Vaskoolihuuhdonnan niksit ja salat aukeavat Oregonissa vanhan mestarin opastuksella.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
Baker County Tourism
Harvat löysivät ja rikastuivat
Enemmistölle
äkkirikastuminen jäi vain ikuiseksi haaveeksi. Suurimmalle osalle
päivät olivat ympärivuorokautista raadantaa muutaman hipunkaan toivossa.
Monet olivat pakotettuja lopettamaan itsenäisen kullanetsinnän
ja siirtyivät isoille yhtiöille määräpalkkaisiksi kaivosmiehiksi.
Jos joku löysi kultaa, oli hänellä syytä olla silmät selässäänkin,
sillä ryöstäjät vaanivat kaikkialla. Aseistautuminen näissä oloissa
oli välttämättömyys ja idän asetehtailijat tekivätkin omaisuuksia
asetoimituksilla. Coltin revolvereista maksettiin jopa 300 dollaria -
huimaava hinta tuohon aikaan. Suuri osa heistä, jotka eivät löytäneet kultaa,
löysi itselleen muuta työtä. Jotkut perustivat hotelleja ja kauppoja
ja tarjosivat näin kullankaivajille ruokaa, suojaa ja työkaluja.
Kullanetsijä rikastuu joskus - kauppias rikastuu aina
Kaupoille ja kaikenlaisen tavaran myyjille nämä kultakentät merkitsivät
vilkasta kauppaa ja suuria voittoja. Kaikki kävi kaupaksi, ja melkeinpä
mihin hintaan hyvänsä. Nyt oli vara ostaessa maksaa, sillä pianhan kullan
löytymisen jälkeen rahaa olisi kasapäin. Suurten kaupunkien kaupat kilpailivat keskenään
"Kalifornian tuotteiden" myynnistä: kuudesti laukeavat pistoolit,
Allenin itsevirittyvä pistooli, Bowie-puukot, vahatulitikut, kirveet
ja rahavyöt, jotka oli tehty "nimenomaan kultaa" varten. Joka puolella
kuiskittiin uskomattomista rikkauksista, jotka odottivat poimijaansa.
Juuri Kaliforniasta tullut mies oli nähnyt 3-kiloisen kultalohkareen.
Toinen oli huuhtonut 16 kiloa kultaa yhdessä päivässä; joku kolmas
oli ansainnut muilla kaupoilla 12 000 dollaria yhdessä viikossa.
Kuvassa kullankaivajien hylkäämä aavekaupunki Goldfield, Arizona. Kaupungissa oli vielä 1890-luvulla yli 5 000 kullankaivajaa.
Jo pitkään vain nurkissa vinkuva tuuli on ollut ainut elämä tässä Jumalan selän takana uinuvassa paikassa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, Goldfield - Copyright
Diann Bayes
Kultahulluuden päätössanat
Monta sukupolvea sekalaista seurakuntaa tutki ja hakkasi viidenkymmen vuoden
ajan, Kalifornian kultaryntäyksestä vuodesta 1849 alkaen - koko Amerikan
Kalliovuorten maa-aluetta - Kalifornianlahdelta aina Columbiajoelle saakka.
Kaivoshulluus Kaliforniassa, Nevadan territoriossa ja Kalliovuorilla on vain
yksi kummallinen luku lännen valloittamisen kummallisessa historiassa.
Kaikki lännessä liikkuvat näinä aikoina olivat eräällä tavalla
uhkapelureita. He elivät toiveista ja unelmista, eivät varmoista asioista,
eikä heidän toimiaan tule tarkastella joka suhteessa järjen ja logiikan
käytön mukaan. He nousivat ja kaatuivat sen mukaan, miten kaikki sattuikaan
menemään ja miten mukana oli onni taikka epäonni. Heille lopputulos
oli itse asiassa merkityksetön - ja täydellinen häviö otettiin
vastaan yhtä tyynesti ja kuin itsestään selvänä, kuten menestyskin.
Jokainen tiesi syvällä sisällään, hurjimpien unelmiensakin keskellä,
että kaikki saatoi olla vain hetken harhaa.
Arvomineraalien löytyminen, joka tarjosi uskalikoille mahdollisuuden rikastua
äkkiä, sai miehet juoksemaan. Rähjäisimmät ja kolkoimmat kultakaupungit
vaikuttivat paratiisilta niihin saapuville, sillä kullanhimo sokaisi
normaalin näkökyvyn. Yhtä pian, kuin kaikki oli alkanut - kaikki päättyi.
Jäi tunne siitä, että oliko tämä todellakin tapahtunutta, vaiko unta vain.
Aavekaupungit jäävät hiljaisuuteen
Tyhjät kaivokset suljettiin ja vaaralliset, hetkeä aikaisemmin elämää kihisseet
hurjat kaupungit muuttuivat
haudanhiljaisiksi - monista niistä tuli aavekaupunkeja. Asukkaat eivät ehtineet
murehtimaan, he siirtyivät tässä elämänkarusellissa muualle, sillä mukana oli
pysyttävä ja elettävä, kävi miten kävi. Mukanaan he kuljettivät jollei kultaa, niin kuitenkin
hippusen sitä toiveikkuutta ja optimismia, jota tarvitaan sekä kullan etsinnässä -
että uusissa elon haasteissa toisaalla. Näin lännen nuoret osavaltiot
saivat tästäkin hullunkultamyllystä kansalaisiinsa oman lisänsä intoa
ja yrittämistä, jota tarvittiin vielä paljon, kun kansakunta, Amerikka etsi tietään
kohti suuruuttaan.