INTIAANITANSSIT
Rytminen, sielukas tanssi elää syvällä Amerikan intiaanien kulttuurissa.
Tanssivan intiaanin sielu, ruumis ja koko maailma yhtyy tanssin kiihkeässä tempossa.
Tanssiminen ei ole vain jokin irrallinen näytös tai erillinen osa, vaan se on
osa laajaa kokonaisuutta, kaikkea sitä, mitä on olla intiaani.
Tanssiessaan upeimmissa asuissaan,
kauneimman musiikin soidessa, rumpujen kumistessa, kellojen kilistessä ja laulun ja huilujen kaikaessa, intiaanit osoittavat elämäntapansa vitaalisuutta
ja koko heimonsa suuruutta ja valtaa.
Intiaanileireissä tanssittiin rumpujen kumistessa paljon. Monet tanssit liittyivät
rukouksiin ja seremonioihin. Erilaisiin asioihin liittyvien tanssien lukumäärä,
kun otetaan huomioon kaikki heimot, on hyvin suuri.
Kaikkien tanssien tarkkoja merkityksiä, puhumattakaan tanssijoiden
tekemien liikkeiden merkityksistä, ei tiedä kukaan ulkopuolinen, vain intiaanit
itse.
Tanssijat olivat pukeutuneet juhla-asuihinsa ja heillä saattoi
olla käsissään sota-aseita. Eräissä heimoissa tanssijoilla oli
seremonianaamio eli kasvot peittävä naamari, kun he tanssivat naamiotansseja.
Suuret naamiot saattoivat olla puusta veistettyjä ja ne saattoivat esittää
milloin mitäkin, vaikkapa sutta tai ihmissyöjälintua.
Tanssijoilla oli usein vaatetuksessaan erilaisia kelloja ja kilistimiä,
jotka loivat oman, rytmikkään äänimaailmansa esitykseen ja tukivat soittajia ja rumpaleita.
Varis-sotureilla oli polviensa alle kiinnitettynä suuret messinkikellot.
Eräissä tansseissa, kuten aurinkotanssissa, valmistautuminen itse tanssiin
oli moninaista ja kesti pitkään.
Tanssiperinteitään intiaanit ylläpitävät
Pow Wow-tapaamisissaan, joissa näyttävät tanssit hyvin värikkäissä
asuissa ovat juhlien kauneinta antia.
Pallotanssi
Aina ei tanssittu suinkaan vain jonkin äärettön elintärkeän, kuten sotaonnen
taikka riistan vuoksi. Cherokeet tanssivat ennen ajanvietteeksi pelattua pallo-ottelua
pallotanssin.
Sulkatanssi
Creekien sulkatanssissa miehet kantoivat sulilla koristettuja seipäitä, jotka merkitsivät rauhaa.
Pyssytanssi
Creekien pyssytanssi oli miesten leikkitappelua, jota esitettiin naisten laulaessa.
Kotkatanssi
Kotkatanssissa tanssijat jäljittelivät kotkan olemusta ja liikkeitä. Kotka on erityisen kunnioitettu
lintu intiaanien kulttuurissa, koska se edustaa mahdollisuutta liikkumiseen maan ja taivaan välillä.
Kotkan uskottiin myös omaavan yliluonnollisia kykyjä, kuten monien muiden eläintenkin.
Kotkalla uskottiin olevan kyky hallita sateita ja ukkosta. Kotka edusti viisautta, voimaa
ja valtaa. Kotkatanssijoilla oli koristuksinaan paljon kotkansulkia ja -sulkapäähineitä, ja nämä pyhät sulat
eivät ikinä saaneet vahingossakaan pudota maahan.
Tanssit eläimille
Eri eläimet olivat eri heimoille pyhiä ja merkityksellisiä eläimiä.
Näille eläimille oli paljon tansseja ja ne nimettiin eläinten mukaan. Täten
tansseihin kuuluivat karhutanssi, biisonitanssi, kojoottitanssi jne.
