|
|
|
|
TOTEEMIPAALUT - LUOTEISRANNIKON SYMBOLIT
Toteemipaaluja on löytynyt etupäässä Yhdysvaltain
luoteisosista, Alaskasta ja myös Kanadasta..
Toteemipaalun merkitys intiaanikulttuureissa on ollut samankaltainen, kuin
länsimaisella uskonnollisella taiteella ja taiteella ylipäänsä.
Toteemipaalu on herättänyt tunteita ja tuntemuksia, välittänyt sanomia ja kuvannut maailmaa ja sen menneisyyttä,
ihmisiä ja heidän asemaansa ja historiaansa.
Se on joskus ollut kuolleen päällikön haudalla kuin muistomerkkinä.
Toteemipaalu
kohottautuu kohti korkeuksia ja hallitsee ihmisten yläpuolella näkyvänä ympäristöään, vangiten
ihmisten katseet ja mielenkiinnon. Taivaita tavoittelevana se luontevasti
kohottaa ihmisen ajatukset ikäänkuin maanpinnan yläpuolelle, henkevöittää,
ylevöittää, saa aikaan ihailun, kunnioituksen ja hiljentymisen ja virittää
henkiseen ja uskonnolliseen tilaan ja kokemukseen.
Samalla kun se saa muistamaan ja kunnioittamaan menneiden sukupolvien
ja suurten päälliköiden elämää ja työtä.
Lähempää tarkasteltuna toteemipaalu on hienosti kaiverrettu ja veistetty kooste
erilaisia kuvia. Mitä hienommin veistetty, sitä suurempi on katsojan
ihastus ja ilo. Toteemipaalun sisältämä kuvakieli ei aukea meille
samoin, kuin se on aikoinaan auennut sitä katsoville intiaaneille.
Me näemme vain taidokasta ja kaunista kaiverrustyötä, eläin-
ja ihmishahmoja siinä, missä
intiaanit ovat aikanaan lukeneet ja nähneet ja kokeneet tarinoita,
kertomuksia ja viestejä. Toteemit toistavat ja runsastuttavat sitä rikasta
kuvallista kieltä, joka näkyi intiaanikulttuurissa kauttaaltaan - monissa käyttöesineissä,
vaatetuksessa ja muissa tarpeissa. Monet toteemipaalut ovat yhä
pystyssä ja kertovat niihin vihkiytyneille tutkijoille
paljon paalut veistäneiden intiaanien elämästä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright
rogthefrog
|
|
|
|
|
|
Toteemipaalut kuljettavat heimon historiaa
Toteemipaalut ovat seremoniaalisia, monumentaalisia ja historiallisesti kertovia.
Miten voisit merkitä muistiin sukusi historiaa tai osoittaa kunnioitusta
kuolleelle päällikölle, ellet osaisi kirjoittaa? Intiaanit tekivät tämän
toteemipaalujensa avulla. Niissä kerrottiin heimon esi-isistä ja olivatpa toiset
toteemit ikäänkuin pystyyn nostettuja arkkuja, joiden sisällä oli ihmisen jäännökset.
Jättituija
Yleisin puu, josta toteemipaalu veistettiin, on jättituija (Thuja plicata).
Tämä ikivihreä, sypressikasveihin kuuluva havupuu kasvaa Pohjois-Amerikan länsiosissa Kalifornian pohjoisosista Brittiläiseen
Kolumbiaan ja Alaskan eteläosiin.
Koska toteemipaalun materiaalina on suojaamaton puu, ulko-oloissa
säiden armoilla, niin tästä seuraa vääjäämättä se,
että paalu tuhoutuu aikanaan. Yli 100 vuotta vanhat toteemipaalut ovatkin
jo harvinaisia. Kovin suurta huolta tästä tuhoutumisesta ei ole tunnettu
eikä sitä ole pyritty estämään - sillä on katsottu, että toteemipaaluilla
on oma, luonnollinen ikänsä, jonka puitteissa nekin kuolevat, eikä
tähän prosessiin ole ihmisen syytä puuttua.
Veistäjämestarit
Taitavat toteemipaalun veistäjät olivat arvostettuja ja kysyttyjä taiteilijoita.
Toteemipaalut tilattiin veistäjämestareilta, joilla oli oppipoikia oppimassa
heidän taitojaan ja jotka olivat saaneet hyvän taiteilijan maineen.
Paalun teettäminen ja sen pystytykseen liittyvä potlach-seremonia
aiheutti huomattavia kustannuksia.
Toteemipaalun maalaus
Osia toteemipaalusta maalattiin luonnosta saaduilla pigmenteillä.
Potlach
Toteemipaalun kohottamisen yhteydessä järjestettiin potlach-seremonia. Vieraat toimivat tässä tilaisuudessa
todistajina vahvistaakseen, että paalun kohottajalla oli oikeus tähän
toimenpiteeseensä. Muistopaalun kohottamiseen liittyvä potlach järjestettiin
kuolleen henkilön kunniaksi.
