Itämaan tietäjät - kolme viisasta miestä Kaspar, Melchior ja Balthasar.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Flickr/Waiting For The Word
Kristinuskon joulu
Joulu on juhla, jota vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi - Jeesus syntyi 25. päivänä
joulukuuta eli joulupäivänä Juudean Betlehemissä, tallissa.
Pakanuuden aikanakin joulua jo juhlittiin; luonnon virkoamisen
vuoksi, talvi oli pimeimmillään, mutta päivät alkoivat jälleen pidentyä ja valo voittaa
pimeän.
Joulu sanana periytyy ruotsin kielen sanasta
jul. Suomen kielessä sanat joulu
ja juhla ovat eri-ikäisiä lainoja samasta
muinaisskandinaavisesta kannasta.
Keisari Konstantinus Suuren aikana, vuonna 336 juhlittiin Roomassa joulukuun 25 päivänä
samoin, kuin me teemme tänään - tuosta ajankohdasta alkaa kristillisen joulunvieton historia.
Suomessa kekri oli pitkään kansan keskuudessa suurin juhla ja vasta 1800-luvulla nousi
joulu vuoden tärkeimmäksi juhlaksi.
Adventti
Kristillisen joulun tärkeää odotusaikaa on adventti (lat
adventus
saapuminen) - adventtiin kuuluu neljä adventtisunnuntaita.
Joulun valmistus- ja odotusajaksi yleistyi keskiajalla katolisen kirkon piirissä
joulupaasto, joka on pisimmillään kestänyt 40 vuorokautta.
Ensimmäisenä
adventtisunnuntaina kajahtaa kirkoissa G.J. Voglerin
noin vuonna 1795 säveltämä Hoosianna Daavidin poika, jossa hosia'na hepreaksi
tarkoittaa "auta, pelasta".
Tämä juutalainen ylistyslaulu löytyy psalmista 118 sekä Matteuksen evankeliumin 21. luvusta,
jossa sillä tervehditään Jerusalemiin aasilla ratsastavaa Jeesusta.
Neitsyt Maria ja Jeesus enkelten ympäröimänä - italialainen taidemaalari Giulio Aristide Sartorio (1860 - 1932).
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Flickr/Sofi
Joulu-sanan alkuperä
Joulu, jól, jehwla on muinaisgermaaninen auringonkierron juhla, vuoden juhlista suurin.
Sanan syntyperää ei tunneta, vaikka suosittu kansanluulo liittää sen samalta kuulostavaan
hjul -sanaan eli pyörään. Pyörä kuvasi vuoden kiertoa tai aurinkoa. Kielitieteilijät
tosin huomauttavat, että hjul on myöhäisempi lainasana, eikä luulon logiikkakaan ole häävi.
Myös sana juhla on samaa juurta. Uudempi väläys yhdistää joulun öl-sanaan eli olueen,
mutta se ajatus on vielä kauempana kielitieteen todellisuudesta.
Kansainvälisesti ajatellen joulu kaikkialla maailmassa on pääpiirteiltään
samanlaista, mutta eri kansoilla on joulun vietossaan myös erityispiirteensä.
Suomi on monin tavoin erityisasemassa. Joulupukki asuu Suomessa
ja Suomi on myös eräs harvoista maista, jossa alkuperäinen joulu-sana on säilynyt.
Englanninkielistä joulusanaa
Yule ei muualla käytetä juuri lainkaan.
Muissa kielissä joulusanaan usein liittyy Kristus
- Christmas, Kersfees, Kristovym. Ranskalaisten Noel, italialaisten Natale ja espanjalaisten
Navidad pohjautuvat latinan sanaan Natalis, joka tarkoittaa syntymäjuhlaa.
Saksalaisille joulu on Pyhä yö, Weihnacht.
Talvipäivänseisaus
Jo ennen, kuin joulu liittyi juhlana kristinuskoon -
juhlittiin sydäntalvella, talvipäivänseisauksen aikoihin. Tästä sydäntalven
juhlatavasta on sitten kehittynyt hyvin pikän ajan kuluessa se joulu, jollaisena
me sitä vietämme. Sydäntalven juhla on liittynyt maanviljelyskulttuuriin
ja on iältään ainakin 4 000 vuotta vanha perinne.
