Koirasusi

[Tunturisusi]

Koirasusi

Koirasusi ei ole susi eikä koira, vaan se on näiden kahden - suden (Canis lupus) ja koiran (Canis lupus familiaris) - jälkeläinen ja risteymä, eli hybridi. Ihan tavanomainen risteymä ei ole kyseessä, sillä ei ole kyse kahdesta eri lajista. Koira luokitellaan suden alalajiksi, joten on kyse lajin ja sen alalajin risteymästä.

Koiran ja suden kromosomistot ovat identtiset - ja koira ja susi lisääntyvät keskenään saaden lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Geneettinen tutkimus on osoittanut, että koira ja susi erkaantuivat toisistaan noin 100 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen nämä kaksi ovat lisääntyneet keskenään vain sattumanvaraisesti, mikä selittää suuret erot niiden olemuksessa ja käyttäytymisessä.

Koirasudesta on kyse silloinkin, kun se vanhempina eivät ole susi ja koira, vaan jotkut sen läheisistä esivanhemmista ovat olleet koira ja susi. Rotuopillisesti koirasutta voidaan pitää sekarotuisena koiranakin.

Koirasusia voi syntyä luonnossa niin, että susi ja koira kohtaavat, pariutuvat ja saavat jälkeläisiä. Eniten koirasusia nykyisin syntyy niin, että ihminen jalostustyöllä pyrkii aikaansaamaan koirasusia ja pariuttaa sutta ja koiraa. Koirarotuna tässä on käytetty jopa villakoiraa. Tavallisempaa on se, että koirasusien vanhemmista koira on kooltaan lähempänä suden kokoa.

Useimmiten susia risteytetään saksanpaimenkoirien, alaskanmalamuuttien tai siperianhuskyjen kanssa, jotta saataisiin jälkeläisiä, joissa olisi molempien hyvät ominaisuudet: suden kestävyys ja koiran koulutettavuus. Eskimot ovat risteyttäneet vetokoiriaan arktisten susien kanssa - näin on pyritty säilyttämään vetokoirakanta mahdollisimman karaistuneena ja työkykyisena.

Arktiset pystykorvat, huskyt muistuttavatkin ulkomuodoltaan ja usein väritykseltäänkin arktisia susia.

Koirasuden ja koiran eroja

Koirasusi vaatii kyllin suuren elinpiirin ja paljon virikkeitä, jotta se ei stressaannu ja ala käyttäytyä arvaamattomasti. Koiria ihminen on kasvattanut ja jalostanut vuosituhansien ajan ja niinpä eri koirarodut ovatkin sopeutuneet hyvin ihmisen seuraan ja mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Koirasta saa itselleen myös vain seuralaisen ja lemmikin. Koirasudesta ei lemmikiksi ole. Koirasusissa on säilynyt enemmän susimaisia piirteitä - niissä on jäljellä enemmän petoeläintä ja sen mukaista aggressiivista käyttäytymistä, kuin koirissa. Aggressiivisuuden määrä koirasudessa liittyy siihen, kuinka paljon siinä on sutta ja kuinka paljon koiraa. Kaikkein aggressiivisimpia koirasusia saadaan, risteyttämällä sutta vaikkapa pittbullien taikka rotweilereitten kanssa.

Koirasusi eroaa käytökseltään koirasta myös siinä, ettei se juurikaan hauku. Ulvontaan se kuitenkin heti vastaa ulvonnalla. Koirasusi eroaa koirasta myöskin niin, että se liikkuu eri tavalla kuin koira - ja sen takimmaiset poskihampaat ovat korkeammat ja terävämmät kuin koiralla. Koirasusien ulkoisessa olemuksessa on suuria eroja. Hyvin usein koirasusi aikuisena voi olla kooltaan suurempi, kuin kumpikaan sen vanhemmista. Koirasusi voi näyttää samalta, kuin jokin sekarotuinen koira, mutta se voi muistuttaa myös sutta niin erehdyttävästi, että sen erottaminen sudesta on vaikeaa.

Koirasusi lauman jäsenenä

Sudet ovat hyvin hierarkisia eläimiä ja niillä on laumassaan hyvin tarkka arvojärjestys. Tämä sama piirre on havaittavissa myös koirasudessa. Nuoret susiyksilöt pyrkivät aika-ajoin tarkistamaan sijoittumistaan laumassa ja haastavat johtavassa asemassa olevia susia. Myös koirasudet voivat aika-ajoin pyrkiä oman laumansa, johon ihminen sen omistajana kuuluu, johtavaan asemaan. Tällainen käyttäytyminen on koirilta suurelta osaltaan kadonnut ja koirat eivät yhtä päättäväisesti ja niin usein pyri samaan. Koirasuden kasvattajalta vaaditaankin erityisiä taitoja ja intensiivistä otetta kasvatustyössään.

Saalistusvietti

Koirasudella on voimakkaampi saalistusvietti, kuin koiralla. Saalistusyrityksen voi laukaista naapurin pieni koira, taikka "saaliin lailla" ryntäilevä ja kiljuva lapsi, joten tämä tuo koirasuden pitämiseen oman riskitekijänsä. Koirasusi voi käyttäytyä arvaamattomasti, jos vaikkapa lapsi taikka lapsilauma syöksähtää yllättäen sen kimppuun. Asiantuntijat suosittavatkin, että alle 14-vuotiasta lasta ei koskaan saa päästää koirasuden läheisyyteen. Koirasusi on hyvin seuranhaluinen - ja sen yksinjättäminen voi tuoda mukanaan harmeja. Samoin uroskoirasusi voi tietyn ikävaiheen saavutettuaan olla vaarallinen naapuruston muille koirille. Koirasusi ei käsitä, että naapurin villakoira ei ole sille sopivaa riistaa.