Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
© Gilbert Sopakuwa
Kotkanpesän opasteviitta.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Kim Davies
Kotkanpesä - Kehlsteinhaus
Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen eli natsipuolueen kustantama 50-vuotislahja Führerilleen, Adolf Hitlerille (20.4.1899 - 30.4.1945) oli
vapaa-ajan viettoon, sekä ulkomaisten vieraiden vastaanottoon tarkoitettu talo, Kehlsteinhaus. Amerikkalaisten myötä se tunnetaan nimellä Kotkanpesä.
Kalliin kivitalon sijaintipaikaksi tuli Saksan Alpeilla Baijerissa, lähellä Berchtesgadenin kauppalaa kohoavan, 1 834 metrin korkuisen Kehlsteinvuoren huippu.
Se sijaitsee Etelä-Saksassa lähellä Itävallan rajaa ja Salzburgin kaupunkia, jonne on matkaa noin 35 kilometriä.
Tässä paikassa kahden valtion välinen raja tekee jyrkän, kolmionmuotoisen mutkan. Rakentaminen tapahtui vuosina 1937 - 1938.
Rakennustöitä ohjaili ja valvoi Führerin yksityissihteeri, Martin Bormann (17.6.1900 - 2.5.1945).
Vaikka Hitler oli itse viehtynyt suuresti arkkitehtuuriin, niin hän ei päässyt laisinkaan vaikuttamaan siihen,
millainen Kotkanpesästä tehtiin. Jonkinlaiset alkuluonnokset projektille kehitteli Martin Bormann, mutta ei hänelläkään ollut
arkkitehdin taikka insinöörin koulutusta. Arkkitehti ja professori Roderich Fick (16.10.1886 - 13.7.1955) teki Bormannin toiveiden mukaisesti talon rakennuspiirustukset
ja huomioi siinä jopa sen, että kivinen talo sulautuisi mahdollisimman hyvin vuorenhuippuun.
Kotkanpesän yksi tarkoitus oli, erityisesti huumaavan ja idyllisen kauniilla vuoristo-ympäristöllään, peittää alleen noiden vuosien kauheuksia.
Sinnehän oli tarkoitus tuoda ulkomaisia vieraita, joille esiteltäisiin Saksan loistoa, kauneutta ja suuruutta - sekä rakennustaitoa ja muuta ajan huippuosaamista.
Itse rakennus on ulkosultaan tavanomainen. Sen rakentaminen sen sijaan äärimmäisissä oloissa, huimissa korkeuksissa oli äärimmäisen kaukana tavallisesta.
Rakentaminen, jossa käytettiin kaikista parhaita ja arvokkaimpia materiaaleja, vaati ja keräsi Kehlsteinvuorelle aikakauden parhaat arkkitehdit, insinöörit ja työntekijät kaikkialta Saksasta,
sekä Itävallasta ja Italiasta.
Rakentaminen korkealle vuoren huipulle oli haastavaa ja vaikeaa. Jo 6,5 kilometrin
mittaisen tien ja viiden siihen liittyvän tunnelin tekeminen oli suuri ponnistus.
Sen tuloksena syntyi serpentiinitie, joka on yksi upeimmista vuoristoteistä maailmassa.
Tiellä on leveyttä 4 metriä ja sen rakentaminen maksaisi nykyrahassa suunnilleen saman verran,
kuin maksoi talonkin tekeminen eli lähes 200 miljoonaa euroa.
Kotkanpesän seinässä on sen oma vaakunatyyppinen koriste. Nimen Kotkanpesä eli Eagle's Nest
antoivat talolle amerikkalaiset. He kutsuivat sitä tosin myös nimellä Crow's Nest eli Variksenpesä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Dennis Jarvis
Myös kaiken rakennusmateriaalin saaminen huipulle vaati suurta suunnittelua ja taitoa.
Tätä tarkoitusta varten rakennettiin 1 270 metrin pituinen järjestelmä, jossa oli kaapeleita, nostimia ja hihnapyöriä. Rakennelmalla oli korkeutta 670 metriä.
Pelkästään tämän siirto- ja nostojärjestelmän rakentaminen oli vaativa urakka, johon osallistui 50 miestä.
Tämä systeemi aikaansai värähtelyineen ukkosta muistuttavan äänen, joka kiiri laajalle ympäristöön.
Työntekijöille rakennettiin oma parakkikylä, jossa eli kuukausien ajan kaukana kodeistaan 800 miestä.
Työtahti oli kiihkeä. Martin Bormann pyöri kuin herhiläinen projektia toteuttavien insinöörien kimpussa, vaatien kaiken aikaa
lähes mahdottomia, koska hän halusi shokeerata palvomansa Hitlerin. Lopulta työtä tehtiin ympäri vuorokauden, myös öisin.
