Huuhkaja Bubo bubo

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Arne List

HUUHKAJA (Bubo bubo) - (Linnaeus, 1758)

Huuhkaja on hyvin suurikokoinen ja suhteellisen isopäinen - Euroopan suurikokoisin pöllölaji. Sen kokonaispituus on 65 - 73 cm, naaraan pituus on hieman suurempi kuin koiraan. Naaras on huomattavasti rotevampi, mikä näkyy selvästi painossa. Suomessa koiraan keskipaino on 2,2 kg ja naaraan noin 3 kg, mutta suurimmilla naarailla voi olla painoa 4 kg. Painon vaihtelurajat: koiraiden paino 1,6 - 3 kg, naaraiden 2 - 4 kg.

Huuhkajan höyhenpuvun yleisväritys on selkäpuolelta tummanruskea, harmaiden ja kellanruskeiden viivojen ja laikkujen kirjavoima, alapuolelta vaalean kellanruskea mustin pitkittäisviiruin. Linnun vatsan ja kupeiden höyhenissä on ruskeaa poikkijuovitusta, mikä on selvin ero väritykseltään hyvin samannäköiseen, mutta pienempään sarvipöllöön.

Huuhkajan pää on suuri ja sen silmät ovat myös suuret, voimakkaan oranssinpunaiset ja melko etäällä toisistaan. Silmien välissä ja päällä ovat selvät "kulmakarvat" ja otsalla suuret, mustanruskeat, vaaleareunaiset töyhdöt, joita lintu pitää miltei aina ainakin osittain pystyyn nostettuina.

Kohtuullisen pitkä pyrstö on kellanruskea tummanruskein poikkijuovin.

Lennossa huuhkaja vaikuttaa pitkien, leveiden ja pyöreäpäisten siipiensä sekä jäntevien siivenlyöntiensä vuoksi hyvin suurelta. Siipien kärkiväli on 150 - 160 cm, mutta enimmillään jopa 190 cm.

Levinneisyys ja esiintyminen

Huuhkaja on levinnyt suureen osaan Eurooppaa, Aasiaa ja osaan Pohjois-Afrikkaa. Suomessa huuhkaja pesii suurissa havumetsissä, mutta ei karta viljelysseutujakaan - sekä merisaaristossa. Sitä tavataan Ahvenanmaalta aina Metsä-Lapin rajoille saakka. Etelä- ja Keski-Suomessa huuhkaja on harvalukuinen, mutta suhteellisen yleinen. Pohjois-Suomessa se on selvästi harvinaisempi.

Monilla seuduilla huuhkajan esiintyminen on keskittynyt muutamiin "huuhkajapitäjiin", lähiympäristön ollessa autiona. Parit voivatkin pesiä melko lähekkäin. Suomessa pesii noin 2 000 - 3 000 huuhkajaparia. Euroopassa arvioidaan asuvan 38 000 - 77 000 yksilöä.

Huuhkaja on aiemmin kuulunut koko maamme peruslinnustoon, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tähän viittaavat paikannimistössä lukemattomat Huuhkajavuoret, - kalliot, -harjut ja -lammet niilläkin seuduilla, joilla laji ei nykyisin pesi tai on huippuharvinaisuus.

Huuhkaja on hämärä- ja yölintu, vaikka joutuukin maamme pohjoisimmissa osissa liikkumaan myös valoisina kesäöinä.

Pesintä ja lisääntyminen

Pesä sijaitsee tavallisesti paikassa, jossa kallionuloke, puu, tiheä pensas tai muu vastaava muodostaa pesän päälle sateensuojan. Kallioisilla seuduilla pesä on usein jyrkän kallioseinän juurella onkalossa tai lipan alla.

Hiekkaharjualueilla tavallisin pesäpaikka on kaatuneen puun juurakko tai kaatuneen rungon ja maan väliin jäävä onkalo. Yleisiä pesäpaikkoja ovat myös suuren kiven kuve ja etenkin saaristossa tiheän kuusen tai katajapensaan alusta. Pesä voi olla myös hakkuurisujen alla tai täysin ilman suojaa kannon tai puunrungon kupeessa.

Huuhkaja voi pesiä myös rakennuksissa. Useimmilla pareilla on 2 - 3 pesäpaikkaa, joita ne käyttävät säännöllisesti vuodesta toiseen. Pari ei pesi joka vuosi, vaan jättää pesinnän väliin, jos talvi on ollut kylmä ja jyrsijäkannat pohjalukemissa.

Muninta sijoittuu maalis-huhtikuulle. Muninta tapahtuu 2 - 4 päivän välein, joten neljän munan pesueen muninta kestää lähes kymmenen päivää. Munat ovat valkeita ja melko pyöreitä, linnun kokoon nähden pienehköjä.

Hautoma-aika on 32 - 36 vrk. Poikaset ovat syntyessään sokeita, niiden silmät aukeavat noin viikon iässä. Kolmen viikon iässä poikaset aloittavat tutustumisen pesän lähiympäristöön. Viiden viikon ikäisinä ne piiloutuvat maahan pesän lähistölle, eivätkä enää palaa pesään. Lentämään huuhkajan poikaset oppivat 8 - 9 viikon ikäisinä.

