Tunturisuden sivut
Geisha

Geishahan on tänäkin päivänä maailman parasta suklaata. Kuvan Geisha-levyjä myytiin 1960-luvulla joulusuklaana. Kuva Turun museokeskus.

Wanhan ajan Joulua

Tällä sivulla on suloisessa sekamelskassa tapahtumia, perinteitä ja vanhoja uutisiakin entisaikojen joulunvietosta.

Kaikkihan tietävät, että ennen vanhaan, siihen wanhaan ja hyvään aikaan, vietettiin sitä kaikkein koskettavinta ja muistorikkainta joulua.

Iso-Kohmon talossa Turussa, oli tapana sijoittaa joulukuusi salin ikkunan ääreen ja tämä tehtiin ihan tietyistä syistä. Tapanahan oli, että isäntä joutui juuri vähän ennen joulupukin tuloa lähtemään ulos, tallille, saunalle tai jonnekin. Koska lapset silloinkin olivat uteliaita ja kovia kurkkimaan, esti ikkunan eteen sijoitettu kuusi edes vähän näkyvyyttä pihamaalle, josta joulupukki aikanaan kolisteli tupaan.

Maaseutukulttuuria

Vanhaa maaseutukulttuuria - talo Iitissä.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Eila Kuivalainen
Kuva on tässä luvalla.

Joulukuusi, kukkia, pipareita

Iso-Kohmon kuusen koristeet olivat vaatimattomia ja itse tehtyjä, ostettuja oli vähän. Kuusessa oli ehdottomasti aidot kynttilät, yksi ainoa kultanauha sekä kaksi lippusiimaa, toisessa pelkkiä Suomen lippuja, toisessa myös muiden maiden. Myös piparit ja omenat kuuluivat vanhan ajan kuuseen, ja tietenkin pumpulipallot ikkunoiden eteen.

Koristettu talo oli täynnä erilaisia jouluasioita. Jouluisia kukka-asetelmia oli useampiakin. Tuvan katossa pöydän päällä pyöri hiljakseen suuri himmeli. Kaikkialta näkyi ja huokui tulevan joulun läheisyys. Jo eteisestä ulos rappusille tunkivat jouluiset tuoksut kinkusta, riisipuurosta, pullista ja pipareista.

Joululaulut

Kaunis tyttö aikojen takaa - puuhka ja käsipuuhka

Kuvassa on hyvin kaunis tyttö, valokuvassa yli sadan vuoden takaa. Näissä vanhoissa, talvisissa potreteissa naisilla ja tytöillä oli hyvin usein puuhka, ja käsipuuhka eli muhvi.

Puuhka on eräänlainen kaulaliina, kaulassa tai hartioilla pidettävä pitkänomainen turkis. Sen on tarkoitus sekä lämmittää että näyttää kauniilta eli toisinsanoen, kaunistaa kantajaansa.

Käsipuuhka puolestaan on lieriömäinen, usein turkispintainenkin käsinetyyppi, jonka sisään voidaan työntää molemmat kädet. Näin kädet pysyivät lämpiminä.

Tammisalo

Joulu Tammisalossa 1960-luvulla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä kuvaaja Juha Jernvall - Copyright © Helsingin kaupunginmuseo


Fazer joulua

Hyvää Fazer Joulua 1960 - 1970-luvuilta. Kuva Turun museokeskus.

Vanhan ajan joulua

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva , tuomaanristi - Copyright © Flickr/Suvi Korhonen

Tuomaanristi

Tuomaanristit ovat puhtaasti suomalaisia joulukoristeita. Nämä 1800-luvulta periytyvät, puusta vuollut lasturistit saavat nimensä apostoli Tuomaasta, jonka päivää vietetään joulukuun 21. päivänä. Tuolloinhan vanha sananparsi toteaa, että Tuomas tuo joulun tupaan. Alunperin Turun saaristoalueelta tuomaanristi joulukoristeena levisi vähitellen, 1930-luvulta alkaen koko maahan. Erityisesti Martta-järjestö kaiken muun perinnetietouden ohella aktiivisesti levitti myös tuomaanristiä joulukoristeena.

