Esipuhe
Tutkimukseni kohteena on Susi (Canis Lupus). Tarkastelen työssäni, kuinka mm. lehdistössä ja eduskunnassa suteen suhtaudutaan, mikä on suden asema Euroopan unionissa ja Suomessa. Esittelen myös suden aseman muutokset vuosien mittaan, aina kohdattaessa hävitettävästä tuholaisesta suojelluksi erämaan symboliksi asti.
Tutkimukseni tukena on ollut eduskunnan valtionpäiväarkisto, erilaisten lehtien (valtakunnalliset sekä maakunnalliset) uutis-arkistot sekä professori Erkki Pulliaisen kirjoittama kirja: Petoja ja Ihmisiä.
Suojeltu suurpeto - vihattu hukka
Susi on aihe josta ihmiset pystyvät kehittämään helposti riidan, etenkin jos he ovat eri mieltä sudesta ja sen olemisen oikeudesta Suomessa.
Tarkkaa kategoriointia ei voida tehdä suden suojelun kannalla olevista ja susia vastustavista ihmisistä, sillä asia on hyvin yksilökohtainen. Ei siis voida sanoa, että jokainen joka suojelisi sutta, on kaupungista tai että jokainen joka vihaa ja pelkää sutta olisi maalainen.
Sutta pelkääviä ihmisiä löytyy yhtälailla Kainuun korvista mitä Helsingin Ullanlinnan luksuspirteistä. Samalla lailla sutta suojelevia löytyy yhtälailla Kainuusta mitä pääkaupunkiseudulta.
Valitettavasti monesti törmää olettamukseen että sutta suojeleva olisi kannabista poltteleva hippi, joka on koko elämänsä elänyt keskellä betonierämaata, näkemättä luontoa muualla kuin televisiossa. Myös suojelupiireissä on kovasti vallalla käsitys että susia vastustaisivat metsästäjät, jotka ovat kaikki juoppoja ja ampuisivat häikäilemättä minkä tahansa liikkuvan eläimen oli se sitten suojeltu tai ei.
Näiden harhakuvien ja -luulojen vuoksi on vaikeaa saada aikaiseksi kunnon keskustelua sutta vastustavien, sutta suojelevien sekä muitten intressiryhmien kesken.
Suden suojelun syyt
Yksinkertaisin syy suden suojeluun on sen uhanalaisuus Suomen rajojen sisällä. Muita syitä ovat mm. luonnon monimuotoisuus sekä eläinlajien olemassa olemisen oikeus. Uhanalaisuus perustuu lajin kykeneväisyyteen säilyä hengissä pitkällä aikavälillä, johon vaikuttavat lajin kannan koko, kannan geneettinen monimuotoisuus eli mahdollisimman pieni sukusiitos prosentti.
Susikantamme on myös tärkeä Skandinavian susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle, sillä sikäläinen kanta on lähtöisin kolmesta (3) Suomesta aikoinaan tulleesta sudesta, joten kannan geneettinen monimuotoisuus on suhteellisen vähäistä.
Susivihan historiallinen tausta
Susivihalla tuntuu olevan aina perusteltu syy; tai ainakin näin sanovat ne ihmiset jotka susia vihaavat. Yleensä vedotaan yli 100 vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin mm. Turun lastensurmiin, jolloin monta kymmentä lasta jäi aikalaiskirjoitusten perusteella susien hampaisiin. Muuta perustaa ei sitten yleensä esitetäkään.
Tämä tapaus, joka sattui 1880-luvulla, oli muutaman vuoden vitsaus ja lasten surmat loppuivat kuin seinään, kun Venäjältä hankitut Lukashit eli sudenajajat tappoivat muutaman vanhan ja raihnaisen yksilön. Tuohon aikaanhan oli juuri muutamaa kymmentä vuotta aiemmin riehuneet Suuret nälkävuodet, jolloin ihmisiä kaatui aikalaiskirjoitusten perusteella pientareille nälkään tai tauteihin. Nämä vuodet olivat pedoille lihavia aikoja, kun ruokaa oli helposti saatavilla ja sen hankkimiseen ei tarvinnut käyttää energiaa.
Suurten nälkävuosien aikana metsästettiin myös metsät tyhjiksi susien ja muitten petojen luontaisesta ravinnosta, jolloin susien oli joko kuoltava tai tultava ihmisten pihoihin hakemaan ruokansa, kun sitä ei enää metsistä löytynyt pitämään yllä nälkävuosien aikana kasvanutta susikantaa. Todennäköisesti nämä muutamat yksilöt, jotka oletettavasti kävivät lasten kimppuun, olivat hyvin vanhoja ja jo nälkävuosien aikaan ihmisten syömiseen tottuneita yksilöitä tai niiden jälkeläisiä. On myös esitetty epäilyksiä siitä, olivatko sudet jo pentuina ihmisiin tottuneita, metsästäjien kasvattamia yksilöitä, jotka oli pidetty hengissä kunnes turkisten hinnat kasvaisivat. Toinen vaihtoehto on, että hyökkäyksiä tehneet yksilöt olisivat olleet koirasusia, joiden ihmisarkuus on vähäistä koiravanhemman vuoksi.