Roomalaiset viettivät talvipäivänseisauksen aikaan (17.- 23. joulukuuta) Saturnalia-juhlaa.
Pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisaus on gregoriaanisessa kalenterissa
joulukuun 21. tai 22. päivänä. Kalenterin muuttuessa juliaanisesta gregoriaaniseksi
joulu jäi joulukuun 25. päiväksi eli se on hieman väärällä paikalla.
Jeesus 12-vuotiaana.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Flickr/Waiting For The Word
Nykypäivän joulu Suomessa
Joulunajan katsotaan Suomessa perinteisesti alkavan Tuomaksen päivästä (21.12.),
ja päättyvän loppiaiseen (6.1.), toisinaan Nuutin päivään (12.1.). -
Tuomas ja Nuutti ovat mukana useissa joululoruissakin, kuten
kuten
Tule meille, Tuomas kulta, tuopa joulu tullessas ja
Hyvä Tuomas
joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.
Uudenvuoden päivää 1. tammikuuta vietetään Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlana ja
vanhan Jeesuksen syntymäpäivän juhlaakin muistetaan joulun ajan päättävänä loppiaisena,
6. tammikuuta. Loppiaista vietetään itämaan tietäjien käynnin juhlapäivänä.
Nykyajan joulussamme näkyvinä ovat kaupallisuus ja sen myötä maallistuminen -
mutta erilaiset jouluun liittyvät historialliset ja uskonnolliset kerrostumat
ovat joulussa tiiviisti läsnä. Kaikesta tästä syntyy se rikas ja moniulotteinen
joulu, jollaisena sen tunnistamme, mutta jonka sanallinen määrittäminen ei ole
helppoa. Joulu täytyy kokea ja tuntea, ei selittää.
Jeesuksen syntymäjuhlan ajoittaminen jouluun
Joulun päivämäärä on sivutuote Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen päivämäärien
määrittämisestä kristinuskossa. Kristinuskon ensimmäisinä vuosikymmeninä Jeesuksen
katsottiin kuolleen juutalaisen kuukalenterin Nisan-kuukauden 14. päivänä. Kun
Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70, irtautui kristinusko lopullisesti kokonaan
juutalaisuudesta, eikä kuukalenterin ylimääräisiä päiviä kontrolloivaa juutalaista
Sanhedrin-neuvostoa enää ollut. Latinaa puhuvat kristityt yrittivät siirtää
merkkipäivän juliaaniseen kalenteriin, ja vuoteen 220 mennessä yleiseksi
käsitykseksi oli vakiintunut 25. maaliskuuta.
Kreikkaa puhuvat kristityt puolestaan säilyttivät merkkipäivänä 14. päivän ja
valitsivat kuukaudeksi kreikkalaisen aurinkokalenterin Artemision-kuukauden,
koska juutalaisen Nisanin tapaan se sisälsi kevätpäiväntasauksen. Kun 300-luvulla
juliaaninen kalenteri syrjäytti kreikkalaisen myös kreikankielisessä maailmassa,
Artemisionin 14. päivästä tuli 6. huhtikuuta.
Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla kristityt sovelsivat Jeesukseen samaa
periaatetta kuin juutalaisiin profeettoihin: hänen katsottiin kuolleen joko
sikiämis- tai syntymäpäivänään. Kahden mahdollisen kuolinpäivän (25. maaliskuuta
ja 6. huhtikuuta) vuoksi Jeesuksen syntymäpäivälle oli siis seuraavat neljä eri
vaihtoehtoa, kun sikiämisen ja syntymisen välillä katsottiin olleen tasan yhdeksän kuukautta:
25. maaliskuuta (latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään)
25. joulukuuta (latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä)
6. huhtikuuta (kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään)
6. tammikuuta (kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä)
Yleisimmäksi kristittyjen käsitykseksi muodostui vuoteen 220 mennessä, että Jeesuksen
kuolinpäivä oli hänen sikiämisensä vuosipäivä, ja näin ollen hänen syntymäpäiväkseen
oli pääteltävissä latinalaisen käsityksen mukaan 25. joulukuuta ja kreikkalaisen
käsityksen mukaan 6. tammikuuta. Idän kristityt omaksuivat latinalaisten kristittyjen
käsityksen 300- ja 400-luvuilla (lukuun ottamatta armenialaisia kristittyjä, jotka
nykyäänkin juhlivat Jeesuksen syntymää 6. tammikuuta). Silti 6. tammikuuta, joka
omaksuttiin idästä länteen loppiaisen päivämääräksi, on nykyäänkin itäisille
kristityille joulua suurempi juhla idän tietäjien saapumisen ja myös Jeesuksen
kasteen vuosipäivänä.
Kiista päivämäärien 25.12. ja 6.1. välillä ratkesi latinalaisissa maissa 350-luvulla,
jolloin paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12. Jeesusta keisari Aurelianuksen
julistamana "voittamattomana aurinkona". (Lainaus syntymäjuhlan ajoituksesta Wikipedia).
Kekri. Köyri, kööri, keyri.
Tarkoittaa haltijaa, pelättiä tai viimeiseksi jäänyttä. Sadonkorjuun, vuodenvaihteen
ja vainajien juhla, pyhäinmiestenpäivä. Isäntien kutsuttava torpparit syömään.
Alkaa puolentoista viikon jakoaika, aurinko- ja kuuvuoden erotus. Palvelijoiden
vapaaviikko ja uuden talon etsintä. (SKS Joulu)
Loppiainen. Puolet talven lumesta satanut. Loppiaisena (vieristänä) vetehinen
kertoo koko elämän avannolla kuuntelijalle. Selkäviikot eli härkäviikot alkavat. (SKS Joulu)
Nuutti. Syödään viimeiset jouluruuat ja kierrellään oluttynnyreitä tyhjentämässä.
Joulu päättyy. (SKS Joulu)
Pakanallinen joulu. Pakanallista joulua on vietetty Suomessa ennen kristinuskon joulua.
Tällöin lähdettiin taloihin kiertelemään väärinpäin käännetyissä turkeissa.
Nämä kiertelijät eivät kuitenkaan tuoneet mukanaan lahjoja vaan odottivat,
että heitä itseään kestittiin. Jouluun on pakana-ajalta jäänyt useita perinteitä.
Esimerkiksi joulun ajan runsaalla syömisellä ja juomisella oli oma tärkeä tarkoituksensa.
Mitä enemmän jouluna ruokaa ja juomaa ahmittiin, sitä runsaampi oli tulevan vuoden sato.
Mitä enemmän isännän pää jouluiltana nuokahteli, sitä raskaammat olivat tulevan sadon tähkät.
Kaatumiselta piti kuitenkin välttyä, sillä se olisi tiennyt viljan lakoontumista.
Benediktiinien poikakuoron pojat viitoissaan ja kynttilöineen harjoittavat juhlavasti hartautta jouluseimen äärellä ja laulavat joululauluja pappinsa johdolla.
Tapahtumapaikkana on benediktiinien luostari Bruggessa, Belgiassa, vuonna 1935.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Flickr/Nationaal Archief
Luostarit Tunturisuden sivuilla
Jeesus Tunturisuden sivuilla
Jeesus on syntynyt - Itämaan tietäjät - kolme viisasta miestä Kaspar, Melchior ja Balthasar
Itämaan tietäjät antamassa lahjoja juuri syntyneelle Jeesukselle.
Itämaan tietäjät ovat Uudessa Testamentissa, Matteuksen evankeliumissa mainittuja oppineita, jotka Raamatun mukaan tulivat idästä Beetlehemiin
osoittamaan kunnioitusta ja tuomaan lahjoja vastasyntyneelle Jeesus-lapselle. Heidät tunnetaan myös nimillä kolme viisasta miestä tai kolme kuningasta.