Tunturisuden sivut
JUNARYÖSTÖT

Yhdysvaltain ensimmäinen junaryöstö tehtiin vuonna 1866, jolloin Renon joukkio ryösti Ohio-Mississippi-rataa liikennöineen junan ja sai saaliikseen 16 000 dollaria. Monet rikollisjoukkiot ottivat Renon joukkiosta esimerkkiä ja seurasi vuosikymmeniä kestänyt junaryöstöjen aika.

Perinteet elävät

Oikealla kuvassa Villin Lännen historiallisia perinteitä ylläpitävän ja elävöittävän harrastajaryhmän junaryöstäjä.

All rights reserved
*Kuva oikealla - Copyright - All rights reserved:
© Flickr/Paul Deveau

- Used with permission.
Kädet ylös! Tämä on junaryöstö!
Vanha juna

Junaryöstöjen ajanjakso

Vilkkain ajanjakso junaryöstöissä oli Amerikassa sisällissodan jälkeinen aika 1800-luvun lopulla. Junia ryöstettiin vielä 1900-luvun alkupuolella, mutta nykyisin junaryöstöt ovat harvinaisia.

Junista ryöstäjät tavoittelivat usein junien rahtina kulkevia raha- taikka kultalähetyksiä. Joskus ryöstettiin puhtaiksi arvo-omaisuudesta myös matkustajat.
Miten junaryöstö tapahtui

Jotta junan voi ryöstää, täytyy ryöstäjien ensiksi päästä junaan. Tässä käytettiin monia menettelyjä. Junaan saatettiin sen pysähtyessä asemalle astua muina miehinä, kuin tavallisina matkustajina, ja kun juna oli lähtenyt liikkeelle, se kohta ryöstettiin. Joskus junaa odotettiin radan varressa ja se pysäytettiin jollakin keinolla ja vallattiin sen jälkeen aseilla uhaten. Juna voitiin ratavaihteilla jopa ohjata jollekin sivuraiteelle ja kun se sinne työntyi, saatettiin juna taas sen pysähdyttyä ryöstää.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright - Ron Zack
Juna
INYO

INYO on yksi Amerikan vanhimmista höyryvetureista. Sen rakensi vuonna 1865 Baldwin Locomotive Works - Philadelphia. Tätä 4-4-0 veturia käytettiin rautatiellä Virginia & Truckee Railroad ja se veti perässään sekä matkustaja- että tavaravaunuja. Juna kulki väliä Reno - Virginia City. Virginia oli kultakaivoskaupunki.
Paramount Pictures osti tämän junan vuonna 1937 ja se on nähty monissa elokuvissa, ehkä junaryöstöelokuvissakin, kuka tietää. Joka tapauksessa veturi on nähty Cecil B. DeMillen ohjaamassa elokuvassa Union Pacific, joka valmistui vuonna 1939 ja joka kertoo Amerikan rautatien rakentamisesta. Nykyinen veturin sijainti on Nevada State Railroad Museum - Carson City, Nevada.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - Bill Strong
RENO GANG - "The Jackson Thieves"

Ensimmäinen junaryöstö 1866

Renon rikollisjoukkio (Reno Gang) oli Yhdysvaltain ensimmäinen, rikollisten muodostama veljellinen yhteenliittymä, "Brotherhood of Outlaws". He tekivät myös ensimmäisen junaryöstön Yhdysvalloissa siviiliaikana, sisällissodan jälkeen. Ennen junaryöstöä he ryöstivät ja murhasivat matkalaisia Jackson County'ssa.

Junaryöstön kohteeksi tuli Adams Express Company'n omistama postivaunu rahalähetyksineen - junassa, joka liikennöi Ohion ja Mississipin välisellä rataosuudella (Ohio and Mississippi Railway). Lokakuun 6. päivänä 1866, Seymourissa, John Reno, Sim Reno ja Frank Sparkes astuivat junaan, sen ollessa lähtemässä Seymourista. He murtautuivat postivaunuun, saivat yllätetyksi vartijan ja saivat avatuksi säilön, josta he saivat rahaa noin 16 000 dollaria.