Sutta on pidetty vastustajana ja vihulaisena siitä lähtien kun ihminen rupesi harjoittamaan maanviljelyä ja karjankasvatusta. Sudet kävivät hakemassa ihmisen karjaa ja koiria niiden ollessa helpommin metsästettävissä kuin mitä villi ruoka jota metsästä löytyi.
Nykyisinkin sudet käyvät hakemassa ruokaa talojen pihoista ja karjaa laitumelta. Näin käyttäytyvät yksilöt ovat useimmiten yksinäisiä kulkijoita, jotka ovat etsimässä itselleen reviiriä ja kumppania. Yksinäiselle sudelle on helpompaa ja riskittömämpää hakea koira pihalta, jossa se on kuin tarjottimella tai lampaita haasta, josta ne eivät pääse pakoon.
Suomessa on todettu vain yhden lauman käyttäneen aktiivisesti koiria ravinnokseen. Kyseinen pantasusi Ursan lauma, elelee Kuhmoisten alueella ja on syönyt likimain 30 kuhmoistelaista koiraa. Lauman johtajanaaras Ursa kaadettiin vuoden 2007 helmikuussa. Sen jälkeen ei lauma ole lehtitietojen mukaan käyttänyt aktiivisesti koiria ravintonaan.
Nykypäivän susiviha ammentaa juurensa niin menneisyyden tapahtumista kuin nykypäivänäkin menetetyistä eläimistä. Ehkä kuitenkin pääosa susivihasta on perisuomalaista herravihaa, jonka kilpenä sutta käytetään, sen ollessa ehkä näkyvin symboli EU:n ja valtion päätäntävallasta kansan ylitse.
Susi lehtikirjoituksissa
Susi on varsin taajaan esiintynyt lehtikirjoituksissa, aina siitä lähtien, kun lehden painaminen on Suomessa aloitettu. Pääasiallisesti kirjoitukset ovat olleet uutisia, joissa susi on tehnyt sitä siellä ja tätä täällä. Nykyisin löytyy myös myönteisiä uutisia sekä erilaisia mielipidekirjoituksia susiin liittyen.
Sudet on kuvattu ja kuvataan monesti edelleen hyvin inhimillistävillä sanoilla. Sudet näyttävät lehtikirjoitusten sanavalintojen mukaan käyttäytyvät hyvin ihmismäisesti ja niiden myös oletetaan tietävän ihmisten laeista ja mielipiteistä, juhlapyhiä unohtamatta.
Jostain syystä monesti otsikko on osittain harhaanjohtava, sillä otsikot maalaavan suden syylliseksi, vaikka tekstistä käy myöhemmin ilmi että asiaa vasta epäillään. Myös suurin otsikoin väläytellyt uutiset suden käymisestä lapsen kimppuun vuonna 2006 jäivät ihmisten mieliin. Varmuus siitä, että kyseessä oli susi, romahti vasta poliisitutkinnassa, jolloin toiset paikalla olleet pojat kertoivat purijan olleen perheen oman kultaisen noutajan, jota pojat olivat ilmeisesti härnänneet. Tätä uutista ei sitten otsikoitukaan kissankokoisin kirjaimin, vaan asialle annettiin vain hyvin pieni palstatila. Tämä on hyvin tyypillistä etenkin iltapäivälehdille, joiden tulot riippuvat ostetuista painoksista toisin kuin tilauslehtien, jotka saavat rahansa kuukausimaksuista. Näin ollen iltapäivälehdistön uutiset ovat jokseenkin epäluotettavalla pohjalla, joka on monesti huomattu suden muuttuessa tarkemmissa tutkimuksissa koiraksi, ilvekseksi tai vain varjoksi.
Oman osansa lehtikirjoitteluun tuovat mielipidepalstat ja tekstiviesti osiot, joiden alta voi löytää jopa suoraa rohkaisua salametsästykseen eli rikokseen. Yksi ihmeellisimmistä lukijan kirjoituksista on ollut Kari Tikkusen Kainuun Sanomissa ilmestynyt teksti, jossa hän avoimesti kertoi, omalla nimellään tappaneensa vuodesta 1988 lähtien 3 sutta. Asiasta lähti poliisitutkinta ja Tikkunen oli oikeudessa teoistaan, mutta sai nais-valtaisen juryn siinä määrin hurmattua, ettei hän saanut minkäänlaista tuomiota tekosistaan.
Tänä päivänäkin Tikkunen kertoo haastattelussa avoimesti lähtevänsä porukan kanssa susijahtiin, jos vain onnistuvat löytämään jäljet.
Mielipidepalstoilla näkee pääasiallisesti vain sutta vastustavia kommentteja, etenkin joissa ennustetaan suden hyökkäävän seuraavaksi ihmisen kimppuun. Näitä tekstejä on lähetelty lehtiin jo ainakin 1960-luvulta lähtien, joten kommenttien painoarvo laskee reippaasti tämän vuosikymmeniä vanhan pelottelun seurauksena.
