Susi
Piilokojusta Suomen itärajalla 23.6.2024 otettu kuva sudesta. Kuva - Copyright © Fabio Todde - All Rights Reserved.

Susi - suurpeto, petoeläin, koiraeläin

Susi on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä koiraeläinten heimon kookkain ja laajimmalle levinnyt laji. Suomessa se on yksi neljästä suurpedostamme. Vaikka susi meillä elääkin talvisin ankarissa luonnonoloissa, sillä on vain harvoja selviä sopeutumisilmiöitä pohjoista ympäristöä varten; se ei nuku talviunta ja kätkee vain harvoin ruokansa. Sen on pakko saalistaa koko talven tai nääntyä nälkään.

Susipaketti Tiivistelmässä kaikki perustiedot sudesta.

Susien määrä Suomessa

Susien määrä on Suomessa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, välillä laskien ja välillä nousten, lisääntynyt noin sadalla. Vuonna 2004 rikkoontui ensimmäisen kerran raja 200. Vuoden 2006 lopussa määrä oli arviolta 250 - 270 sutta. Sen jälkeen susien määrä pysyi pitkään, vuosina 2009 - 2013, alle kahdessa sadassa.

Susi

Kuva Copyright © Mark Dumont - Creative Commons.

Vuonna 2014 saavutettiin jälleen raja 200. Senkin jälkeen susia oli maassamme eräinä vuosina alle 200. Kanta-arvion yläraja nousi yli 300 ensimmäisen kerran vuonna 2021. Maaliskuussa vuonna 2024 susia oli todennäköisesti 277 – 321. Eli vuonna 2006 susia saattoi olla enimmillään 270 ja vuonna 2024 vähintään 277. (RKTL ja Luke Luonnonvarakeskus)

Susipaketti Susien määrällinen kehitys maassamme.

Susi

Kuva Copyright © Cloudtail the Snow Leopard - Creative Commons.

Älykkyys ja sosiaalisuus - elämän perusedellytykset

Susi käyttää selviytymisessään eräitä samoja ominaisuuksia, kuin ihminenkin. Suden sopeutuminen elämään Pohjolassa tai missä hyvänsä muualla perustuu pääasiassa sen älykkyyteen ja sosiaalisen järjestelmän korkeaan tasoon.

Suden saalistaessa ja myös puolustautuessa sen perusyksikkönä on lauma. Se on noin kymmenen suden suurperhe, joka koostuu susiemosta, uroksesta, pennuista ja muistakin sukulaisista. Lauman kotina on elinpiiri, reviiri, jonka koko määräytyy sen mukaisesti, miten paljon seudulla on saaliseläimiä.

Susilaumassa on tarkasti määrätty sosiaalinen arvojärjestys. Yksi uros ja yksi naaras jakavat johtajuuden, niiden alamaisina on toisen ja kolmannen arvoasteen susia. Hierarkian pohjalla, portaiden alapäässä on yksilö, jota juuri ja juuri siedetään. Sitä välillä häädetään poiskin ja muuten kovistellaan ja sitten se saa kuitenkin jäädä mukaan.

Susi

Kuva Copyright © Tambako The Jaguar - Creative Commons.

Sudet kiintyvät ihmiseen ihan samoin, kuin koiratkin

Kun sudesta kesytettiin aikoinaan koira, ajateltiin sen jälkeen, että tämän kesyyntymisen myötä koira oppi kiintymään ihmiseen, toisin kuin susi. Ruotsissa, Tukholman yliopistossa suoritetun tutkimuksen mukaan, joka julkaistiin vuonna 2022, osoitetaan, että ihmisen haltuunsa pentuina ottamat sudet myös osoittavat huomattavaa kiintymystä hoitajaansa eli ihmistä kohtaan. Ihan koiran lailla.