Bormann rakennutti työntekijöille myös, näiden pitkästymistä ehkäistäkseen, bordellin, jonka koodinimenä oli P-Barrack.
Tämä projekti salattiin ulkopuolisilta.
Työnsä tässä parakissa aloittivat 20 naista Tšekistä, Ranskasta ja Italiasta.
3 500 miestä osallistui rakentamiseen ja Kotkanpesä oli 13 kuukauden rakentamisen jälkeen valmis vuoden 1938 lopulla.
Valmista oli siten jo etuajassa, kun Hitlerin 50-vuotisjuhla oli vasta vuonna 1939.
Rakentaminen vaati 12 työntekijän hengen.
Mussolinin lahjoittama takka on edelleen sijoillaan.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Dennis Jarvis
Kotkanpesä sisustettiin loisteliaasti. Hitlerin ystävä Italiassa, Il Duce, Benito Mussolini (29.7.1883 - 28.4.1945)
lahjoitti taloon mustamarmorisen takan, Japanin keisari puolestaan paksun maton. Lasia ja posliinia olivat
paikat pullollaan ja niistä suuri osa päätyi sodan loppuvaiheessa amerikkalaisten ja ranskalaisten sotilaiden matkamuistoiksi.
Vajaassa viikossa paikka putsattiin täydellisesti tavarasta, joka voitiin helposti kuljettaa mukana.
Kun sitten kenraali Maxwell D. Taylor määräsi paikalle vartion ja lopetutti hamstraamisen, oli se jo myöhäistä - kaikki oli viety.
Jopa marmoritakkaa oli alettu paloitella pienempiin osiin.
Vaikka puitteet olivat upeat, vietti Adolf Hitler yleensä elämäänsä varsin vaatimattomasti.
Hän kyllä pukeutui prameasti valkoiseenkin virkapukuun ja piti aina päässään koppalakkia, ehkä haluten näin häivyttää lopullisesti korpraalitaustansa, mutta
eli muuten tavalliseen tapaan. Esimerkiksi hänen aamiaisensa oli aina sama: kamomillateetä, muutama korppu, omenaraastetta ja appelsiinimarmelaatia.
Akrofobiaa ja klaustrofobiaa Kotkanpesän korkeuksissa ja hissin ahtaudessa -
ja kaiken lisäksi salamat
Adolf Hitler poti ilmeisesti akrofobiaa eli korkeanpaikankammoa. Hitlerin elämään paneutuneet historioitsijat
eivät kuitenkaan mainitse hänellä olleen korkeanpaikankammoa, joten emme tiedä varmuutta tästä asiasta.
Klaustrofobiaa eli suljetunpaikankammoa hän kuitenkin poti. Saavuttaessa Kotkanpesään, on matkan
loppuvaiheessa 124 metrin nousu hissillä, ja tämä osuus oli Hitlerille varmasti vaikea ponnistus.
Etenkin, kun hän pelkäsi sitäkin, että salamanisku pysäyttää hissin matkallaan kallion sisällä ja jättää sen pimeänä ilman sähköjä sinne.
Sehän olisi suljetunpaikan kammoa potevalle kaikkien painajaisten täydellisin toteutuminen - pahempaa voisi korkeintaan
olla tulla haudatuksi elävänä.
Salamaniskun pelko ei ollut tuulesta temmattua, sillä rakentamisvaiheen aikana
sattui kaksi sellaista salamaniskua, jotka hetkeksi katkaisivat Kotkanpesän sähköt. Bormann näki suurta vaivaa siinä,
että hän ei vahingossakaan paljastanut näitä tapauksia Hitlerille, joka kuitenkin ilmeisesti oli saanut tietää ne jo jotakin muuta kautta.
Pronssikoristeisen hissin sisäpinnat, seinät ja katto, päällystettiin venetsialaisilla peileillä ja näin yritettiin häivyttää suljetun paikan tunnelmaa.
Hissimatkaan menee aikaa 40 sekuntia. Siihen mahtuu kerrallaan kymmeniä ihmisiä.
Hissin ja siihen liittyvän tunnelin rakentaminen oli sekin oma iso ja vaikea projektinsa.
Piti olla esimerkiksi hyvä tuuletus ja lämmitys niin, että tiivistyvä kosteus ei päässyt tekemään vahinkojaan.
Tarvittavaa lämmitysjärjestelmää piti suunnitellakin kolme kuukautta, sitä tekivät Saksan parhaat insinöörit.
Kuten myös koko talon ja hissijärjestelmän sähköistyskin vaati suuria ja nerokkaita aikaansaannoksia.
