Aarrelaivoja merten syvyyksissä - El Dorado 1502
El Dorado on tarumainen kultakaupunki, jota turhaan on etsitty Etelä-Amerikan pohjoisista osista.
Kaupunkia tuskin koskaan löydetäänkään, koska se on vain tarua ja kuvitelmaa. Samanniminen
El Dorado on yksi kuuluisista, löytämättömistä aarrelaivoista. Tämänniminen aarrelaiva
on todellakin ollut ja uponnut heinäkuussa 1502.
Tällöin kokonainen espanjalainen 31 aluksen
laivasto joutui rajuun hurrikaanimyrskyyn Puerto Ricon rannikon, Santo Domingon läheisyydessä -
Mona Passage merireitillä, joka yhdistää Atlantin ja Karibian meret.
Hurrikaani iski Mona Island saaren lähellä.
Kaksikymmentä laivaston karavelia, niiden mukana lippulaiva El Dorado,
upposi. Mukana meren pohjaan katosi 500 merimiestä, sekä karaveleihin ja erityisesti El Doradoon lastatut aarteet,
joita ei ole koskaan löydetty. Koko aarrelaivaston kullasta ja helmistä puolet oli lastattu
El Doradoon. Yksi erityisen arvokas esine oli puolitoista tonnia painava kultataulu, jolla
Francisco de Bobadilla aikoi osoittaa kiitollisuuttaan Espanjan kuninkaallisille, jotka olivat vastikään nimenneet hänet kuvernööriksi.
Niin kuvernööri Bobadilla kuin kultataulukin
upposivat meren pohjaan.
Bobadilla oli Länsi-Intian toinen kuvernööri, heti ensimmäisen, Kristoffer Kolumbuksen jälkeen.
Espanjan hallitsijat olivat närkästyneitä siitä, millä tavoin Kolumbus hallitsi
Hispaniolan saarta, ja lähettivät siirtokunnan käskynhaltijaksi vanhaa aatelissukua
edustavan ritarin, Bobadillan, joka oli kasvanut hovissa ja oli sitä paitsi
hyvin kunniallinen ja uskonnollinen henkilö. Kun Bobadilla saapui Santo Domingoon elokuun 24. päivänä 1500
hän näki ensimmäiseksi espanjalaisia roikkumassa hirsipuusta.
Bobadilla aloitti välittömästi hallinnon uudelleenjärjestelyt, pidätti Kolumbuksen veljineen
ja lähetti nämä kahleissa takaisin Espanjaan.
Kohtalonko ivaa lienee se, että Bobadillan laivaston aluksista tuhon vältti laivaston heikoin
alus, Aguja, jonka lastina oli Kolumbuksen omistamaa kultaa, 4 000 kultarahaa. Tästä aiheutuivat epäilyt ja syytökset,
että Kolumbus olisi käyttänyt maagisia voimia, tuhotakseen Bobadillan - mutta säästi oman laivansa.
Ennen Bobadillan lähtöä Kolumbus oli varoittanut tätä uhkaavasta pyörremyrskystä
ja kehottanut hallitsijoiden lähettilästä siirtämään lähtöään. Omat laivansa hän vei
suojaisaan paikkaan. Sään näyttäessä hyvältä amiraalin varoittelua pidettiin pelkän halveksunnan
osoituksena. Vaikka kyseessä olivatkin kokeneen merenkulkijan lukemat sään ennusmerkit,
jotka osoittautuivat täysin oikeiksi ja kohtalokkaiksi niistä piittaamattomalle Bobadillalle.
Aarrelaivoja merten syvyyksissä - Nau Chagas 1594
El Doradon uppoamisen jälkeen pääsi mittaamattoman arvokkaiden aarteiden ryöstölaivaus Amerikasta ja Aasiasta Eurooppaan vasta oikein vauhtiinsa.
Lukemattomat laivat upposivat noilla vaarallisilla matkoilla merten syvyyksiin.
Yksi hyvin tyypillinen tapaus sattui Azoreilla kesäkuussa 1594. Portugalilainen kauppa-alus Nau Chagas
oli purjehtimassa Itä-Intiasta kohti kotisatamaa. Sen ylitäydet ruumat suorastaan pullistelivat
aarteiden määrättömästä paljoudesta, sillä siihen oli ahdettu omien varantojen lisäksi kahden haaksirikkoutuneen
aluksen aarteisto - rahaa, kultaa, timantteja, rubiineja, helmiä...
Nau Chagasin sanotaan olleen arvokkaammassa lastissa, kuin ehkä ainoankaan Aasian suunnalta
koskaan kohti Eurooppaa noina aikoina purjehtineen aarrelaivan.
Eipä aikaakaan, kun tämän äärimmäisen houkuttelevan
aarrelaivan, kuin timanteilla kuorrutetun kultapossun kimppuun jo iskikin neljä englantilaista sota-alusta. Hyökkääjät eivät epäonnekseen ennättäneet
päästä käsiksi aarteisiin, sillä Nau Chagas upposi - eikä siitä ja sen aarteista ole sen jälkeen nähty
häivähdystäkään. Uppoamispaikka tiedetään melko tarkoin, se on 18 mailia etelään
salmesta, joka erottaa toisistaan saaret Pico ja Fayal.