Tällainen käyttäytyminen havaittiin, kun Tukholman yliopiston tutkijat testasivat 10 sutta ja 12 koiraa käyttäytymistestissä, joka oli erityisesti suunniteltu mittaamaan koirien kiintymyskäyttäytymistä. Tämän testin aikana 23 viikon ikäiset sudetkin tekivät spontaanisti eron tutun ja vieraan ihmisen välillä, aivan yhtä hyvin kuin koirat ja osoittivat enemmän läheisyyttä etsivää ja seurallista käyttäytymistä tutun ihmisen kanssa. Lisäksi tutun ihmisen läsnäolo toimi susille sosiaalisena stressipuskurina, rauhoittaen niitä stressaavassa tilanteessa. (ScienceDaily 20.9.2022: Scientists find that wolves can show attachment toward humans)

Näin karkotat suden

Luonnossa elävä villi susi ei kuitenkaan tunne kiintymystä ihmistä kohtaan ja siksi se onkin hyvä joskus karkottaa kauemmaksi. Vanhassa Rajajääkärissä vuodelta 1952 on neuvottu yksinkertainen keino liian lähelle tulleen suden karkottamiseen. Otetaan tukeva keppi ja hakataan sillä hongan kylkeen. Tätä ääntä ja sen kaikua sudet pelkäävät. Jos itärajan susimailla työskennelleet rajavartijat ovat olleet tätä mieltä, niin kai keino on sitten hyvä. Mutta löytyykö nykyisin enää tuollaisia kumisevia ikihonkia, se onkin jo toinen juttu. (Rajajääkäri NO 4 1952)
Susi

Susi sateisessa Kuhmossa lokakuussa 2023. Kuva - Copyright © Gregoire Dubois - All Rights Reserved.
Susi

Kuva Copyright © Tambako The Jaguar - Creative Commons.

Koiran esi-isinä kaksi erillistä susipopulaatiota

Kansainvälinen ryhmä geneetikkoja ja arkeologeja on havainnut, että koirien syntyperä voidaan jäljittää ainakin kahteen muinaisten susien populaatioon. Selvitys vie meidät askeleen lähemmäksi sen mysteerin paljastamista, missä koirat kesytettiin, mikä on yksi suurimmista vastaamattomista kysymyksistä ihmisen esihistoriasta.

Koirien tiedetään kehittyneen susista, ja tämä kesyyntyminen tapahtui jääkaudella, ainakin 15 000 vuotta sitten. Mutta missä tämä tapahtui ja tapahtuiko se yhdessä paikassa vai useissa paikoissa, sitä ei vielä tiedetä.

Aiemmat tutkimukset, joissa on käytetty arkeologista tietoa ja vertailtu koirien ja nykyisten susien DNA:ta, eivät ole antaneet vastausta.

Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan tutkijat kääntyivät muinaisten susigenomien puoleen, saadakseen lisätietoa siitä, missä ensimmäiset koirat kehittyivät susista. He analysoivat 72 muinaista suden genomia, jotka kattavat viimeiset 100 000 vuotta Euroopasta, Siperiasta ja Pohjois-Amerikasta.

Jäännökset olivat peräisin aiemmin kaivetuista muinaisista susista, ja tutkimukseen osallistuivat arkeologit 38 laitoksesta 16 eri maassa. Jäännökset sisälsivät 32 000 vuotta sitten eläneen siperialaisen suden täydellisesti säilyneen pään. Yhdeksän eri DNA-laboratoriota teki sitten yhteistyötä DNA-sekvenssitietojen tuottamiseksi susista.

Analysoimalla genomeja tutkijat havaitsivat, että sekä varhaiset että nykyaikaiset koirat ovat geneettisesti samankaltaisia ​​kuin muinaiset sudet Aasiassa ja Euroopassa, mikä viittaa kesytykseen jossain idässä.

Tutkijat löysivät kuitenkin myös todisteita siitä, että kaksi erillistä susipopulaatiota vaikuttivat DNA:allaan koiriin. Koillis-Euroopan, Siperian ja Amerikan varhaisilla koirilla näyttää olevan yksi yhteinen alkuperä itäisestä lähteestä. Kun puolestaan varhaisilla Lähi-idän, Afrikan ja Etelä-Euroopan koirilla näyttää olevan itäisen lähteen lisäksi jonkin verran perimää myös toisesta Lähi-idän susiin liittyvästä lähteestä.

Yksi mahdollinen selitys tälle kaksoisperimälle on, että sudet kesytettiin useammin kuin kerran, jolloin eri populaatiot sekoittuivat keskenään. Toinen mahdollisuus on, että kesyttäminen tapahtui vain kerran, ja kaksoisperimä johtuu näiden varhaisten koirien sekoittumisesta luonnonvaraisten susien kanssa. Tällä hetkellä ei ole mahdollista määrittää, kumpi näistä kahdesta skenaariosta toteutui.