Liikkuvassa junassa he mukaan liittyneiden muiden rikollisjoukkion jäsenten kanssa yrittivät avata vielä toisenkin rahasäilön. Se ei onnistunut ja koko joukkio pakeni, sillä suuri posse (=seriffin koolle keräämä joukko) lähestyi. Junasta he pääsivät niin yksinkertaisesti, että vetivät hälytyskelloa, jonka kuullessaan veturinkuljettaja pysähtyi. Junan matkustajista joku kuitenkin oli ehtinyt tunnistaa osan ryöstäjistä.

Pinkerton

Pinkerton liittyy takaa-ajajiin

Tästä alkoi raivoisa joukkion takaa-ajo. Ryöstäjien jäljille ilmaantuivat junayhtiöiden palkkaamat Pinkertonin etsivät, ja takaa-ajajissa oli lainvalvojien lisäksi paljon myös vapaaehtoisia. Monet joukkion jäsenistä, kuten John Reno, jäivät kiinni ja joutuivat vankilaan, toiset jatkoivat ryöstöjen sarjaa, johon kuului myös useita junaryöstöjä.

Neljännessä junaryöstössään 22.5.1868 Renon joukkio iski junaan radalla Jeffersonville, Madison and Indianapolis Railroad. Peräti kaksitoista miestä työntyi junaan, kun se pysähtyi Marshfieldissä, Indianassa. Junan päästyä kunnon vauhtiin, joukkio työntyi postivaunuun ja viskasi liikkuvasta junasta ulos vartijan, Thomas Harkins'in, joka sai fataalisia vammoja. Saalista löytyi 96 000 dollaria. Ryöstö oli niin tavattoman julkea, että se sai suurta huomiota koko Yhdysvalloissa, ja Pinkertonin miehet tulivat kuin sudet miesten jäljillä.

Heinäkuun 9. päivänä samana vuotena sama Renon joukkio työntyi taas uuteen junaan ryöstöaikeissa. Pinkertonin etsiville oli selvinnyt se, miten joukkio toimi, mikä oli sen ryöstötaktiikka, ja kymmenen etsivää oli odottamassa ryöstäjiä. Nämä kokivatkin varmaan aikamoisen järkytyksen työntyessään junaan, josta yllättäen Pinkertonin miehet alkoivat ampua sulkutulta. Ruumiita ei yllättäen silti tullut ainuttakaan ja osa ryöstäjistä pakenikin, haavoittuneena kylläkin, mutta kolme miestä saatiin pian kiinni.
Vigilantit vauhdissa - kuusi Renon junaryöstäjää roikkumassa samassa puussa

10. päivänä heinäkuuta näitä kolmea ryöstäjää oltiin kuljettamassa junalla, kun Indianassa, kolme mailia ennen Seymouria joukko näiden ryöstäjien toimiin lopullisesti suuttuneita siviilejä eli vigilantteja (vigilantti=vapaaehtoinen, joka ottaa oikeuden omiin käsiinsä, yleensä laittomasti) otti ryöstäjät junasta, ja hirtti heidät kaulastaan eli lynkkasi siihen paikkaan ilman sen suurempia muodollisuuksia. Tämän jälkeen siviilien joukko sai kiinni vielä kolme Renon joukkion jäsentä, ja hirtti heidätkin kaikki saman puun samaan, jykevään oksaan.

Kaiken kaikkiaan tällä samalla paikalla, joka sai sittemmin nimen Hangman Crossing, tämä vapaaehtoisten komitea lynkkasi kuusi miestä Renon joukosta. Vapaaehtoisten joukko oli suuruudeltaan vaihtelevasti noin 100 - 300 miestä ja sen nimi oli Scarlet Mask Society (scarlet mask viittasi joukon jäsenten kasvoja peittävään punaiseen bandanaan, liinaan - scarlet=punainen, mask=maski, suoja), toiselta nimeltään Jackson County Vigilance Committee.