Haidat tanssivat susitanssia
ja heillä oli yllään puusta veistetty susinaamio. Tanssissa yliluonnolliset
sudet veivät kyläläiset mennessään ja tanssijat auttoivat heitä palaamaan
takaisin.
Karhutanssi
Suuren Altaan alueella
utet, shoshonet ja paiutet tanssivatkin Karhutanssia, joka
oli Aurinkotanssin
tapainen, seremoniallinen tanssi ja uskonnollinen riitti. Karhutanssissa
karhunahkoihin ja -turkkeihin
pukeutuneet tanssijat nuotion ympärillä saavuttivat transsitilan, jonka myötä he pääsivät yhteyksiin
ylempien voimien kanssa ja saattoivat tehdä toivomuksiaan ja näkivät näkyjään.
Juuri creet erityisesti pyysivät karhutanssillaan pysyvää ruokaonnea tuleviksi ajoiksi.
Naisilla ei ollut tähän tanssiin tulemista, Karhutanssi oli miesten yksinoikeus -
jollei "nainen" sitten ollut karhu. Karhutanssi-juhlaa vietettiin keväällä,
talven jälkeen, karhujen herätessä talvihorroksestaan.
Karhutanssin legenda
Uteilla on legenda siitä, kuinka he oppivat Karhutanssin. Mies oli syvässä
unessa ja näki unta karhusta. Hän näki unta, että jos hän menisi vuorille,
niin hän oppisi sieltä jotakin, jonka avulla hän saisi suuren voiman. Herättyään
mies siitä paikasta kiipesi ylös vuorille ja näki siellä karhun tanssimassa.
Karhu näki miehen kurkkimassa, pyysi tämän luokseen ja puhui tälle viisauden sanoja ja opetti miehelle,
kuinka karhutanssia tanssitaan ja kuinka tanssin aikana lauletaan Karhutanssilaulua.
Palattuaan, mies opetti tanssin ja laulun kansalleen. Toinen utejen legenda
kertoo, että veljekset olivat metsästämässä ja näkivät silloin karhun tanssimassa.
Tästä karhu sitten opetti veljeksille sekä tanssin että siihen liittyvän laulun.
Utet tanssivat Karhutanssia
maaliskuun puolivälissä ja juhla heillä kesti neljä päivää. Uteilla tanssiasuun
kuuluivat sulkakoristeet. Tanssin päätyttyä sulkakoristeet riisuttiin
ja ripustettiin setripuuhun ja legendan mukaan tämä karkotti kaikki huolet
ja siitä paikasta alkoi uusi elämä.
Karhua erityisesti palvovat intiaanit olivat shamanisteja ja totemisteja.
Shamaanit kävivät tehtäväänsä valmistautuessaan läpi initaatiomenoja,
joissa pyrittiin tulemaan sekä hengeltä että sielulta karhun kaltaiseksi.
Karhushamaaniksi saattoi vihkiytyä vasta, kun oli elänyt eristyksissä muista
ja viettänyt aikaansa karhun tavoin.
Toteemipaalutanssi
Toteemipaalujen pysytyksen yhteydessä järjestettiin potlatch-seremoniat, joiden yhteydessä
myös tanssittiin.
Sadetanssi
Sadetanssin avulla yritettiin saada ehkä aikaan sade. Vaikkakin sadetanssi
saattoi olla samantapainen kuin henkitanssi, ja sillä oli monia muita tavoitteita.
Haavoittuneiden tanssi
Sodissa haavoittuneet osallistuivat tähän tanssiin, jossa oli mukana
yksikätisiä ja muuten vammautuneita.
Skalppitanssi
Onnistuneen sotaretken jälkeen miehet tanssivat skalppitanssia,
kerskatakseen rohkeudellaan ja urheudellaan.