Historian arvokkain löydetty aarrelaiva - Nuestra Senora de las Mercedes - operaatio "Black Swan"
Vuonna 2007 Tampassa Floridassa päämajaansa pitävä sukellusyritys Odyssey Marine Exploration
ilmoitti Atlantilta löytämästään aarrelaivasta. Virheellisesti 400 vuoden ikäiseksi (todellisuudessa noin 200 vuotta) arvioidusta hylystä
oli tuolloin nostettu 17 tonnia hopeakolikoita - 594 000 kolikkoa - sekä lisäksi satoja kultarahoja ja kultaesineitä.
Aarteiden yhteiseksi arvoksi ilmoitettiin jopa 500 miljoonaa dollaria eli yli 430 miljoonaa euroa.
Nuestra Senora de las Mercedesistä nostettuja hopeakolikoita. Kuva Copyright
Espanjan kulttuuriministeriö.
Hylyn tarkkaa sijaintia ei haluttu kertoa, mutta se oli Atlantilla, pohjoiseen Portugalin rannikosta.
Laivalle ja hylkyoperaatiolle annettiin salamyhkäisyyden vallitessa koodinimi "Black Swan" - Musta Joutsen.
Ensimmäinen, aarteen omistusoikeutta määrittävä oikeudenpäätös tuli vuonna 2009 - sen
mukaan aarre kuului Espanjalle.
Syksyllä 2011 amerikkalainen tuomioistuin esitti, että kyseinen laiva
oli "Nuestra Senora de las Mercedes". Samalla se määräsi, että hopeat ja muut löydetyt aarteet
piti palauttaa Espanjalle.
Alus oli upotettu lyhyessä, äkillisessä Espanjan ja Englannin välisessä meritaistelussa tykkitulella brittien toimesta.
Tämä taistelu, joka käytiin 5.10.1804, tunnetaan sijaintipaikan nimen mukaan Santa Marian (niemen, kaupungin) taisteluna.
Espanjan lakien mukaan kaikki tällaisessa sotatilanteessa
mereen uponnut omaisuus kuului Espanjan kuninkaalle, eikä Espanja ollut koskaan luopunut
tästä omistusoikeudestaan. Aarrelaivan löytäneet syvänmerensukeltajat katsoivat tehneensä
löydön kansainvälisiltä vesiltä, joten se heidän mukaansa laillisesti kuului heille. Espanjassa
löytäjiä kutsuttiin 2000-luvun piraateiksi eli merirosvoiksi, jotka vain käyttivät omia keinojaan, joita
ei heti helposti tunnistanut merirosvoudeksi, ja yrittivät näin ryöstää haltuunsa
Espanjan arvokkaimpia kansallisia aarteita.
Helmikuun 25. päivänä 2012 kaksi Espanjan ilmavoimien C-130 Hercules konetta
kuljetti lopulta koko aarteen Floridasta Espanjaan, laskeutuen siellä Madridiin. Näin tämän aarrelastin yli 200 vuotta
kestänyt matka oli lopultakin onnellisesti päättynyt.
Aarteiden vartioinnin otti heti lentokentältä
vastuulleen Espanjan santarmilaitoksen 30 miehen osasto. Santarmien johtaja
Miguel Tobias kertoi, että kaikilta mukana olleilta pääsi helpotuksen huokaus,
kun nuo vuonna 1804 Perusta matkalleen lähteneet, Espanjalle kuuluvat hopeakolikot ja muut aarteet olivat taas Espanjan maaperällä.
Monta mutkaa ja myrskyä oli ollut matkalla, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ennen tätä vuoden 2007 löytöä rahallisesti arvokkain hylky oli espanjalaisen kaljuunan Nuestra Señora de Atochan,
joka upposi hirmumyrskyssä Floridan niemimaan eteläkärjessä vuonna 1622. Hylky löytyi vuonna 1985 ja siitä nostetuista kolikoista ja muista esineistä
maksettiin 400 miljoonaa dollaria eli runsaat 300 miljoonaa euroa.
Meripojan puku Englannista noin vuodelta 1876. Tavalliset meripojat tuskin näin ylellisesti pukeutuivat,
joten asun on pitänyt kuulua herrasväen seiloripojille.
Aarrelaivoja Suomen vesillä - Vrouw Maria
Suomen merialueillakin on useita sekä löydettyjä että löytämättömiä laivoja,
joista monia voi kutsua aarrelaivoiksikin.
Itämeressä on noin 100 000 hylkyä, joista 6 000 on arkeologisesti arvokkaita. Ehkä muutama prosentti niistä on tutkittu. Suomen vesillä
on sisävedet mukaan lukien noin 1 600 vedenalaista löytöä, joista 700 on rauhoitettu muinaisjäännöksinä.
Itämereltä on tehty viime vuosina merkittäviä sukelluslöytöjä.
Itämeressä on suotuisat olosuhteet hylyille. Siellä on alhainen suolapitoisuus, joka pitää laivaa tuhoavat nilviäiset poissa,
lisäksi jatkuva kylmyys ja pimeys luo ikään kuin kellariolosuhteet.
