Sibeliuksen sävellystuotannossa joululauluilla on erityisasema, sillä ne on sijoitettu hänen
sävellysluettelossaan opusnumeroon yksi. Useilla näistä Sibeliuksen joululauluista on nimenä pelkkä "Julvisa", mutta myöhemmin lauluja on alettu nimetä alkusanojen mukaan.
Tähän ensimmäiseen opukseen, vokaalimusiikkisarjaan sisältyy viisi joululaulua.
Laulut on sävelletty vuosien 1897 - 1913 aikana, mutta
osaan niistä Sibelius teki sovituksia vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Joululaulujen voidaan sanoa avaavan ja päättävän Jean Sibeliuksen
työn säveltäjänä. Joululaulujen merkitystä tekijälleen kuvaa se,
että hän teki sovituksia kahteen läheisimpään joululauluunsa, "En etsi valtaa
loistoa" ja "On hanget korkeat, nietokset" - vielä niinkin myöhään, kuin vuosina 1935
ja 1942. Ja kun Sibeliuksen varsinainen säveltäjäntyö oli jo päättynyt vuosikymmeniä aiemmin
vuonna 1954, hän sovitteli näitä joululaulujaan vielä tällöin, 88-vuotiaana.
Opus ykkösen lauluja ei ole numeroitu syntymäjärjestyksessä.
1. Nu står jul vid snöig port (Joulupukki kolkuttaa) (Zacharias Topelius, 1913)
2. Nu så kommer julen (Jo on joulu täällä - Tervehtii jo meitä joulu armahin) (Zacharias Topelius, 1913)
3. Det mörknar ute (Jo joutuu ilta) (Zacharias Topelius, noin 1897)
4. Julvisa (Jouluvirsi, En etsi valtaa, loistoa) (Zacharias Topelius, sävelletty 1905,
ilmestyi painettuna lehdessä 1909)
5. On hanget korkeat, nietokset (Vilkku Joukahainen, 1901)
On hanget korkeat nietokset
1. On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä!
2. Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän teillä!
3. Oi käykää ystävät laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu, ystävä vanhastaan
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä.
4. Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!
Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
jos sydän nöyrä on lapsen, oi
kun joulu, joulu on meillä.
Joululauluista edellä vain viimeksi mainittu, "On hanget korkeat, nietokset", ei ole Topeliuksen
kirjoittama, vaan sanat on kirjoittanut haminalainen kansakoulounopettaja Vilkku (Wilkku) Joukahainen.
Ei ole tiedossa, miten Sibelius sai sanat haltuunsa. Joukahainen ei itse ole niitä tarjonnut Sibeliukselle.
Sibelius on mitä varmimmin löytänyt sanat jostakin julkaisusta. Erilaisten yhdistysten
ja pienten seurojen lehtiä ilmestyi tuohon aikaan Suomessa tavattoman paljon.
Vilkku Joukahainen syntyi 1879 Vehkalahdella talollinen Kalle Kustaa Sepän poikana.
Vilkun nimi oli siis alunalkaen Wilhelm Seppä. Isä päätti muuttaa perheen nimen Joukahaiseksi,
mitä ilmeisimmin kareliaanisen innostuksen vallassa. Wilhelmistä tuli Vilkku niin, että
se oli jo Wilhelminä hänen lempinimensä. Vilkku toimi kansakoulunopettajana, lehtimiehenä, tuli valituksi
kansanedustajaksi ja oli kolme kertaa ministerinäkin, mutta historian lehdillä hän on jäänyt
elämään tämän yhden joululaulun sanojensa myötä.
Joululaulun "On hanget korkeat, nietokset" Sibelius sävelsi perheen asuessa Keravalla. Aino-äiti opetti laulun salaa tyttärilleen,
jotka lauloivat sen jouluaattona yllätyslahjana papalle, kuten lapset isäänsä kutsuivat.
S. Zainea on Romaniassa vuonna 1965 luonut postimerkin, kuva-aiheena Jean Sibelius.
Jo joutuu ilta (Det mörknar ute) - Sanat Zacharias Topelius noin 1897, suom. Aino Suonio
Jo joutuu ilta, ja tuuli käy yli tumman, synkeän salon.
Hämy majan verhovi matalan ja rikkaan uhkean talon.
Kun tuntea sais tuon pyhän, lohtua luovan valon!
Vaan tähdet lempeän hohteen luo syvyyksiin synkkiin asti.
Ja jouluvalkeat loistavat joka paikassa kirkkahasti.
Oi Luojamme, sä tule meille johtajaksi!
Nyt valkeus voittaa, ja synkkyyskin jo murtuu maisilla teillä.
Majassa halvimmassakin on sijansa enkeleillä.
Ja silloin on myös joulurauha parhain meillä.