Watyod- eli kevättanssi
Eteläisen laakson yokutien tachi-heimossa shamaani tanssi kevättanssia,
viihdyttääkseen katsojia ja kerätäkseen rahaa. Häntä säesti laulaja,
joka löi laulaessaan tahtia kahdella seljapuisella sauvalla.
Laulajan vierellä oli kori, johon katsojat saattoivat tipauttaa
palkkionsa, jonka sitten shamaani ja laulaja jakoivat keskenään tasan.
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright
Jeff Kubina
Henkitanssi eli kummitustanssi
Henkitanssia eli kummitustanssia harjoittivat tasankojen ja Ison altaan intiaanit.
Wovoka-niminen
paiuteheimon poppamies kertoi heimolaisilleen, että mikäli
nämä rukoilisivat, tanssisivat ja laulaisivat piirissä päiväkausia, kuolleet
sukulaiset heräisivät henkiin, biisonit palaisivat ja intiaanit
saisivat maansa takaisin. Tanssijoilla oli yllään paidat, joihin
maalattujen symbolien uskottiin suojelevan pahalta.
Arapahojen henkitanssin esitanssi oli nimeltään varistanssi (Crow dance), ja sitä harjoittivat
myös eteläiset cheyennet. Varistanssi kehittyi omalaatuisesta Omaha-tanssista,
joka oli kehittynyt tasankointiaanien keskuudessa.
Aurinkotanssi
Soturi sitoutui heimoonsa, osallistumalla uskonnolliseen seremoniaan, jota
kutsuttiin aurinkotanssiksi. Kahdeksan päivää hän oli syömättä ja juomatta
ja tuijotti suoraan aurinkoon. Hänen kehonsa oli maalattu ja rintansa lävistetty
puupuikoilla, jotka oli hihnoilla kiinnitetty pyhään paaluun. Soturi tanssi
ja hypähteli, kunnes puikot repeytyivät irti. Rintaan jääneitä arpia
hän kantoi ylpeydellä.
Kidutuksesta aurinkotanssissa pyrittiin eroon esimerkiksi mustajalkojen keskuudessa.
Sitä harjoitettiin vain fanaattisimmissa heimoyhteisöissä. Kun mustajalkojen parissa
mies ja hänen vaimonsa alkoivat valmistautua aurinkotanssiin, vaimosta tuli pyhitetty nainen.
Seremoniat tapahtuisivat hänen tiipiissään, jossa poltettiin tulta öin ja päivin;
tulta ei saanut päästää sammumaan eikä teltan ovea saanut jättää auki.
Piippujen sytyttämiseen piti käyttää vain ja ainoastaan tuomipihlajan varpua
tai kuivaa biisoninlantaa. Päivät tiipiissä rukoiltiin aurinkoa, yöt kuuta.
Metsästysonnen tanssit
Jotta metsästysmatkoilla saataisiin saalista, järjestettiin uskonnollisia
seremonioita, joiden yhteydessä myös tanssittiin.
Sotatanssi
Sotatansseissa valmistauduttiin tulevaan sotaan ja haettiin samalla
henkien suojelusta ja menestystä tulevissa taisteluissa.
Niissä myös virittäydyttiin sotatunnelmiin ja haettiin tanssijalle suurinta rohkeutta.
Kaikkien intiaanien tanssien tapaan sotatanssitkin olivat hyvin näyttäviä.
Niinpä vuonna 1821 kuudentoista pawneen ja muiden läntisten intiaanien
muodostama ryhmä kävi Valkoisessa talossa esittämässä sotatanssinäytöksen
presidentti Monroelle.
Sotatanssissa soturit kiihdyttivät itseään äärimmäiseen uhoon. Mustajalkojen
sotatanssiin saivat osallistua vain taisteluihin aiemmin osallistuneet
soturit. Samansuuntaiset mustat viivat housuissa kertoivat,
kuinka monta päällikköä tai poppamiestä soturi oli surmannut.
Joku hyvänä ampujana tunnetuksi tullut tähtäili tanssiessaan kiväärillään
ja toinen, maineikas hevosvaras, kuljetti käsissään puista hevospäätä.