Koteihin tuomaanristit on vuoltu puusta, mutta niiden esikuvina ovat olleet kirkkojen takorautaiset ristit. Tämäntyyppisillä ristikoristeilla koti on kristillisessä hengessä pyhitetty ja suojeltu kaikelta pahalta joulun pyhien ajaksi.

Tuomaanristi otetaan kodeissa esille, suojelemaan kotia, Tuomaanpäivänä - ja Nuutinpäivänä, 13.1. se laitetaan taas pois, odottamaan seuraavaa joulua.

Perhekeksit
Perhekeksit

Ipnos Joulu-Perhekeksejä, joulu 1963.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Turun Museokeskus


Joulu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva leipävartaasta - Copyright © Mikael Korhonen
*Kuva joulukuusesta pirtissä alla - Copyright © Visit Finland

Leipävarras

Pirtin katossa olleessa leipävartaassa itseleivotut reikäleivät kuivuivat ja säilyivät pitkään syömäkelpoisina. Kuivattu, hapan, rukiinen reikäleipä on ollut tavallista arkileipää. Limppuja, kuten joululimppuja, rieskoja ja hiivaleipiä on myös leivottu, mutta niitä ei ole ripusteltu kattoon vaan asetettu heti syötäviksi.

"Kyl puhras on kaunis, mut ei se ol kaunis, jos leipävarras on puhras." - Suomalainen sananparsi.

"Monta lintua samalla orrella, toiset nuorena nokitaan, toiset vanhaksi jäävät." - Suomalainen arvoitus: Leipävarras leipineen.

"Lapsi tuo leipävartaan tullessaan, syntyessään maailmaan." - Suomalainen kansanviisaus.

Joululimppu

Mitäpä olisi nykypäivän ihmiselle joulu ilman maukasta joululimppua.

Hauskaa joulua All Rights Reserved
*Kuva joululimpusta - Copyright © Zara Miravent
Photo used with permission.

Joulua wuodelta 1897

Wuoksi-lehti wuodelta 1897 herkistelee joulun tunnelmissa.

"Joulu, ihmiskunnan jaloin ja suurin juhla on saapunut. Wuosituhansia on tätä juhlaa wietetty, mutta sen waikutus on yhtä woimallinen kuin ennenkin. Taaskin kaikkialla, missä Kristuksen nimeä tunnustetaan, kaikkialla missä suuren mestarin esimerkki on elähyttäwänä waikuttimena - kaikkialla hetkeksi lakkaa, juuri kuin taikasauwan määräyksestä, lewoton ihmismieli maallisista pyrkimyksistään, jokapäiwäisistä askareistaan. Uusi tunnelma, lewon ja rauhan tunnelma on muutamaksi päiwäksi wallitsewa semmoisetkin ihmislapset, jotka eiwät tawallisissa oloissa sisällisistä tunnelmista, henkisestä elämästä wälitä."

Vanhan ajan joulua

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva joululeivonnaisista sekä joulukuusesta pirtissä alla - Copyright © Visit Finland

Kaakkuja, paakelsseja, paketteja ja musiikkia - joulua 1950-luvulla

Jo eteisen kaapeista näki, että joulu oli lähellä, sillä hyllyissä oli kaakkuja ja paakelsseja. Ihan ylimmillä hyllyillä, piilossa pienten tähtisilmien katseilta, oli nippu salaperäisiä, pieniä paketteja, joukossa aina tietenkin joku suurempikin.

Sekä herkut että paketit saattaisivat näyttää vaatimattomilta nykyajan ylenpalttisuuteen tottuneesta. Kääreenäkin oli vain valkoista paperia ja tavallista narua, ei kimaltelevia tähtiä, ei muovihörsöä. Sotavuosien jälkeisestä köyhyydestä kärsineellä 1950-luvulla valkoiset paketit kuitenkin herättivät suurta kunnioitusta ja jännittynyttä kikatusta ja kihelmöintiä.

1950-luvullakin kuunneltiin jouluna paljon musiikkia, ei stereona taikka YouTubesta, vaan vanhan ajan radiosta. Radiosta kuultiin myös monenlaiset muut jouluohjelmat, jouluhartaudet, jouluviestit ja -haastattelut eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin. Radio oli kodin viihdekeskus jouluisinkin silloin, kun ei ollut vielä televisioita.

