista. Kohtalokkaana talvena he yrittivät pysyä hengissä metsästäen kaikkia mahdollisia alueen pieniä nisäkkäitä, rottia, preeriakoiria, kaneja sekä lintuja. Näistä pienistä saaliseläimistä ei riittänyt ruokaa tuhansille ihmisille ja ensimmäisinä alkoivat nääntyä nälkään vanhukset ja nuorimmat. Yhdysvaltain hallitus sai tässä vaiheessa tiedon meneillään olevasta katastrofista ja alkoi lähettää pieganeille ruokaa. Ruokavankkureiden oli kuitenkin tehtävä taivalta 150 - 200 mailia mutaisen upottavilla teillä tai ihan tiettömillä taipaleilla, ennen kuin ne olivat perillä, ja useille apu tuli liian myöhään. Fort Shaw-linnakkeen sotilaat yrittivät avustaa intiaaneja ennen avun saapumista, mutta heidänkin mahdollisuutensa olivat vähäiset. |
|
Mokkasiinit. Parkitusta karibun, amerikanhirven, wapitin
taikka biisonin nahkasta valmistetut, pehmeäpohjaiset jalkineet, joita
intiaanit käyttivät. Mokkasiineissa jalat samaan aikaan tuntevat
maan ja saavat suojaa. Preeriaintiaanit valmistivat mokkasiineihinsa
kovemman pohjan, sillä he joutuivat liikkumaan kivisillä mailla, joilla
oli kaktuksiakin. Intiaanit näkivät maahan jääneistä mokkasiinin jäljistä,
mihin heimoon kulkija kuului. Parhaiten mokkasiinit soveltuivat liikkumiseen
pehmeäpohjaisilla metsämailla. Mokkasiinit ovat hyvin keveät ja niillä
voi liikkua täysin äänettömästi.
Eri intiaanikansat valmistivat erilaisia mokkasiineja,
joita alkoivat käyttää myös metsästäjät, kauppamiehet ja uudisasukkaat.
Mokkasiineja valmistettiin myös pitkävartisina.
Kuvassa vasemmalla sioux-intiaanin helmikirjailtu juhlamokkasiini 1880-luvulta. |
| Rauhanpiippu. Rauhanpiipun nimitys intiaanien keskuudessa on calumet. Kaikilla intiaanikansoilla on omat piipputyyppinsä, mutta yhteisiäkin ominaisuuksia on. Täten yleensä piipun varressa on koristeluna sulkia tai nahkapaloja. Varsi on yleensä maalattu ja siinä voi olla symbolisia kuvioita. Näitä piippuja poltettiin, kun haluttiin pyhittää jokin erityisen merkittävä tapaus, kuten tehty rauha, menestys metsästyksessä taikka tehty muu sotasitoumus. Kulkiessaan piipun läpi savu muuttuu pyhäksi. Siitä tulee väline, joka sinetöi annetut lupaukset. Tätä rituaalista piippua ja tilaisuuksia, joissa sitä käytettiin, pidettiin intiaanien keskuudessa erittäin pyhänä ja arvostettuna. |
Lähteinä mm: Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa. Mike Sotter: Villi Länsi. Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West. Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains. Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat (Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991) Wikipedia Tiipiin ja calumetin kuva Public Domain. Tiipiin kuva vasemmalla Northwestern University Library, Edward S. Curtis's 'The North American Indian': the Photographic Images, 2001. Mokkasiinin kuva Antiqueguns.com Kuva piegan-leiristä Northwestern University Library, Edward S. Curtis's 'The North American Indian': the Photographic Images, 2001. |
|
|