Tanssijoilla oli käsissään tomahawkeja, keihäitä, nuolia, sulkakoristeisia
kilpiä ja sotapäähineitä.
Mustajaloilla tanssimista johti piirin keskellä istuva mies, joka
hoputti tanssijoita vauhtiin ja näpäytti terävästi
varvulla niitä, jotka hidastelivat. Järjestystä pitäessään hän oli vaativa,
mutta silti kohtelias.
Aikuistumisriitin tanssi
Aikuistumiseen liittyi seremonioita ja riittejä ja omat tanssinsa.
Peurannahkatanssi, lohitanssi ja hyppytanssi
Luoteisessa Kaliforniassa useiden heimojen, kuten hupa-intiaanien harrastamia
seremoniallisia tansseja. Lohitanssissa pyydystettiin kauden ensimmäinen lohi,
joka syötiin - ja sen jälkeen kalastus oli sallittua kaikille.
Seuratanssit
Seuratanssit olivat yleiseen juhlintaan liittyviä tansseja ja esimerkiksi
creekit tanssivat seuratansseja koko yön.
Tanssiminen ei siten intiaaneillekaan aina ollut vain spiritualistista
tai muuta ylevää seremoniaa, vaan se saattoi olla hauskanpitoa.
Naisten kilpikonnankalistintanssi
Creek-naiset tanssivat tätä tanssia, pohkeisiin kiinnitettyjen
kilpikonnankalistinten kalistessa ja kilistessä.
Vanha tanssi
Creek-miehet esittivät vanhan tanssin, joka vapautti paastoajat kaikista
rituaalisista rajoituksista.
Lääkintä- ja parantamistanssi
Oikean lääkinnän löytämiseksi ja potilaan parantamiseksi tanssittiin
monenlaisia tansseja. Niitä eivät tanssineet aina vain poppamiehet, vaan myös muut.
Esimerkiksi yksi chippewa-heimon tärkeimmistä seremonioista oli suuri lääkintätanssi.
Maissitanssi
Yksi satotoivetansseista, jossa pueblointiaaneilla Santa Clarassa oli käsissään kuusenhavuja
ja kalebassikalistimia. Vartalo oli kauttaaltaan maalattu mustaksi ja valkoiseksi,
nilkoissa oli haisunäädän nahasta tehdyt koristeet valkoisten
mokkasiinien yläpuolella ja takapuoleen oli kiinnitetty ketunhäntä.
Suuren pään tanssi - Bole maru - Aavetanssi
Koillisen pomo-heimon parissa tanssittu tanssi, jolla useita nimiä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright
Grand Canyon NPS
Crown Dance - kruunutanssi
Kuvassa yllä nuori apachetyttö keihäineen tanssii apachien
perinteistä tanssia, Crown Dance.
Tanssija kuvassa on ylevä mutta kaikkien intiaanitanssijoiden tapaan arvoituksellinen.
Kruunu tanssin nimessä ei viittaa kuninkaalliseen kruunuun,
vaan vuorten henkiin ja veteen ja sateenkaareen, joka hohtaa sateen jälkeen vuorilla kruunun lailla.
Tässä nuorten apachetyttöjen aikuistumiseen liittyvässä tanssissa vuorten
henget tulevat tanssimaan tyttöjen kanssa.
Vuorten hengillä on hyvin korkea, kruunumainen pääkoriste, ja kun he heiluttelevat
sitä tanssiessaan edestakaisin, he näyttävät valtavilta, puisilta marioneteilta.
Tanssin myötä vuorten henget tuhoavat paholaisen ja tuovat hyvää onnea
koko heimolle ja erityisesti tytöille.
Dishchii' Bikoh' Apache Group - Cibecue, Arizona - Apache Crown Dance.
Intiaanien juhla, Native American Heritage Day - Grand Canyon National Park, USA -
18.11.2010.
|