Joulutonttu soittaa kelloa

Lähteet
Leena Teinilä-Huittinen: Talo muistoja tulvillaan/Kodin Pellervo
Pohjois-Pohjanmaan museo

Joulukuusen haussa

Kaksi mukavaa toimitusta yhdistettynä, joulukuusen haku ja kelkkailu! Kelkkamäki on ollut osa lasten joulua niin ennen wanhaan, kuin toiwottawasti nykyisinkin.

Mäkelän joulunwietto 1906 - palwelijan kertomus

Karjalan jalomailla, jossa olen syntynyt ja lyhyen ikäni elänyt, on talo Mäkelä, jossa nykyisin oleskelen. Tahdon kertoa muutamin sanoin Mäkelän joulunwietosta.

Mäkelä on suurehko talo, paljon on siinä wakinaista työwäkeä ja usein wielä satunnaisia apulaisia. Torpparit ja loiset tuntewat olewansa saman perheen jäseniä ja owat suurina juhlina isäntäwäkensä kutsuwieraina ei ainoastaan nauttimassa ruumiillista rawintoa, vaan koetetaan heille tarjota henki-elämänkin wirkistystä. Niinpä joulunakin kokoontuu koko talon aluskunta Mäkelään wiettämään aattoiltaa koristetun kuusen ympärille.

Kun ensilumi peittää jäätyneen maan, muistuttaa se mökin lapsillekin joulun lähestymisestä ja silloin alkaa tuo joulun odotus, sillä tuoreessa muistossa on wielä wiimeinen joulun wietto Mäkelän lasten seurassa. Sama odotusaika on talonkin lapsilla. Kysellään, montako päiwää ja yötä on jouluun.

Vanhan ajan joulua

Wiimein saapuu aattopäiwä. Kuusi tuodaan tupaan ja aletaan koristella. Lapsilla on hupaista katsella tätä ja tahtoiwat meitä auttaa kuusta kroisteltaissa. Sillä aikaa kun me valmistelemme sisällä yhtä ja toista, menewät miehet hakemaan lapsia wanhempineen mökeistä, ja kohta alkaa saapua joukkoa kylästä ja omat joukot töistään wapaina juhlapuwuissaan kokoontuiwat awaraan tupaan. Kaikki näyttää juhlalliselta. Joulu sisällä, joulu luonnossa ja ihmissydämet seisahtuiwat nyt nauttimaan joulun sulorauhaa.

Lapset tutustelewat toisiaan, ihastelewat kuusen kauneutta, sen kuwia ja koristeita ja kohta alkaa jouluwirsi kaikua woimakkaana, jonka jälkeen perheen isä lukee joulusaarnan, joka waltaa kuulijain sydämet joulu-ilolla.

Meille!

Perheen äiti lukee erittäin lapsille joulun merkityksestä, kyselee ja selittelee heille joulun tapahtumista ja sitten alkaa joulu-pukki lahjojaan anniskella, kelle mitäkin tarwis-tawaroita, kirjoja ja lehtiä koko joukolle.

Illan ohjelmaa jatketaan laulamalla ja lukemalla hywiä kertomuksia ja kun yhteinen illallinen on nautittu ja kiitoswirsi weisattu, lopetetaan yhdessäolo rukouksella ja kiitoksella kaiken hywän antajalle, ja että hän jonka syntymisen muistojuhlaa wietämme ja joka meitä on tullut kutsumaan pimeydestä ihmeelliseen walkeuteensa, ottaisi meidät luoksensa ijäistä joulua wiettämään, jossa me saisimme weisata ijäistä jouluwirttä uusilla kielillä. Ne jotka tahtowat mennä kotiin, kyyditään - toiset yöpyiwät taloon, jatkaakseen aamulla matkaa kirkolle.

Niin hyvä lämmin hellä,
on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä,
ois joulu ainainen.

