Kuvassa yllä Tenontosaurus dossi - Fort Worth Museum of Science & History, Fort Worth, Texas, USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Tenontosaurus dossi - Fort Worth Museum of Science & History, Fort Worth, Texas, USA - Copyright Diorama Sky

HYPSILOFODONTIT (Hypsilophodontia)

Hypsilofodontit olivat nopeajalkaisia, gasellin kaltaisia, laumoissa eläviä kasvinsyöjiä. Vaaran uhatessa ne pakenivat nopeasti paikalta pitkillä ja hoikilla takaraajoillaan. Ryhmä menestyi ja selviytyi olemassaolon taisteluissaan hyvin ja eli myöhäiseltä jurakaudelta liitukauden loppuun asti, tavattoman pitkän ajan. Kaikilla tämän heimon jäsenillä oli korkeat, uurteiset poskihampaat kasvien hienontamiseen.

Viimeaikainen tutkimus on aikaansaanut muutoksia tämän ryhmän jäsenistössä, taikka yksittäisten lajien tieteellisessä sijoittelussa. Nyt katsotaan, että ryhmän ainoa jäsen ilmeisesti on Hypsilophodon. Muiden katsotaan kuuluvan lähinnä Iguanodontteihin. Joka tapauksessa, esimerkiksi tällä sivulla esitelty Tenontosaurus ei ole enää Hypsilofodontti, vaan sen katsotaan olevan primitiivinen Iguanodontti.

Hypsilophodonit pakenevat niitä ajavaa Neovenator salerii-petoliskoa, jonka pituus oli 8 metriä. Kuva Copyright Todd Marshall.



Tohtori Ron Tykowski ja Jennifer Forman tutkimassa Hypsilophodonin luurankofossiilia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Amaze Design

Hypsilophodon - "Korkeaharjainen hammas" (Nimesi Huxley vuonna 1869)

Otaksuttiin pitkään, että tämä laji olisi elänyt puussa. Sen ruumiinmuoto on samantapainen kuin nykyisillä puukenguruilla. Kuitenkin vuonna 1974 paleontologi Peter M. Galton osoitti, että Hypsilophodonin raajat eivät sovellu tarttumiseen ja kiipeilyyn. Maalla liikkumiseen laji on sen sijaan ollut hyvin sopeutunut ja liikkui tarvittaessa kahdella jalalla juosten nopeasti. Sillä oli sarveisnokka ja poskipussit ravinnon keräämistä varten. Pituus 2 m ja korkeus 0,6 m. Paino 68 kg. Eli varhaisella liitukaudella 125 - 120 mvs. Löytöpaikkoja Englanti ja Iberian niemimaa Euroopassa sekä Etelä-Dakota Pohjois-Amerikassa . Lahko Ornithischia. Heimo Hypsilophodontidae.

Parksosauros - "William Parksin lisko" (Nimesi C. M. Sternberg vuonna 1937)

Lisko on saanut nimensä kanadalaisen paleontologin mukaan. Laji eli liitukauden loppuun saakka. Se oli kyllä muiden sukulaistensa kaltainen, mutta sillä oli suuremmat silmät kuin useimmilla ja silmämunia olivat tukemassa erityiset luut. Nokallaan Parksosauros napsi ravinnokseen matalalla olevia lehtiä. Pituus 2 m. Paino 70 kg. Eli myöhäisellä liitukaudella 68 - 65 mvs. Löytöpaikkoina Alberta Kanadassa ja Montana USA:ssa. Lahko Ornithischia. Heimo Hypsilophodontidae.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Dryosaurus altus - jota takana ahdistelee Ceratosaurus nasicornis - Carnegie Museum of Natural History - Pittsburgh, Pennsylvania, USA - Copyright Kordite

Yllä edessä Dryosaurus altus - jota takana ahdistelee Ceratosaurus nasicornis. Ceratosauruksen koko: pituus 5 - 6 m, painoa 500 - 1000 kg. Carnegie Museum of Natural History - Pittsburgh, Pennsylvania, USA.

Tenontosaurus - "Jänne lisko" (Nimesi Ostrom vuonna 1970)

Tenontosaurus oli hyvin tukevarakenteinen ja omisti pitkän ja raskastekoisen hännän. Tenontosauruksen pitkistä eturaajoista ja kaikkien raajojen tukevasta rakenteesta on päätelty sen liikkuneen paljon kaikilla neljällä raajallaan. Kaksi lajia, T. tilletti ja T. dossi. Pituus 7 m ja korkeus 4 m. Paino hieman alle 2 tonnia. Eli varhaisella liitukaudella 116 - 113 mvs. Löytöpaikka Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Heimo Hypsilophodontidae. Pieni kuva yllä Copyright Joe Tucciarone.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © sporst

Dryosaurus - "Tammipuun lisko" (Nimesi Marsh vuonna 1894)

Eräs suurimmista ja vanhimmista heimonsa jäsenistä. Nopea juoksija, kuten muutkin sukulaisensa. Pituus 3,7 m ja korkeus 1,7 m. Paino 900 kg. Eli myöhäisellä jurakaudella 156 - 145 mvs. Löytöpaikat Pohjois-Amerikka ja Afrikka . Lahko Ornithischia. Heimo Hypsilophodontidae.

Leaellynasaura - "Leaellyn lisko" (Nimesivät T. Rich & P. Rich vuonna 1989)

Australian liskoja, joka on joutunut aikoinaan kestämään sekä pimeää että pakkasta. Silmäkuopat erityisen isot, mikä viittaa kehittyneeseen näköön. Pituus 2 - 3 m. Eli liitukaudella 115 - 110 mvs. Löytöpaikka Australia. Lahko Ornithischia. Heimo Hypsilophodontidae.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Thescelosaurus - kuva Copyright Bridget McKinney

Thescelosaurus - "Ihastuttava lisko" (Nimesi Gilmore vuonna 1913)

Muita sukulaisiaan tukevampi. Ollut ehkä siksikin hitaampi. Selässä luunystyrivejä, jotka ovat voineet olla suoja vihollista vastaan.

Vuonna 2000 kerrottiin löydetystä Thescelosauruksen sydämestä, ainoasta tällaisesta elimestä koko paleontologian historiassa. Sydän oli säilynyt eläimen rintaontelossa. Sen säilyminen oli luultavasti harvinaisen prosessin lopputulos: ilmeisesti sydänlihaksen happea sitova rautayhdiste mineralisoitui joutuessaan kosketuksiin pohjaveden kanssa. Rakenteeltaan sydän on krokotiilien ja lintujen sydämen välimuoto.

Pituus 2 - 4 m ja painoa 300 kg. Eli myöhäisellä liitukaudella 77 - 65 mvs. Löytöpaikkoja sekä USA että Kanada. Lahko Ornithischia. Heimo Hypsilophodontidae.

Othnielia - "Othnielin lisko" (Nimesi Galton vuonna 1977)

Tyypillinen kevytrakenteinen hypsilofodontti. Lyhyissä eturaajoissa viisi varvasta. Othnielian alkuperäinen nimi oli Nanosaurus, mutta se nimettiin uudelleen 1800-luvulla eläneen fossiilien kerääjän kunniaksi. Pituus 1,4 m ja korkeus 0,6 m. Paino noin 20 kg. Eli myöhäisellä jurakaudella 156 - 145 mvs. Löytöpaikkoja Colorado ja Utah USA:ssa. Lahko Ornithischia. Heimo Hypsilophodontidae.