Vaellukset
Yhteinen piirre monille hirvieläimille ovat vuodenaikaisvaellukset.
Perussyy vaelluksiin on ravinnon riittävyyden varmistaminen. Amerikassa karibut
vaeltavat jopa 1 000 kilometriä talvi- ja kesälaiduntensa välillä.
Meillä metsäpeurojen vaellusten keskipituus on 60 kilometriä ja hirvet
voivat laidunta vaihtaessaan vaeltaa jopa 300 kilometriä.
Suomessa luonnonvaraisina
viisi hirvieläinlajia
Hirvi (Alces alces)
Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) - entinen valkohäntäpeura.
Metsäkauris (Capreolus capreolus)
Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus)
Täpläkauris (Dama dama) - entinen kuusipeura.
Hirvieläimiin kuuluva poromme
(Rangifer tarandus tarandus)
edustaa samaa eläinlajia metsäpeuran kanssa, kumpikin ovat saman lajin alalajeja.
Tupsumuntjakki, vanhalta nimeltään tupsuhirvi
(Elaphodus cephalophus) on Kiinassa
ja Myanmarissa elävä jalohirvilaji, joka ihan äkkiä katsoen näyttää ainakin tässä kuvassa lehmävasikalta.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Heush
Ruoansulatus ja hampaisto
Hirvieläimet kuuluvat märehtijöihin ja niillä on tyypillinen märehtijäin ruoansulatuskanava neljine mahoineen.
Yläleuassa ei ole etuhampaita vaan ainoastaan rusto, jota vasten alaleuan etuhampaat painuvat. Poskihampaita
on kummassakin leuassa yleensä kuusi.
Suurten petojen saalista
Elinalueidensa ekosysteemeissä hirvieläimet ovat niitä kasvisravinnon käyttäjiä, jotka ovat
suurten petoeläinten saalista.
Valkoinen poro.
Peräpeili vilkkuu
Luonnonvaraisista hirvieläimistä näkee useinkin vain nopeasti häipyvän takaliston - jos
sitäkään. Hirvet ovat kaiken aikaa varuillaan petoeläinten vuoksi ja valmiina pakenemaan.
Useilla hirvieläimillä on selvästi erottuva "peräpeili" - ympäristöä vaaleampi laikku
takapäässä. Tämän laikun avulla hirvieläin lähettelee monenmoisia viestejä lajitovereilleen.
Hyökkääjälle se on merkki siitä, että tämä on havaittu ja ajon voi lopettaa vaikka siihen
paikkaan.
Metsäkauriilla on silmiinpistävän isot korvat.
Levinneisyys
Hirvieläimiä on Antarktista, Australiaa ja Saharan eteläpuolista Afrikkaa
lukuun ottamatta maapallon joka kolkalla. Niitä on siten Aasian, Euroopan, Pohjois-Afrikan sekä
Pohjois- ja Etelä-Amerikan metsäseuduilla. Pohjois-Afrikassa - siellä Algeriassa, Tunisiassa ja Marokossa elää koko
Afrikan ainut hirvieläin, isokauriin alalaji
(Cervus elaphus barbarus).
Tutkijoiden mukaan tämä hirvieläin saattaa kuitenkin olla oma lajinsa
Cervus corsicanus.
Hirvieläimet ovat hyvin sopeutuneet
vallitseviin oloihin. Esimerkiksi pohjoisessa hirveä auttavat sen suuri
koko ja lämpöä hyvin eristävät ontot karvat. Lumessa liikkumista
helpottavat pitkät raajat ja leviävät sorkat. Paikoin hirvieläimet
ovat yleisimpiä ja laajimmalle levinneitä isoja nisäkkäitä, näin ovat
muuli- ja valkohäntäkauris Pohjois-Amerikassa.
Monipuoliset ravinnonkäyttäjät, kuten isokauris ja japaninkauris, taas mukautuvat
nopeasti uusiin olosuhteisiin ja ravintokasveihin. Niitä onkin hyvällä
menestyksellä siirretty eri puolille maailmaa. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa,
jossa ei alun perin ollut hirvieläimiä, istutetut hirvieläimet ovat aiheuttaneet
jopa ylilaidunnusongelmia.
Elinympäristöt
Useimmat hirvieläinten lajit elävät tiheissä metsissä ja metsien laiteilla. Laajoja avomaita ne eivät suosi,
poikkeuksen tässä suhteessa tekevät vain tundralla elävät porot ja karibut.
Eräät lajit suosivat vetisiä seutuja ja uivat hyvin. Kiinalainen vesikauris osaa jopa sukeltaakin hyvin.
Moniavioisia
Hirvieläimet ovat yleensä moniavioisia; joidenkin lajien uroksilla voi olla kymmenpäisiä haaremeita.
Jälkeläisiä syntyy tavallisimmin yksi taikka kaksi. Eräillä lajeilla, kuten valkohäntäkauriilla ja metsäkauriilla
voi olla kolmosiakin. Erityistapaus on kiinalainen vesikauris, jolla voi olla viisikin vasaa.
Vesikauris, vanhalta nimeltään kiinanvesikauris
(Hydropotes inermis).
Huomaa vesikaurisuroksen pitkät, 7 cm pituiset torahampaat, joita käytellään kamppailtaessa toisten urosten kanssa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, hirvi - Copyright
© Tim Lumley
Pyhän Hubertuksen yöllinen näky
Hirvellä, metsän uljaalla kruunupäällä, on vanhastaan ollut tärkeä asema eri kansojen
mytologioissa. Metsästyksen taidon eri muodoista on hirvenmetsästys ollut pisimmälle
kehitetty ja siinä ovat eläimen ajoon ja surmaamiseen liittyvät seremoniat olleet
yksityiskohtaisimmat ja monimutkaisimmat. Ei ole sattumaa, että metsästäjien suojelija
Pyhä Hubertus, näyssään eräänä yönä näki ristin juuri hirven sarvien välissä.