Häpeäpaalut
Kaikkien toteemipaalujen ei ollut tarkoitus kohottaa kunnioituksen ja ylevyyden tunteita.
Häpeäpaaluilla tuotettiin tarkoituksellisesti jollekulle häpeää.
|
Muistopaalut - etupaalut - sisäpaalut - hautapaalut
Toteemipaaluja oli erityyppisiä eri tarkoituksia varten. Niiden kokokin vaihteli
käyttötarkoituksen mukaan. Korkea-arvoisen henkilön kuollessa usein hänen seuraajansa
tai muut perheenjäsenet pystyttivät paalun hänen kunniakseen. Paalu esitti tunnuskuvioita,
jotka liittyivät hänen menneisyyteensä.
Toiset paalut, joita sanottiin etupaaluiksi, seisoivat osana puutalon rakenteita,
talon etuseinää vasten, esittäen talossa asuvan perheen tunnuksia.
Tällainen toteemipaalu saattoi seisoa myös vapaasti talon edessä. Tällaisena
toteemipaalu on varsin tuore keksintö, vuosien 1850 ja 1900 väliltä.
Sisäpilarit, jotka
olivat lyhyempiä kuin etupaalut tai muistopaalut, kannattivat talon kurkihirsiä.
Joillakin rannikkoseuduilla, erityisesti haidojen parissa, ihmisen jäännökset sijoitettiin
hautalaatikkoihin, hautapaalujen päihin. Hautapaalut olivat varsin lyhyitä
ja niihin oli kuvattu vain yksi tai kaksi tärkeintä tunnusta.
Veistotaide ja toteemipaalujen heraldiikka
Kolmiulotteisella veistotaiteella on Pohjois-Amerikassa pitkä, tuhatvuotinen historia.
Kiviveistoksia on löydetty ainakin kolmen tuhannen vuoden takaa.
Veistoksia ja kaiverruksia ei ole vain toteemipaaluissa, vaan niitä on
monissa esineissä, puun veistokaluissa, juhla-astioissa ja seremonianaamioissa.
Kulttuurin pitää olla tietyllä tasolla ja varakkuudenkin jo melkomoista,
että kehittyy ylipäänsä taidetta ja taiteellisia tunnusmerkkejä.
Toteemipaalut ovat majesteettisina, juhlallisina ja kuvioittensa muodoilta
vaikuttavina selkeä osoitus kulttuurin kukoistuksesta ja mahdista.
Toteemipaalujen kuva-aiheissa on mukana paljon eläimiä, sillä noina aikoina
raja ihmisen, henkien ja eläinten välillä oli liukuvampi, kuin nykyisin.
Intiaanien aikana eläimet voivat jopa naida ihmisiä ja joskus henget muunsivat
itsensä eläimestä ihmisen muotoon.
Mitä tahansa ei johonkin tiettyyn toteemipaaluun voitu kuvata.
Jos jollakulla oli tietynlaisia kokemuksia eläimistä taikka hengistä, hän saattoi
vaatia näiden kuvaamista toteeminsa tunnuksissa, ja siirtää samalla nämä
tunnukset myös jälkeläisilleen. Niinpä toteemit kertoivatkin perheen historiasta
ja niistä erikoisoikeuksista, joita perhe nauttii esivanhempien kokemusten
johdosta. Taideteos tekee siis näkyviksi perheellä olevat näkymättömät
oikeudet. Näitä ovat oikeus määrättyihin tansseihin, oikeus laulaa
määrättyjä lauluja, kertoa määrättyjä tarinoita ja vaatia erityisen,
perinteisen historiansa huomioimista. Oikeuksia valvottiin huolellisesti, eikä
yhdyskunnan kenenkään jäsenen ollut soveliasta tanssia tai laulaa
sellaista, mihin hänellä ei ollut oikeutusta.
Eurooppalaisten tulo vaikutti suuresti toteemipaalujen veistotaiteeseen,
sillä eurooppalaisten mukanaan tuomilla metallityökaluilla aikaansaannokset
teknisesti kohosivat aivan uudelle tasolle.
|
|
|
|
|
Uutta toteemipaalutaidetta
Yllä kuvassa uutta ja modernia toteemipaalutaidetta Vancouverissa, Kanadassa.
Toteemipaaluja taiteena tehdään edelleen nykyisinkin. Suurin osa nähtävissä olevista
toteemipaaluista onkin uudistuotantoa. Toteemipaaluja sijoitetaan julkisten rakennusten
eteen, teiden varsilla olevien ravintoloiden eteen, puistoihin - milloin minnekin,
ihmisten ihailtavaksi. Uudet toteemipaalut eivät sisällä sitä samaa sanomaa,
joka sisältyy alkuperäisiin ja aitoihin toteemipaaluihin - mutta nekin ovat kauniita
ja kunnioittavat toteemipaalujen historiaa ja perinteitä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Ted Drake
|
Lähteinä mm:
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi.
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit.
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West.
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains.
Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
(Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991)
|
|
|
|
|