Hylkyjä uhkaavat silti monet vaarat: luvattomat sukellukset, puun hapertuminen, huolimaton ankkurointi. Pohjoisella Itämerellä ei tähän asti
ole ollut laivamatoja, jotka hävittäisivät hylkyjä. Ilmaston lämpenemisen myötä nekin voivat levitä tänne.
Yksi tunnetuimmista löydetyistä laivahylyistä
on Vrouw Maria, joka matkalla Amsterdamista Pietariin törmäsi syysmyrskyssä 3. lokakuuta 1771 kahteen kariin
Nauvon ulkosaaristossa ja myöhemmin upposi noin neljänkymmenen metrin syvyyteen.
Muun lastin lisäksi laiva kuljetti taideteoksia, jotka oli hankittu keisarinna Katariina Suuren kokoelmia varten.
Haaksirikkoutunut Vrouw Maria pysyi pinnalla useita päiviä karille ajonsa jälkeen, ja osa lastista saatiin pelastettua.
Katariina Suurelle matkalla olleita arvotauluja ei tiettävästi ollut pelastettujen esineiden joukossa.
Yleellisyystavaroiden lisäksi lastina oli myös mm. kahvia, kalaa, tupakkaa, kukkasipuleita, juustoa, väriaineita ja kankaita.
Rauno Koivusaaren johtama sukeltajaryhmä löysi aluksen hylyn 28. kesäkuuta 1999.
Aarrelaiva Vrouw Marian hylky voitaisiin tutkijoiden mukaan nostaa ja museoida. Ultraääni- ja röntgentutkimusten mukaan hylky on yllättävän hyvässä kunnossa.
Hylyn tutkimuksista vastaavan meriarkeologin mukaan hylyn nosto hyödyttäisi koko maailman meriarkeologiaa.
Hylyn nosto tulisi kuitenkin kalliiksi. Pelkkä nosto maksaisi kymmenkunta miljoonaa euroa. Jos mukaan lasketaan myös hylyn konservointi,
sille rakennettava museo sekä hankkeen vaatima lisähenkilökunta, päästään 80 - 100 miljoonaan euroon.
Jos suomalaiset päättäisivät nostaa ylös Vrouw Marian, niin aluksen mahdolliset aarteet tuskin jäisivät Suomeen.
Sillä Venäjän kulttuuriperintösäätiön mukaan Vrouw Maria -hylyn lasti kuuluu Venäjälle. Säätiön johtaja Artem Tarassov on sanonut,
että kansainvälisten lakien mukaan hylky tulee palauttaa sen omistajalle, jos omistuksesta ei ole luovuttu.
Suomi ja Venäjä ovat kiistelleet lastin omistajuudesta jo vuodesta 2007.
Vrouw Marian uppoamispaikka on suojeltu ja ympärivuorokautisessa valvonnassa.
Vrouw Maria sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston erityisrajoitusalueella, jossa liikkuminen on luvanvaraista. Hylyn ympärillä on muinaismuistolain
mukainen suoja-alue, jonka sisällä on ankkuroiminen ja virkistyssukeltaminen kielletty. Aluetta valvoo Merivartiosto.
Vuodesta 2001 Vrouw Marian tutkimukset ovat olleet osa EU:n Kulttuuri 2000 -ohjelman rahoittamaa kansainvälistä MoSS -projektia.
Museoviraston tutkimukset Vrouw Maria -hylyllä kesällä 2012 sujuivat hyvin. Uusia näytteitä hylyn sisällä olevista tavaroista saatiin.
Saaristomeren eteläpuolella sijaitseva hylyn runko myös mitattiin, jotta aluksesta saataisiin tarkempi kuva.
Vrouw Maria -hylky kätkee sisäänsä vaikka mitä. Tutkimuksia aluksella on tehty 2000-luvun alusta saakka, mutta kaikki salaisuudet eivät ole vielä selvillä.
Vrouw Marian tutkimukset ovat edelleen kesken, koska laivan tutkiminen noin 40 metrin syvyydessä on hidasta ja tulosten analysoiminen ja tulkinta vie oman aikansa.
Kesällä 2012 Suomen merimuseon kokoelmiin talletettavia esineitä nostettiin viisi kappaletta, merenpohjan luotaukseen tarkoitettu lyijyluoti,
tupakkapiippu, narusta punottu liina ja tynnyrin pohja / kansi ja kannen osa. Tynnyrin osat nostettiin siksi, että niihin oli tehty
niiden omistajaa ja sisältöä koskevia merkintöjä.
Vuonna 2019 Vrouw Maria oli edelleenkin tiukasti meren pohjassa. Vrouw Marian hylkyä on tutkittu useasti kahdenkymmenen viime vuoden aikana.
On edelleenkin osin arvoitus, mitä kaikkea sen ruumaan lastattiin syksyllä 1771 sen purjehtiessa viimeiselle matkalleen. (Museovirasto 25.9.2019:
Vrouw Maria -hylyn löytymisestä 20 vuotta – nyt hylystä kuvataan 3D-malli)