Jouluaamuna noustaan aikaisin, sillä eläimet tarwitsewat hoitoa ennen kirkkoon menoa. Hywin joudumme töistä, kun mies-wäki auttelee tehtäwissämme ja niin menemme melkein kaikki kirkkoon kuulemaan saarnaa Wapahtajamme syntymisestä.

Tämmöinen on lyhyesti kerrottuna Mäkelän joulunwietto. Soisin samalla tawalla joulua wietettäwän monen monessa perheessä, silloin tuntuisi palwelijastakin joulu joululle. (Palwelija - Kotimaa no 148B - 22.12.1906)

Joulukiireitä

Joulukiireitä

Jos oli kiirettä joulun aikaan tontuilla, niin kiirettä oli talossa emännälläkin. Koska tuvan permanto ei ollut lämmin, olivat pitkät villasukat sisälläkin tarpeen. Noin muuten vilua piti loitolla kiire, joka juoksutti emäntääkin kaiken aikaa askareissa sinne ja tänne, sekä kaiken aikaa päältä täytettävässä liedessä palava tuli, joka ei saanut päästä hetkeksikään sammumaan. Myös salin puolella oleva, Turun kaakelitehtaan kakluuni hohti kaiken aikaa kuumuutta. Salin puolella oli mukavaa istahtaa joulun pyhien aikana puuselkäiseen, pegamoidipäällysteiseen sohvaan juomaan joulukahvia.

Mitäpä olisi joulu ilman herkuista notkuvaa ruokapöytää? Vielä 1800-luvulla ei tunnettu kansallisia joulunruokia. "Jouluksi kuitenkin laitettiin vähän tavallista parempia ruokia, kuten ryynipuuroa ja nisua." Maaseudulla jouluun varauduttiin syksyn aikana ja monille tehtäville oli omat nimikkopäivänsä: "Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan". Syksyisillä markkinamatkoilla hankittiin ostotavarat, kuten sokeri, kahvi, suola ja rusinat.

Wanhanajan Joulua

Jouluna syötiin hyvin, luumukiisseliä, riisipuuroa, lanttulaatikkoa ja muita herkkuja. Välillä ennätti emäntäkin - joka oli pukeutunut aikakauden mukaiseen ruudulliseen flanellimekkoon ja tyykiesiliinaan, vanhan ajan tupsutohveleihin ja pitkiin harmaisiin villasukkiin - istahtaa hetkeksi hengähtämään tuvan keinutuoliin. Siitä oli hyvä silmätä oven suussa odottavia kangaspuita, joilla tehtiin aina kun ennätettiin pellavaverhoja ja räsymattoja.

Pitkään ei emäntä kuitenkaan ennättänyt keinutuolissa haaveilemaan, sillä siististi tiskipöydälle pinottu tiski odotti tiskaajaa. Tiskaamaankaan ei kuitenkaan voinut ryhtyä suin päin. Ensin piti lämmittää vesi kattilassa puuhellalla, olipa juhla tai arki, sitten astiat pestiin perinteiseen tapaan vadissa ja kuivattiin pyyhkeellä.

Suksineidon laulu

Suksimiehen laulu - sanat Julius Krohn

Ylös, Suomen pojat (tytöt) nuoret,
Ulos sukset survaiskaa!
Lumi peittää laaksot, vuoret,
Hyv' on meidän luisuttaa.
Jalka potkee,
Suksi notkee
Sujuilevi sukkelaan.

Heräs tuuli tuntureilla,
Lehahtihe lentämään,
Sukkelat on sukset meillä,
Lähtään, veikot, kiistämään!
Saishan koittaa,
Kumpi voittaa,
Eikö tuulta saavuttais?

Koti kontion on tuossa,
Siihen sukset kääntäkää!
Havuin alla korpisuossa
Vanhus nukkuu röhöttää.
Kuules ukko,
Oves lukko
Miehissä jo murretaan!

Jouluaskareita Itä-Suomessa 1800-luvulla

Kirjan Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto, sisällysluettelo havainnollistaa jouluperinteiden ja jouluaskareiden jakautumista eri päiville Itä-Suomessa 1800-luvulla seuraavaan tapaan:

21.12 - Tuomaan päivä. Tuomaanpäivä. Oluen pano. Nuotan veto. Kynttiläin teko. Ryynin teko.