Saalistus alkaa 10 viikon iässä. Emojensa huollettavina poikaset ovat aina syyskuulle asti. Sukukypsyyden koiraat saavuttavat seuraavana keväänä, naaraat vuotta myöhemmin kolmannella kalenterivuodellaan.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/dawvon

Huuhkaja

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Vearl Brown

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Vearl Brown

Lähteet
Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut
BirdLife
Luonnossa.net

All Rights Reserved
*Kuva vasemmalla Copyright © Flickr/Daniel Vaulot
Photo used with permission.

All Rights Reserved
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Daniel Vaulot
Photo used with permission.

Ravinto

Huuhkaja lähtee saalistamaan vasta auringonlaskun jälkeen, hämärän alkaessa muuttua pimeäksi. Aamulla se vetäytyy päivälevolle auringon noustessa. Huuhkaja ei ole useimmista muista pöllöistä poiketen erikoistunut tietyn jyrsijäryhmän saalistukseen vaan se käyttää elinpiirinsä riistaa hyvin monipuolisesti. Saaliin koko vaihtelee kovakuoriaisista, etanoista ja pienistä myyristä siiliin, kotikissaan, jänikseen, ukkometsoon ja kettuun.

Linnuista saalislistalla ovat erityisesti kana-, sorsa-, lokki- ja varislinnut - sekä muut pöllötkin. Pöllöistä huuhkaja napostelee sarvi-, lehto-, suo- ja helmipöllöjä. Saalistuskohteina ovat myös päiväpetolinnut - kana-, hiiri- ja tuulihaukka sekä kalasääski. Ravintoon kuuluu myös sammakoita ja kalaa. Talvikaudella ravinto koostuu lähinnä jäniksistä ja kanalinnuista, asutuksen lähellä rotista.

Muutto ja vaellukset

Huuhkaja ei ole muuttolintu, mutta nuoret yksilöt vaeltelevat jonkin verran elinpiiriä etsiessään. Nuorten lintujen vaellukset yltävät yleensä enintään muutamien kymmenien kilometrien päähän.

Huuhkaja huhuilee

Ilta- ja aamuhämärissä saalistava huuhkaja viettää päivät piilossa tiheässä kuusessa lähellä runkoa tai kallion rotkossa. Arkaa ja varovaista lintua pääsee näkemään harvoin, mutta sen kumean ja kilometrienkin päähän kuuluvan huhuilun kuulee sitäkin paremmin. Kaksitavuinen "huu-uu" toistuu 5 - 10 sekunnin välein. Komea soidinhuhuilu alkaa kuulua jo varhain helmikuussa auringonlaskun aikoihin. Uudestaan huhuilua kuulee syksyllä.

Huuhkajilla on myös muitakin ääniä. Yhteysäänenä on kähisevän karhea "räyh". Huuhkajan varoitusääni on haukahtava "kvaa-kva" tai "kvä-vää-vää-vääh" -sarja. Poikaset kerjäävät ruokaa korkeilla "pssääh" tai "räyh"-äänillä. Pesällä osa emoista varoittaa hämmästyttävän voimakkaalla ja kaamean sävyisellä haukkuvalla naurulla, joka saa äänen ensi kertaa kuulevan varmasti kauhistuksesta kankeaksi. Molemmat emot napsuttavat paukkuvan kovasti nokkaansa vaaran uhatessa pesää tai poikasia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Stuart Richards

Bengalinhuuhkaja (Bubo bengalensis)

Kuvassa bengalinhuuhkajan poikanen. Lajia pidettiin aiemmin huuhkajan alalajina, mutta nykyisin se on laji. Laji elää Etelä-Aasiassa Intiassa, Nepalissa ja Pakistanissa, mäkisillä ja kallioisilla pensaikkoalueilla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Arno & Louise Wildlife

Afrikanhuuhkaja (Bubo capensis)

Afrikanhuuhkaja elää Afrikan eteläisissä osissa, Etiopiassa ja Keniassa. Se itse painaa noin kilon, mutta kykenee kantamaan mukanaan 4,5 kilon painoisen saaliseläimen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Ian White

Savannihuuhkaja (Bubo lacteus)

Eksoottisen näköinen savannihuuhkaja elää Saharan eteläpuolella Afrikassa. Se on yksi maailman suurimmista pöllöistä. Pituus 60 - 66 cm, siipiväli keskimäärin 140 cm. Painoa on naarailla enimmillään yli 3 kg.

Huuhkajien suku Bubo

Huuhkajien suvussa on meidän huuhkajamme lisäksi maailmalla lukuisa määrä muita huuhkajalajeja.

Amerikanhuuhkaja (Bubo virginianus).

Aavikkohuuhkaja (Bubo ascalaphus).

Afrikanhuuhkaja (Bubo capensis).

Täplähuuhkaja (Bubo africanus).

Tuhkahuuhkaja (Bubo cinerascens).

Pikkuraitahuuhkaja (Bubo poensis).

Usambaranhuuhkaja (Bubo vosseleri).

Intianhuuhkaja (Bubo nipalensis).

Sundanhuuhkaja (Bubo sumatranus).

Raitahuuhkaja (Bubo shelleyi).

Savannihuuhkaja (Bubo lacteus).

Harmaahuuhkaja (Bubo coromandus).

Hyönteishuuhkaja (Bubo leucostictus).

Filippiinienhuuhkaja (Bubo philippensis).

Äyriäishuuhkaja (Bubo blakistoni).

Huuhkaja (Bubo bubo sibiricus)

Huuhkajan Siperiassa elävä alalaji, yksi monista huuhkajan alalajeista. Luonteva nimitys tälle alalajille olisi siperianhuuhkaja.