Delfiinien ominaisuuksia
Delfiinejä pidetään delfinaarioissa, joissa ne taidokkaine temppuineen
saavat osakseen ihastelevan yleisön suosion. Eloisia ja oppivaisia delfiinejä pidetään hyvin älykkäinä
ja ne oppivatkin varsin vaikuttavia taitotemppuja. Delfiinit ovat yksi älykkäimmistä nisäkäslajeista ja niillä on varsin kehittyneet aivot.
Delfiinien älykkyyttä on mittailtu ja tutkittu mitä erilaisimmin tavoin, ihan kuten ihmisapinoidenkin älykkyyttä.
Jo pienenä delfiinit seurailevat, mitä vanhemmat puuhaavat - ja oppivat matkimalla näiden taitoja.
Delfiinejä on kaikkialla, kaikissa maailman merissä, mutta eniten trooppisten ja lämpimien seutujen merissä.
Parhaiten ne viihtyvät matalissa rannikkovesissä.
Vain delfiinien heimon suurin edustaja miekkavalas (Orcinus orca) uiskentelee arktisillakin vesillä.
Delfiinit ovat seurallisia eli sosiaalisia ja viihtyvät ryhmissä eli parvissa.
Niissä ne mieluusti kisailevat ja seurustelevat ja varmasti juoruilevatkin kaiken aikaa.
Pienissä parvissa
on mukana vain muutamia, suurimmissa tuhansiakin delfiinejä. Yhteistyö tekee mm. saalistamisesta helpompaa. Delfiineille on luonteenomaista myös
haavoittuneista ja heikoista yksilöistä huolehtiminen. Delfiini saattaa kuolla pelkästään siksi, että joutuu eroon ryhmästään.
Fyysiseltä olemukseltaan delfiinit ovat hyvin virtaviivaisia ja sulavalinjaisia ja niistä syntyy hyvin vahvan ja taitavan uimarin mielikuva,
mikä myös vastaa täysin todellisuutta. Delfiinit ovat mestariuimareita ja voimanpesiä.
Delfiinit ovat kooltaan pieniä tai keskikokoisia valaita. Pienimmillä on pituutta 1,5 metriä
ja painoa 50 kiloa. Suurimmilla heimon edustajilla, miekkavalailla, on pituutta 10 metriä ja painoa seitsemän tonnia.
Otsa on kaareva, muodoltaan kuin pullistunut ja sen sisällä on kaikuluotaukseen soveltuva äänielin.
Kuono on pitkä ja nokkamainen.
Eräiltä lajeilta pitkä nokka puuttuu ja niiden pää näyttää laatikkomaisemmalta.
Väreiltään jotkut delfiinit ovat yksivärisiä, osalla on pinnassaan kuviointia.
Delfiinit tulevat sukukypsiksi 6 - 18 vuoden ikäisinä. 9 - 16 kuukauden kantoajan jälkeen delfiinimamma
synnyttää yhden pienokaisen. Synnytyksen aikana muut delfiinit ovat suojaavana piirinä synnyttäjän ympärillä,
jotta mikään vaara ei pääsisi uhkaamaan.
Heti synnytyksen jälkeen poikanen kiidätetään veden pinnalle saamaan happea eli hengittämään,
koska kaikilla delfiineillä on nisäkkäiden tapaan keuhkot. Delfiinit myös imettävät jälkikasvuaan.
Tampereen Delfinaariossa pullonokkadelfiinin poikasen syntymäpaino on noin 20 kg ja syntymäpituutta on jo peräti 120 - 130 cm.
Näkö. Delfiinien aistit ovat tarkat ja hyvin kehittyneet. Niillä on suuret silmät ja ne näkevät tarkasti sekä vedessä että pinnalla,
sekä valossa että hämärässä. Jokidelfiinit ovat kuitenkin lähes sokeita ja kykenevät erottamaan vain pimeän ja valon vaihtelut.
Kuulo. Delfiineillä on hämmästyttävän tarkka kuuloaisti ja ne kykenevät kuulemaan myös
hyvin korkeita ääniä, kymmenen kertaa korkeampia, kuin ihmiset. Delfiineillä ei ole korvalehtiä
ja ne ottavat ääniaaltoja vastaan alaleuallaan, sen kautta. Delfiineillä on myös hämmästyttävä kyky määrittää
suunta, josta ääni tulee.
Kommunikointi eli keskustelu eli äänet. Delfiineillä on erilaisia ääniä, kuten vihellyksiä, joiden avulla
ne pitävät yhteyttä toisiinsa syvälläkin, pimeässä vedessä.
Kaiken kaikkiaan kaikkien valaiden ja myös delfiinien
ääntelyt voivat olla hyvin mutkikkaita ääntelysarjoja.
Delfiinit myös naksauttelevat, ja kykenevät tällä tavoin omien ääntensä synnyttämien
kaikujen avulla, eli kaikuluotauksella, suunnistamaan pimeässäkin vedessä.
Matalat äänet delfiini kohdistaa otsakyhmyllä eli melonilla ja korkeat äänet kuonon kärjen avulla.
Matalien äänien kaikujen avulla se paikantaa kaukana olevat kohteet. Lähellä olevat kohteet
se paikantaa korkeiden äänten kaikujen avulla.
Kokeissa delfiinien on todettu kykenevän erottamaan kaikuluotauksella toisistaan tavattoman pieniä esineitä,
tunnistamaan eri kalalajeja ja erottamaan kuolleen kalan elävästä.
Sota-alusten syvyystutkat häiritsevät delfiinien kuuloaistimusta ja suuntimajärjestelmää,
ja ajavat niitä joskus päättömästi pinnalle ja tuhoon.
Delfiinit ovat lihansyöjiä - ne käyttävät ravinnokseen kalaa ja mustekaloja.
Delfiinit nukkuvat yöllä, noin 8 tuntia yössä, lähellä pintaa ja pysyvät silloin paikoillaan. Tällöinkin ne käväisevät
pinnalla hengittämässä parin minuutin välein. Vaikka delfiini nukkuukin, sen toinen aivopuolisko on aina aktiivinen,
eli delfiini nukkuu vain toisella aivopuoliskollaan.
Delfiineillä on valtavan vahva pyrstö. Delfiinin pyrstö on vaakasuorassa tasossa ja liikkuu ylös- ja alassuuntautuvin potkuin voimakkaiden
selkälihasten avulla. Lihakset ovat kiinnittyneet tiukasti selkärangan nikamien pidentyneisiin sarviin. Pyrstössä on sitä liikuttavien
lihasten ansiosta valtava voima; täten satoja kiloja painava delfiini voi nousta pyrstönsä avulla veden pinnalle ja
kävellä pinnan tuntumassa pyrstönsä varassa.
Delfiinin iho tuntuu samalta kuin keitetyn ja kuoritun kananmunan nihkeä pinta.
Ihminen on delfiinin pahin vihollinen. Esimerkiksi japanilaiset saartavat kerrallaan satoja
delfiinejä johonkin merenlahden poukamaan, tappavat ne ja syövät suihinsa. Lukuisista kansainvälisistä yrityksistä
ja vetoomuksista huolimatta japanilaisetkaan eivät luovu tavoistaan, ja syövät yhdessä kiinalaisten ja muiden aasialaisten kanssa
kaiken maan päältä. Koska heitä on niin valtavasti ja koska esimerkiksi kiinalaiset nykyisin ryöstökalastavat kaikilla maailman merillä, mutta erityisesti Afrikassa.