23.12 - Joulun aaton-aatto. Tuvan sillanaluksen puhdistaminen. Veden kanto. Riihessä olo. Tuvan peso.

24.12 - Joulun aatto. Piirakasten teko. Viinan lasku. Saunan lämmittäminen. Vierasten vastaanotto. Saunan kylpy. Joulun tuojat. Illallinen.

25.12 - Joulupäivä. Aamurukous. Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Karjan konstaaminen. Kahvin juonti. Hartaushetki.

26.12 - Tahvananpäivä. (Tapaninpäivä). Tahvanan ajo. Joululeikkituvan pyyntö. Joululeikkiin meno. Niemelän Raisan ja Lippolan Juhanan liitto.

Joululeikit. Vastakkaistanssi. Rinkitanssi. Laivasilla olo. Vuorotanssi.

27.12 - Kolmas joulupäivä. Sudennuotan veto. Paistisilla olo. Laulun ja ulkoluvun kilpailu. Rinnakkaistanssi. Panttisilla olo. Joulusaarna.

28.12 - Neljäs joulu eli lasten päivä (viimeispyhä). Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulau juoksu. Parisilla olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu.

Lähde Salakirjat-kustantamo - Kansanperinne-blogi KLIK!

Wanhanajan Joulua

Waroitus joulun maallistumisesta 1897

Jo wuonna 1897 ilmeisesti eräät oliwat kadottaneet joulun sywimmän merkityksen, sillä Wuoksi-lehdessä muistutettiin siitä, mitä joulu on.

"Ihmislasten sisällisten tunteiden elwyttäminen, henkisen elämän jalostaminen on joulun tarkoitus. Kowin tawaksi on tullut wiettää nämä muutamat päiwät tawallisina joutohetkinä, jolloin tahdotaan ulkonaisesti elää entistä herkullisemmin.

Warsinkin warakkaimpien majoissa tuntuu joulu maallistuneen. Joululahjoista, ruuista, juomista ja waatteuksista enimmän huolehditaan ja sitten juhlapäiwinä nautitaan ruumiillisesti, jos kohta henkisestikin wiihdytään taiteen ja kirjallisuuden seurassa."


"Mutta ulkonaisten tarpeitten nautinnon tyydyttäminen ei ole oikeaa joulujuhlan wiettoa. Joulujuhlan tarkoitus tähtää paljoa korkeammalle - henkisemmälle alalle!"

Megafoni

Megafonien voisi ajatella kuuluvan ylipäänsä vanhaan aikaan, mutta hienoja megafoneja valmistetaan ja käytetään runsaasti nykyisinkin. Megatorven esimuoto on puhetorvi, jollainen keksittiin jo 1600-luvulla.

Kuva www.freepik.com.

Joululahjojen hankintaa

Surkuteltawaa joulunwiettoa Muhoksella 1891

Kun ihmiset jouluaattona Muhoksella oliwat matkalla joulukirkkoon, kuului tappelun metakkaa muutaman torpan pihalta. Tämä on tämmöistä harwinaista ja surkuteltawaa joulunwiettoa ilmoittaakin, waan eipä woi ilmoittamattakaan olla.

Tapaus oli wielä sitä surkuteltawampi, kun tappelijat oliwat kowin läheisiä sukulaisia, nimittäin isä ja poika. Jouluwiinat tietysti oliwat tappeluun syynä. Poika näet oli hankkinut jouluksi wiinaa ja sitä sitten liiemmasti maisteltuaan oli aikonut lähteä juowuspäissään kirkkoon, waan kun isä nuhteli tällaisesta törkeästä käytöksestä, niin poika teki tappelun, johon waimowäkikin osaa otti.

Aika löylytyksen antoikin tunnoton poika isälleen. Waan poika saanee tästä törkeästä teostaan wastata oikeuden edessä, sillä tapaus kuuluu olewan jo wiranomaisten tiedossa, kirjoitetaan meille.