Monet mielipidepalstojen tekstit ovat täynnä vihaa ja katkeruutta, vaikka kirjoittaja itse ei ole missään vaiheessa ollut tekemisissä susien tai susivahinkojen kanssa. Näissä kirjoituksissa uhkaillaan lähes aina oman käden oikeudella ja huudetaan kovaan ääneen EU- ja herravihaa. Joskus näkee jopa mainostettavan kolehdin keräämistä eli rahankeruuta susien salakaatamisesta saatuihin sakkoihin.
Myös ikuinen mielipidepalstojen täyttäjä on kommentti, jossa selitetään suurella paatoksella sitä, ettei susi ole uhanalainen ja onhan sitä tuolla Venäjällä, ei sitä täällä tarvitse suojella. Tähän voisi yhtä typerällä vastakommentilla heittää: Onhan niitä hirviä/metsäpeuroja/koiria/lapsia siellä Venäjälläkin, tapetaan nuo kaikki pois, ei niitä täällä tarvita.
Lehtikirjoitukset ovat siis pääasiallisesti suteen negatiivisesti suhtautuvia ja monesti myös fanaattisesti esitettyjä mielipiteitä, jotka kumpuavat enemmän tunteesta kuin järjestä ja tiedosta.
Susi eduskunnan arkistoissa
Eduskunnassa on vuodesta 1994 lähtien esitetty kysymyksiä, tehty lakiehdotuksia, toimenpidealoitteita ja muita suteen liittyviä asioita 141 kappaleen verran.(ks. Liitteet: Taulukko 2)
Kirjalliset kysymykset
Kaikkein eniten on esitetty kirjallisia kysymyksiä hallitukselle, koskien pääasiallisesti susien määrää ja niiden kannan harventamista. Myös muutamia sudelle myönteisiä kirjallisia kysymyksiä on tehty mutta kaikkiaan 86 kirjallisesta kysymyksestä suurin osa on susiin negatiivisesti suhtautuvien kansanedustajien käsialaa.
Monet kirjalliset kysymykset vaikuttavat hyvin naurettavilta, jos tuntee ja tietää kaikki lait ja sopimukset joiden nojalla Suomi on sitoutunut suojelemaan sutta. Yhtenä esimerkkinä voitaisiin ottaa Lauri Oinosen kirjallinen kysymys (KK 58/2006) koskien suurpetoja ja perustuslain 7 pykälän ensimmäistä momenttia: "Jokaisella on oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen." Oinonen esittää että suurpetojen pelkkä olemassa olo on vastoin tätä kyseistä pykälää ja momenttia. Oinonen, yhdessä kolmen muun allekirjoittaneen kanssa, kysyy mitä tehdään Suomen suurpetopolitiikalle kyseisen momentin perusteella.
Tuolloinen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja vastaa kysymykseen muistuttamalla, että aiheesta on keskusteltu jo aiemmin oikeuskanslerin kanssa ja päätelmänä oli, etteivät kyseinen lainkohta ja suurpetopolitiikka ole ristiriidassa keskenään. Korkeaoja muistuttaa myös, että jos ihmisen turvallisuus on vaarassa, voidaan suurpetojen rauhoituksesta poiketa metsästyslain yhden pykälän nojalla.
Lähteet
Pulliainen, Erkki: Suurpetoja ja ihmisiä
Eduskunnan valtionpäiväarkisto: www.eduskunta.fii/triphome/bin/vexhaku. ... '?kieli=su (Luettu 02.09.2007)
Maakunnalliset ja valtakunnalliset lehdet: (Luettu 03.10.2007)
Aamulehti: www.aamulehti.fi
Etelä-suomen sanomat: www.ess.fi
Etelä-Saimaa: www.esaimaa.fi
Kainuun Sanomat: www.kainuunsanomat.fi
Kaleva: www.kaleva.fi
Karjalainen: www.karjalainen.fi
Kouvolan sanomat: www.kouvolansonmat.fi
Kymensanomat: www.kymensanomat.fi
Lapin Kansa: www.lapinkansa.fi
Pohjolan Sanomat: www.pohjolansanomat.fi
Satakunnan kansa: www.satakunnankansa.fi
Savon sanomat: www.savonsanomat.fi
Salon Sanomat: www.savonsanomat.fi
Turun Sanomat: www.turunsanomat.fi
YLE Maakunta uutiset www.yle.fi/uutiset/maakunnat (Luettu 09.10.2007)
Riista ja Kalatalouden tutkimuslaitos: www.rktl.fi (Luettu 05.10 2007)
Metsähallituksen suurpetosivusto www.suurpedot.fi (Luettu 05.10 2007)
Tunturisusi sivusto www.tunturisusi.com (Luettu 11.10.2007)
Finlex- Suomen säädöstietopankki www.finlex. (Luettu 25.10 2007)
Tuo Hiisi hirviäsi
