|
|
|
|
REVOLVERISANKARIT JA PYSSYMIEHET
Seriffit ja muut lain puolella aseineen taistelleet olivat revolverisankareita
(gunfighters) kun taas lainsuojattomat aseineen olivat pyssymiehiä (gunmen).
Molempiin ryhmiin kuului kylmäverisiä ja taitavia ampujia ja molempien tavoite oli sama,
tehdä selvää vastustajasta.
Lännen nopein!
Kuka oli "Lännen nopein" vetäjä kaksintaisteluissa ja muissa isommissa
asetaisteluissa, on ollut
jälkipolvia kiinnostanut aihe. Oliko hän Wild Bill Hickok, Wyatt Earp, Bat Masterson,
Clay Allison eli "Wolf of the Washita", “Bad Bill” Longley,
“Longhair” Jim Courtright, John Wesley Hardin - vai oliko hän joku muu? Kaikki he ovat
vakuuttavia
ehdokkaita tämän hieman arveluttavankin mutta sävähdyttävän tittelin haltijoiksi ja kullakin heistä on tässä
vaikeassa arvioinnissa omat kannattajansa. Kysymys jäänee ikuisesti vaille vastausta.
All rights reserved
*Kuva oikealla - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/pyramidlagota
- Used with permission.
|
|
|
|
|
|
Revolverin sijainti
Tulitaistelun sattuessa vastustajat vetivät revolverinsa kotelosta, joka saattoi
sijaita vyöllä, korkealla lonkalla tai ristiinvetoasennossa mahan päällä.
Matalalla reiden päällä oleva kotelo on Hollywoodin keksintöä.
Nopeus oli hopeaa, ampumatarkkuus kultaa!
Kaksintaisteluissa ei useinkaan ollut kyse vain nopeudesta, vaan enemmänkin siitä,
kumman hermot pitivät äärettömän vaarallisessa tilanteessa. Useinkaan ei se osapuoli,
joka veti ensin ja antoi luotien laulaa ja täyttää ilman, voittanut kaksintaistelua.
Hickokin ja Tuttin välisessä asetaistelussa - Lännen historian ensimmäisessä
kaksintaistelussa vuonna 1865 - Tutt ennätti ampua peräti neljä laukausta.
Vasta sitten Hurja Bill ampui 1860 Army Coltillaan, sillä vieläpä kaksin käsin tähdäten,
yhden ainoan ja heti kuolettavan laukauksen. Tässäkään kaksintaistelussa ei siis ratkaissut
nopeus, vaan kylmähermoisuus ja ampumistarkkuus.
|
Kaksintaisteluissa kuolleet
Kaksintaistelut, joissa nopeimmin vetävä voittaa, olivat yleinen tapa riita-asioiden
ratkaisemiseksi etenkin seuduilla, joissa lain edustaja kävi harvoin.
On arvioitu, että vuosien 1850 ja 1890
välisenä aikana noin 20 000 miestä kohtasi loppunsa kahdenkeskisissä
tulitaisteluissa.
Ohjeita kaksintaistelijalle!
"En kykene kyllin korostamaan
täydellisen rauhallisuuden ja tyyneyden merkitystä, jos teihin osutaan...
jos on pakko kuolla, tehtäköön se osoittaen samalla suurinta mahdollista
ylväyttä."
(Ote tuntemattoman kirjoittajan teoksesta The Art
of Duelling/Kaksintaistelun taito - vuodelta 1836).
*ClipArt Copyright
ClipartHeaven.com
|
|
|
|
|
Revolverisankari
"Yksi perusongelmista tutkittaessa revolverisankarin alkuperää ja todellista
statusta on historioitsijoiden, kirjailijoiden ja Hollywoodin suosima tapa
erottaa hänet kanssaihmisistään. Revolverisankarista tekee nyky-yleisöä
kiinnostavan hahmon hänen haluttomuutensa solmia kestäviä henkisiä tai
fyysisiä suhteita. Kerta kerran jälkeen hänet kuvataan yksinäiseksi sudeksi,
joka ilmestyy tyhjästä eikä nähtävästi harjoita mitään ammattia, mutta jonka
läsnäolo on kuin kaitselmuksen lahja. Hän pysyttelee omillaan, vaikka hänet
hyväksyttäisiin yhteisön jäseneksikin.
Toisinaan voi tosin vanha lemmenliekki
leimahtaa tai hänellä on lyhyt suhde kaupungin tanssityttöön tai ehkä koulun
opettajaan, mutta tehtävänsä suoritettuaan hän kertoo, ettei suhde voi
kestää, lausuu haikeat jäähyväiset ja ratsastaa auringonlaskuun. Tavallisesti
tällaista sitoutumisen pelkoa pidettäisiin merkkinä kypsymättömyydestä
ja vastuuttomuudesta, mutta tarinoiden revolverisankari ei olekaan normaali ihminen,
vaan enemmän kuin nykyaikaisen moraliteettinäytelmän päähenkilö, jolla ei olisi
enää mitään merkitystä, jos hän antaisi periksi tavallisen ihmisen
tarpeille ja haluille. Niinpä yleisö antaa hänen vikansa anteeksi, koska se tietää
että hänen voimansa on hänen taidossaan käsitellä asetta ja rohkeudessaan
taistella hyvän puolesta pahaa vastaan. Mitenkään muuten ei voisikaan olla,
sillä revolverisankari edustaa toivetta hyvän säilymisestä yhä
pahemmaksi muuttuvassa maailmassa."
|
Lähteinä mm:
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Mike Sotter: Villi Länsi
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
|
|
|
|
Wild West Witchblade
|
Esirippu laskeutuu
Revolverisankareiden valtakautta olivat Lännen kuohuvat ajat,
jolloin yhteisöissä, erityisesti rajaseuduilla järjestys ja laillisuus instituutioineen olivat vasta muotoutumassa.
Järjestyneen elintavan kehittyessä ja esivallan ulottaessa
otteensa yhä syrjäisemmillekin seuduille, katosivat
myös revolverisankarit. Olivathan heidän menettelynsä useinkin
sellaisia, että niitä järjestyneessä yhteiskunnassa voitiin
pitää ihan selvästi laittomuutena. Niin suurta urheutta ja kunniallisuutta
kuin kaksintaisteluissakin vaadittiin, niin lain tulkinnan näkökulmasta
oli kyse ihan jostakin muusta. Revolverisankareita aseineen ei myöskään
tarvittu enää oikeuden ja tuomioiden jakajiksi, sen tehtävän
ottivat hoitaakseen poliisi-istituutiot ja lakia syvällisesti opiskelleet tuomarit.
|
All rights reserved
*Kuva - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/BlondTheColorist - Witchblade Copyright Top Cow Entertainment
- Used with permission.
|
|
|