Oulun Ilmoituslehti no 149 30.12.1891

Ei tupakoivia morsiamia - Muhoksella 1895

Jos Muhoksella tapeltiin joulun aikaan, kuten edellisessä uutisessa, niin oltiinpas Muhoksella siweitäkin. Eräskin mies jätti jouluna morsiamensa siksi, että tämä tupakoi!

Eräs sulhasmies Muhoksella kun näki morsiamensa tupakoiwan, kuuluu jättäneen naimiskaupan sikseen ja haluawan eronsa laillisessa järjestyksessä, kun heidän awiolitto-aikomuksensa oli jo kolme kertaa kirkossa kuulutettu!"

Aura no 297 - 21.12.1895

Joululiikenteen waaroja ennenwanhaan - Muhoksella 1893

Autoilun aikanamme joululiikenne on wilkasta ja tapahtuu onnettomuuksiakin. Waarallista oli joululiikenne hewostenkin aikana, mistä esimerkkinä surullinen tapaus, jossa joulunwiettoon matkaawat ajoivat hewospelillä pimeydessä sulaan Oulujoella, Muhoksella.

"Jouluaattoa wasten yöllä oli työmies A. Myllyoja waimonsa kanssa Oulusta lähtenyt Muhokselle joulunpyhiä wiettämään, mutta Kärnän talon kohdalla Laitasaaren kylässä oliwat he ajaneet keskellä jokea wielä löytywään sulaan. Waimo saatiin wähissä hengin pelastetuksi, waan mies ja hewonen joutuiwat wellamon uhriksi. Hukkunut hewonen rekineen ja muita kapineita löydettiin jään alta, waan Myllyojan ruumista ei ole wielä löydetty (O.J.)"

Tämän joulutragedian hukkuneen miesuhrin "wielä haamullaan" ollut ruumis löydettiin Oulujoesta wasta juhannuswiikolla 1895, siis liki puolitoista wuotta myöhemmin, ja siitäkin uutisoitiin lehdissä.

Tampereen Uutiset no 2 - 03.01.1894 - Kaiku no 69 - 19.06.1895

Joulua wuodelta 1887

Wuonna 1887 kuwailtiin joulun tunnelmia Mikkelin Sanomissa. "Oi kuinka toiwottawa ja iloinen eikö meille olekkin tuo Joulujuhla! Tuhansilla tuntehilla täyttää se sydämemme, olemmeko sitten joko kurjimman mökin eli ylhäisen howin asukkaita. Jotakin suurta ja käsittämätöntä, jotakin niin kallista ja ihmeellistä lahjaa emmekö silloin mieliimme johdata, joka kerran maailmaan tuli alas sowittamaan langennutta ihmiskuntaa Jumalan kanssa. Kuinka rakkaudella ja ikäwöiwinä muistamme tuwassa noita lapsuutemme ajan ihania joulujuhlia, jolloin istuimme kotituwan pöydän ympärillä kynttilän walossa ja luimme ewankeliumia."

Ilojuhla - joulujuhla 1895

Mikkeli-lehdessä vuodelta 1895 kerrotaan, kuinka ilojuhla, joulujuhla on jo owillamme. Puhtaus ja siisteys on walmiina huoneissamme. Lapset leikkii iloisina joululahjoistansa, mitä anteli heille kukin tuttawansa.

Wanhanajan Joulua

"Kauniilta kuulostaa kyllä, kun lapsetkin puhuwat joulujuhlasta ja jouluilosta, tämä tuopi ajattelewalle wanhemmalle ihmiselle tunteellisia mietteitä ja ajatuksia oikeasta jouluilosta. Sydän sykkii rinnassani, kun ajattelen, kun olisin niin wiaton ja puhdas, kuin pieni lapsi, niin totta kyllä omistaisin oikean joululahjan terwetulleena ja syntyneenä.

Mutta walitettawasti on ainakin itseni suhteen, ettei niin ole perin pohjin, waan se seisattuu ulkokuoren kaunistuksiin, ja elämänmuotoihin, waan oikea joululahja täyttäköön puuttuwaisuuteni! (Tällä viitataan Jeesuksen syntymään)

Amerikasta Suomeen joulunwiettoon 1890

Toissa iltana saapui junalla Hankoniemestä Ouluun kolme Amerikan suomalaista, jotka oliwat lähteneet syntymämaahansa joulunwiettoon. Miehet owat kotoisin Perä-Pohjolasta. Kaksi heistä on ollut Amerikassa Minnesotan waltiossa jo 8 wuotta ja kolmas 11 wuotta.