Koira

Yrittämällä sijoittaa koiran tähän kuvaan huomattiin, että koirat ovat peräisin ainakin kahdesta erillisestä susipopulaatiosta - itäisestä lähteestä, joka vaikutti kaikkiin koiriin, ja erillisestä läntisemmästä lähteestä, joka vaikutti joihinkin koiriin.

Tutkijaryhmä jatkaa koirien läheisen muinaisen susiesi-isän metsästystä, joka voisi paljastaa tarkemmin, missä kesytys todennäköisimmin tapahtui. He keskittyvät nyt genomeihin muista paikoista, jotka eivät sisälly tähän tutkimukseen, mukaan lukien eteläisemmät alueet.

Koska 72 muinaista suden genomia kattoivat noin 30 000 sukupolvea, oli mahdollista katsoa taaksepäin ja rakentaa aikajana siitä, kuinka suden DNA on muuttunut, jäljittämällä luonnollinen valinta tässä kehityksessä.

Havaittiin esimerkiksi, että noin 10 000 vuoden aikana yksi geenivariantti muuttui erittäin harvinaisesta esiintymään jokaisessa susissa, ja sitä esiintyy edelleen kaikissa susissa ja koirissa. Variantti vaikuttaa geeniin, IFT88, joka osallistuu kallon ja leuan luiden kehittymiseen. On mahdollista, että tämän muunnelman leviämisen taustalla oli jääkauden aikana saatavilla olevien saalistyyppien muutos, mikä antoi etua tietyn pään muotoisille susille, mutta geenillä voi olla myös muita tuntemattomia merkityksiä susissa.

Pontus Skoglund, Crickin muinaisen genomiikkalaboratorion vanhempi tutkija ja ryhmän johtaja, sanoo: "Tämä on ensimmäinen kerta, kun tutkijat ovat suoraan seuranneet luonnonvalintaa suuressa eläimessä 100 000 vuoden ajalta ja näkevät evoluution tapahtuvan todellisuudessa - sen sijaan, että yrittäisimme rekonstruoida sitä tämän päivän DNA:sta."

Skoglundin mukaan löydettiin useita tapauksia, joissa mutaatiot levisivät koko susilajiin, mikä oli mahdollista, koska hyvin etäällä toisistaan olevat sudet olivat silti yhteydessä toisiinsa. Tämä yhteys on ehkä syy siihen, miksi sudet onnistuivat selviytymään jääkaudesta, kun monet muut suurpedot katosivat. (ScienceDaily 29.6.2022: Ice Age wolf DNA reveals dogs trace ancestry to two separate wolf populations)

Euroopan vanhin koira 17 000 vuotta sitten

Uudet tutkimusmenetelmät ovat mahdollistaneet jo vuonna 1985 Gipuzkoasta, Baskimaasta löytyneen koiraeläimen jäännösten tutkimisen. Marraskuussa 2024 tutkijat ilmoittivat määrittäneensä, että kyseessä on koira, joka on elänyt hieman yli 17 000 vuotta sitten. Kyseessä on siten yksi varhaisimmista Euroopasta tavatuista koirista. (ScienceDaily 28.11.2022: One of Europe's most ancient domestic dogs lived in the Basque Country)

*DNA - deoksiribonukleiinihappo eli DNA on nukleiinihappo, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen ja joidenkin virusten geneettisen materiaalin.

*Genomiikka - viittaa perinnöllisyystieteen haaraan, joka tutkii eliöiden genomeja.

*Genomi - perimä eli geeniperimä tai genomi on eliön koko perintöaines, joka siirtyy vanhemmalta jälkeläiselle.

*Geeni eli perintötekijä on biologisen informaation yksikkö, joka on tallentunut DNA:n tai RNA:n nukleiinihappoketjuun. (Määritelmät Wikipedia)
Susi

Sudet Euroopan kartalla 2020-luvun alkupuolella. Kartta on laadittu joulukuussa 2024 tarjolla olleen tiedon mukaan. Latviassa susia on ennen metsästystä 600 ja metsästyksen jälkeen 300. Kartalta puuttuvat Slovenia 120, Kroatia 200, Bosnia ja Hertsegovina 400, Unkari 50 - 100, Pohjois-Makedonia 1 000 ja Albania 250 sutta.

Koko maailmassa susia on 200 000 - 250 000. Kanadassa on 50 000 sutta, Kiinassa 12 000 ja USA:ssa 6 000 sutta. (Karttapohja, Mapswire, Creative Commons (CC-BY 4.0).