Vielä neljä hengiltä - täysi kymppi

Renon joukkoa saatiin tämänkin jälkeen vangituksi ja seurasi sarja dramaattisia tapahtumia, kun samat vapaaehtoiset vigilantit, jotka menestyksensä myötä olivat ihan hurmioituneet, murtautuivat poliisiasemille ja vankiloihin, saadakseen lynkatuksi loputkin. Viimeisessä näytöksessä 12.12.1888, 100 miestä tunkeutui vankilaan, Floyd County'ssa, New Albanyssa - jonne vangitut oli siirretty turvaan. He ampuivat jopa seriffiä käteen, joten tämä rikollisia rankaiseva joukkio oli itse suistunut kaikkine lynkkauksineen täydellisesti rikoksen poluille. Mitäpä sitä ei tekisi, jotta oikeus toteutuu - kaikki uhraukset ovat silloin tarpeen. He tappoivat vankilasta vielä neljä Renon joukkion jäsentä, hirttämällä nämä kunkin vuorollaan. Vuoron perään yksi kerrallaan lähtivät hirsikeinussa ajasta ikuisuuteen Frank Reno, William Reno, Simeon Reno ja Charlie Anderson, joka piti hirttää kahdesti, koska ensiyrityksellä köysi katkesi. Näin Renon joukkiosta tuli vigilanttien lynkkaamaksi yhteensä kymmenen miestä.

Kuitenkaan ketään ei koskaan syytetty tästä tapahtumasta, koska varmuutta siitä, keitä olivat tekijät, ei ollut. Vaikka oli olemassa äärimmäisen vahva epäilys siitä, että asialla oli: Jackson County Vigilance Committee. Koska noin sadan miehen punahuivisia osastoja ei helposti esiinny samoilla seuduilla useampia. Paikalliset sanomalehdet uutisoivat tapahtumasta varsin ymmärtävään sävyyn, niiden mukaan oikeus oli puhunut. Tämä oli ainut tapaus Yhdysvaltain historiassa, jolloin liittovaltion vankilassa sisällä olevia vankeja lynkattiin.

Vigilantit muodostivat näinä vuosina osastoja, joissa oli jopa 300 miestä koolla yhtä aikaa ja käyttäytyivät, kuin sotilasosasto. Renon joukkio teki myös muita murhia junaryöstöjen lomissa, ja tämä sai paikallisen siviiliväestön vihan ja kostonhalun kasvamaan ennennäkemättömiin mittoihin. Kun vigilantit kokivat, että seriffit ja Pinkertonin etsivät ja koko oikeusjärjestelmä ei kyennyt rankaisemaan tekijöitä, he ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja aloittivat lynkkaukset.

Tapahtumasarjan opetus

Tapahtuneella oli se ilmeinen seurausvaikutus, että kaikki ne, jotka suunnittelivat ryöstöjä ja erityisesti junaryöstöjä, tiesivät, että heille ei sen jälkeen armoa riittäisi. Varmasti tällä oli ennalta ehkäisevää vaikutusta, mutta silti myös muut rikollisjoukkiot tekivät tämänkin jälkeen junaryöstöjä. Kuuluisia junaryöstäjiä Renon joukkion jälkeen olivat Jesse ja Frank James, sekä Butch Cassidy ja Sundance Kid. Itse asiassa he kohosivat vielä paljon suurempaan ja myyttisempään maineeseen, kuin Renon joukkio.

Hands up! - Kädet ylös!

Näin tehdään historiaa ja syntyy legendoja. Yksi junaryöstäjistä oli Bill Miner (1847 - 1913), joka tunnetaan lempinimillä The Gentleman Robber tai The Gentleman Bandit - eli Herrasmiesryöstäjä tai Herrasmiesbandiitti. Tällaisen nimityksen hän sai siksi, että häneen liittyy anekdootti, jonka mukaan hän ensimmäisenä kautta aikain on lausunut nuo maagiset sanat: "Hands up!" - No, sehän sinänsä viestii siitä, että hän halusi selviytyä tilanteista aina herraskaisesti ja ampumatta, joten aika mukavasti sanottu. Sanojen arvostusta laimentaa Billin sanomina vain ja ainoastaan se, että ne lausuttiin ryöstön yhteydessä ryöstöuhrille.

Lähteinä mm:
Legends of America: Reno Gang
Weider History Group: Reno Gang's Reign Of Terror
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Mike Sotter: Villi Länsi
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat


*** tunturisusi.com linkit ***