Kuukauden päiwät aikowat miehet wiipyä kotiseuduillaan ja sitten palaawat jälleen uuteen kotimaahansa Amerikkaan. Muuan heistä oli tunnetun lestadiolaissaarnaajan ja tämän lahkokunnan wanhimman johtajan, Pajalan pitäjässä Ruotsin Lapissa asuwan J. Raattamaan poika.

Oulun Ilmoituslehti no 108 - 10.12.1890

Vanhan ajan joulua

Tyttö ja poika leikkimässä joululahjoilla vuonna 1944, Helsingissä. Pöydällä ja lattialla nukkeja ja pehmoleluja, tytöllä sylissä kaksi kania. Pöydällä Telefunken-merkkinen radio, josta myös mainoskuva seinällä. Klikkaathan kuvaan.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kuvaaja Väinö Kannisto - Copyright © Helsingin kaupunginmuseo

Inarin uuden kirkonkellon koesoitto jouluaatonaattona vuonna 1906

Jouluaatonaattona 1906 Inarin kirkossa koesoitettiin ensimmäisen kerran uutta kirkonkelloa. Vanha ja käytöstä poistettu kirkonkello oli vuodelta 1648, kuningatar Kristiinan Lappiin lahjoittama. Ihan tyytyväisiä ei uuden kirkonkellon sointiin oltu, sillä Kalevassa kirjoitettiin soitosta näin:

"Kirkossamme kajahteli jouluaatonaattona ensikerran uusi kirkonkello. Kauniilta kuului sen sointu ja jotenkin kowalta. Tarwinnee kuitenkin tehdä pieniä uudistuksia tapulissa, jos mielii saada sen täydellisesti ääntämään. Wanhan kellon sija on tälle liian pieni."

Uudessa kirkonkellossa oli hyvätkin puolensa, sillä sen ääni kantoi hyvin kauas ja herätti nukkuvatkin mukaan kirkonmenoihin. Tosin tähänkin vielä esitettiin lehdessä varauksia, sillä "kun kirkonkellon kuultiin soiwan sydäntalwen päiwänä, niin sekin pani miettimään, että mennäkö kirkkoon, sillä siellähän paleltui kuoliaaksi". Kirkkokansan sanottiinkin Inarissa tuolloin vain hytisten odottaneen saarnatuolista kantautuvaa kirkonmenojen päätössanaa "Amen", jonka jälkeen sai lähteä puolijuoksulla kotiin lieden ääreen lämmittelemään.

Joulutonttu

Tunturisuden joulusivut Vanhanajan joulua kauneimmillaan vanhoissa tarinoissa ja saduissa

