Kuvassa yllä
Parasaurolophus.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by
©
Jan van den Berg
*Photo used with permission.
HADROSAURIT eli ankannokkasaurit - sorsaliskot (Hadrosauroidea)
Hadrosaureja kutsutaan
myös sorsaliskoiksi. Nämä liskot on nimetty pitkän, litteän kuononsa eli ankannokkansa
mukaan. Hadrosaurit jakaantuvat vielä kahteen alaheimoon, Hadrosaurinae (tavalliset ankannokkasaurit)
sekä Lambeosaurinae (helttakalloiset ankannokkasaurit).
Hadrosaurit muodostivat
erään suurimmista ja vaihtelevimmista liitukauden dinosaurusryhmistä, ollen erityisen
yleisiä Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Niillä oli lyhyet eturaajat ja pitkät takaraajat.
Ilmeisesti ne enimmäkseen viihtyivät ruokaillessaan neljällä raajallaan, mutta
paetessaan uhkaajaa ne saattoivat nousta takajaloilleen. Hadrosaurit ilmeisestikin
elivät laumoina ja pesivät ryhminä. Tavallisilla hadrosaureilla oli litteä
pää, mutta helttakalloisilla oli päänsä päällä mitä omituisimman muotoisia
luuharjanteita.
Parasaurolophus - "Helttakalloinen lisko" (Nimesi Parks vuonna 1922)
Parasaurolophus esitellään omalla sivullaan:
Parasaurolophus.
Bactosaurus - "Nuijanokkainen lisko" (Nimesi Marsh vuonna 1890)
Yksi kaikkein vanhimpia hadrosaureja. Samaan aikaan liitukauden lopulla,
Bactosaurusten kanssa levittäytyivät myös kukkakasvit maailmaan.
Hadrosaurit söivät juuri näitä kasveja ja niiden menestys saattoi perustua
juuri tähän. Niiden leuat olivat hyvin soveltuneita kasvien hienontamiseen.
Pituus 8 - 10 m. Paino 1,5 tonnia. Eli myöhäisellä liitukaudella 97 - 85 mvs.
Löytöpaikat Mongolia ja Kiina . Lahko Ornithischia.
Heimo Hadrosauridae.
Edmontosaurus -
Houston Zoo, Teksas, USA.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Ed T
Edmontosaurus.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© 'Scratch'
Edmontosaurus - "Edmontonin lisko" (Nimesi Lambe vuonna 1917)
Kuten muillakin hadrosaureilla, myös tällä lajilla oli hampaaton
nokka, jolla se riipi kasveja ravinnokseen. Heti nokan takana
leuoissa kuitenkin hampaita riitti, niitä oli sekä ylä- että alaleuassa
jopa tuhat. Hampaiden kuluttua loppuun niiden tilalle kasvoi uudet.
Pituus 13 m. Paino 3,5 tonnia. Eli myöhäisellä liitukaudella 73 - 65 mvs.
Löytöpaikat USA, myös Alaska, sekä Kanada . Lahko Ornithischia.
Heimo Hadrosauridae.
Shantungosaurus - "Shandongin lisko" (Nimesi Hu vuonna 1973)
Yksi suurimmista tunnetuista hadrosaureista. Häntä oli
erittäin pitkä, lähes puolet eläimen koko pituudesta.
Pituus 12 - 15 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 83 - 73 mvs.
Löytöpaikka Kiina. Lahko Ornithischia.
Heimo Hadrosauridae.
Kuvat yllä
Lophorhothon atopus.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright
© James Emery
Lophorhothon - (Nimesi Langston vuonna 1960)
Myöhäisliitukaudella 99,6 - 65,5 miljoonaa vuotta sitten eläneestä
Lophorhothon-suvusta tunnetaan, varsin heikosti,
yksi laji
Lophorhothon atopus. Pituutta tällä lajilla on ollut 4,5 metriä. Yhdet osittaiset fossiilijäänteet on löydetty Yhdysvaltojen Alabamasta.
Parhaiten kaikki dinosaurukset, myös sorsaliskot, tulevat tutuiksi, kun niitä pääsee koskettelemaan.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Lee Simpson
Charonosaurus jiayinensis - "Charonin lisko" (Nimesivät Godefroit, Zan & Jin vuonna 2000)
Liskon nimi liittyy Kreikan mytologiaan. Charon oli se henkilö, tuonelan lautturi,
joka kuljetti ihmisiä Styx-virran yli näiden matkalla manalaan.
Juuri tähän helttakalloiseen ankannokkasauriin (Lambeosaurinae) tämä myytti on saatu liitetyksi niin, että
sen löytöpaikalla Kiinassa on autiota joenrantamaisemaa.
Myöhäisellä liitukaudella eläneen
Charonosauruksen jäänteistä
vain osia, kuten osa kallosta on löydetty. Tällä kasvinsyöjällä oli päänsä päällä näyttävä luumuodostelma.
Charonosauruksen pituus oli 13 m. Aasiassa eli vain yksi sitä pidempi
ankannokkasauri,
Shantungosaurus, jolla mittaa oli 15 m.
Lahko Ornithischia. Heimo Hadrosauria. Kuva Copyright
Luis V. Rey