Nu står jul vid snöig port, Op.1, No.1 - Sanat Zacharias Topelius, 1913
Nu står jul vid snöig port
Knackar på och myser.
Kära barn släpp in mig fort,
Här står jag och fryser.
Se min korg är full och tung
Båd åt gammal och åt ung.
Har jag gåvor rara,
Får jag hos dig vara?
Ja, kom kära jul,
Kära jul.
Jag för med mig tända ljus
Och en gran från skogen.
Frid och fröjd i varje hus,
Vänskap så förtrogen.
Fattig man skall ej bli glömd
Där han hungrar tyst och gömd.
Och var sorg som gråter
Skall bli tröstad åter.
Ja, kom kära jul,
Kära jul.
Men vad bäst jag giver dig
Vill till sist jag spara.
Jesusbarnet är med mig
Och din gäst vill vara.
Vill du hava världens ljus
I ditt hjärta, i ditt hus?
Får han helga fröjden
Med sin frid av höjden?
Ja, kom Herre Krist
Herre Krist.
Akseli Gallen-Kallelan maalaus: Luistelijat Kalelan rannassa (1896).
Akseli Gallen-Kallela kuului siihen Sibeliuksen ystäväpiiriin, jossa maalareista
olivat mukana Gallen-Kallelan lisäksi Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Albert Edelfelt ja Louis Sparre, sekä
kirjailijoista Juhani Aho, Arvid Järnefelt ja Eero Erkko. Tähän ainutlaatuiseen, kansallisten suurmiesten ja taiteemme merkittävimpien edustajien ystäväpiiriin
kuului säveltaiteen edustajana Sibeliuksen lisäksi myös Robert Kajanus.
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu!
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin!
Jumala sanan valoa, ja mieltä jaloa!
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!
Viisi joululaulua op. 1-sarjan tunnetuin laulu on "En etsi
valtaa, loistoa". Sen tekstin on kirjoittanut Sakari Topelius ja se on julkaistu vuonna 1887 Jul-Qvällen lehden kannessa.
Sibeliuksen säveltämänä se ilmestyi vuonna 1909 Sampo-lehdessä.
Topelius kirjoitti laulun alkujaan ruotsiksi.
Runon
suomentajaa ei tänäkään päivänä tiedetä. On mahdollista, että suomennoksen olisi tehnyt Topeliuksen
tyttärenpoika Mikael Nyberg. Virsikirjassa laulun suomentajaksi mainitaan Martti Korpilahti.
Topeliuksen runo on kansanomainen kuvaus siitä, mikä on joulun ydinsanoma. Se on myös rukous siitä, että osaisimme ottaa joulun vastaan oikealla tavalla ja että
joulun sanoma ja joulurauha saavuttaisi jokaisen ihmisen säätyyn ja varakkuuteen katsomatta.
Sibelius sävelsi joululaulun pian sen jälkeen, kun hän vuonna 1904 oli
muuttanut Järvenpään Ainolaan. Kun joululauluja tavallisesti säesti säveltäjämestari itse, asettui tätä
laulua säestämään aina rouva Aino Sibelius.
Vuonna 1943 laulu otettiin mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkieliseen virsikirjaan virtenä nro 28.
Vuonna 1986 se otettiin myös suomenkieliseen virsikirjaan, jossa se on Niilo Rauhalan uudelleen suomentamana virsi nro 31.
Vanha käännös oli kuitenkin sitä ennen tullut niin yleisesti tunnetuksi ja suosituksi, että Rauhalan sanoilla sitä ei juuri lauleta.
Vanha käännös esiintyy monissa uudemmissakin laulukokoelmissa, ja sen mukaisesti se yhä tavallisimmin lauletaan esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa.
Tervehtii jo meitä joulu armahin - Nu så kommer julen - Now is Christmas Coming, Op. 1, No. 2 - Sanat Zacharias Topelius 1913, suom. tuntematon
Tervehtii jo meitä joulu armahin,
tuli kylmän teitä, armas kuitenkin.
Hänpä hymyellen tupahan jo saa.
Lapset hyppiellen häntä seurajaa.
Kynttilät ne hohtaa tähtösinä niin,
sepä mielen johtaa Betlehemihin.
Loista lapsen tiellä joulutähtönen!
Oi, niin ilomiellä sua katselen!
Näithän, tähti Herran, lapsosenakin,
pieni hän ol' kerran Vapahtajakin.
Loistit kirkkahasti silloin seimehen,
loistat siitä asti aina eellehen.
Oi, sä ilon tuoja, joulu herttainen,
rauhan, riemun tuoja, talven kukkanen!
Polvillas sä meitä hypittelet vaan,
kutsut enkeleitä joukkoon laulamaan.
Enkel'ääniin liittää lapset äänens' saa,
kaikki hyvät kiittää Herraa Jumalaa.