Christmas links Victoria Benedictsson: "Kertomus Etelä-Ruotsista" - äidin ja pojan suudelmia rikkaan kartanon joulussa, Emmi-siskokin on soma kuin konfekti
Christmas links Th. Hahnsson: "Joululahjat" - äidille pojasta pappi, pojalle sukat ja paitoja ja tyttärelle Runebergin "Hanna" korukansissa
Christmas links Johannes Häyhä: "Jouluaatto" - puuhaa on riittänyt loputtomiin 1800-luvulla jouluaaton aikaan - esimerkiksi tytöt pesivät lipeällä ja maasaippualla poikien päät
Christmas links Teuvo Pakkala: "Vaaralla" - veisuuta joulusaunassa ja muita joulupuuhia
Christmas links Teuvo Pakkala: "Vaaralla" - avuilla eli kerjuulla ja jouluruokaa jakamassa ja muita joulupuuhia
Christmas links Arvi Järventaus: "Satu Ruijan maa - Abraham Kellonsoittajan joulusaarna" - kuinka juopohko pappi oppi jouluna ottamaan viinaa suurella taidolla
Christmas links Karl Erik Forslund: "Jouluyö" - valopolulla kulkeva ihmeellinen nainen tuo metsän eläimille ja koko maailmaan onnen ja joulurauhan
Christmas links Victoria Benedictsson: "Tuvassa on joulu" - ei lahjoja eikä kuusta makeisineen, mutta runsaasti perunoita, puuroa ja lipeäkalaa
Christmas links Kustaa Vilkuna: "Jouluyönä" - yövartija Jesperi turkeissaan Torkkelin kaduilla ja kujanteilla
Christmas links K.J. Gummerus: "Jouluaatto" - köyhässä perheessä kaunis Ellen antaa lahjakääryt veljelleen ja isoäidilleen
Christmas links Heikki Sarvela (Karl Henrik Hornborg): "Jouluenkeli" - muudan nuorukainen alkaa rutiköyhän, Esplanaadilla kerjäävän Anttu-pojan jouluenkeliksi
Christmas links Heikki Sarvela (Karl Henrik Hornborg): "Meren joulu" - meren kuohupäiset aallot soittavat urkujen lailla lohtua yksinäiselle joulunviettäjälle, kirkko huolehtii loput
Christmas links Selma Lagerlöf: "Jouluvieras" - mihinkään tämä juopporenttu ei jouluaattona kelvannut, kaikkialla lyötiin ovi hänen edestään kiinni ja sitten tapahtui joulun ihme: hän sai kodin ja hänestä tuli koulumestari
Christmas links Emil Nervander: "Joulutervehdys sydänmaasta" - nuoren isän toisenlainen jouluaatto korjaustöissä erämaassa, pois rakkaitten luota - mielessä koti, vaimo ja pieni Elsa
Christmas links Emil Nervander: "Jouluvieraita" - vanhapiikasisarukset Hedda ja Roosa ja heidän ihanat jouluvieraansa pikku Emma, kahdeksantoistavuotias Tyyra, joka tänään tavallista enemmän ilosta hehkui, kuusitoistavuotias, kaino Jenny sekä näiden nuoret sisaret, rakastettava, hempeä Anni ja meluava Eeva - sekä 12-vuotias Matti
Christmas links Juhani Aho: "Lastut: Joulu" - joulujuhla on kaikista juhlista jykevin ja jaloin
Christmas links Pentti Haanpää: "Joulun aikaan" - Kaalepin ruskea makeiskäärö - Väinö Kataja: "Lain varjolla" - talven valtaa ja myrskyn temmellystä kiveliön talvisina öinä - Juhani Aho: "Rautatie" - harakka pakkaspäivänä kyttäämässä ruokapaloja pappilan pihalla
Christmas links Sakari Topelius: "Jouluyö" - vain pukki sortui rikkomaan joulurauhaa ja sitä joulupukki yrittää sovittaa, tuomalla lahjoja
Christmas links Sakari Topelius: "Joululaulu"
Christmas links Sakari Topelius: "Peikkojen joulu" - lapsoset Fredrik ja Lotta kukistivat viisailla vastauksillaan jouluna peikkojen valtakunnan
Christmas links Sakari Topelius, näytelmä: "Sotavanhuksen joulu" - nuorna sotamiehenä ollut vanhus kerjuulla Lapualla jouluiltana
Christmas links Sakari Topelius: "Enkelien joululahja" - heikoinkin lapsi voi jo kaksivuotiaana löytää hoidokkaan, josta hän voi huolehtia, kuten lastenenkelit huolehtivat hänestä itsestään
Christmas links Sakari Topelius: "Armelias on rikas" - rikas ei anna varpuselle mitään, köyhä antaa sudelle joulukakkunsa, karhulle maitonsa ja huuhkajalle keppiä
Christmas links Sakari Topelius: "Satu seitsemästä sisaruksesta" - mitä ijankaikkinen rauha merkitsee

Wanhan ajan joulua

Elannon Iskun joulujuhla vuonna 1954. Joulupukki ja tonttuja Helsingissä, Elannon Iskun Elannon henkilökunnan lapsille järjestämässä joulujuhlassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Helsingin kaupunginmuseo


Wanhan ajan joulua

Aleksin joulukadun avajaiset vuonna 1970. Kuvaaja Eeva Rista, 28.11.1970. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.
Joulu