Amor eli Cupido ja Venus
Roomalaiset kastoivat Eroksen uudelleen, ja
roomalaisessa mytologiassa Eros tunnetaan nimellä Amor,
tai Cupido.
Roomalaisessa mytologiassa Amorin äiti on Venus.
Venus on jumalatar, joka hallitsee kauneutta, rakkautta ja hedelmällisyyttä.
Venus on siten roomalaisten vastine kreikkalaisten Afroditelle.
"Amor taivuttaa jousta" - ranskalainen kuvanveistäjä Edmé Bouchardon (1698 - 1762).
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright
© Neuceu
Eros, Amor, Cupido, Amoriini - amoriinit, erootit, kupidot - putot
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sekä Eroksesta että Amorista käytetään siis myös nimitystä Cupido.
Cupido on latinaa ja tarkoittaa halua. Cupidosta voidaan käyttää myös
nimitystä Amoriini. Mytologian ja taidehistorian piirissä
käytetään yleisnimityksiä amoriinit ja erootit.
Taiteilijat ja runoilijat ovat moninkertaistaneet jumalhahmon, sillä renessanssin,
barokin ja rokokoon maailmassa ei riittänytkään enää yksi ainut Cupido,
vaan taivailla ja niityillä vilisti siivekkäitä, jousillaan ampuvia kupidoja.
Putot ovat pieniä,
alastomia ja pullukoita lapsienkeleitä. Myös Amor eli Eros eli Cupido voidaan kuvata puttona, joka ampuu rakkauden nuolia
pahaa (hyvää) aavistamattomien ihmisten sydämiin. Tällaisen pikkupullukan esikuva on kreikkalaisen taruston eroiitti, siivekäs lapsihahmo.
Putto on yleensä poika, mutta joskus myös tyttö.
Puttoja on esiintynyt kuvanveisto- ja maalaustaiteessa renessanssista 1300-luvulta lähtien.
Erityisesti barokin aikana putot nousivat suosionsa siivilleen. Tunnetuin putoista, ja ylipäänsä
kaikista enkeleistä, on Rafaelin enkeli.
Siispä, kun puhuu Eroksesta, Amorista, Cupidosta tai Amoriinista - puhuu nykypäivänä samasta jumalhahmosta,
vaikka mytologian tarustoissa eroja löytyykin.
"Enkeleillä ei ole filosofiaa -
heillä on rakkaus." - Terri Guillemets.
"Amor virittelee joustaan" - veistos saksalaisessa barokkilinnassa, Schloss Branitz. - Kuva Copyright
© Thomas Quine - Creative Commons.
Kuvanveistotaide ja maalaustaide
Amorilla eli Eroksella eli Cupidolla on taiteessa hyvin erilaisia
olomuotoja. Hän voi olla nuori mies, suunnilleen teini-ikäinen ja hyvinkin
vakavan oloinen - tai sitten hän voi olla humoristinen, ilkikurisesti
taikka lempeästi hymyilevä, kepposiin valmis siivekäs pikkupoika. Nykypäivän mielikuvissamme
hän on kai useimmiten juuri tälläinen pikkupoika, kupido tai putto.
Säilyneet, lukuisat antiikin ajan veistokset Amorista, Eroksesta ja Cupidosta
edustavat klassisen, länsimaisen taiteemme suurimpia saavutuksia ja ovat olleet
muovaamassa sekä taide- että kauneuskäsityksiämme. Renessanssin aikana virinnyt ja
täydellisyyttä hipova
maalaustaide toi veistosten rinnalle ihmiskunnan historian suurimpien kuvataiteilijoiden mestarilliset
maalaukset antiikin jumalhahmoista.
Cupido eli Amor - "Rakkaus uhkaa - L'Amour menaçant" - Étienne Maurice Falconet (1716 - 1791)
Ensimmäinen terrakottaversio ranskalaisen kuvanveistäjä Étienne Falconetin Cupido-aiheesta esiteltiin Pariisin Salongissa 1755,
ja ensimmäisen marmoriveistoksen siitä tilasi Jeanne-Antoinette Poison eli markiisitar Madame de Pompadour, Ludvig XV:n rakastajatar,
Pariisin-residenssinsä Hôtel d'Évreux'n
(nyk. Elysée-palatsi) puutarhan Rakkauden temppeliin.
Veistos esiteltiin vuonna 1757 ja se saavutti
heti suunnattoman huomion ja menestyksen. Alkuperäinen teos on Louvren museossa, Pariisissa.
Veistoksesta tilattiin ja toteutettiin lukuisia
kopioita, joita aluksi teki itse kuvanveistäjä Falconet. Itse markiisitar
de Pompadourkin lumoutui niin pieneen Amoriin, että hän tilasi Falconetilta itselleen toisen -
toinen oli sittemmin eteishallissa, toinen puutarhassa.
"Cupido", Jean Daullé vuodelta 1755 - kuva The Metropolitan Museum of Art.