Todisteena saksalaisesta insinööritaidosta tämä vuonna 1938 rakennettu hissi toimi vuoteen 1972 asti täydellisesti.
Sen jälkeen hissiin on vaihdettu modernimpi koneistus.
Vaikka hisseistä toiminnassa onkin enää yksi, luksushissi, niin hissejä taloon rakennettiin kolme. Karkeampitekoinen hissi
päätyi talon alakertaan ja se hissi poistettiin käytöstä, kun talo avattiin turistikäyttöön. Kolmantena hissinä
on kolmen hengen hätähissi. Siihen pääsee varsinaisesta päähissistä ja sillä on oma koneistonsa.
Jos molemmat hissit menevät yhtä aikaa jumiin, voidaan hissit nostaa tai laskea manuaalisesti henkilökunnan puolesta.
Välille ei voi jäädä. Hissillä on oma hissinhoitajansa, joka matkaa hissin sisällä jokaisella nousulla ja laskulla.
Varajärjestelmiä ei ole tarvittu, sillä hissi ei kertaakaan ole jäänyt välille, tultuaan käyttöön otetuksi vuonna 1938.
Hitlerilläkin oli huumorintajua. Kerran häneltä kysyttiin, että mitä tapahtuisi,
jos hän jäisi joskus muutamaksi tunniksi jumiin hissiin, jolloin hän vastasi: "No niin,
koko maailma seisahtuisi silloin muutamaksi tunniksi."
Kotkanpesän ravintola. Tässä huoneessa pidettiin Eva Braunin siskon Gretlin ja SS-upseeri, "kultapoika"
Hermann Fegeleinin häävastaanotto 3.6.1944, kun häät olivat olleet samana päivänä Salzburgissa, Itävallassa. Hitler ei sotatilanteen vuoksi voinut osallistua
ja petturuuden vuoksi hän ammututti lankonsa Fegeleinin 28.4.1945.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright
© Dennis Jarvis
Käyntejä harvoin - esteenä myös korkea ilmanala ja epäilyttävä vedenlaatukin
Hitler kävi Kotkanpesässään varsin harvoin, vain neljätoista kertaa vuosina 1938 - 1940.
Hänen ensimmäinen visiittinsä tapahtui 16.9.1938, noin seitsemän kuukautta ennen, kuin talo luovutettiin hänelle lahjana.
Viimeinen käynti oli 17.10.1940 ja sen jälkeen hän ei sotavuosina käynyt paikassa laisinkaan.
Käynnitkin olivat yleensä hyvin lyhyitä, muutaman tunnin mittaisia ja hän poistui silloin aina ennen illantuloa.
Eittämättä erilaiset fobiat rajoittivat Hitlerin käyntejä Kotkanpesällä ja niiden lisäksi
hän tunsi vielä vastenmielisyyttä vuorihuippujen ohutta ilmanalaakin kohtaan. Eikä siinä kaikki,
Hitlerillä oli suuria epäilyksiä senkin suhteen, että miten puhtaan veden saanti yläilmoihin voitaisiin turvata.
Hän oli jo kauan aikaa puhunut tällaisista antipatioistaan, mutta jostakin syystä Martin Bormann ja kumppanit
eivät ottaneet näitä huomioon.
Bormannin ajatuksena oli, että Kotkanpesä olisi kuin teehuone. Olihan yleisesti tiedettyä, että Hitler halusi lojua sohvassa puolimakaavassa asennossa, silmätkin puoliksi kiinni,
välillä jopa nukahdellen, nautiskellen loputtomiin teetä ja hyvää kakkua, ja pitäen loputtomia monologejaan seuranaan istuville. -
Mutta Bormann ei tiennyt sitä, että Hitler ei halunnut eikä voinut tehdä tällaista Kotkanpesässä.
Kotkanpesää onkin sanottu maailman kalleimmaksi turhaksi syntymäpäivälahjaksi, koska se ei sopinut saajalleen laisinkaan. Sen rakentaminen tulisi tänä päivänä
maksamaan varovaistenkin arvioiden mukaan ehkä satoja miljoonia euroja, mutta kuitenkin vähintäänkin 200 miljoonaa euroa vuonna 2020.
Fobioistaan huolimatta (niihin kuului hammaslääkäripelkokin) Hitler rakasti vuorimaisemia. Hän vieraili alueella ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla ja ihastui oitis Berchtesgadenin
kupeessa sijaitsevan Obersalzbergin idyllisiin maisemiin.
Hitler viihtyi myös erittäin hyvin alempana,
921 metrin korkeudessa sijaitsevassa Berghofin residenssissään. Berghofissa Hitler vietti suurimman osan
ajastaan toisen maailmansodan aikana.